Perustelut

Euroalueen yhteinen kriisinratkaisumekanismi on tarkoitus perustaa siten, että pankeilta peritään kansallisella tasolla maksuja, jotka vähitellen yhdistetään euromaiden yhteiseksi 55 miljardin euron pelastusrahastoksi.

Perussuomalaiset vastustavat EU-kansalaisten yhteisvastuuta toisten jäsenmaiden tai niiden pankkien veloista. Mielestämme kriisinratkaisu- ja talletussuojarahastojen varat on kerättävä pankeilta etukäteen erillisillä maksuilla ja — jos kriisin sattuessa rahastojen varat eivät riitä — jokaisen kansallisvaltion on oman harkintansa mukaan tuettava niitä.

Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä ehdotettua kriisinratkaisu- ja talletussuojarahaston yhteisvastuullisuutta. Perussuomalaiset katsovat yhteisvastuullisuudeksi myös sen vaatimuksen, että rahaston Suomen kansallisesta osuudesta olisi annettava tarvittaessa lainaa muiden EU-maiden vastaaville mekanismeille. Kannatamme yhteisen kriisinratkaisumekanismin toteuttamista kansallisten kriisinratkaisumekanismien ja -rahastojen verkostona.

Kannatamme mallia, jossa jokaisella EU-maalla on oma pankkikriisien ratkaisumekanismi. Kannatamme myös sitä, että EU-tasolla päätetään keskitetysti näiden minimitasosta, sillä heikosti hoidetulla pankkikriisillä toisessa EU-maassa on vaikutusta myös Suomen talouteen.

Nyt ehdotetun järjestelmän ongelma on myös se, että kriisinratkaisurahaston 55 miljardin euron koko on aivan liian pieni verrattuna euroalueen pankkisektorin kokoon, joka on noin 34 000 miljardia euroa. On ilmiselvää, ettei rahasto riitä alkuunkaan pankkikriisin iskiessä. Kun rahaston varat loppuvat, seuraavaksi käytetään hyvin todennäköisesti Euroopan vakausmekanismin rahoitusta. Siinä tapauksessa veronmaksajat joutuisivat jälleen kerran kustantamaan yhteisvastuuta.

EVM:n käyttäminen pankkien suoraan pääomittamiseen lisäisi merkittävästi sen riskejä ja siten myös tappioiden kokoa ja todennäköisyyttä. EVM:n suoran pääomittamisen kohteena olevat pankit eivät ainoastaan olisi niin heikossa tilassa, etteivät yksityiset sijoittajat niihin uskaltaisi sijoittaa, vaan myös sijaitsisivat euromaissa, joiden valtiontalouden tila olisi niin heikko, etteivät ne kestäisi pankkien pääomittamista.

Eduskunnan hyväksymän EVM-sopimuksen mukaan EVM:llä on etuoikeutetun velkojan asema. EVM:n suora pankkien pääomittaminen tarkoittaisi pankkien osakkeiden tai muiden velkajärjestelyssä muita velkojia heikommassa asemassa olevien instrumenttien hankkimista. EVM:stä ollaan siis sen alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti tekemässä roskapankkia. Lisäksi EVM-sopimuksen 15 artiklassa todetaan seuraavasti: "Tukea ei anneta suoraan rahoituslaitokselle, vaan se annetaan asianomaisen valtion välityksellä." Näin ollen pankkien suora pääomittaminen EVM:n kautta vaatii EVM-sopimuksen muuttamista ja sen uudelleen hyväksymistä eduskunnassa.

Koko ajatuksen EVM:n varojen käyttämisestä pankkiunioniin kuuluvien pankkien tukemiseen tekee erittäin kummalliseksi se, että pankkiunioniin osallistuminen ei edellytä osakkuutta EVM:ssä. Näin ollen pankkiunionin kustannusten jako olisi kaikkea muuta kuin reilu. Meillä Suomessakin on suuria pankkeja, kuten Nordea ja Danske Bank, joiden pääomistus sijaitsee euroalueen ulkopuolella.

Hyväksyttävä ratkaisu kriisinratkaisurahaston koon ongelmaan ei myöskään ole antaa sille oikeutta lainata markkinoilta rahaa, sillä tämäkin kasvattaisi yhteisvastuuta pankkikriiseistä entisestään.

Rahoituksen ja yhteisvastuun ohella järjestelyn ongelma on sen päätöksenteon byrokraattisuus. Tarkoitus on ilmeisesti perustaa pienempien, muutaman miljardin tukipäätöksien tekemiseen suppea kriisinratkaisuneuvosto. Tältä osin ratkaisu voi olla toimiva, mutta näillä näkymin kaikki suuremmat pelastusoperaatiot vaativat pankkiunioniin kuuluvien maiden edustajien enemmistön siunausta, josta komissio voi mahdollisesti vielä valittaa. Koska pankkien pelastamisen tai alasajamisen kaltaiset päätökset pitäisi pystyä tekemään yhdessä viikonlopussa markkinoiden ollessa suljettuina, moniportaisen menettelyn voi odottaa aiheuttavan ongelmia.

Pankkiunioni on rakennettava huolella, jotta sen avulla voidaan estää tulevia pankkikriisejä ja rajata niiden aiheuttamia vahinkoja. Yhteinen valvonta on jo kiireen varjolla päätetty antaa EKP:lle, mikä on kaikkea muuta kuin optimaalinen ratkaisu. Nyt taas kiirehditään yhteisen kriisinratkaisumekanismin kohdalla, koska Eurooppa-neuvosto on luvannut, että sitä koskevat säädösehdotukset saadaan hyväksyttyä ennen kevään europarlamenttivaaleja. Turha kiirehtiminen poliitikkojen kasvojenmenetyksen pelossa on erittäin lyhytnäköistä politiikkaa, sillä pankkiunioni ei ratkaise nykyistä kriisiä vaan estää tulevien syntyä.

Perustelut

Pankkiunionin kriisinratkaisumekanismista on muodostumassa erittäin monimutkainen ja sekava järjestelmä. Se muodostuisi kriisinratkaisuasetuksesta ja valtioiden välisestä sopimuksesta. Alkuvaiheessa kriisien ratkaisutoimet tulevat nojautumaan BRRD:n säädöksiin. Lisäksi EVM:lle on tulossa rooli resoluutiossa ainakin ennen vuonna 2016 tapahtuvaa ERM:n voimaantuloa.

Keskusta on kannattanut ja kannattaa yhteisen pankkivalvontajärjestelmän rakentamista. Ongelmien hoitamiseksi tarvitaan myös yhdensuuntaiset kriisien ratkaisumenettelyt.

Emme kuitenkaan voi hyväksyä hanketta yli maiden rajojen ulottuvasta pankkien yhteisvastuullisesti rahoittamasta kriisinratkaisurahastosta.

Nyt syntymässä oleva ratkaisu, myös Suomen hallituksen kannanoton pohjalta, merkitsisi lisäksi rahaston kartuttamisaikataulun nopeuttamista hallituksen aikaisemmin hyväksymästä, vaihtoehtoisten rahoitus- ja takausmahdollisuuksien käyttöön ottamista tavalla, joka johtaisi vähintäänkin suomalaispankkienkin ja/tai EVM:n vastuiden tai ainakin riskien kasvamiseen.

Rahaston päätöksentekomenettelyssä aikaisemmin tavoiteltua vahvempi rooli tulisi olemaan neuvoston työjaostolla, jossa esimerkiksi Suomella ei tule olemaan edustusta. Ministerineuvoston puhevalta rahaston käytössä on jäämässä Suomenkin alun alkaen tavoittelemaa vähäisemmäksi.

Vaikka ennen SRM:n voimaan saattamista jäsenvaltioiden omilla pankeilla ja valtiolla onkin vissi vastuu resoluutiovaiheessa, valmisteilla olevissa ratkaisuissa yhteisvastuulliselle, viimekätisenä toimena EVM:lle ollaan kuitenkin sälyttämässä jonkinlainen rahoitusrooli. Emme pidä liioin tätä hyväksyttävänä. Huomionarvoista on lisäksi se, että ns. perälauta, siis toimet, joihin tartuttaisiin, jos 55 miljardin euron rahasto ei riitä, jää auki.

Edellä olevin perustein emme voi hyväksyä hallituksen toimintalinjaa.