Perustelut

Talousvaliokunta esittää, että lakiehdotus hyväksytään säädösteknisin muutoksin. Kaikki valiokunnan tekemät muutosesitykset liittyvät eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevaan arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistukseen (HE 32/2012 vp; TaVM 11/2012 vp), jossa muutetaan myös Finanssivalvonnasta annettua lakia (7. lakiehdotus). Nyt esillä oleva lakiehdotus on tarkoitettu käsiteltäväksi kokonaisuudistukseen liittyvien lakiehdotusten tultua hyväksytyiksi.

Esityksen tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan lyhyeksimyyntiin liittyvässä EU:n asetuksessa asetettuja kansallisia velvoitteita. Asetuksen tavoitteena on estää lyhyeksimyyntiin liittyvät väärinkäytökset. Kimmokkeen sääntelylle antoivat finanssikriisin alkuvaiheessa ilmenneet markkinahäiriöt, jotka aiheutuivat pörssikurssien voimakkaista heilahteluista. Nämä ongelmat, joita myöhemmin esiintyi myös valtioiden lainamarkkinoilla, saivat eri jäsenmaat säätämään erilaisia rajoitteita lyhyeksimyynnille.

Marraskuun alussa voimaan tulleen asetuksen avulla luodaan EU:n alueelle yhtenäiset säännöt arvopapereiden ja valtionlainojen lyhyeksimyyntiä koskeviksi edellytyksiksi sekä valtionlainojen luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyviksi vaatimuksiksi. Asetuksen soveltaminen edellyttää, että kansallisesti säädetään sen noudattamisen valvonnasta sekä noudattamatta jättämisen ja rikkomisen johdosta määrättävistä hallinnollisista seuraamuksista. Lakiehdotus sisältää tähän liittyvät esitykset kansallisiksi säännöksiksi.

Valiokunta katsoo, että esitykset kansallisiksi säännöksiksi ovat tarkoituksenmukaiset. Uusi sääntely kohdistuu erityisesti Finanssivalvontaan, jonka valvontaoikeudet laajenevat. Uuden sääntelyn myötä Finanssivalvonnan valvonnan piiriin tulee uusia tahoja, sillä asetusta sovelletaan kaikkiin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, jotka harjoittavat lyhyeksimyyntiä riippumatta siitä, kuuluvatko nämä tahot muun finanssimarkkinasääntelyn piiriin. Jotta EU-sääntelyn tavoitteet menettelytapojen harmonisoinnista toteutuisivat, on tärkeää, että eri jäsenmaiden valvontaviranomaisten valvontakäytännöt muodostuvat mahdollisimman yhdenmukaisiksi. Tämä edellyttää tiivistä viranomaisyhteistyötä.

Yksittäisenä kysymyksenä talousvaliokunta on tarkastellut kansallisten valvonta- ja tutkintavaltuuksien riittävyyttä asetuksen 33 artiklan 1 kohdan osalta. Sen mukaisesti toimivaltaisilla viranomaisilla, eli Suomessa Finanssivalvonnalla, on oltava kaikki tehtävien hoitamiseen tarvittavat valvonta- ja tutkintavaltuudet. Viranomaiset voivat kuitenkin käyttää valtuuksiaan myös yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Valiokunta toteaa, että sääntely mahdollistaa näin tarvittaessa esitutkintaviranomaisten ja Finanssivalvonnan välisen yhteistyön. Merkittävimmät asetuksen rikkomistapaukset saattavat täyttää myös kurssin vääristämisrikoksen tunnusmerkistön (rikoslain 51 luvun 3 ja 4 §). Tällaisissa tapauksissa asiaa tutkivalla poliisilla olisi käytössään pakkokeino- ja esitutkintalainsäädännössä säädetyt toimivaltuudet. Saadun selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että sääntely täyttää 33 artiklassa edellytetyn.

Finanssivalvonnan vastuut ja samalla työmäärä ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Jotta uusi rahoitusmarkkinasääntely vastaisi siihen asetettuihin odotuksiin, on varmistettava, että sääntelyä kyetään tehokkaasti valvomaan. Talousvaliokunta painottaakin tarvetta turvata Finanssivalvonnan riittävät resurssit.