Valtioneuvoston puoliväliriihessä keväällä 2017 oli tarkoitus tuoda uudistuksia Suomen yritystukijärjestelmään. Uudistuksia ei kuitenkaan tehty, ja yritystukien käsittely siirrettiin budjettiprosessin yhteyteen syksylle.  

Yritystukijärjestelmämme vaatii nopeaa ja laaja-alaista remonttia. Korkean työttömyyden ja matalan talouskasvun aikana on pohdittava tarkkaan, mihin valtion varoja kannattaa käyttää. Maksamme erilaisia suoria tukia ja verotukia yrityksille vuosittain noin kahdeksan miljardin euron arvosta, joten kokonaisuus on erittäin merkittävä. 

Valtioneuvoston teettämä virkamiesselvitys yritystuista ja niiden vaikutuksista toteaa, että vain 11 % nykyisten tukien kokonaismäärästä edistää yritysten uudistamista eli auttaa luomaan kestäviä, uusia työpaikkoja, jotka syntyvät tulevaisuuden aloille taantuvien alojen tekohengittämisen sijaan. Monet tuistamme hyödyttävät vain niitä saavia yksittäisiä yrityksiä eivätkä luo laajempaa hyötyä yhteiskuntaan. Myös Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on nostanut esiin erityisesti energia-alan suurien verotukien tehottomuuden.  

Tukijärjestelmän painopistettä tulisi siirtää tutkimukseen ja tuotekehitykseen. T&K-tukien on tutkimuksessa todettu tehokkaimmin luovan uutta kasvua. Tuet tulisi suunnata kasvuhakuisille pk-yrityksille, ei isoille, vanhoille toimijoille, jotka pärjäävät ilmankin. Vastikkeettomat tuet passivoivat, ja niiden sijaan tulisi tarjota pehmeäehtoisia lainoja tai valtiontakauksia. Jokaisella tuella pitäisi olla selkeät tavoitteet, joiden saavuttamista myös seurattaisiin.  

Valtion tukien tähtäimen pitää olla menestymisen edellytysten luomisessa innovatiiviselle ja kasvua tavoittelevalle liiketoiminnalle. Yritystukijärjestelmän remontti tulee aloittaa välittömästi.  

Suomen taloudessa on viime aikoina ollut selviä signaaleja piristymisestä. Työllisyystilanne on parantumassa, ja yritysten näkymät ovat rohkaisevia. Myönteisen kehityksen taustalla ovat euroalueen ja vientimarkkinoiden yleinen positiivinen kehitys, Euroopan keskuspankin rahapoliittinen elvytys, korkealla pysynyt kotimainen kulutuskysyntä, rakentaminen sekä viime aikoina lisääntyneet uudet teolliset investoinnit. 

On mahdollista, jopa todennäköistä, että lähivuosien talouskehitys on Suomessa parempaa kuin mitä julkisen talouden suunnitelmassa on arvioitu. Keskeisten vientituotteiden kysynnän romahdus ja korkean lisäarvon tuotannon siirtyminen ulkomaille heikensivät Suomen taloutta, mutta tämä trendi on nyt kääntynyt, ja esimerkiksi tuottavuuden VM:n arviota nopeammalle paranemiselle on edellytyksiä. Tämä edellyttää kuitenkin, ettei finanssipolitiikkaa kiristetä ennenaikaisesti.  

Talouskasvusta huolimatta julkisen talouden rahoitusaseman vahvistuminen uhkaa jäädä kohtalaisen vaatimattomaksi. Tämä aiheutuu viime vuosina tehdyistä massiivisista verojen ja veroluontoisten maksujen alennuksista, jotka ovat syöneet julkistalouden pohjaa. Veronalennusten kohdentuminen on ollut paitsi yhteiskunnallista eriarvoistumista lisäävää myös kansantaloudellisesti tehotonta: suurimmat kevennykset ovat menneet suurituloisille, kun kysyntästimulaation kannalta tehokkaampaa olisi ollut toimia päinvastoin. Vientivetoinen kasvu ei välttämättä lisää merkittävästi työllisten määrää, kuten valtiovarainministeriökin on huomauttanut. Myös funktionaalinen tulonjako on muuttunut. Yritysten toimintaylijäämää on kasvatettu palkkasumman kustannuksella, mikä pienentää tuloverokertymää. Niin sanottu kilpailukykysopimus on käytännössä tulonsiirto palkansaajilta ja julkistaloudesta yrityksille. 

Verojen, palkkojen ja työnantajamaksujen alennusten aiheuttamaa tulovajetta on paikattu leikkaamalla muun muassa koulutuksesta, tutkimuksesta ja tuotekehityksestä, sosiaaliturvasta sekä hyvinvointipalveluista. Näillä säästöillä on myös merkittävä suora ja epäsuora työllisyyttä supistava vaikutus. Hallitus ei saavuttane tavoitettaan 72 prosentin työllisyysasteesta. Työllisyyskehitystä hidastavat myös työvoimapolitiikan kokonaisrahoituksen riittämättömyys ja erityisesti passiivisuus pitkäaikaistyöttömyyden torjumisessa. 

Suomen vahvuus globaalissa talouskilpailussa on ennen kaikkea osaaminen, tuottavuus ja innovatiivisuus. Valtavat leikkaukset osaamisperustaamme ovat tästä näkökulmasta vaikeasti perusteltavissa. Panostukset koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen. Hallituksen puoliväliriihessä rahoitusta lisättiin hieman, mutta suhteessa aiemmin tehtyihin leikkauksiin kyse on verrattain pienistä rahasummista. Yliopistojen perusrahoituksen puutteita ei korjattu lainkaan, ja ammattikoulujen avustus on marginaalinen suhteessa aiempaan 190 miljoonan euron leikkaukseen. Esimerkiksi Tekesin rahoitus on puoliväliriihipäätösten jälkeenkin noin 100 miljoonaa euroa vuoden 2015 tasoa pienempi. Vuodesta 2011 tiputusta on ollut 200 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomen Akatemian ja Tekesin uusi rahoitus on pääomitusmuotoista, mikä rajoittaa varojen käyttömahdollisuuksia. VTT:n rahoitusta on leikattu sekä suoraan valtionavusta että välillisesti Tekesin myöntövaltuuksia pienentämällä. VTT:n valtionavusta on viime vuosina hävinnyt neljäsosa. Kuitenkin yli kolmannes suomalaisista innovaatioista sisältää VTT:n osaamista, teknologiainnovaatioista lähes puolet. 

Siinä, missä teollisen tuotannon ja teknologian edistämiseen suunnattu osuus TKI-rahoituksesta on Suomessa tasaisesti laskenut, ovat keskeiset verrokkimaamme samaan aikaan kasvattaneet soveltavan ja elinkeinoelämää palvelevan tutkimuksen rahoitusta. 

Julkisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen osuus tulisi nostaa takaisin maailman huipputasolle, noin prosenttiin bruttokansantuotteesta. Yhteensä yksityisen ja julkisen TKI-rahoituksen osuuden tulisi olla kolmen prosentin luokkaa. 

Samaan aikaan, kun tehokkaita ja uutta luovia tutkimus- ja innovaatiopanoksia on leikattu, on ympäristölle haitallisia ja kokonaistaloudellisesti vähemmän tehokkaita yritystukia hallituskaudella lisätty. Hallituksen oli määrä tarkastella puoliväliarvion yhteydessä myös yritystukien kokonaisuutta, mutta asia lykättiin kuitenkin tulevaisuuteen. 

Hallituksen tulisi mahdollisimman pikaisesti tuoda eduskunnan käsiteltäväksi suunnitelma ympäristölle haitallisten ja tehottomien yritys- ja verotukien karsimiseksi ja varojen uudelleenkohdentamiseksi koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Yritystukipolitiikan on perustuttava taloudelliseen vaikuttavuuteen sekä tuotannon ympäristövaikutusten parantamiseen. 

Hallituksen julkisen talouden suunnitelmassa arvioidaan talouskasvun olevan maltillista noin 1—1,2 prosentin luokkaa. Korkeampiakin kasvuennusteita on esitetty. Talouden ja väestörakenteen jo vuosia käynnissä ollut rakennemuutos vaikuttaa myös talouden pidemmän aikavälin näkymiin. Huoltosuhteen ennusteen mukaan vuonna 2016 on 59 lasta ja vanhusta 100 työikäistä kohden ja vuonna 2030 on 96 lasta ja vanhusta 100 työikäistä kohden.  

Vientivetoinen kasvu vauhdittanut bkt:n kasvua

Suomen talouden kasvu on vauhdittunut kuluvan vuoden aikana. Nopeutuneen kasvun taustalla on ennen kaikkea viennin kasvu. Investointien elpyminen Euroopassa on tuonut tilauksia Suomen mm. kone- ja laiteteollisuuteen. Lisäksi tuotanto on lisääntynyt auto- ja telakkateollisuudessa sekä matkailussa. Työllisyys on kohentunut, mutta tästä huolimatta jatkossa tarvitaan lisää työllisyysmäärärahoja ja erityisesti toimia pitkäaikaistyöttömyyden laskemiseksi.  

Hallituksen olisi pitänyt panostaa enemmän uuden ajan kansalliseen elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaan, jossa valtiolla on vahva rooli strategisten tavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa. Lähtökohtana pitäisi olla uuden kasvun luominen ja viennin perustan laajentaminen sekä viennin menestyminen. Valtiovallan on osoitettava kasvun ja työllisyyden luomisessa nykyistä enemmän määrätietoisuutta ja johtajuutta.  

Viennin hartioita tulisi leventää niin teollisuuden toimialoilla kuin laajemminkin palveluviennin ja luovien liiketoimintamallien kautta. Viennin vahvistamiseksi olisi selvitettävä uuden valtion erityistehtäväyhtiön tai muun yhteisön perustamista. Tämän yhtiön keskeinen tehtävä olisi tukea pienten ja keskisuurten kasvuhakuisten yritysten vientitoimintaa muuttuvilla markkinoilla. Kyseinen uusi yhtiö toimisi eri alojen vientiyrityksiä yhteen tuovana jalustana mahdollistaen näin myös laajempien hankekokonaisuuksien tarjoamisen yksittäisten tuotteiden sijasta. Yhtiö koordinoisi julkisten rahoitusinstrumenttien kokonaisuutta ja auttaisi vientiyrityksiä hyödyntämään niitä nykyistä tehokkaammin.  

Osaamista ja innovaatiopohjaa pitää vahvistaa

Suomessa tarvitaan vahvaa ja alueellisesti laajaa elinkeinoelämän kasvua ja työllisyyttä, jotta talouden lyhyen ja pitkän aikavälin haasteet kyetään kestävällä tavalla ratkaisemaan. Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä pitää lisätä. Maamme elinkeino- ja osaamisrakenne on ollut ja tulee olemaan vahvasti osaamis- ja innovaatiopohjainen. Jatkossa Suomen kasvu perustuu entistä enemmän uudistumiseen, jossa tutkimuksella, osaamisen kehittämisellä ja innovaatioilla on keskeinen merkitys. Tässä suhteessa julkisen talouden suunnitelmassa hallituksen olisi pitänyt tehdä rohkeampia ratkaisuja. 

Suomen T&K&I-rahoituksesta yli kaksi kolmasosaa tulee yrityksistä ja loput valtiolta. Valtion osuus on viime vuosina laskenut selvästi ja olemme jääneet verrokkitalouksien panostuksiin nähden huomattavasti jälkeen. Osittain tästä johtuen myös yritysten T&K&I-panostukset ovat supistuneet. Tekesin rahoitusta hallitus lisää, mutta se on silti 100 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2015 ja 200 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2011. Tavoitteena pitää olla, että Suomi saavuttaa vahvan aseman innovaatiopolitiikan edistäjänä. Tekesin T&K&I-määrärahojen tasokorotusten pitäisi olla suurempia ja pysyviä. Määrärahoja tasokorotukseen voisi saada yritystukiuudistuksesta.  

Hallituksen päätös pääomittaa sekä Suomen Akatemiaa että Tekesiä 60 miljoonalla eurolla pitää pikaisesti arvioida uudelleen, koska uusien kasvumoottorihankkeiden rahoitusta ei voida tehdä suunnitellussa laajuudessa pääomituksen muodossa.  

Yritystuet arvioitava uudelleen

Pk-sektori vastaa yhä enenevässä määrin innovaatioista ja uusien työpaikkojen luomisesta Suomeen. Yhteiskunnan tulee tarjota pk-sektorin yrityksille tasapuoliset kilpailuolosuhteet sekä vakaa ja ennustettava kotimainen liiketoimintaympäristö, josta ponnistaa globaaleille markkinoille. 

Valtion myöntämillä yritystuilla tulee olla kirkkaat tavoitteet, ja tuet tulee suunnitella tukemaan näitä tavoitteita. Yritystukien keskeisimpien perusteiden tulee olla markkinahäiriöiden ja negatiivisten ulkoisvaikutusten korjaaminen.  

Tavoitteena ovat tehokkaasti toimivat markkinat kaikilla niillä elinkeinoelämän sektoreilla, joilla markkinaehtoiselle kilpailulle on olemassa edellytykset. Yritystukia arvioitaessa tulee Suomessa asettaa pitkän aikavälin tavoitteeksi yritystukien määrän karsiminen sekä yritystuki- ja verojärjestelmien yksinkertaistaminen. Yritystukien tulee jatkossa perustua pääsääntöisesti määräaikaisuuteen sekä yksittäisten yritysten että toimialojen näkökulmasta. Toimivat markkinat eivät lähtökohtaisesti tarvitse tukia. 

Tukijärjestelmän tulee painottaa tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä pk-sektorin ja vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä. Jatkossa on huolehdittava siitä, että erityisesti vientiin pohjautuvan teollisuuden ja palvelujen kustannuksia ei poliittisilla päätöksillä kasvateta. Palkkatukien riittävä taso on turvattava, vaikka palkkatuettu työ ei aina johda pysyvämpään työllistymiseen. Palkkatuen avulla voidaan estää syrjäytymistä ja parantaa ihmisten valmiuksia päästä takaisin työmarkkinoille. 

Koska tuoreimpien selvitysten valossa suomalaiset yritystuet toimivat tällä hetkellä osin hyvän tukijärjestelmän periaatteiden vastaisesti, tulee Suomessa tehdä yritystukijärjestelmän uudelleenarviointi seuraavien seitsemän teesin pohjalta: 

• Siirretään painopistettä T&K&I-tukiin.  

• Kannustetaan uusia yrittäjiä ja tuetaan pk-sektorin kasvua.  

• Tuetaan keskisuurten yritysten kansainvälistymistä.  

• Karsitaan tehottomia tukia ja siirretään painopistettä asteittain suorista tuista lainoihin. 

• Selkeytetään tukijärjestelmää ja tukien hakemista.  

• Tehostetaan ja luodaan kannustavuutta maatalouden tukijärjestelmiin.  

• Karsitaan energiapolitiikan päällekkäisiä ohjauskeinoja.  

Yritystukiuudistuksen ohella hallituksen pitäisi panostaa vientivetoiseen kasvuun ja vahvistaa sitä. Kansallisen elinkeino- ja teollisuuspoliittisen strategian pitää perustua ennustettavaan, kasvua tukevaan ja vakaaseen talouspolitiikkaan. Vaikeuksien keskellä on pidettävä kiinni vahvuuksistamme, ja työllisyyden sekä hyvinvoinnin eteen on toimittava yhteistyössä politiikan ja talouden toimijoiden kesken. 

Julkisen talouden suunnitelmassa olisi pitänyt olla rohkeampia avauksia ja panostuksia tulevaisuuden kannalta tärkeille aloille. Palvelut ja matkailu sekä kierto- ja jakamistalous olisi pitänyt nostaa kärkihankkeiksi. Arktisen alueen mahdollisuuksia pitäisi edistää huomattavasti voimakkaammin Suomen Arktisen talousneuvoston puheenjohtajuuden myötä. 

Yllä olevan lisäksi yhdymme valiokunnan lausunnon perustelujen kappaleisiin 1, 2, 3, 4, 6, 8 ja 9.