TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 25/2012 vp

TaVL 25/2012 vp - VNS 2/2012 vp

Tarkistettu versio 2.0

Kilpailukykyä ja hyvinvointia vastuullisella liikenteellä: Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle 2012

Liikenne- ja viestintävaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 18 päivänä huhtikuuta 2012 lähettäessään valtioneuvoston selonteon Kilpailukykyä ja hyvinvointia vastuullisella liikenteellä: Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle 2012 (VNS 2/2012 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi liikenne- ja viestintävaliokuntaan samalla määrännyt, että talousvaliokunnan on annettava asiasta lausunto liikenne- ja viestintävaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

liikenneneuvos Piia Karjalainen, liikenne- ja viestintäministeriö

neuvotteleva virkamies Marikki Järvinen, työ- ja elinkeinoministeriö

tutkimusneuvonantaja Olavi Rantala, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA

toimitusjohtaja Pasi Holm, Pellervon taloustutkimus PTT

johtava tutkija Pekka Leviäkangas, Teknologian tutkimuskeskus VTT

teknisen toimen johtaja Olavi Louko, Espoon kaupunki

ryhmäpäällikkö Outi Janhunen, Helsingin seudun liikenne HSL

maakuntainsinööri Marko Tanttu, Etelä-Savon maakuntaliitto

liikenneinsinööri Pekka Kokki, Keski-Suomen liitto

aluekehitysjohtaja Jussi Lehtinen, Kymenlaakson Liitto

maakuntajohtaja Ossi Savolainen, Uudenmaan liitto

toimitusjohtaja Ville Vähälä, Vähälä Logistics Oy

johtava asiantuntija Tiina Haapasalo, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry

logistiikkapäällikkö Sakari Backlund, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry

elinkeino- ja edunvalvonta-asiamies Jouko Ahonen ja elinkeinopoliittisen työryhmän puheenjohtaja Mika Kärkkäinen, Teollisuuden Palkansaajat -neuvottelukunta (TP)

professori Jorma Mäntynen, Tampereen teknillinen yliopisto

Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut

  • Suomen Yrittäjät.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Talousvaliokunta pitää liikennepoliittista selontekoa tarpeellisena selvityksenä, joka kuvaa kattavasti liikennepolitiikan valmistelun lähtökohtia sekä tulevaisuuden haasteita. Selonteko olisi tarkoituksenmukainen paikka identifioida ja puntaroida tulevaisuuden tarpeita myös nykyistä pidemmällä aikaperspektiivillä. Talousvaliokunta näkisi tarkoituksenmukaisena, että selonteossa olisi huomioitu myös ratkaisujen elinkeinopoliittinen ulottuvuus: elinkeinopoliittinen vaikutusarvio hankkeiden toteuttamisesta, lykkäämisestä tai kokonaan toteuttamatta jäämisestä. Toimintaympäristön taloudellisten realiteettien huomioiminen ei täysin välity selonteon analyyseissä.

Toimiva liikennejärjestelmä on Suomen keskeinen kilpailukykytekijä, koska maa on laaja ja kulkuetäisyydet pitkiä. Teollisuus ja asutus ovat sijoittuneet koko maahan, ja paljon raskasta tavaraa kuljettavien metsä- ja metalliteollisuuden yritysten osuus tuotannon määrästä on ollut suuri. Meriteitse kulkevan liikenteen rooli ulkomaankaupan kuljetuksissa on hallitseva. Suomen sijainti muuhun Eurooppaan nähden on paitsi kustannustekijä myös tätä laajempi, yleisesti saavutettavuutta koskeva haaste. Normaalioloissa liikennejärjestelmän toimiessa Suomen etäisyys ei nykyaikaisilla kuljetusratkaisuilla ole ylitsepääsemätön tai eurooppalaisesta näkökulmasta poissulkeva tekijä. Poikkeusoloissa, esimerkiksi lento- tai laivaliikenteen toiminnan vaikeutuessa äkillisesti ja merkittävissä määrin, Suomi onkin maantieteellisesti varsin etäällä eurooppalaisista talouselämän keskiöistä. Ottaen huomioon meriliikenteen — sekä henkilö- että rahtiliikenteen — merkityksen Suomen ulkomaankaupalle tämän kuljetusmuodon toimintaedellytykset tulisi turvata. Kuten useissa asiantuntijalausunnoissakin on tuotu esille, meriliikenteen toimintaedellytysten turvaaminen on Suomelle myös huoltovarmuuskysymys. Rikkidirektiivin merkitys kaikille meriliikenteen toimijaosapuolille tulisi huomioida, kun päätetään eri kuljetusmuotojen tukemisesta.

Suomella on kuitenkin pitkä raja Venäjän kanssa sekä lähes parikymmentä rajanylityspaikkaa Pohjois-Ruotsiin ja Norjaan. Nämä yhteydet tulisi huomioida kehittämishankkeissa siten, että naapurimaissa vireillä olevat hankkeet huomioitaisiin. Ruotsin ja Norjan yhteishanke pohjoisen meriyhteyden saavutettavuuden parantamiseksi ratahankkein tulee olemaan merkittävä tekijä Suomen pohjoisosan liikenneolosuhteiden kannalta.

Pääliikenneyhteyksien ja poikittaisväylien lisäksi myös perustieverkoston riittävä palvelutaso on koko liikennejärjestelmän toimivuuden ja maan kilpailukyvyn kannalta olennaista. Liikenteen turvallisuus, sujuvuus ja toimintavarmuus sekä matka- ja logistiikkaketjujen saumattomuus ovat keskeisiä palvelutasotekijöitä niin tavara- kuin henkilöliikenteessäkin. Liikenne on myös palveluelinkeino; toimialalla työskentelee yli 5 % työllisistä. Lisäksi liikenne tuo välillisesti työpaikkoja muun muassa maa- ja vesirakennusalalle ja teknologiateollisuuteen. Liikenneinvestointeja on käytetty onnistuneesti talouden elvyttämisessä edellisen taantuman aikana. Laskusuhdanteen pitkittyessä haasteeksi muodostuu löytää tasapaino yhtäältä elinkeinopoliittisen kehittämisen sekä toisaalta julkisen kulutuksen leikkaamisen välillä. Liikennepoliittisten linjausten suuri haaste onkin rajallisten resurssien asettamissa puitteissa priorisoida hankkeet oikeudenmukaisesti ja kaukokatseisesti.

Talousvaliokunta pitää toivottavana kehityssuuntana toimintatapaa, jossa liikennejärjestelmän suunnittelu tehdään yhdenmukaiseksi ja yhteensopivaksi suhteessa muihin samanaikaisesti toteutettaviin yhteiskunnan muutoshankkeisiin.

Talousvaliokunta katsoo, että nykyinen rahoituskehys ei ole riittävä liikennejärjestelmän kestävälle kehittämiselle.

Priorisointi

Liikennejärjestelmän kehittämisen suuri haaste on aina ollut hankkeiden priorisointi. Resurssien rajallisuuden vuoksi joudutaan sinänsä kannatettavia ja hyödyllisiä hankkeita lykkäämään myöhemmin toteutettavaksi. Väistämättä joudutaan punnitsemaan resurssien suuntaamisen kriteereitä, jolloin on ensiarvoisen tärkeää, että päätöksenteko on läpinäkyvää ja pohjautuu riittävälle selvitykselle. Valiokunta viittaa hallitusohjelmaan, että jo aloitetut hankkeet viedään keskeytyksettä loppuun. Asiantuntijakuulemisissa nousi esiin selonteon puute tuoda esiin toteutettaviksi esitettyjen hankkeiden perusteita. Talousvaliokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että selonteossa jää varsin vähäiseksi eri ratkaisuvaihtoehtojen talous- ja elinkeinopoliittinen analysointi, joka olisi tarpeen päätöksenteon pohjaksi. Myöskään vaihtoehtojen ympäristöllisiä vaikutuksia ei analysoida päätöksenteon kannalta tarkoituksenmukaisella syvällisyydellä.

Hankkeiden jatkuvuuden merkitys ja rahoitusmallit

Liikennepoliittisten linjausten merkitys ja onnistuneisuus selviävät vasta jälkeenpäin, kun ratkaisujen vaikutukset elinkeinoelämään ja liikennekäyttäytymiseen ovat nähtävissä. Silti ratkaisuja tulisi tehdä nykyistä suurempina kokonaisuuksina sekä rahallisesti että ajallisesti mitattuna. Usein projektit tuovat tavoitellun lopputuloksen vain kokonaisuuksina, ilman että niiden yksittäisillä osilla on tosiasiallista itsenäistä arvoa liikennejärjestelmän sujuvuuden kannalta. Talousvaliokunta katsookin, että tulisi kehittää ja ottaa käyttöön uudenlaisia rahoitus- ja päätöksentekomalleja, jotka mahdollistaisivat nykyistä pitkäjänteisemmän suunnittelun. Aloitettujen ja suunniteltujen hankkeiden loppuunsaattaminen siten, että vältetään projektiorganisaatioiden väliaikaisesta hajoamisesta ja uudelleenkokoamisesta aiheutuvat hallinnolliset ja muut kustannukset, on tehokas keino suunnata resurssit varsinaiseen liikennejärjestelmän kehittämiseen. Asiantuntijakuulemisten perusteella kertatoteutuksen taloudellisuus korostuu erityisesti suurissa systeemihankkeissa, kuten raideliikennehankkeissa. Liikenneinfrastruktuurihankkeiden paikalliset työllisyys- ja yritysvaikutukset voidaan maksimoida paremmalla ennakoitavuudella. Selonteko jättää avoimeksi, miksi valtion Infra Oy:n mallia pidetään ongelmallisena.

Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen

Yhdyskuntarakenteella on suuri merkitys kansantaloudelle, sillä hajautunut rakenne aiheuttaa huomattavia kustannuksia sekä rakentamisvaiheessa että sen ylläpidon aikana. Suurilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla on tavoitteena liikennetarpeen ja henkilöautoriippuvuuden vähentäminen. Hyvätasoinen ja taloudellinen joukkoliikenne edellyttää tiivistä yhdyskuntarakennetta. Näihin tavoitteisiin pyritään muun muassa maankäytön ja liikenteen suunnittelun keinoin. Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) aiesopimusmenettelyn edistäminen on nähty tärkeänä jo hallitusohjelmassa. Talousvaliokunta pitää hyvänä selonteossa esiin tuotua valtioneuvoston linjausta, jonka mukaan joukkoliikenteen suurten kaupunkien tuki kytketään MAL-aiesopimuksissa sovittaviin, joukkoliikennettä edistäviin toimiin, ja että yhteisistä seudullisista toimintamalleista ja työvälineistä sovitaan osana aiesopimuksia. Harvaan asutulla maaseudulla tulee puolestaan tarkastella ja hakea kustannustehokkaita, käyttäjälähtöisiä ja kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet hyödyntäviä vaihtoehtoja. Talousvaliokunta painottaakin MAL-sopimusten merkitystä tavoitteiden saavuttamisessa sekä yhtyy selonteossa esitettyyn näkemykseen näiden sopimusten edistämisen tärkeydestä. MAL-sopimuksia koskevassa päätöksenteossa tulisi kuitenkin huomioida myös sopimusten maakunnallinen, reuna-alueetkin huomioiva ulottuvuus. Kuntia tulisi kannustaa yhteistyöhön liikennejärjestelmiensä suunnittelussa.

Kuljetusalan toimintaympäristö

Asiantuntijakuulemisissa nousi esiin kuljetuselinkeinon toimintaympäristön ongelmat, jotka osaltaan heijastuvat liikennejärjestelmän toimivuuteen. Kuljetusala on hyvin kilpailtu toimiala. Lisäksi viimeaikaiset verotus- sekä muun lainsäädännön asettamat vaatimukset ovat tuoneet toimintaympäristöön uusia kannattavuutta vähentäviä tekijöitä. Myös harmaan talouden läsnäololla on kuljetusalalla merkittävä vaikutus. Talousvaliokunta yhtyy kuultujen asiatuntijoiden huoleen elinkeinon kannattavuudesta ja yrittäjien toimintaedellytyksistä; koti- ja ulkomaisten kuljetusalan toimijoiden hyvin epätasa-arvoinen asema luo epätyydyttävän toimintaympäristön tälle elinkeinolle.

Raideliikenne

Raideliikenne on ympäristöystävällinen, turvallinen ja tehokas tapa sekä henkilöiden että rahdin kuljetukseen. Talousvaliokunta yhtyy useissa asiantuntijalausunnoissakin esiin nostettuun tarpeeseen vahvistaa raideliikenteen roolia ja osuutta liikennejärjestelmän kokonaisrahoituksesta.

Lausunto

Lausuntonaan talousvaliokunta esittää,

että liikenne- ja viestintävaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 29 päivänä toukokuuta 2012

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Mauri Pekkarinen /kesk
  • vpj. Marjo Matikainen-Kallström /kok
  • jäs. Lars Erik Gästgivars /r
  • Teuvo Hakkarainen /ps
  • James Hirvisaari /ps
  • Harri Jaskari /kok
  • Johanna Karimäki /vihr
  • Pia Kauma /kok
  • Jukka Kärnä /sd
  • Päivi Lipponen /sd
  • Jari Myllykoski /vas
  • Sirpa Paatero /sd
  • Arto Pirttilahti /kesk
  • Juha Sipilä /kesk
  • Kaj Turunen /ps

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Teija Miller

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Keskustan talousvaliokuntaryhmän mielestä liikennepoliittisessa selonteossa tehtävät linjaukset ratkaisevat tuleviksi vuosikymmeniksi suomalaisen yritystoiminnan kilpailukyvyn globaaleilla markkinoilla sekä sen, onko koko Suomessa mahdollisuutta synnyttää uutta työtä ja yrittämistä sekä onko koko Suomessa mahdollista asua ja elää.

Suomen vientiteollisuuden keskeinen kilpailutekijä on saavutettavuus. Suomen etäistä sijaintia Keski-Euroopan markkinoista kompensoidaan korkeatasoisella toimivalla tie- ja rataverkolla sekä edullisilla logistisilla kustannuksilla. Meriliikenteelle vuoden 2015 alusta mahdollisesti tulevan rikkidirektiivin vaikutus kustannusten kasvuun on merkittävä, ja se alentaa yritysten kilpailukykyä. Keskustan talousvaliokuntaryhmän mielestä rikkidirektiivin vaikutukset tulee kompensoida ja/tai saada direktiivin voimaantulolle lisäaikaa. Selonteossa ei huomioitu rikkidirektiivin uhkaa, joka siirtää kuljetussuoritteita meriliikenteestä rautateille ja maanteille.

Keskustan talousvaliokuntaryhmä ei hyväksy selonteossa valittua linjaa, jolla infrastruktuurin ylläpidossa ja uusinvestoinneissa valtaosaltaan keskitytään keskusalueisiin ja etelän pääliikenneväyliin. Linjaukset korostavat hallituksen keskittävää ajattelutapaa, jonka mukaan kasvu ja kehitys syntyvät vain taajamissa, joten liikennepolitiikassakin pitää keskittyä vain näille alueille.

Painopiste väyläinvestoineissa on Etelä-Suomeen 70 % ja Keski- ja Pohjois-Suomeen 30 %. Tämä ei vastaa aluekehittämisen ja elinkeinoelämän potentiaalin tarpeita. Selonteossa on hyvin huomioitu Etelä-Suomen poikittaisliikenne, mutta ei elinkeinotoiminnan osalta tärkeää maan etelä- ja pohjoissuuntaista pitkittäisliikennettä. Selonteossa ei myöskään ole huomioitu Väli-Suomen poikittaisliikennettä.

Selonteossa mainitaan pitkäjänteinen suunnittelu moneen kertaan, mutta selonteko ei huomioi aiempien suunnitelmien kesken jääneitä hankkeita saatikka aiemmin toteutettavaksi esitettyjä toimenpiteitä. Edellisen, vuosien 2012—2015 liikennepoliittisen selonteon kaksi kärkihanketta puuttuvat. Elinkeinotoiminnalle tärkeiden yhteyksien, 3- ja 4-teiden korjaukset on siirretty seuraavan hallituksen vastuulle. Kesken jääneiden hankkeiden myöhennetty toteutus nostaa koko väylien investointikustannuksia ja vaikuttaa haitallisesti väylien välityskykyyn.

Etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa on vireillä lukuisia kaivoshankkeita. Kaivosala vaatii toimiakseen hyvät liikenteelliset ja logistiset yhteydet. Niiden toteutuminen edellyttää sekä paikallisen tieverkon että kaukokuljetuksiin käytettävien maanteiden ja rautateiden asianmukaista kuntoa. Suomen on pikaisesti laadittava nimenomaan kaivostoiminnan mahdollisuudet huomioon ottava liikennestrategia, jossa otetaan myös vakavaan harkintaan rautatieyhteyden saaminen Jäämerelle.

Selonteon esittämät väyläinvestoinnit ja väylien ylläpito eivät vastaa nykyisen ja tulevan teollisuuden kuljetussuoritteiden määrää. Selonteon painopiste on henkilöliikenteessä ja raideliikenteen kehittämisessä. Yritystoiminnan sisämaan liikenteen painopiste on kuitenkin maantiekuljetuksissa.

Alempiasteisen tieverkon investoinnit ovat mitättömät teollisuuden kuljetusten sekä energiaomavaraisuuden turvaamiseksi. Laiminlyönti uhkaa metsäteollisuuden ja vientiteollisuuden tarpeita sekä vaarantaa Suomen uusiutuvan energian käyttöönoton tavoitteita 2020 sekä maataloustuotannon kuljetuksia. Edellisellä vaalikaudella aloitettiin puuhuollon turvaamiseen kehitetty tärkeä erityisrahoitus, joka nyt lakkautettiin. Keskustan talousvaliokunta ei hyväksy selonteon periaatetta, että isompien hankkeiden rahoittamiseksi alempiasteisten teiden rakentamisen ja kunnossapidon rahoitus joustaa. Periaate on myös hallitusohjelman vastainen. Keskustan talousvaliokuntaryhmä ei hyväksy, että maakunta- ja seututeiden investoinnit siirretään seuraavan hallituksen vastuulle.

Yksityisteiden kunnossapitorahojen vähentäminen tai lopettaminen on estettävä, samoin valtionteiden muuttaminen yksityisteiksi. Koko Suomen kattavat ja toimivat väylät, tie- ja tietoverkot ovat välttämättömiä suomalaiselle yhteiskunnalle, ihmisille ja yrityksille. Keskustan valiokuntaryhmä pitää välttämättömänä, että alempiasteisen tieverkoston kunnossapitoon varataan riittävä rahoitus, muuten maaseudun infrastruktuuri rapautuu olennaisesti suunnitelmakaudella.

MAL-sopimuksien rahoituksilla suuret kaupunkiseudut rakentavat sisäisiä liikennejärjestelyjä, mutta maakuntien reuna-alueet ja pikkukaupungit jäävät tämän rahoituksen ulkopuolelle. Keskustan talousvaliokuntaryhmä ei hyväksy, että maakuntien liikenteen ja logistiikan kehittämisrahat siirretään pelkästään keskuskaupunkien MAL-sopimuksiin.

Lentoliikennettä ei ole selonteossa huomioitu tarpeeksi. Lentokentillä on tärkeä merkitys alueiden kansainvälisille yhteyksille, ja näitä yhteyksiä tarvitsevat sekä alueiden ihmiset että elinkeinoelämä.

Keskustan talousvaliokuntaryhmä on huolissaan kotimaisten kuljetusalan yritysten kannattavuudesta. Kuljetusalan yrityksille tulee saada palautusjärjestelmä polttoaineiden verotukseen. Suomessa toimivien ulkomaisten kuljetusyrittäjien harmaa talous tulee saada nopeammin kuriin. Uutta ajokorttilakia tulee korjata siten, että helpotetaan nuorten kuljettajien työllistymistä alalle. Ylinopeussakkoihin tulee luoda pisteytysjärjestelmä. Kuljetustukien leikkauksesta tulee luopua. Tämän selonteon pohjalta rahtikustannukset kasvavat ja yrittämisen edellytykset kauempana keskuksista heikkenevät. Suomalainen kuljetusala häviää kilpailussa ulkomaiselle.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko ei ole koko Suomen ja kaikkien suomalaisten edun mukainen.

Mielipide

Edellä olevan perusteella toteamme,

että hallituksen esittämä liikennepoliittinen selonteko on olennaisesti heikentämässä asumisen, työnteon ja yrittämisen tasapuolisia mahdollisuuksia Suomessa. Se ei tue riittävästi suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Se keskittää muutenkin riittämättömän infrarahoituksen tulevien vuosien aikana 70-prosenttisesti Etelä-Suomeen. Se unohtaa Suomen kannalta tärkeät pitkittäisyhteydet. Erityisen ongelmallista on, että selonteko ei huomioi riittävästi alempiasteisen tiestön tarpeita. Se on eriarvoistamassa suomalaisia asuinpaikan perusteella ja heikentämässä Suomen kansantalouden pohjaa. Selontekoon kirjatut linjaukset tekevät myös mahdottomaksi hallituksen oman hallitusohjelman toteuttamisen.

Helsingissä 29 päivänä toukokuuta 2012

  • Mauri Pekkarinen /kesk
  • Arto Pirttilahti /kesk
  • Juha Sipilä /kesk