Ehdotuksen tausta ja lähtökohdat
Komissio antoi 18.4.2023 ehdotuksen pankkien kriisinratkaisu- ja talletussuojasääntelyn kehittämiseksi. Ehdotus koostuu neljästä säädösehdotuksesta, joissa ehdotetaan muutoksia EU:n elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin, EU:n kriisinratkaisuasetukseen, EU:n talletussuojadirektiiviin sekä ns. Daisy Chains -vähennysjärjestelmää koskevaan sääntelyyn. Daisy Chains -vähennysjärjestelmää koskeva säädös hyväksyttiin 11.4.2024. Muilta osin ehdotus on edennyt trilogineuvotteluihin, ja neuvoston puheenjohtajamaa Puola pyrkii saavuttamaan sovun lainsäädäntöpaketista oman kautensa aikana eli kesäkuun 2025 loppuun mennessä.
Valtioneuvosto täydentää nyt käsiteltävänä olevalla U-jatkokirjeellä valtioneuvoston kirjelmässä U 21/2025 vp ja U-jatkokirjeessä UJ 12/2024 vp esitettyä valtioneuvoston kantaa erityisesti siltä osin, kun on kyse kriisinratkaisusääntelyyn tehtävien muutosten ja yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan sopimuksen (sopimus vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä, SRF-sopimus) mukaisten pysyvien elementtien yhteensopivuudesta. Tämän lisäksi U-jatkokirjeessä selvitetään neuvotteluprosessin etenemistä.
Talousvaliokunta on ottanut yksityiskohtaisesti kantaa ehdotukseen 22.9.2023 päivätyssä lausunnossaan TaVL 10/2023 vp — U 21/2023 vp sekä 11.6.2024 päivätyssä lausunnossaan TaVL 17/2024 vp — UJ 12/2024 vp. Valiokunta viittaa aiemmissa lausunnoissaan esitettyihin näkemyksiin, jotka ovat edelleen ajankohtaisia ja perusteltuja, ja toteaa nyt käsiteltävänä olevan U-jatkokirjeen osalta seuraavasti:
Ehdotuksen yhdenmukaisuus EU:n yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan sopimuksen kanssa
EU:n yhteinen kriisinratkaisurahasto perustuu EU:n kriisinratkaisuasetukseen (EU N:o 806/ 2014), ja sitä kartutetaan jäsenmaiden keräämillä vakausmaksuilla. Vakausmaksujen siirto euroalueeseen kuuluvilta jäsenvaltioilta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon perustuu puolestaan yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevaan sopimukseen.
Yhteisessä kriisinratkaisurahastoa koskevassa sopimuksessa määrätään tietyistä kriisinratkaisun lainsäädäntökehyksen pysyvistä elementeistä, joita ei tulisi muuttaa tai joiden muutosten tulisi johtaa samaan tai yhtä velvoittavaan lopputulokseen kuin voimassa olevassa EU:n kriisinratkaisuasetuksessa. Keskeinen sopimuksessa tarkoitettu pysyvä elementti on kriisinratkaisurahaston käyttämisen edellytyksenä oleva, kaatuneen pankin omistajia ja velkojia koskeva velvoite kattaa tai uudelleenpääomittaa pankkia kahdeksalla prosentilla pankin taseen kokonaismäärästä.
Talousvaliokunta on lausunnossaan TaVL 17/2024 vp — UJ 12/2024 vp todennut valtioneuvoston kannan mukaisesti, että käsiteltävänä olevan ehdotuksen tulee vastata SRF-sopimuksen vaatimuksia. Valiokunta on myös pitänyt asianmukaisena valtioneuvoston aiempaa linjausta, jonka mukaan ehdotuksen yhdenmukaisuuteen SRF-sopimuksen kanssa otetaan erikseen kantaa, kun toteutettavien lainsäädäntömuutosten kokonaisuus neuvoston ja Euroopan parlamentin välisten trilogineuvottelujen tuloksena on tarkemmin tiedossa.
Tämän linjauksen mukaisesti U-jatkokirjeessä arvioidaan ehdotuksen yhdenmukaisuutta EU:n kriisinratkaisurahastoa koskevan sopimuksen kanssa tämänhetkisen neuvottelutilanteen ja käytettävissä olevien tietojen pohjalta. Erityisesti on arvioitava, johtaako tilanne, jossa osa kahdeksan prosentin tappionkattamisosuudesta katetaan kansallisesta talletussuojarahastosta, samaan tai yhtä velvoittavaan lopputulokseen kuin mitä voimassa olevassa EU:n kriisinratkaisuasetuksessa edellytetään. Osana viimevaiheen neuvotteluja ja kokonaisarviota valtioneuvosto katsoo, että kriisinratkaisusääntelyyn ehdotetut muutokset ovat lähtökohtaisesti yhteensopivia yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan sopimuksen kanssa.
Myös muutamassa talousvaliokunnan saamassa asiantuntijalausunnossa on arvioitu ehdotuksen ja yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan sopimuksen yhdenmukaisuutta. Osassa niistä päädytään valtioneuvoston kannan mukaiseen johtopäätökseen. Toisaalta yhdessä asiantuntijalausunnossa asiaan suhtaudutaan epäilevämmin ja todetaan, että vähäisiinkin muutoksiin tulee suhtautua erittäin kriittisesti.
Talousvaliokunta toteaa, että arviointi on edelleen haastavaa, koska neuvottelut ovat kesken ja mahdolliset ehdotuksen yksittäisiä elementtejä koskevat muutokset voivat vaikuttaa siihen, miten kokonaisuutta on arvioitava yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan sopimuksen näkökulmasta. Saamansa selvityksen ja käytettävissä olevien tietojen perusteella valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan osana viimevaiheen neuvotteluja ja kokonaisarviota kriisinratkaisusääntelyyn esitettävät muutokset ovat lähtökohtaisesti yhteensopivia yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan sopimuksen kanssa.
Lopuksi
Talousvaliokunta toteaa, että ehdotus pankkien kriisinratkaisu- ja talletussuojasääntelyn kehittämiseksi koostuu useista elementeistä, joiden kokonaisuus ja keskinäiset painotukset ratkaisevat, millaisiksi sääntelyn vaikutukset lopulta muodostuvat.
Talousvaliokunta korostaa aiempien lausuntojensa tavoin sijoittajavastuun toteutumisen ja uskottavan talletussuojan keskeistä merkitystä kriisinratkaisusääntelyn perustana. Valiokunta on erityisesti painottanut yksittäisten tallettajien, erityisesti yksityishenkilöiden ja pienyritysten, talletussuojan etusijan ennallaan säilyttämisen välttämättömyyttä. Lisäksi valiokunta on todennut, että muutosten ei myöskään tule johtaa tilanteeseen, jossa käytännössä toimiakseen ja rahoituksen riittävyyden kannalta talletussuoja edellyttäisi yhteisvastuullista talletussuojajärjestelmää. Jos kriisinratkaisukustannuksia lasketaan mukaan, niiden tulisi olla suoraan kriisinratkaisuun liittyviä ja hyvin rajattuja todellisuuteen pohjautuvia kustannuksia.
Valiokunta myös korostaa tiukan valtiontukipolitiikan merkitystä sekä sen varmistamista, että EU:n pankkitukisääntely sekä pankkien kriisinratkaisua ja talletussuojaa koskeva sääntely muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että Suomi jatkaa aktiivista vaikuttamistyötä trilogineuvottelujen loppuun saakka, vaikka yksittäisen jäsenmaan mahdollisuudet vaikuttaa neuvottelujen lopputulokseen ovatkin käsittelyn tässä vaiheessa hyvin rajalliset.
Valiokunta viittaa vielä saamaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että ehdotetut muutokset tehostavat yksittäisen pankin kriisitilanteen käsittelyä, mutta ne eivät anna työkaluja systeemisen riskin hallintaan. Rahoitusmarkkinoilla kriisit rajoittuvat harvoin vain yhteen pankkiin, joten EU:ssa tulisi olla keinoja myös yksittäisten pankkien kriisejä laajempien riskien hallitsemiseksi.