Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen mukaisten lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.
Ehdotetun sääntelyn tarkoitus.
Lakiehdotusten tavoitteena on varmistaa Euroopan unionin valtiontukisääntöjen uudistuksen yhteydessä hyväksytyn tukipäätöstietojen julkaisuvelvoitteen täytäntöönpano Suomessa. Tietojen julkaisemisen tavoitteena on lisätä valtiontukien avoimuutta sekä kansallisesti että EU:ssa yleisesti. Esityksen mukaisesti valtiontukea myöntävien tahojen olisi ilmoitettava vakioidut tiedot yli 500 000 euron yksittäisten tukien myöntämisestä 1.7.2016 lukien. Alkutuotannon tukiin sovelletaan huomattavasti matalampia rajoja.
Säännösten soveltamisaloihin liittyviä kysymyksiä.
Koska avoimuusvelvoite koskee yksinomaan valtiontueksi määriteltyjä tukia, tulisi ilmoitusvelvollisella olla selkeä käsitys kulloisenkin tuen luonteesta. Tämän arvion oikeellisuutta voisi erityisen hyvin edesauttaa työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimivan yritystukineuvottelukunnan lausunto. Talousvaliokunta on käsitellyt yritystukineuvottelukunnan roolia aikaisemmassa lausunnossaan (TaVM 6/2016 vp — HE 22/2016 vp) ja todennut neuvottelukunnan toimivallan ja lain taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä soveltamisalan olevan jossain määrin epätarkoituksenmukaisen kapeaksi rajattu. Nyt käsillä olevan hallituksen esityksen mukaisten velvoitteiden kanssa yhdessä tarkasteltuna neuvottelukunnan toimivallan rajaus näyttäisi sulkevan pois — etenkin kuntatoimijoiden näkökulmasta — jo toiminnassa olevan, sinänsä käyttökelpoisen arviointimekanismin käytön.
Ilmoitusvelvollisten viranomaisten asema.
Talousvaliokunta pitää jäsenvaltioiden yhteisen tietojärjestelmän käyttämistä tarkoituksenmukaisena ja hyödyllisenä ratkaisuna. Myös tukiviranomaisten velvollisuus erikseen huolehtia raja-arvot ylittävien tukien kansallisesta julkaisemisesta nähdään perusteltuna tukien seurannan avoimuuden kannalta. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan suurin osa tukitiedosta voidaan siirtää tulevaisuudessa kansallisesta tietovarannosta automaattisesti rajapinnan kautta keskitettyyn tietojärjestelmään, mikä osaltaan keventää ilmoitusvelvollisuudesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tosin tuotu esille, että joitakin kansallisten viranomaisten tehtäviksi säädettyjä tietojenkeruu ja -korjausvelvoitteita on vielä tässä vaiheessa vaikea arvioida, koska eräiden määritelmien, muun muassa julkaistavien tietojen tarkkuustaso, lopullinen muoto on vielä avoinna.
Liikesalaisuuksien suoja.
Julkaistavien tietojen tarkkuustasoon liittyy myös valiokuntakuulemisessa esiin nostettu huoli siitä, että ilmoitusvelvollisuuden myötä julkisiksi tulevista tukitiedoista voidaan päätellä, muita tietoja yhdistelemällä, eräiden tuensaajien liikesalaisuuksia. Kysymys realisoituu ennen kaikkea energiaverojen tukiin liittyvänä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikesalaisuuksien suojaa voitaisiin turvata esimerkiksi kasvattamalla ilmoitettavan tuen vaihteluväli mahdollisimman laajaksi, EU-sääntelyn reunaehdot huomioiden.
Tietojen yhteismitallisuus.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota, että jäsenvaltioilla on käytössään varsin erilaisia laskenta- ja tukijärjestelmiä, jotka yhdessä nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen mukaisen ilmoitusvelvollisuuden määritelmän kanssa voivat johtaa tilanteeseen, jossa jäsenvaltioiden yhteiseen järjestelmään ilmoitetut luvut ovat tosiasiallisesti yhteismitattomia ja siten saattavat antaa virheellisen kuvan tuensaajien asemasta.
Kokonaiskuva tuen saajan asemasta.
Hallituksen esityksen valiokuntakäsittelyssä on herättänyt huolta julkisten tukijärjestelmien mahdollisesti aiheuttamat kilpailunvääristymät yleiselläkin tasolla. Hallituksen esityksen mukainen julkaisuvelvoite varmistaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset, kansalaiset ja yritykset saavat kohtuullisen helposti käyttöönsä julkaisuvelvoitteen piiriin kuuluvien tukiohjelmien tekstit sekä olennaiset tiedot tukitoimenpiteistä. Tätä avoimuuden lisäämistä pidetään oikeansuuntaisena kehityksenä. Samalla valiokunta kuitenkin muistuttaa, että tämän sääntelyn ulkopuolelle jää edelleen lukuisia tukimuotoja. Sääntelyn jatkokehittämisessä tulisikin pyrkiä mahdollisimman kattavan, yhden rekisterin järjestelmään, jolloin tukien hajaantuminen hanke- tai lähdekohtaisesti ei vaikuttaisi tuen saajan asemasta muodostuvaan kokonaiskuvaan.