Perustelut
Uudistuksen lähtökohdat
Talousvaliokunta pitää aluehallinnon kokonaisuudistusta
tarpeellisena ja perusteltuna. Nykyinen hallintomalli on useiden
osittaisuudistusten myötä muodostunut monimutkaiseksi
ja sektoroituneeksi. Asiakkaan näkökulmasta on
jääty kauaksi yhden luukun periaatteella toimivasta mallista.
Valiokunta yhtyykin esityksen tavoitteeseen aikaansaada kansalais-
ja asiakaslähtöinen, tehokkaasti ja tuloksellisesti
toimiva aluehallinto, jossa eri sektoreiden näkemykset
tulevat nykyistä paremmin otetuiksi huomioon aluetason
päätöksenteossa. Ehdotus antaa hyvät mahdollisuudet
ottaa huomioon paikallistasoa laajempia kytköksiä (esim.
ilmasto- ja energiakysymykset) ja osaltaan varmistaa, että eri alueilla
noudatetaan yhteneviä ja ennakoitavia perusperiaatteita.
Esimerkiksi energiainvestointeihin liittyen valiokunta pitää tärkeänä,
että niitä koskevia lupamenettelyjä kehitetään
siten, että koko maahan luodaan nykyistä vakioidummat
toimintamallit, jotka takaavat toimijoiden tasapuolisen kohtelun
ja parantavat ennakoitavuutta.
Esitys muuttaa merkittävästi niin aluehallinnon
kuin keskushallinnonkin nykyisiä toimintatapoja ja organisointia.
Aikataulu muutoksille on erittäin haasteellinen. Uuden
toimintakulttuurin omaksuminen ja yhteisten linjausten tekeminen
tulevat edellyttämään organisaation johdolta
selkeää näkemystä ja koko organisaatiolta sitoutumista
muutoksiin. Talousvaliokunnan toimialan näkökulmasta
nykyinen taloudellinen tilanne luo uudelle organisaatiolle lisähaasteita, sillä esimerkiksi
yrittäjyyden tukemiseen liittyvien palvelujen tarve on
suuri. Näiden palvelujen tulee toimia myös muutosprosessin
aikana.
Talousvaliokunnan osalta merkittävimmät muutokset
liittyvät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin
(ELY-keskuksiin), joita koskevaan sääntelyyn tässä lausunnossa
pääosin keskitytään.
ELY-keskukset
Esityksen mukaisesti ELY-keskuksissa tulee vuoden 2010 alussa
työskentelemään noin 4 400 henkeä,
minkä lisäksi keskusten ohjauksessa toimii 3 500
henkeä. Virastojen toiminnan kautta kanavoituu vuosittain
noin 2,4 miljardia euroa. Virastojen, joiden toimenkuvat
tosin poikkeavat osin toisistaan, toimintakenttä ja asiakasmäärä ovat
erittäin laajoja. Lisähaasteen luovat valtion tuottavuusohjelman
asettamat tavoitteet, jotka ELY-keskusten osalta merkitsevät
vuoteen 2015 mennessä 25 prosentin vähennystä ja
ELY-keskusten alaisten TE-toimistojen osalta noin 20 prosentin vähennystä nykyisiin
henkilötyövuosiin verrattuna. Osin tavoitteita
pystytään täyttämään
lisäämällä tuottavuutta mm.
ELY-keskusten toimialajärjestelyjen avulla ja sähköisiä palveluja
laajentamalla. Tarvetta on kuitenkin tarkastella myös kriittisesti
virastojen vastuulla olevia tehtäviä ja priorisoida
niitä. Samoin on arvioitava, mitä palveluja, neuvontapalvelujen
lisäksi, voitaisiin mahdollisesti siirtää TE-toimistojen
vastuulle.
Hallituksen esitys on monilta osin suhteellisen yleisluonteinen.
Esityksen perusteella ei ole esimerkiksi selvää,
miten strateginen ja toiminnallinen ohjaus ja toisaalta toimintaan
allokoitavat varat saadaan käytännössä koordinoitua
siten, että tehokkuus ja tuloksellisuus paranevat. Kuka
viime kädessä tekee päätökset
ja vastaa niistä?
Talousvaliokunta pitää lähtökohtaisesti
hyvänä uudistuksen tavoitetta, jonka mukaisesti
ns. kehittämistehtävät ja perinteiset
viranomaistehtävät, kuten valvonta ja toimeenpano,
erotetaan toisistaan. Valiokunta kuitenkin katsoo, että ehdotettu
sääntely jättää ELY-virastojen
osalta päätöksenteon sääntelyn
(7 § ja 8 §) liian yleiselle
tasolle. Valiokunta painottaa, että täytäntöönpanossa
tulee kiinnittää erityistä huomiota ministeriötason
koordinaatioon ja kannanmuodostukseen. Horisontaalit, yksittäisen
sektorin toimialan ylittävät periaatelinjaukset,
tulee tehdä keskushallinnossa eikä siirtää ongelmien
ratkaisemista aluetasolle. Strategiselle suunnittelulle ja ohjaukselle
tulee näin ollen asettaa korkeat tavoitteet.
Toinen keskeinen kysymys on ELY-virastojen oto-pohjaisen johtajamallin
toimivuus käytännössä. Yksittäinen
ELY-virasto saattaa kattaa 400—500 työntekijää ja
vastata huomattavasta vuosibudjetista. Jo tämä asettaa
ELY-viraston johtajalle merkittävän vastuun. Lisänä on täysin
uusi organisaatio, johon tulisi kehittää uusi,
tiukat tuottavuus- ja tulostavoitteet täyttävä toimintakulttuuri
ja saada erilaisista vanhoista organisaatioista tuleva henkilöstö omaksumaan uusi
tapa toimia.
Talousvaliokunta katsoo, että näiden
tehtävien hoitaminen oman toimen ohella on erittäin haasteellista.
Ehdotettu sääntely jättää myös epäselväksi,
minkälaiseksi ELY-viraston johtajan toimivalta käytännössä muodostuu,
kun otetaan huomioon, että maksimissaan kuusi ministeriötä antaa
suoraa toiminnallista ohjausta viraston eri vastuualueille, joiden
toimintaan viraston johtaja ei voi puuttua substanssikysymysten
eikä esimerkiksi henkilöstön nimittämiskysymystenkään
osalta. Esitys voi nykymuodossaan johtaa päätöksentekoa
hidastaviin kollisio- ja jääviysongelmiin. Edellä olevaan
viitaten valiokunta pitää tärkeänä,
että viraston johtajalle taataan vahva asema.
Seuranta
Kuten edellä on tuotu esille, sisältyy jo
pelkästään ELY-virastojen toimintaan
merkittäviä haasteita, eikä tässä vaiheessa
ole varmuutta siitä, miten niistä tullaan selviytymään.
Talousvaliokunta pitääkin välttämättömänä,
että uuden sääntelyn toimivuudesta laaditaan
kattava selvitys vuoden 2011 loppuun mennessä ja varaudutaan
nopeasti puuttumaan mahdollisesti ilmeneviin epäkohtiin.