TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 27/2011 vp

TaVL 27/2011 vp - E 99/2011 vp

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston selvitys Euroopan rahoitusvakausvälineen käytön suuntaviivoista

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Suuri valiokunta on lähettänyt 25 päivänä marraskuuta 2011 valtioneuvoston selvityksen Euroopan rahoitusvakausvälineen käytön suuntaviivoista (E 99/2011 vp) ja 7 päivänä joulukuuta 2011 asiaan liittyvän jatkokirjelmän 1. VM 02.12.2011 talousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

finanssisihteeri Jussi Lindgrén, valtiovarainministeriö

osastopäällikkö Harri Lahdenperä, Suomen Pankki

valtiotieteen tohtori Peter Nyberg

VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotus

Kirjelmässä kuvataan yksityiskohtaisemmin niitä kriteerejä ja menettelytapoja (suuntaviivat), joita noudatetaan käytettäessä ERVV-sopimuksen mukaisia uusia instrumentteja (rahoituslaitosten pääomittaminen, joukkovelkakirjalainojen ostaminen jälkimarkkinoilta tai liikkeeseenlaskusta ja varautumisohjelmien perusteella toteutettavat toimet). Näiden lisäksi euroalueen päämiehet ovat 26.10.2011 pidetyssä huippukokouksessa päättäneet, että ERVV:n rahoituskapasiteetti voidaan vivuttamalla moninkertaistaa. Kirjelmässä kuvataan kaksi vaihtoehtoista mallia vivuttamiseen. Vaihtoehdossa 1 erillisyhtiö myöntäisi kohdemaan joukkovelkakirjojen ostajille tappiovakuutuksen, jolla takaajamaat kattaisivat mahdollisessa kohdemaan selvitystilassa syntyneistä tappioista ensimmäisinä 20—30 %. Toisen vaihtoehdon (vaihtoehto 2) mukaisesti erillisyhtiö saisi ERVV:ltä peruspääoman ja juniorilainaa, jonka tukemana se hankkisi markkinoilta lisärahoitusta. Mahdollisessa tappiotilassa peruspääoma ja juniorilaina menetettäisiin ensimmäisinä ja vasta sen jälkeen ulkopuoliset rahoittajat kärsisivät tappioita. Saadun selvityksen mukaan kumpaakaan vaihtoehtoa ei ole poissuljettu jatkovalmistelusta.

Jatkokirjelmässään valtioneuvosto selvittää, miten ERVV:lle annettavien takausten enimmäismäärä määräytyy.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto voi hyväksyä vivuttamiseen liittyvät ERVV:n suuntaviivat lukuun ottamatta luottotapahtuman laajennettua määrittelyä. Lisäksi valtioneuvosto katsoo, että erillisyhtiömallissa (optio 2) rahoitus tulisi toteuttaa edunsaajajäsenmaan kautta.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Talousvaliokunta on ottanut aiemmin antamassaan lausunnossa (TaVL 6/2011 vp) kantaa uusien instrumenttien sisällyttämiseen ERVV-sopimukseen ja tuonut tällöin esille instrumenttien käyttöön liittyviä periaatteellisia näkökohtia mm. rahoituslaitosten pääomittamiseen liittyen. Kokonaisarviossaan valiokunta päätyi puoltamaan instrumenttien sisällyttämistä sopimukseen katsoen, että ne ovat tarpeen euroalueen vakauden palauttamiseksi. Nyt esillä olevat suuntaviivat määrittelevät ne toimintatavat, joita sovelletaan instrumenttien käyttöönotossa ja käytössä. Suuntaviivojen mukaisesti päätösten valmistelussa tukeudutaan erityisesti komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) arvioihin. Instrumenttien käyttöönotto edellyttää takaajamaiden yksimielistä päätöstä. Annettava tuki on aina ehdollista. Ehdot määritellään yhteisymmärryspöytäkirjassa (Memorandum of Understanding; MoU), jonka toteutumista komissio ja EKP valvovat.

Talousvaliokunnalla ei ole suuntaviivojen perusperiaatteiden osalta huomautettavaa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että mikäli päädytään käyttämään välineenä joukkovelkakirjalainojen ostamista jälkimarkkinoilta, tultaisiin koko ERVV:n jäljellä oleva kapasiteetti sitomaan (suuntaviivojen 3.1.-kohta). Tämä sitoisi käytännössä ERVV:n jatkotoiminnan yhden instrumentin varaan. Päätöksenteolta edellytetään näissä tilanteissa erityistä nopeutta, ja on ilmeistä, että suunnitelluista ostoista voitaisiin antaa hyvin rajoitetusti etukäteistietoja. Tämä tarkoittaisi, että takaajamaiden takausvastuut saattaisivat kasvaa merkittävästi ja erittäin nopealla päätöksentekoaikataululla. Instrumentin käyttö voi tämän vuoksi olla vaikeasti toteutettavissa jäsenmaiden riittävän kansallisen päätöksenteon turvaavalla tavalla.

Vivutus

Euroalueen huippukokouksessa 26.10.2011 päätettiin lisätä ERVV:n rahoituskapasiteettia vivutusvälineiden avulla. Valtioneuvoston selvityksessä on kuvattu kaksi vaihtoehtoista mallia, joita kumpaakin edelleen jatkovalmistellaan. Molempien vaihtoehtojen, joita voitaisiin käyttää myös samanaikaisesti, perusajatuksena on, että ERVV vastaisi osasta joukkovelkakirjoihin liittyvistä riskeistä ensisijaisena tappionkantajana.

Talousvaliokunta katsoo, että markkinatilanne saattaa kehittyä nopeastikin suuntaan, jossa ERVV:n kokonaiskapasiteetti osoittautuu riittämättömäksi. Vaihtoehtoina ovat tällöin lähinnä ERVV:n 440 miljardin euron kokonaiskapasiteetin merkittävä lisääminen ja samalla takaajamaiden takaussitoumusten nosto tai nykyisen, vielä sitomattoman rahoituskapasiteetin vivutus.

Talousvaliokunta pitää vivutusvaihtoehtoa näistä parempana siitäkin huolimatta, että samalla, kun ERVV:n uskottavuutta ja toimintakykyä näin lisätään, tulevat myös takaajien riskit kasvamaan. Riskit ovat sitä suuremmat, mitä korkeampi velkavipu on. Arviona on esitetty, että vipu tulisi olemaan noin 3—4-kertainen, mutta tämänkin suuruisena se nostaisi merkittävästi nykyistä arviota tappioiden asettumisesta noin 40 prosentin tasolle.

Talousvaliokunta pitää perusteltuna jatkaa kummankin vivutusvaihtoehdon jatkovalmisteluja, mutta edellyttää, että valtioneuvosto täsmentää vaihtoehtoihin liittyvää vaikutusarviotaan. Tässä yhteydessä on aiheellista myös selventää, tarvitaanko vivutukseen suunniteltua erillisyhtiötä kummankaan vaihtoehdon osalta. Valiokunta painottaa tarvetta turvata vivutukseen liittyvän päätöksenteon läpinäkyvyys ja selkeys. Jatkovalmistelussa tulee lisäksi ottaa kantaa siihen, miten Suomen edellyttämät vakuudet voidaan toteuttaa vivutuksen yhteydessä.

Vastuut

Suomella on tällä hetkellä ERVV:hen liittyviä hyväksyttyjä takausvastuita korkoineen yhteensä 2,1 miljardia euroa kokonaistakaussitoumuksemme ollessa pääomaltaan 13,974 miljardia euroa. Suomen takausvastuita voidaan kasvattaa jo hyväksytystä 2,1 miljardista eurosta vain eduskunnan erikseen antamalla suostumuksella. Mahdollisesti realisoituvan takausvastuumme kokonaismäärän osalta on olennaista, millä korolla ja kustannuksilla ERVV kykenee hankkimaan rahoitusta markkinoilta.

ERVV:lle annetut ylitakaukset ovat toistaiseksi turvanneet sen luottoluokituksen säilymisen AAA-tasolla. Tästäkin huolimatta ERVV:n rahoituskustannukset ovat olleet selvässä nousussa. ERVV:n jatkotoimien onnistumisen olennaisena edellytyksenä on, että sen toimintaa takaavien maiden hyvä luottokelpoisuus säilyy. Tähän vaikuttavat paitsi takaajamaiden kansantalouksien tila ja kyky vastata sitoumuksista myös markkinoiden arviot ERVV:n riskeistä. Lisätessään ERVV:n rahoituskapasiteettia ja joustavuutta uudet rahoitustavat lisäävät, mikäli niitä otetaan käyttöön, myös takausvastuiden määrää ja realisoitumisriskiä. Tämä saattaa vaikuttaa paitsi ERVV:n myös takaajien saaman rahoituksen hintaan. Valtioneuvoston arvio Suomen ERVV:hen liittyvistä kokonaisvastuista (maksimissaan noin 18 miljardia euroa) pohjautuu keskimääräiseen 4 prosentin vuotuiseen korkoon (tällä hetkellä noin 3 %). Talousvaliokunta toteaa, että riskien lisääntyessä korkoarvio saattaa osoittautua liian matalaksi.

Suomen vastuisiin voivat vaikuttaa myös mahdolliset väistyvät takaajat. ERVV-sopimuksen mukaisesti takaajamaalla on mahdollisuus pyytää vapautusta tulevista rahoitusvastuista, mikäli se joutuu itse tuen saajaksi. Pääsy väistyväksi takaajaksi edellyttää kuitenkin euroryhmän työryhmän yksimielistä päätöstä. Vapautus koskee vain mahdollisia uusia rahoituspäätöksiä. Jo liikkeelle laskettuihin instrumentteihin liittyvistä rahoitusvastuista (ml. korot ja muut kulut) väistyvä takaaja vastaa edelleen jakoavaimensa mukaisessa suhteessa. Sen sijaan mahdollisista uusista instrumenttien liikkeellelaskuista kantavat kokonaisvastuun jäljelle jäävät takaajat, joiden jakoavainosuus kasvaa väistyvän takaajan osuutta vastaavalla määrällä. Takaajilla ei ole regressioikeutta väistyvään takaajaan uusien liikkeellelaskujen osalta. Talousvaliokunta pitää perusteltuna jatkossa harkita, että väistyvien takaajien taloudellisen tilan helpottuessa näiden maiden paluuseen takaajien joukkoon luodaan automatiikkaa. Valiokunta toteaa, että Suomen maksimivastuut on nimellisarvoltaan rajattu edellä mainittuun noin 14 miljardiin euroon myös tilanteissa, joissa takaajien kokonaismäärä mahdollisesti vähenee.

Lopuksi

Valiokunta on edellä tuonut esille tiettyjä lisäselvitystarpeita. Näiden ohella suuri valiokunta on pyytänyt valtioneuvostolta lisäselvitystä (SuVX 156/2011 vp) mm. ERVV:n vivutuksesta. Talousvaliokunta täydentää tarvittaessa edellä esille tuomaansa näiden selvitysten valmistuttua.

Lausunto

Lausuntonaan talousvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia.

Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2011

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Mauri Pekkarinen /kesk
  • vpj. Marjo Matikainen-Kallström /kok
  • jäs. Lars Erik Gästgivars /r
  • Teuvo Hakkarainen /ps
  • James Hirvisaari /ps
  • Harri Jaskari /kok
  • Johanna Karimäki /vihr (osittain)
  • Pia Kauma /kok
  • Miapetra Kumpula-Natri /sd
  • Jukka Kärnä /sd
  • Eero Lehti /kok (osittain)
  • Päivi Lipponen /sd
  • Jari Myllykoski /vas
  • Sirpa Paatero /sd
  • Arto Pirttilahti /kesk
  • Juha Sipilä /kesk
  • Kaj Turunen /ps

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Tuula Kulovesi

ERIÄVÄ MIELIPIDE 1

Perustelut

Yhteisen rahaliiton onnistumisen edellytys oli, että euromaista muovautuu talouden rakenteeltaan, tuottavuus- ja kasvukehitykseltään ja jopa elämäntavaltaan entistä yhtenäisempi talousalue. Yhtenäistymisestä ei kuitenkaan ole tietoakaan.

On syntynyt entistä selvempi kastijako ylijäämämaiden ja alijäämämaiden välille, heikon ja hyvän tuottavuuskehityksen maiden välille ja nyt myös nopean ja hitaan kasvun maiden välille.

Tätä kuilua yhteisvaluutta on vain syventänyt. Se saattoi aluksi näyttää kasvun vauhdittajalta eräissä maissa. Mutta ei aikaakaan, kun juuri yhteisvaluutasta tuli tärkein velkaantumiseen ja kriisiin johtava tekijä.

Velkakriisin leviämisen pelossa Suomi lähti muiden maiden tapaan ensiavun antamiseen Kreikalle ja palomuurin varmistamiseen muiden pienien euromaiden ympärille. Irlanti on selviämässä. Kreikan ja Portugalinkin kohdalla voi olla toisin.

Huolimatta siitä, että ongelmamaiden kelkka ei ole kääntynyt parempaan suuntaan, euromaat ovat "pelastaneet euron" kerta toisensa jälkeen lisäämällä kriisinhoitoon yhteisiä vastuitamme ja kasvattaneet niihin liittyviä riskejä. Toimet eivät ole auttaneet, ja markkinat eivät ole uskoneet kaikkien euromaiden selviytymiseen.

Kun kriisiaalto on edennyt, yhä suurempia pelastuspuskureita on tarvittu palon sammuttamiseen. Nyt niillä siis varaudutaan myös Italian ja Espanjan rahoitustarpeisiin.

Euroopan rahoitusvakausvälineen, ERVV:n, takausvastuiden kaksinkertaistaminen, toimintamuotojen monipuolistaminen nyt myös pankkien pääomittamiseen ja viimeksi idea ERVV:n vivuttamisesta ovat kaikki toimia, joilla yhteisvastuulla olevia vastuita lisätään ja niihin liittyviä riskejä kasvatetaan moninkertaisiksi.

Vivutuksen ajatus on, että ERVV sijoittaa esimerkiksi 250 miljardin euron suuruisen pääoman, joka asettuu etuoikeusjärjestyksessä heikoimpaan asemaan suhteessa muihin sijoittajiin. Näitä ajatellaan olevan 3—4-kertainen määrä, jolloin instrumentin suurus olisi 750—1 000 miljardia euroa.

Suomen vastuulupaukset ERVV:sta ovat jo noin 14 miljardia euroa. Tämän päälle tulevat korkokustannukset, jotka voivat nousta useiden miljardien, jopa yli kymmenen miljardin, suuruisiksi, mikäli takausvastuut aktivoidaan täysimääräisiksi. Yhteensä Suomen tähän saakka antamat erilaiset kriisin hoitoon liittyvät vastuulupaukset voivat olla noin 30 miljardia euroa.

Suomi ei ole kuitenkaan velkamaa. Velkamme on reilusti alle kasvu- ja vakaussopimuksen, ja julkisen talouden alijäämä täyttää sekin reilusti sanotun sopimuksen ehdot. Näiden kriteerien valossa Suomen kannettavaksi on välittymässä suhteessa suurempi taakka kuin minkään muun vanhan euromaan Luxemburgia lukuun ottamatta.

ERVV:n vivuttamisratkaisut saattavat johtaa Suomen takaus- ja rahoitusvastuiden kokonaismäärän ennakoitua paljon suurempaan kasvuun. Huippukokouksen neuvottelupöytäkirjan hakasulkeisiin on kirjattu maininta siitä mahdollisuudesta, että ERVV:n ja EVM:n vastuut olisivat voimassa yhtä aikaa.

Toivomuksemme on, että euro voitaisiin pelastaa. Sen jäsenyyteen kykenemättömät on päästettävä eurosta ulos. Holtittomasti lainoja jaelleiden sijoittajien on suomalaistenkin veronmaksajien sijasta aika maksaa viulunsa. Pankkeja kaatuu. Jos kaatuvien pankkien kotimaiden hallitukset haluavat ja kykenevät pelastamaan pankkinsa, se on heidän asiansa.

Eurosta lähteville on IMF:n johdolla tarjottava oikea, uusi tulevaisuus. Sellaisen rahoituksessa Suomenkin tulee mielestämme olla mukana.

Mielipide

Edellä olevan perustella esitämme,

että ERVV:n kasvattaminen, joustavoittaminen tai vivuttaminen ja muut vastaavat toimet eivät ole mielestämme oikeita ratkaisuja kriisin hoitamiseen.

Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2011

  • Mauri Pekkarinen /kesk
  • Arto Pirttilahti /kesk
  • Juha Sipilä /kesk

ERIÄVÄ MIELIPIDE 2

Perustelut

Perussuomalaiset ovat alusta lähtien vastustaneet ylivelkaantuneiden euromaiden suoraa ja katteetonta tukemista. Tukipaketit ovat Suomen kannalta epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Suomi ei ole aiheuttanut tätä kriisiä. On epäoikeudenmukaista asettaa suomalainen veronmaksaja tämän kriisin maksumieheksi.

Perussuomalaisten mielestä täydellisesti epäonnistunut nykyinen tukipakettipolitiikka on lopetettava ja kriisimaiden velkoja on leikattava. Kriisimaiden velkataakka on niin suuri, että ilman mittavia velkojen leikkauksia maat eivät tule pääsemään takaisin kasvu-uralle. Mahdollisesti kriisimaiden tarvitsema jatkorahoitus voidaan hyväksyä vain suoraan IMF:n kautta — ilman välikäsiä, kuten ERVV:tä. Kansainvälinen valuuttarahasto on se taho, jolla on sekä uskottavuutta että kokemusta velkakriisien ratkaisemiseen. EU:lla ei ole kumpaakaan. Tällöinkin Suomen osuuden kriisimaiden rahoituksesta on oltava sama kuin se on koko IMF:n rahoituksesta eli 0,51 %.

Euron tulevaisuus näyttää päivä päivältä epävarmemmalta. Perussuomaiset vaativatkin hallitusta julkaisemaan perusteellisen suunnitelman Suomen rahapoliittisista vaihtoehdoista. Lisäksi nykyisessä tilanteessa olisi hallituksen syytä myös teettää riippumattomalla tutkimuslaitoksella tutkimus Suomelle eurosta eroamisesta aiheutuvista kustannuksista, hyödyistä ja haitoista. Näiden pohjalta voitaisiin käydä julkinen keskustelu Suomen todellisista vaihtoehdoista ja tehdä ratkaisu, joka turvaa kriisin keskellä kaikkien suomalaisten hyvinvoinnin.

ERVV ja sen vivutus

ERVV:n vivutukseen on ehdotettu kahta mallia. Vaihtoehdossa 1 erillisyhtiö myöntäisi kohdemaan joukkovelkakirjan ostajalle vakuutuksen, joka kattaisi kohdemaan velkajärjestelytilanteessa syntyneistä tappioista 20—30 %. Vaihtoehdossa 2 perustettaisiin erillisyhtiö, joka saisi ERVV:ltä peruspääoman ja juniorilainaa, joiden avulla se yrittäisi hankkia lisäpääomaa markkinoilta. Perussuomalaiset eivät hyväksy ERVV:n vivutusta.

Vaihtoehdossa 1 on useita ongelmia. Valtioiden velkasaneerauksissa on hyvin tavallista, että velkojille alaskirjauksista realisoituvat tappiot ovat korkeampia kuin vakuutuksen kattama 20—30 %. Tämä tarkoittaisi sitä, että velkajärjestelyn tapahtuessa menettävät ERVV:n takaajat käytännössä aina 100 % sijoituksestaan. Koska tappiot velkajärjestelytilanteissa syövät käytännössä koko sijoitetun pääoman, muodostuu kriittiseksi se, että tehdään oikea analyysi siitä, onko kohdemaan tilanne likviditeetti- vai vakavaraisuuskriisi. Päättymätön kriisikokousten sarja uusine pelastuspaketteineen on osoittanut, että EKP:llä ja komissiolla ei ole tarvittavaa osaamista oikean analyysin tekoon. Voidaan myös pitää erittäin kyseenalaisena, ostaisivatko sijoittajat kriisimaiden velkakirjoja, vaikka saisivatkin edellä kuvatun tapaisen vakuutuksen, sillä euromaat ovat omilla toimillaan Kreikan tapauksessa asettaneet kyseenalaiseksi tappiovakuutusten (CDS) käytännön merkityksen.

Vaihtoehdossa 2 ERVV:n takaajille velkajärjestelytilanteessa realisoituvat tappiot ovat nyt käytettävissä olevien tietojen pohjalta käytännössä samankaltaiset vaihtoehdon 1 kanssa. Tämän mallin ongelmana on myös hallinnon läpinäkymättömyys, joka sopii huonosti pohjoismaiseen demokratiaan.

Koska on selvää, että ERVV:n takaajien riskit kasvavat vivutuksessa moninkertaisiksi, olisi perussuomalaisten mielestä aihetta myös tarkistaa Suomen saamia vakuuksia. Todellisissa täysimääräisissä vakuuksissa saadaan koko sijoitettu pääoma takaisin heti tappion syntyessä eikä vasta 30 vuoden kuluttua.

Perussuomaiset haluaisivat myös kiinnittää huomiota siihen, että ERVV ei ole uskottava toimija kriisin ratkaisemiseksi. Vaikka nykymuotoista tukipakettipolitiikkaa pidettäisiinkin oikeana tapana ratkaista kriisi, on ilmiselvää, että ERVV:n/EVM:n koko ei riitä alkuunkaan nykykriisin ratkaisuun. Pelkästään Italialla on valtionvelkaa noin 2 000 miljardia euroa, joten vivutettunakaan ERVV:n resurssit eivät riitä alkuunkaan sen pelastamiseen. Tämä tiedostetaan myös EU:ssa, joten vuoden 2012 kriisikokouksissa tullaan todennäköisesti esittämään ERVV:n ja EVM:n koon moninkertaistamista. Perussuomalaiset eivät hyväksy Suomen vastuiden kasvattamista.

Perussuomalaiset pitävät myös VM:n takausvastuiden laskennassa käyttämää 4 %:n korko-oletusta epärealistisena. Eurokriisin takia kaikki euromaat ovat nyt luottoluokittajien erityisen tarkkailun alaisina, ja myös nettovelattoman julkisen sektorin Suomen AAA-luokitus on vaarassa. AAA-luokituksen menetys voi nostaa Suomen valtionvelan korkoa helposti useamman prosenttiyksikön.

Takaajamaiden luottoluokitusten lasku uhkaa myös ERVV:n toimintakykyä. ERVV:n toiminta edellyttää AAA-luokitusta ja sen takaamaa edullista rahoitusta. Tämä on käytännössä mahdoton tavoite, jos yhdenkin nykyisen AAA-takaajamaan luottoluokitus laskee.

Mielipide

Edellä olevan perustella esitämme,

että suuri valiokunta ottaa huomioon, että ERVV on väärä instrumentti kriisin ratkaisuun. Se on riittämätön ja epäoikeudenmukainen Suomen kannalta. ERVV:n vivuttaminen ei paranna sen mahdollisuuksia ratkaista kriisiä, pikemminkin päinvastoin. Vivuttaminen kasvattaa kohtuuttomasti Suomen riskiä joutua entistä suuremmaksi maksumieheksi.

Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2011

  • Kaj Turunen /ps
  • Teuvo Hakkarainen /ps
  • James Hirvisaari /ps