Perustelut
Tavoitteet.
Ehdotuksen pääasiallisina tavoitteina on vähentää biopolttoaineiden
käytön lisääntymisestä seuraavien
epäsuorien maankäytön muutosten (ILUC)
aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.
Esityksen myötä perinteisten eli ravintokasveihin
(kuten vilja, sokeri- ja öljykasvit) perustuvien biopolttoaineiden
määrä rajoitettaisiin EU:ssa nykytasolle.
Valtioneuvoston tapaan valiokunta pitää ehdotuksen
tavoitteita kannatettavina. Kuten valtioneuvostokin toteaa, on ILUC-vaikutusten suuruuden
arviointi vaikeaa ja suuntaa-antavaa. Tehdyt selvitykset kuitenkin
osoittavat, että ongelma on todellinen ja siihen on aiheellista
puuttua. Valittavia keinoja arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon,
etteivät ilmaston kannalta epäsuotuisat maankäytön
muutokset liity pelkästään biopolttoaineiden
tuottamiseen vaan ihmisen toimintaan yleisemmin. Samoin on aiheellista
ottaa huomioon, että jo vuodesta 1960 lähtien suurimmat
maankäytön muutoksiin (LUC) liittyvät
päästöt ovat tulleet Etelä-Amerikasta,
joka yhdessä Kaakkois-Aasian kanssa vastaa noin 80 %:sta
LUC-päästöjä. Euroopassa maankäytön
muutoksista aiheutuvat päästöt ovat sen
sijaan negatiivisia metsänielujen ansiosta. Ongelma on
siis mitä suurimmassa määrin globaali,
ja myös sen ratkaisemiseen tarvitaan EU:ta laajempia toimia.
Samoin on varmistettava, etteivät nyt esitetyt toimet ole
omiaan lisäämään ilmaston kannalta
haitallista tuontia EU:n ulkopuolelta.
Keinot.
Ehdotuksen mukaiset tavoitteet pyritään saavuttamaan
muuttamalla kansallisten uusiutuvan käytön
velvoitteiden täyttämiseen liittyviä laskentasääntöjä rajaamalla
1. sukupolven biopolttoaineiden käyttö nykytasolle
ja suosimalla laskennallisesti 2. sukupolven polttoaineita.
Näiden toimien lisäksi uusien tuotantolaitosten
kasvihuonekaasupäästösäästöjen
vähimmäisraja pyritään nopeutetussa
aikataulussa nostamaan 60 %:iin ja laajennetaan
raportointivelvoitteita. Valiokunta kiinnittää huomiota
ehdotuksen vaikutusarviointiin ja katsoo, että siinä olisi
tullut huomattavasti laaja-alaisemmin selvittää ehdotuksen
mahdollisia hyötyjä ja haittoja sekä pidentää arvioinnin
aikaperspektiiviä. Yleisempänä tarpeena
on kehittää uusiutuvan energian päästövähennysten
arviointimetodeja siten, että ne antavat nykyistä luotettavampia
tuloksia päästökehityksestä.
Keskeisenä sääntelykeinona esitetään
otettavaksi käyttöön uusi raaka-ainelistaus.
Listattujen, ILUC-vaikutusten kannalta kestäviksi arvioitavien
raaka-aineiden käyttöä edistettäisiin siten,
että jäsenmaat voivat ottaa niistä tuotetun polttoaineen
laskennallisesti huomioon raaka-aineesta riippuen joko
kaksinkertaisena tai nelinkertaisena jäsenmaakohtaista
10 %:n velvoitetta täyttäessään.
Panostamalla korkeakertoimisten biopolttoaineiden käyttöön
voidaan kansallinen velvoite täyttää pienemmällä kokonaisbiopolttoainemäärällä.
Kun samalla rajoitetaan 1. sukupolven liikenteen biopolttoaineiden
määrä 5 prosenttiyksikköön
kansallisesta 10 prosentin kokonaisvelvoitteesta, on vaarana, että näin
aiheutuu vaje, joka joudutaan täyttämään
tuontipolttoaineilla. Tämä ei ole kokonaistavoitteiden
kannalta kestävää. Kertoimia ei myöskään
voida käyttää laskettaessa uusiutuvan
energian käytön kokonaistavoitteen täyttymistä (Suomen
osalta 38 % energian kokonaisloppukulutuksesta),
joten panostuksia muille sektoreille tarvitaan ennakoitua enemmän.
Komissio on ottanut kertoimien lähtökohdaksi
tyhjentävät raaka-ainelistat. Listoja voi pitää perusteltuina
siinä mielessä, että ne turvaavat tuotteiden
markkinoillepääsyä ja estävät
protektionistisia toimia. Toisaalta listat ovat joustamattomia ja
sopeutuvat huonosti markkinoilla tapahtuvaan kehitykseen. Valiokunta
yhtyykin valtioneuvoston kantaan ja katsoo, ettei komission
valitsema lähtökohta ole toimiva. Tyhjentävien
listojen sijasta tulisi yleisemmin todeta, että nelinkertaisen
laskennan piiriin voivat lähtökohtaisesti tulla
kaikki 2. sukupolven eli jäte- ja tähdepohjaiset
biopolttoaineet. Määritelmien avulla on tarkemmin
säänneltävä, mitä jätteellä ja tähteellä tarkoitetaan.
Vaikutusarvioinnin avulla on aiheellista harkita, tulisiko nelinkertaisen laskennan
piiriin ottaa lähinnä uudet, määritelmät
täyttävät raaka-aineet, jotka tarvitsevat
erityistä tukea päästäkseen
markkinoille. Valiokunta pitää perusteltuna, että kertoimia
harkittaessa pyritään turvaamaan mahdollisimman
vakaa toimintaympäristö.
Jäte- ja tähdemääritelmiä on
aiheellista tukea myös esimerkinomaisilla sitovilla raaka-ainelistauksilla.
Listauksilla voidaan selventää määritelmiä ja
samalla turvata tuotteiden tasapuolisia markkinoillepääsyedellytyksiä.
Suomen kannalta on tärkeää sisällyttää tämänkaltaiseen
positiivilistaukseen mm. metsänhoitotöiden tai
hakkuiden yhteydessä syntyvät erilaiset hakkuun
tähteet siten, että esimerkiksi latvusmassaa,
oksia ja pienpuuta kohdellaan samalla tavalla. Olennaista on, että raaka-ainelistaukset
perustuvat läpinäkyvään valmisteluun
ja että sääntelyyn jää kansallista
harkintavaltaa.
Valkuaisainetuotanto.
Esityksellä on vaikutuksia myös rehun valkuaisainetuotantoon
EU:ssa. EU:n valkuaisaineomavaraisuus on tällä hetkellä vain
25—30 prosentin tasolla, ja tavoitteena niin EU:ssa kuin
Suomessakin on lisätä omavaraisuutta. Ravinnoksi
käytettävien kasvien käytön
rajoittaminen biopolttoaineiden raaka-aineena hidastaa samalla valkuaisainetuotannon
kasvua ja lisää näin tuontia. Tuonti
on pääosin soijaa Etelä-Amerikasta, jossa
ILUC-ongelma on edellä todetulla tavalla merkittävä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että komissio selvittää tarkoin esityksen
kokonaisvaikutukset tältä osin.
Pakettipellot.
Valiokunta pitää tärkeänä,
ettei käytöstä poistettujen peltojen
hyödyntämistä uusiutuvaksi
energiaksi tarkoitetun biomassan tuotantoon kielletä kategorisesti,
vaan tältä osin pitää voida
käyttää harkintaa. Esimerkiksi Suomessa
on huomattava määrä käytöstä poistettuja peltoja,
joiden biomassatuotantoon ottamisesta ei aiheutuisi negatiivisia,
vaan pikemminkin positiivisia ilmastovaikutuksia.
Raportointi.
Toimiva seurantajärjestelmä mahdollisten maankäytön
muutosten vaikutusten toteamiseksi on periaatteessa tärkeä osa
toimivaa järjestelmää. Ehdotettu raportointivelvollisuus on
tässä mielessä perusteltu. Tällaisten
päästöjen arvioimiseen ei kuitenkaan
ole tällä hetkellä käytettävissä luotettavia
mittausmenetelmiä. Onkin epäselvää,
saadaanko nykymenetelmin aikaan yhteismitallista raportointia vai
aiheutuuko velvoitteesta turhaa hallinnollista taakkaa.
Delegointi.
Ehdotuksen mukaan molemmat direktiivit sopeutetaan Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen voimaantuloon ja komissiolle
esitetään delegoitavaksi valtaa antaa tarkentavia
säännöksiä. Ehdotetut delegointivaltuudet
ovat huomattavan laajat, ja niillä saattaa olla merkittäviä taloudellisia
vaikutuksia. Talousvaliokunta pitääkin perusteltuna,
että valtuuksia rajataan valtioneuvoston kannassa esitetyllä tavalla.