Ehdotuksella asetettaisiin vuodelle 2040 unionin laajuinen ilmastotavoite varmistamaan vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttaminen. Komission mukaan 90 %:n nettopäästövähennystavoite vuodelle 2040 vahvistaisi EU:n puhtaan siirtymän johdonmukaista edistämistä, investointivarmuutta, eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja asemaa puhtaiden ratkaisujen edistäjänä sekä lisäisi energiaturvallisuutta. Lisäksi ehdotus varmistaisi komission mukaan sen, että EU vastaa sen Pariisin sopimuksen mukaisiin sitoumuksiin. Ehdotuksella säädettäisiin myös yleinen kehikko ohjaamaan vuoden 2040 ilmastotavoitteen toimeenpanon valmistelua ja varmistamaan, että eteneminen kohti vuoden 2050 ilmastoneutraaliutta tapahtuu pragmaattisella ja joustavalla tavalla. 

Talousvaliokunta on aiemmin arvioinut asiaa komission ehdotusta edeltäneiden tiedonantojen käsittelyn yhteydessä (TaVL 11/2024 vp — E 9/2024 vp ja TaVL 10/2024 vp — E 10/2024 vp). Talousvaliokunta arvioi tuolloin tiedonannon tavoitteita ja ehdotuksia oman toimialansa mukaisesti erityisesti taloudellisen toimintaympäristön näkökulmasta. Arvioinnin keskeisinä lähtökohtana olleet teknologianeutraliteetin, investointien edistämisen ja päästövähennystoimien kustannustehokkuuden näkökulmat ovat olennaisia myös arvioitaessa nyt käsiteltävänä olevaa asetusehdotusta. Nämä ovat myös keskeisiä valtioneuvoston kannan lähtökohtia.  

Taloudellisen toimintaympäristön kannalta talousvaliokunta pitää ilmastotavoitteen asettamisen keskeisenä merkityksenä investointiympäristön ennakoitavuuden ja tasavertaisten kilpailuedellytysten turvaamista. Ilmastotavoite on keino varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden osallistuminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseen, mutta tulevat ilmastotavoitetta täytäntöönpanevat säädösehdotukset ovat ratkaisevassa asemassa keinojen kustannustehokkaan ja oikeudenmukaisen kohdistumisen kannalta.  

Valtioneuvosto on pitänyt keskeisinä edellytyksinä ehdotetun ilmastotavoitteen tukemiselle sitä, että komission jatkotyötä ohjaavina periaatteina huomioidaan riittävällä tavalla maankäyttösektorin epävarmuudet, teknologianeutraalius, kustannustehokkuus ja teknologiset nielut. Talousvaliokunta yhtyy näihin lähtökohtiin. 

Talousvaliokunta korostaa, että komission 90 prosentin nettopäästövähennyssuositus sijoittuu EU:n ilmastopaneelin (ESABCC) tieteellisen arvion haarukkaan ja tavoite täyttää EU:n ilmastolain vaatimuksen, jonka mukaan vuoden 2040 tavoitteen tulee perustua parhaaseen tieteelliseen arvioon. Valiokunta korostaa samalla, että tässä vaiheessa tavoitteiden ja keinojen oikeaan osuvuuden arviointia vaikeuttaa myös pitkä aikajänne: EU voi vuonna 2040 olla toisenlainen myös maantieteelliseltä ulottuvuudeltaan mahdollisen tulevan laajentumisen myötä. 

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että komission nyt antamaan ehdotukseen ei sisälly vaikutusarviota eikä siten myöskään arviota ehdotuksen 6 artiklan mukaisten joustoyksiköiden käyttömahdollisuuksien vaikutuksista. Komission vuonna 2024 antamaan tiedonantoon sisältyi kuitenkin kattava vaikutusarvio, joka kattaa alat, joilla toimia tarvitaan. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen arvioida kattavasti tulevien ilmastotavoitetta toimeenpanevien lainsäädäntöehdotusten vaikutuksia. 

Ehdotuksen mukaan rajattu osa vuoden 2040 ilmastotavoitteesta olisi mahdollista kattaa käyttämällä Pariisin sopimuksen 6 artiklan mukaisia, korkealaatuisia kansainvälisiä ilmastoyksiköitä eli kolmansissa maissa toteutettavia ilmastotoimia. Tämä olisi merkittävä periaatteellinen muutos nykytilanteeseen, jossa EU:n vuoden 2030 ja 2050 ilmastotavoitteet tulee saavuttaa ainoastaan EU:n sisällä toteutettavilla toimilla.  

Valtioneuvosto on arvioinut, että 6 artiklan yksiköiden käyttö voi edistää vuoden 2040 ilmastotavoitteen kustannustehokasta saavuttamista mutta kiinnittänyt samalla huomiota siihen, että yksiköiden käyttöön liittyvät yksityiskohdat on valmisteltava huolellisesti vaikutusarvioiden pohjalta. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että ehdotus voi edistää toimien kustannustehokkuutta. Ehdotus voi toisaalta luoda suomalaisille toimijoille liiketoimintamahdollisuuksia kolmansissa maissa, mutta samalla myös johtaa siihen, että osa puhtaan siirtymän investoinneista ohjautuisi kolmansiin maihin. Näin ollen valiokunta korostaa, että ensisijaisia ovat EU:n alueella toteutettavat päästövähennystoimet. 

Valtioneuvosto on suhtautunut kriittisesti mahdollisuuteen käyttää kansainvälisiä ilmastoyksiköitä EU:n päästökaupan velvoitteiden täyttämiseen. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että päästökauppa ohjaa päästövähennyksiin sekä uusien päästöjä vähentävien teknologioiden, kuten teknisten nielujen, käyttöönottoon EU:n sisäisesti. Talousvaliokunta on useissa asiayhteyksissä korostanut päästökaupan merkitystä EU:n ilmastopolitiikan kustannustehokkaan ohjauskeinona ja yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.  

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös valtioneuvoston kirjelmässä tunnistettuun epäselvyyteen siitä, miten komission ehdottamaa 6 artiklan yksiköiden hankintamäärää, 3 prosenttia vuoden 1990 nettopäästöistä on tulkittava: tulkinnasta riippuen voidaan päätyä hyvin eri suuruiseen enimmäismäärään, välillä 139 Mt CO2-ekv — 417 MT CO2-ekv. Samoin valiokunta korostaa, että yksiköiden laatuun, luotettavuuteen ja niillä saavutetun hillintätuloksen lisäisyyteen liittyy epävarmuuksia ja pitää tärkeänä yksiköiden käyttöön liittyvää huolellista lainvalmistelua ja vaikutusarviointia.  

Talousvaliokunta on useissa yhteyksissä EU:n ilmastopolitiikan toimia arvioidessaan kiinnittänyt huomiota erityisesti ilmastopolitiikan sektorikohtaisen rakenteen ongelmallisuuteen keinojen ristikkäisvaikutusten ja kustannustehokkuuden arvioinnin kannalta. Valiokunta pitää tältä kannalta tärkeänä ehdotusta sektorikohtaisista joustoista, joita voidaan pitää välttämättöminä ilmastotavoitteen vaikuttavalle ja kustannustehokkaalle toimeenpanolle. Joustojen ei tulisi kuitenkaan heikentää kannustimia teknologian ja menetelmien kehittämiseen niillä sektoreilla, joilla joustoja sovelletaan.  

Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston tavoin myös huomiota erityisesti maankäyttösektorin epävarmuuksiin ja tarpeeseen kasvattaa maankäyttösektorin nieluihin ja päästöihin liittyvää EU:n laajuista tietopohjaa, sen luotettavuutta ja edelleen kehittää seurantamenetelmiä. Eri maiden toisistaan poikkeavat päästöjen mittaus- ja ennakointimenetelmät ovat ongelmallisia sekä ilmastotavoitteiden toteutumisen että tasavertaisten kilpailuedellytysten kannalta.  

Talousvaliokunta on jo komission teollista hiilenhallintaa koskevaa tiedonantoa arvioidessaan (TaVL 11/2024 vp — E 9/2024 vp) pitänyt tärkeänä luoda kokonaisvaltainen lähestymistapa teollisen hiilidioksidin hallintaan. Tämä edellyttää tuekseen niin puitteiden ja tarvittavan infrastruktuurin luomista, toimivaa lainsäädäntökehikkoa ja siihen liittyviä kannustimia kuin olemassa olevien rahoitusvälineiden hyödyntämistä. Valiokunta on lausunnossaan pitänyt Suomen kannalta tärkeinä myös biogeenisen hiilen luomia liiketoimintamahdollisuuksia. Valiokunta pitää merkittävänä, että komission ehdotuksessa biogeeniset tekniset nielut rinnastetaan suoraan ilmasta talteenotettavan hiilidioksidin kanssa.  

Talousvaliokunta on komission teollista hiilenhallintaa koskevan tiedonnanon ja viimeksi päästökauppalain (TaVM 7/2025 vp — HE 24/2024 vp käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt kriittistä huomiota myös päästökaupan (ETS 1) soveltamisalaan liittyvään rajaukseen, jonka mukaan yli 95 % biomassaa käyttävät laitokset rajataan yleisen päästökaupan ulkopuolelle vuodesta 2026. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät kyseiset laitokset voisi hyödyntää mahdollista yleisen päästökaupan kannustinta. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella sääntö voi johtaa siihen, että Suomessa parhaiten hiilidioksidin talteenottoon soveltuvat tehtaat jäisivät päästökauppakannustimen ulkopuolelle. Valiokunta pitää tärkeänä, että yli 95 % kestävää biomassaa polttoaineena käyttävät laitokset sisällytettäisiin takaisin EU:n yleiseen päästökauppaan. Valiokunta korostaa edelleen, että tulevan päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä on tärkeää arvioida päästökauppaa koskevan sääntelyn toimivuutta kattavasti. Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa sääntelyn kehittämiseen siten, että päästökauppajärjestelmä kokonaisuutena toimii EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kustannustehokkaana ja teknologianeutraalina ohjauskeinona sekä edistää teknisten nielujen käyttöönottoa.  

Valiokunta pitää tärkeänä myös valtioneuvoston kantaa siitä, että EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitetta toimeenpanevien säädösehdotusten jatkovalmistelussa tulisi huomioida muun muassa maatalouden haasteet ja sen ensisijainen ruoantuotantotehtävä, kestävän biotalouden edellytyksien tukeminen sekä se, että meri- ja lentoliikenteen energiasiirtymä on vasta alussa ja vaikutuksia näille sektoreille on tarpeen tarkastella erityisen huolella ja huomioida sektorien merkitys kilpailukyvylle ja resilienssille. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon ja korostaa vallitsevissa ja muuttuvissa olosuhteissa näiden sektorien keskeistä merkitystä huoltovarmuuden kannalta.