Ehdotuksen tausta
Koheesiopolitiikan asetuspaketin taustana on EU:n monivuotisia rahoituskehyksiä koskeva ehdotus vuosille 2021—2027. Nyt käsiteltävä asetuspaketti tulee nähdä osana tätä kokonaisuutta. Talousvaliokunta on arvioinut tulevia rahoituskehyksiä käsitellessään useita kokonaisuuteen liittyviä säädösehdotuksia. Talousvaliokunta korostaa, että myös nyt koheesiopolitiikan yhteydessä todettuun liittyvät ne yleiset, erityisesti tulevaisuusinvestointeja, kilpailukykyä ja tutkimus- ja kehitysinvestointeja sekä alueiden tasapainoisia kehittymismahdollisuuksia koskevat linjaukset ja painotukset, joita valiokunta on tuonut esille muissa rahoituskehyksiin liittyvissä lausunnoissaan. Tältä kannalta talousvaliokunta viittaa erityisesti lausuntoonsa TaVL 48/2018 vp — U 45/2018 vp. Talousvaliokunta korostaa myös, että strategisesti koheesiopolitiikan asetusehdotukset tulee nähdä yhteydessä esimerkiksi Horisontti Eurooppa -ohjelmaa, Digitaalinen Eurooppa -ohjelmaa, InvestEU-ohjelmaa ja Uudistusten tukiohjelmaa koskeviin ehdotuksiin.
Uudistuksen lähtökohdat ja rahoituksen kokonaistaso
Komission ehdotus on koheesiopolitiikan rahoitussaannon osalta Suomelle periaatteessa myönteinen ja merkitsisi kuluvaan kauteen nähden noin 5 prosentin nousua. Koheesiopolitiikan EU-rahoitus kasvaisi Suomessa noin 100 miljoonaa euroa. Neuvotteluista odotetaan kuitenkin vaikeita, ja asiaan liittyy useita epävarmuustekijöitä. Myönteistä on myös pyrkimys yksinkertaistaa koheesiopolitiikan hallintoa: ehdotus sisältäisi hallintomallin, joka perustuisi kansalliseen hallintojärjestelmään ja lainsäädäntöön. Keskeinen periaatteellinen uudistus on ehdollisuuden lisääminen ja rahoituksen sitominen entistä tiiviimmin EU:n talouspolitiikan ohjausjaksossa yksilöityihin uudistustarpeisiin.
Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että koheesiopolitiikan tulee tukea jäsenvaltioiden rakenteellisia uudistuksia, ja pitää nyt käsiteltävää ehdollisuuksien kokonaisuutta tavoitteiltaan perusteltuna. Keskeistä on ohjelmavarojen suuntaaminen tavalla, joka edistää tuottavuutta, investointeja ja työllisyyttä.
Ehdotuksissa luotaisiin entistä tiiviimpi kytkentä Euroopan talouden ohjausjaksoon. Jäsenvaltioiden päätettäväksi jäisi, millä tavoin suositukset huomioitaisiin ohjelmien laadinnassa, mutta komissio ottaisi suositukset huomioon kriteerinä ohjelmien hyväksymistä tai rahoituksen keskeyttämistä koskevissa päätöksissä. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi Suomen rakennerahastovaroilla on varsin rajalliset vaikutusmahdollisuudet kansallisen ohjausjakson makrotaloudellisiin tavoitteisiin. Talousvaliokunta ilmaisee myös huolensa siitä, että rahoituksen sitominen komission suosituksiin voi hämärtää kansallisen ja komission toimivallan rajaa ja osaltaan vähentää kannustimia jäsenvaltioiden ja koko EU:n näkökulmasta hyödyllisiin politiikkakokeiluihin.
Talousvaliokunta kiinnittää samalla huomiota siihen, että kytkentää Euroopan talouden ohjausjaksoon ehdotetaan vahvistettavaksi myös ehdotuksella uudesta uudistusten tukiohjelman perustamisesta (U 85/2018 vp — TaVL 44/2018 vp), jolla täydennettäisiin budjetin olemassa olevia elementtejä, kuten koheesiopolitiikan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välineitä. Talousvaliokunta viittaa tältä osin esittämiinsä kriittisiin huomioihin, jotka liittyvät kansallisten erityistarpeiden huomioimiseen, budjettivaltaan ja erkaantumiseen koheesiopolitiikan tavoitteista.
Ohjelmien tavoitteet
Komissio ehdottaa rahoituksen keskittämistä entistä vähäisempään määrään prioriteetteja. Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston, koheesiorahaston sekä meri- ja kalatalousrahaston tuki keskitettäisiin toimintapolittiisiin tavoitteisiin, joiden arvioidaan tuovan eniten eurooppalaista lisäarvoa. Talousvaliokunta pitää perusteltuna keskittää rahoitusta ehdotettuun viiteen painopisteeseen: älykkäämpään Eurooppaan, vihreämpään hiilettömään Eurooppaan, yhteenliitetympään Eurooppaan, sosiaalisempaan Eurooppaan ja kansalaisia lähempänä olevaan Eurooppaan. Talousvaliokunta pitää tavoitteita kannatettavina erityisesti kilpailukyvyn, kestävän kasvun ja innovaatioiden edistämisen näkökulmasta. Samalla prioriteetit kytkeytyvät läheisesti tulevien rahoituskehysten muiden rahoitusvälineiden ja ohjelmien painopisteisiin. Suomessa jo nykyisellä ohjelmakaudella laaditut maakuntien älykkään erikoistumisen strategiat ovat liitettävissä näihin tavoitteisiin ja toimivat keskeisenä välineenä elinkeinorakenteen kehittämiselle myös tulevalla ohjelmakaudella.
Talousvaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota globalisaatiorahaston merkitykseen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, ettei rahaston perusajatus rakennemuutoksiin liittyvien tilanteiden helpottamisesta vaarannu.
Harvaan asuttujen alueiden erityisasema
Koheesiopolitiikan tavoitteena on alueiden välisten taloudellisten erojen kaventaminen. Keskeiseksi kysymykseksi nousee Suomen EU-liittymissopimukseen sisältyvä, pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisasemaa koskeva kirjaus. BKT:n taso Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa on selvästi Suomen keskiarvoa alhaisempi.
Kuluvaan ohjelmakauteen nähden keskeinen muutos olisi, että Suomi kuuluisi komission ehdotuksen mukaan siirtymäaluekategoriaan lukuun ottamatta Uuttamaata ja Ahvenanmaata. Tällä kaudella keskeistä harvan asutuksen peruskriteeriä ei jatkossa sovellettaisi siirtymäalueille, joihin Itä- ja Pohjois-Suomi kuuluvat, eikä Suomi siten jatkossa saisi tätä rahoitusta.
Tulevissa neuvotteluissa keskeiseksi nouseekin Itä- ja Pohjois-Suomen erityisaseman turvaaminen. Nyt esitetyn turvalausekemekanismin osalta huolta herättää sekä rahoituksen tason että jatkuvuuden turvaaminen. Menettely ei anna takeita tulevien ohjelmakausien neuvottelutuloksista. Toisaalta mekanismista riippumatta liittymissopimuksen kirjauksen toteuttamistapa on neuvoteltava rahoituskehysten yhteydessä uudelleen, eikä tilanne siten periaatteellisesti muutu tähänastisesta. Talousvaliokunta pitää välttämättömänä, että kirjaus konkretisoidaan tulevan ohjelmakauden osalta tavalla, joka turvaa rahoitussaannon riittävyyden liittymissopimuksen mukaisesti.
Teknisen tuen tarve
Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on noussut esille huolenaihe esitetyn teknisen tuen enimmäismääristä. Esitykseen sisältyvää tuen hallinnon yksinkertaistamista ja korvaamista prosenttiosuutena hyväksyttävistä menoista voidaan pitää sinänsä perusteltuna. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua erityisesti Euroopan aluekehitys- ja koheesiorahastoa koskevan tuen enimmäismäärän pienentäminen 2,5 prosenttiin. Talousvaliokunta pitää riskinä, että tuen alhainen prosenttiosuus voi vaikeuttaa ohjelman toimeenpanoa, ja huomauttaa, että jo ohjelmakaudella 2014—2020 maakunnan liitot ovat joutuneet kattamaan rakennerahastohallinnosta aiheutuvia kustannuksia omin varoin ja resurssein.