Ehdotuksen tausta ja tavoitteet

Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa matkustajansuojan tasoa ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa sekä samalla selkeyttää matkapakettidirektiivin sääntelyä. Taustalla ovat direktiivin soveltamisessa havaitut haasteet ja sääntelyn uudelleenarviointi. Ongelmia on arvioitu olevan erityisesti maksujen palautukseen liittyvässä sääntelyssä, maksukyvyttömyyssuojassa sekä direktiivin epäyhdenmukaisessa soveltamisessa ja tulkinnassa.  

Talousvaliokunta on aiemmin jo matkapakettidirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä kiinnittänyt huomiota direktiivin tulkinnanvaraisuudesta seuraavaan oikeusepävarmuuteen sekä tarpeeseen seurata sääntelyn vaikutuksia ja ohjeistaa toimialaa ja kuluttajia lain soveltamisesta. Koska kyse on täysharmonisoivasta sääntelystä, kansallinen liikkumavara sen täytäntöönpanossa on vähäinen. Sääntely määrittää sen vuoksi varsin pitkälti sekä matkustajien oikeuksia että matkailualan toimijoiden velvoitteita ja toimintaedellytyksiä jäsenvaltioissa.  

Matkapaketit ja yhdistetyt matkajärjestelyt

Ehdotuksessa pyritään ensinnäkin selkeyttämään matkapaketin ja yhdistetyn matkajärjestelyn määritelmiä. Tavoite on tärkeä: mikäli kuluttajat tai yritykset eivät tiedä, muodostavatko myydyt palvelut matkapaketin tai yhdistetyn matkajärjestelyn, kuluttajien pääsy oikeuksiin ei toteudu tavoitellulla tavalla. Tämä vaikeuttaa myös sääntelyn noudattamisen valvontaa.  

On kuitenkin valitettavaa, että määritelmiä pyritään ehdotuksessa selkeyttämään tavalla, jotka voivat tehdä sääntelystä ja sen noudattamisesta entistäkin vaikeampaa. Määritelmät sisältäisivät esimerkiksi aikarajoja, jotka olisivat elinkeinonharjoittajien ja valvonnan kannalta lähes mahdottomia noudattaa ja valvoa eivätkä myöskään kuluttajan kannalta perusteltavissa. Ehdotetun kaltaisen sääntelyn riskinä on sääntelyn heikko ja epäyhtenäinen soveltaminen: yritysten ja kuluttajien yhdenvertaisuus ja yhtäläiset kilpailuedellytykset sisämarkkinoilla eivät välttämättä toteutuisi käytännössä. Talousvaliokunta suhtautuu ehdotuksiin erittäin kriittisesti ja katsoo, että sääntelyä tulee merkittävästi selkiyttää tai rajata siten, että sääntely on tosiasiallisesti noudatettavissa, edistää kuluttajien oikeuksien tehokasta ja yhtenäistä toteutumista eikä luo yrityksille perusteetonta hallinnollista taakkaa.  

Ennakkomaksujen palautusvelvollisuus

Direktiiviin ehdotetaan lisättäväksi uusi, ennakkomaksujen perimistä rajoittava säännös. Ennakkomaksut rajattaisiin tietyin poikkeuksin 25 prosenttiin matkapaketin kokonaishinnasta. Talousvaliokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin erittäin kriittisesti ennakkomaksuja koskevaan sääntelyyn. Ennakkomaksuilla ja niiden rajoittamisella voi olla käytännössä varsin suuria vaikutuksia matkailualan yritysten toimintaedellytyksiin.  

Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella ennakkomaksujen rajoittaminen olisi käytännössä mahdollista lähinnä suurille toimijoille, millä voisi lopulta olla kuluttajan valinnanmahdollisuuksia rajoittava vaikutus. Lisäksi sääntely voisi heikentää yritysten tasavertaisia kilpailuedellytyksiä: sen estämättä muut yritykset kuin matkapalvelujen tarjoajat voisivat edelleen vaatia matkanjärjestäjältä ennakkomaksuja.  

Nyt ehdotettu säännös sisältää toisaalta niin väljästi muotoillun poikkeusmahdollisuuden, että säännöksen merkitys voi jäädä vähäiseksi eikä se ainakaan vaikuta toteuttavan direktiivin uudistuksen tavoitetta kuluttajansuojan tehostamisesta, yksinkertaistamisesta ja selkeyttämisestä. Talousvaliokunta katsoo, että ennakkomaksujen rajaamisen sijaan ennakkomaksujen suojan kannalta perusteltuja keinoja kuluttajan aseman turvaamiseksi ovat direktiiviehdotukseen sisältyvät maksukyvyttömyyssuojaa koskevat ehdotukset.  

Oikeus purkaa sopimus

Ehdotuksella tarkennettaisiin matkustajan oikeutta purkaa sopimus väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin kannatettavana matkapaketin purkuoikeuden täsmentämistä ja pitää tarpeellisena selvittää mahdollisuutta säätää tässä yhteydessä myös peruutusmaksun määräytymisen perusteista. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella peruutusmaksut ovat olleet joissakin tapauksissa huomattavan suuria. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota myös siihen, että tietyissä tilanteissa matkanjärjestäjien vastuut voisivat muodostua matkailuyrityksille kohtuuttomiksi, mikäli peruutusoikeus seuraisi asiakkaan lähtömaan tilanteesta.  

Matkakupongit

Matkakupongeista säätämistä talousvaliokunta pitää perusteltuna niihin liittyvien epäyhtenäisten käytäntöjen ja vallitsevan oikeudellisen epävarmuuden vuoksi. Matkakupongit kuuluisivat jatkossa maksukyvyttömyyssuojan piiriin, ja niiden vastaanottamisen tulee perustua kuluttajan nimenomaiseen suostumukseen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä varmistaa ehdotetun sääntelyn täsmällisyys ja arvioida siihen sisältyvien oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoisuutta kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien kannalta ehdotusta koskevien neuvottelujen yhteydessä.  

Elinkeinonharjoittajien välinen sääntely

Vaikka kyse on lähtökohtaisesti kuluttajansuojaa koskevasta direktiivistä, ehdotus sisältää elinkeinonharjoittajien välisiin sopimussuhteisiin liittyvää sääntelyä. Direktiivissä säädettäisiin palveluntarjoajan velvollisuudesta palauttaa matkanjärjestäjälle matkapakettiin kuuluvasta palvelusta saamansa maksut 7 päivän kuluessa, jos palveluntarjoaja peruuttaa palvelun tai ei tarjoa sitä. Talousvaliokunta suhtautuu kriittisesti siihen, että direktiivissä puututtaisiin ehdotetulla tavalla yritysten sopimusvapauteen, vaikka ehdotuksen taustalla ovatkin tosiasialliset, erityisesti korona-aikana ilmenneet vaikeudet maksujen palautuksissa.  

Kokoavia huomioita

Matkapakettidirektiivin tulisi luoda EU:n sisämarkkinoille ennakoitavaa toimintaympäristöä ja oikeusturvaa sekä kuluttajien että alan toimijoiden näkökulmasta. Talousvaliokunta pitää direktiivin uudistamista sen vuoksi sinänsä tarpeellisena mutta korostaa tarvetta arvioida ehdotetun kaltaisen yksityiskohtaisen sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta suhteessa yleiseen kuluttajansuojasääntelyyn. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella nyt ehdotetut uudistukset eivät kuitenkaan monilta osin paranna oikeustilaa, vaan ongelmana olisivat edelleen sääntelyn tulkinnanvaraisuus ja sen luoma hallinnollinen taakka ja kustannusrasite. Ongelmaksi voi muodostua osaltaan myös sääntelyn tosiasiallisen noudattamisen vaikeus alalla, jolla toimijat ovat usein erittäin pieniä yrityksiä. Ehdotetun kaltainen sääntely ei tällöin välttämättä toimisi kuluttajienkaan eduksi. Talousvaliokunta korostaa, että Suomen tulee ehdotusta koskevissa neuvotteluissa vaikuttaa aktiivisesti ehdotuksen ongelmakohtien poistamiseksi ja sääntelyn selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi.