Sääntelyn keskeinen sisältö.
Ehdotetulla sääntelyllä vahvistetaan yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin määräyksiä. Tarkoituksena on saada yritysten kestävyysraportointi samaan asemaan taloudellisen raportoinnin kanssa: ehdotuksella pyritään varmistamaan, että yritykset toimittavat sijoittajien ja muiden sidosryhmien saataville luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja toiminnastaan. Tavoitteena on täyttää osakkeenomistajien ja sijoittajien ohella myös muiden ajateltavissa olevien sidosryhmien tiedonsaantitarpeita.
Direktiiviehdotuksen mukaan komissio antaa delegoituja säädöksiä raportointistandardien käyttöön ottamiseksi. Näissä standardeissa täsmennetään yksityiskohtaisesti ne tiedot, jotka yritysten on ilmoitettava, ja tekninen rakenne, jota noudattaen kyseiset tiedot on raportoitava.
Arvioita ehdotetun sääntelyn vaikutuksista.
EU:ssa on vireillä useita lainsäädäntöhankkeita kestävyyskysymysten läpileikkaavaksi sisällyttämiseksi yritystoimintaan. Kestävyysraportoinnin asettaminen osaksi yritysten pakollista raportointia on tärkeä keino kestävyyssiirtymän aikaansaamiseksi.
Kestävyysraportointia koskevat vaatimukset ulotetaan koskemaan kaikkia suuria yrityksiä ja pörssiyhtiöitä. Soveltamisalan laajennus on merkittävä. Ehdotettu kestävyysraportointi lisää väistämättä yritysten hallinnollista taakkaa ja esimerkiksi liikkeeseenlaskijoiden transaktiokustannuksia. Tämän vuoksi on tärkeää, että vaatimukset ovat yksiselitteisiä ja yhdensuuntaisia muista sektorilainsäädännöistä tulevien velvoitteiden kanssa ja että uudet velvoitteet laaditaan siten, että niillä tosiasiallisesti edesautetaan ihmisten mahdollisuuksia arvioida yrityksiä vertailukelpoiseen tietoon nojautuen.
Raportointistandardien kehittämisessä on tärkeää huomioida toimialakohtaiset erot. Velvoitteisiin sisällytetty joustavuus voi kuitenkin kääntyä tarkoitustaan vastaan, jos liiallisen joustava ja soveltamisalaltaan suppea raportointi tuo hallinnollista taakkaa ilman sen vastapainona saatavaa todellista lisäarvoa: raportoitavan kestävyystiedon on oltava tietoa hyödyntävien tahojen kannalta olennaista ja hyödyllistä. Nykytilan ongelmiksi on tunnistettu kestävyystiedon yhteismitattomuus ja pakottavien standardien puuttumisen mahdollistama tarkoitushakuinenkin tietojen valikoiva esittäminen.
Ehdotetussa direktiivimuutoksessa ei ole täsmällisesti määritelty julkistettavia tietoja eikä niiden esittämistapaa. Tämä on ymmärrettävää, koska komission delegoitujen säädösten on tarkoitettu täyttää tämä tehtävä. Valittu sääntelyratkaisu johtaa kuitenkin siihen, että velvoitteiden tosiasiallinen sisältö selviää vasta, kun myös alemmanasteisen sääntelyn tarkka sisältö on tiedossa.
Päätelmiä.
Talousvaliokunta pitää direktiiviehdotusta tervetulleena ja kannatettavana. Sijoittajat ja kuluttajat sekä muut sidosryhmät tarvitsevat ja haluavat varmennettua ja yhteismitallista kestävyysinformaatiota. Lisäksi erityisesti rahoitusmarkkinatoimijat tarvitsevat nykyistä kattavampaa kestävyysinformaatiota täyttääkseen EU:n kestävän rahoituksen sääntelystä johtuvat velvoitteensa. Yleisesti talousvaliokunta kuitenkin korostaa, että taloudellista toimintaa ja markkinoita suoraan ohjaava sääntely ja mekanismit, kuten päästökauppa, ovat kestävyyssiirtymän kannalta keskeisempiä kuin direktiiviesityksen edustama informaatio-ohjaus.
Jatkoneuvotteluissa Suomen on syytä korostaa sitä, että tulevat raportointistandardit olisivat mahdollisemman selkeitä, erityisesti jos velvoitteet tulevat koskemaan laajasti myös mikro- ja pk-yrityksiä.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että suurille yrityksille laaditut raportointivelvoitteet voivat osoittautua pienille toimijoille kohtuuttoman raskaiksi, jos näitä velvoitteita sovellettaisiin sellaisenaan esimerkiksi alihankintaketjujen kautta suuren, sääntelyn soveltamisalaan kuuluvan yrityksen yhteistyökumppaneihin. Sikäli, kun pieniin toimijoihin voitaisiin kohdentaa rajoitettuja raportointivelvoitteita, tulee tässä määrittelytyössä varmistaa myös supistetulla raportoinnilla saatavan tiedon vertailtavuus.
Keskeistä tulevassa sääntelyssä on, että se toteutuu yhdensuuntaisesti EU:n muiden säädöshankkeiden kanssa. Kestävyysraportointiin liittyviä vaatimuksia sisältyy jo nykyiselläänkin mm. taksonomia-asetukseen sekä tulevaan EU:n yritysvastuusääntelyyn. Riski raportointivelvoitteiden epäjohdonmukaisuudesta on ilmeinen. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston huoleen ehdotetun sääntelyn voimaantulosta ja korostaa tarvetta varmistaa — esimerkiksi sääntelyn voimaantuloa vaiheistamalla vielä ehdotettua enemmän — että velvoitteiden kohteena olevilla yrityksillä on tosiasiallinen mahdollisuus sopeuttaa raportointijärjestelmänsä vastaamaan uutta sääntelyä.
Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn kantaan, jonka mukaan on tarkoituksenmukaista tukeutua soveltuvin osin kansainvälisiin raportointimalleihin, koska tällöin myös EU:n ulkorajat ylittävä vertailtavuus paranee. Tämän ohella on tarkoituksenmukaista kehittää EU:n standardeja silloin ja niiltä osin kuin kansainvälisiä vastineita ei ole vielä olemassa.