Ehdotuksen tausta ja tavoitteet

Ehdotuksen tavoitteena on toteuttaa erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj:tä (jäljempänä myös erityisrahoitusyhtiö tai yhtiö) koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus ja varmistaa sille nykyistä paremmat mahdollisuudet toimia valtion erityisrahoitusyhtiönä sekä hoitaa tehokkaasti sille lain nojalla annettua elinkeino- ja teollisuuspoliittista tehtävää. Uudistuksella pyritään parantamaan Finnveran tarjoamien rahoituspalveluiden toimivuutta ja vaikuttavuutta sekä varmistamaan sen rooli vientiä tukevana ja markkinapuutteita paikkaavana toimijana. Hallituksen esitys perustuu pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan toteutetaan Finnvera Oyj:n kokonaisuudistus ja Finnveran vientiä tukevaa roolia vahvistetaan. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä (1. lakiehdotus). Nykyisin Finnvera Oyj:n ja sen tytäryhtiö Suomen Vientiluotto Oy:n (SVL) toiminnasta säädetään kymmenessä eri laissa ja yhdeksässä asetuksessa. Hallituksen esityksessä eri laeissa olevat yhtiön tehtävät on koottu ehdotettuun uuteen lakiin, ja voimassa olevat lait ehdotetaan kumottavaksi. Lisäksi ehdotetaan muutoksia rahoitusmarkkinoita koskevaan sääntelyyn, tuloverolakiin ja yritysten asiakastietojärjestelmästä annettuun lakiin. 

Ehdotetussa uudessa laissa on säännökset muun muassa yhtiön tarkoituksesta, hallinnosta, tehtävistä, rahoitustoiminnan ehdoista ja päätöksenteosta, taloudellisista toimintaperiaatteista, valtion vastuusta sekä yhtiön rahoitusvalvonnasta.  

Lait on tarkoitettu pääosin tulemaan voimaan 1.1.2026. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 4 lukuun sisältyvien rahoitusvalvontaa koskevien säännösten ehdotetaan kuitenkin tulevan voimaan kahden vuoden kuluttua lain muiden säännösten voimaantulosta. 

Talousvaliokunta pitää ehdotuksen hallitusohjelman mukaisia tavoitteita kannatettavina ja puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyin muutosehdotuksin. 

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 47/2025 vp) arvioinut lakiehdotuksen perustuslainmukaisuutta erityisesti perustuslain 3 §:n (valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi), 82 §:n (valtion lainanotto ja valtion antamat vakuudet), 87 §:n (talousarvion ulkopuoliset rahastot) ja 124 §:n (julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle) kannalta. Valiokunta huomauttaa, että hallituksen esityksestä puuttuu kokonaan esityksen arviointi valtion lainanottoa ja valtion antamia vakuuksia koskevan perustuslain 82 §:n kannalta, vaikka esityksen yksi merkittävä osa on eduskunnan suostumus valtiontakauksen ja valtiontakuun antamiseen. Valiokunta kiinnittää lausunnossaan vakavaa huomiota siihen, että eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteutumiseksi asianmukaisella tavalla hallituksen esityksessä tulee tuoda selkeästi esiin esityksen arvioinnin kannalta keskeiset perustuslain säännökset.  

Perustuslakivaliokunnan mielestä esitys on huomattavan vaikealukuinen sekä sääntelyn yleisluontoisuuden että esityksessä käytetyn kielen vaikeaselkoisuuden vuoksi. 

Perustuslakivaliokunta toteaa, että 1. lakiehdotus on käsiteltävä perustuslain 87 §:ssä säädetyssä järjestyksessä ja että 1. lakiehdotus voidaan käsitellä perustuslain 87 §:ssä säädetyssä järjestyksessä kuitenkin vain, jos perustuslakivaliokunnan lain 6 §:stä, 15 §:stä ja julkisen hallintotehtävän määrittelystä esittämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan 2.— 6. lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.  

Erityisrahoitusyhtiön rahoitusvaltuudet, niiden tarkempi jaottelu ja valtion vastuu

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan 1. lakiehdotuksen 6 §:n 1 ja 2 momentit (rahoitusvaltuudet) sekä 15 §:n 1 ja 4 momentit (valtion vastuu) ovat merkityksellisiä perustuslain 82 §:n ja 3 §:n näkökulmasta. Perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Perustuslain 82 §:n 1 momentin mukaan valtion lainanoton tulee perustua eduskunnan suostumukseen, josta ilmenee uuden lainanoton tai valtionvelan enimmäismäärä. Saman pykälän 2 momentissa todetaan, että valtiontakaus ja valtiontakuu voidaan antaa eduskunnan suostumuksen nojalla. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että eduskunnan suostumus 82 §:n mukaisissa tilanteissa voidaan antaa myös lakimuodossa.  

Perustuslakivaliokunta toteaa, että 1. lakiehdotuksen 6 §:n 1 ja 2 momenttiin sekä 15 §:n 1 ja 4 momenttiin on tehtävä seuraavat muutokset ja täsmennykset, jotta ne täyttäisivät perustuslain 82 §:n ja 3 §:n vaatimukset: 

Hallituksen esityksen 6 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan yhtiön ja sen tytäryhtiöiden 5 §:ssä tarkoitettujen sitoumusten määrä saa olla enintään 50 miljardia euroa. Lakiehdotuksen 5 § sisältää luettelon yhtiön tehtävistä ja luettelon siitä, mitä asioita yhtiö voi tehdä tehtäviensä toteuttamiseksi. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota 6 §:n 1 momentin 1.virkkeen mukaiseen 5 §:ssä tarkoitettujen sitoumusten määrää koskevan viittauksen avoimuuteen ja pitää ongelmallisena, että säännösehdotuksesta ei ilmene, mitä kaikkia sitoumuksia säännöksessä tarkoitetaan. Ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan aiempi lausuntokäytäntö takaus- ja takuusitoumusten riittävästä yksilöinnistä, säännösehdotus jää ongelmallisella tavalla avoimeksi. 

Perustuslakivaliokunta katsoo, että talousvaliokunnan on välttämätöntä täsmentää ehdotettua 6 §:n 1 momenttia siten, että siitä ilmenee yksiselitteisesti, mihin sitoumuksiin siinä viitataan. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle valiokunnan päätösesityksessä sanotussa järjestyksessä.  

Talousvaliokunta ehdottaa, että 6 §:n 1 momenttia täsmennetään niin, että yhtiön ja sen tytäryhtiöiden 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitettujen sitoumusten määrä saa olla enintään 50 miljardia euroa. Ehdotuksen 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut sitoumukset ovat luottoja, takuita, vientitakuita, takauksia ja muita vientisitoumuksia elinkeinotoimintaan sekä takauspäätöksiä, joiden puitteissa rahoittaja tai luottovakuuttaja voi myöntää useita yksittäisiä rahoituksia. Ehdotuksen 5 §:n 3 momentissa puolestaan säädetään Suomen Vientiluotto Oy:n (SVL) vienninrahoitustehtävistä. SVL:llä ei ole julkisia hallintotehtäviä. Talousvaliokunta ehdottaa, että 5 §:n 3 momentin mukaisista SVL:n tehtävistä rajataan pois perustuslakivaliokunnan aiemmassa lausuntokäytännössä julkiseksi hallintotehtäväksi katsottu valtion erityisrahoitusyhtiölle osoitettu tehtävä myöntää ja hallinnoida vientitakuita (PeVL 2/2001 vp s. 1—2).  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että 1. lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentissa ei ole säädetty erityisrahoitusyhtiön ja sen tytäryhtiöiden 6 §:n 1 momentin mukaisten sitoumusten tarkemmasta jaottelusta pykälässä ehdotetun enimmäismäärän puitteissa. Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentin mukaan valtion talousarviossa voidaan kuitenkin päättää yhtiön ja sen tytäryhtiöiden 1 momentin mukaisten sitoumusten tarkemmasta jaottelusta.  

Perustuslakivaliokunta toteaa, että joko laissa on erikseen säädettävä vähintään takauksen tai takuun antamista koskevasta valtuudesta erikseen tai eduskunnan on annettava suostumus vuosittaisen valtion talousarvio- tai lisätalousarviopäätöksen osana takauksen ja takuun antamista koskevasta valtuudesta erikseen. Jos suostumus annetaan vuosittaisen talousarviopäätöksen osana, tällöin talousarviopäätöksessä on päätettävä tarkemmin takaus- ja takuunantovaltuuksista ehdotetun lain mukaisen ylärajan puitteissa. Tämän päätöksen osana tulisi ottaa kantaa siihen, voidaanko valtuutta käyttää yhtäläisesti eri riskitason sitoumuksiin vai tuleeko esimerkiksi lakiehdotuksen 10 §:n mukaisen erityisriskinoton osalta määritellä valtuuden käytön ylärajasta erikseen. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle valiokunnan päätösesityksessä sanotussa järjestyksessä. 

Talousvaliokunta viittaa työ- ja elinkeinoministeriön 24.11.2025 päivättyyn vastineeseen ja 1.12.2025 päivättyyn lisäselvitykseen ja ehdottaa, että erityisrahoitusyhtiön ja sen tytäryhtiöiden 6 §:n 1 momentin mukaisten sitoumusten tarkemmasta jaottelusta säädetään laissa. Talousvaliokunta ehdottaa 6 §:n 1 momenttia täsmennettäväksi niin, että ehdotetusta 50 miljardin euron kokonaisvaltuudesta kotimaan rahoituksen valtuuden osuus on enintään 10 miljardia euroa, vientitakuiden valtuuden osuus on enintään 40 miljardia euroa ja muiden vienninrahoituksen vastuusitoumusten, mukaan lukien takaukset, valtuuden osuus enintään 40 miljardia euroa. Lisäksi ehdotetaan, että vientitakuiden ja muun vienninrahoituksen vastuusitoumusten valtuuksien osuudet eivät saa olla yhteensä enempää kuin 40 miljardia euroa. Enintään 20 miljardia euroa 50 miljardin euron kokonaisvaltuudesta voi olla 10 §:n (erityisriskinotto) ja 11 §:n (rahoituksesta päättäminen omistajapäätöksenä) mukaisissa menettelyissä päätettyä rahoitusta.  

Vienninrahoituksen luottoriski voidaan kattaa joko vientitakuulla tai vientiluotolla. Vientitakuun tai vientiluoton valikoituminen rahoitusinstrumentiksi riippuu siitä, osallistuuko pankki tai muu yksityinen rahoittaja hankkeen rahoittamiseen. Vientiluoton myöntäminen kattaa koko luottoriskin sekä hankkeeseen liittyvän rahoituksen. 

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 6 §:n mukaan yhtiön varainhankintaa varten ottamien valtion vastuulla olevien velkojen määrä saa olla enintään 20 miljardia euroa. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa säännöstä on lakiehdotuksen perustelujen valossa tulkittu niin, että sen tarkoituksena on säätää suoraan lain nojalla korkeintaan 20 miljardin euron suuruisesta valtion omavelkaisesta takauksesta yhtiön varainhankintaansa varten tekemälle velanotolle. Perustuslakivaliokunta tulkitsee säännöstä siten, että asiassa ei ole kyse perustuslain 82 §:n 1 momentissa tarkoitetusta valtion lainanotosta, vaan perustuslain 82 §:n 2 momentissa tarkoitetusta valtiontakauksesta. 

Perustuslakivaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen yhtiön varainhankintaa koskevaa 6 §:n säännöstä on täsmennettävä siten, että laissa tai valtion talousarviossa päätetään vastaavasti kuin edellä 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen sitoumusten osalta yhtiön varainhankintaansa varten ottamien valtion vastuulla olevien velkojen enimmäismäärästä, pykälässä olevan valtuuden puitteista ja tarvittaessa tämän jaottelusta erilaisia riskejä sisältävien varainhankinnan tapojen euromääräisten maksimien mukaan. Lisäksi säännöstä on selkiytettävä siten, että sitoumuksen oikeudellinen luonne ilmenee pykälätekstistä yksiselitteisesti. Tällaiset 6 §:n muutokset ovat edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle valiokunnan päätösesityksessä sanotussa järjestyksessä. 

Hallituksen esityksessä erityisrahoitusyhtiön varainhankintaa koskevien lainojen enimmäismäärää koskeva säännös sisältyy lain 6 §:n 1 momenttiin. Talousvaliokunta ehdottaa, että sääntelyn selkeyden vuoksi yhtiön varainhankintaa koskevista rahoitusvaltuuksista säädetään 6 §:n 2 momentissa.  

Lisäksi talousvaliokunta kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan tulkintaan, jonka mukaan asiassa ei ole kyse perustuslain 82 §:n 1 momentissa tarkoitetusta valtion lainanotosta, vaan perustuslain 82 §:n 2 momentissa tarkoitetusta valtiontakauksesta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 6 §:n 2 momenttia muutettavaksi niin, että siinä säädetään yhtiön 5 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua varainhankintaa varten valtion antamien erillisten takaussitoumusten pääomien yhteismäärästä, eikä yhtiön varainhankintaa varten ottamien valtion vastuulla olevien velkojen pääomien määrästä. Yhtiö hakee varainhankinnalleen erilliset valtion takaussitoumukset, kun laissa säädettyä vastuuta on tarpeen täydentää takaussitoumuksilla. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotettu muutos kuvaa paremmin yhtiön varainhankintatehtävää ja siihen liittyvää valtion vastuuta. 

Talousvaliokunta viittaa työ- ja elinkeinoministeriön 24.11.2025 päivättyyn vastineeseen ja ehdottaa, että vastaavasti kuin edellä 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen sitoumusten osalta, laissa säädetään erityisrahoitusyhtiön varainhankintaa varten antamien erillisten takaussitoumusten enimmäismäärän lisäksi pykälässä olevan valtuuden puitteista ja jaottelusta erilaisia riskejä sisältävien varainhankinnan tapojen euromääräisten maksimien mukaan. Valiokunta ehdottaa, että 6 §:n erityisrahoitusyhtiön varainhankintaa koskevaa säännöstä täydennetään niin, että siitä käy ilmi varainhankinnan valtuuden jakautuminen pitkäaikaiseen ja lyhytaikaiseen velkaan siten, että lyhytaikaisten velkojen pääomien määrä saa olla enintään 3 miljardia euroa 20 miljardista eurosta. Lisäksi säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi niin, että yhtiöllä saa olla valtion vastuulla olevien velkojen pääomalle laskettavia korkoja ja riskien suojaamiseksi tarpeellinen määrä velkoihin liittyviä koronvaihto- ja valuutanvaihtosopimuksia ja muita vastaavia suojausjärjestelyjä.  

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 6 §:n 1. virkkeestä ilmenee tarkalleen ottaen vain se, millaiseen euromäärään asti yhtiöllä on valtuus hyväksyä 5 §:ssä tarkoitettuja sitoumuksia. Sen sijaan valtion vastuu näistä 6 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaisista sitoumuksista ei ilmene lakiehdotuksesta. Perustuslakivaliokunta toteaa, että yhtiön sitoumuksia koskevan toimivallan ja valtion vastuun välisen yhteyden osalta on arvioitava 6 §:n 1 momentin 1. virkkeen ja 15 §:n 1 momentin välistä suhdetta. Kyseinen 15 §:n 1 momentti koskee yhtiön sitoumusten enimmäismäärää, mutta siitä ei ilmene pykälätekstin tasolla, millaiseksi valtion vastuu näistä yhtiön sitoumuksista on tarkoitettu. Koska 6 §:n 1 momentin 1. virkkeen ja 15 §:n 1 momentin kokonaisuudessa on valtiosääntöisesti kyse valtion takaus- tai takuuvastuusta, tulee valtion vastuun määrä ilmetä sääntelystä ehdotettua tarkemmin.  

Perustuslakivaliokunta toteaa, että talousvaliokunnan on muutettava sääntelyä siten, että lakitekstistä ilmenee yksiselitteisesti yhtiön sitoumuksia koskevan valtuuden ja valtion vastuun välinen suhde. Tällainen muutos on edellytyksenä esityksen käsittelemiselle valiokunnan päätösesityksessä sanotussa järjestyksessä. 

Talousvaliokunta viittaa 27.11.2025 päivättyyn työ- ja elinkeinoministeriön vastineeseen ja ehdottaa 15 §:n 1 momenttia täydennettäväksi niin, että siinä todetaan selkeästi, että valtio vastaa yhtiön sitoumuksista ja sen varainhankintaa varten ottamista veloista 6 §:n enimmäismääriin asti. Näin selkeytetään 6 §:n 1 momentin ja 15 §:n 1 momentin suhde, ja valtion vastuun enimmäismäärä käy selkeästi ilmi laista. 

Hallituksen esityksen 15 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvosto voi antaa omavelkaisia takauksia ilman vastavakuuksia yhtiön ottamien lainojen ja lainaohjelmien vakuudeksi. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan takauksenantovaltuuden tarkoituksena on täydentää 15 §:n 1 momentissa ehdotettua säännöstä valtion vastuusta yhtiön veloista, jos laissa säädettyä vastuuta on tarve täydentää erillisellä takaussitoumuksella.  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ehdotetusta 15 §:n 4 momentista ei ilmene säädöstasolla, mikä on tällaisten momentissa tarkoitettujen takaussitoumusten euromääräinen yläraja. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan lakiehdotuksen perusteluista voidaan tehdä arvio, että ehdotetulla sääntelyllä on tarkoitus mahdollistaa 6 §:n 2 momentissa (Hallituksen esityksessä 6 §:n 1 momentin 2. virke) tarkoitettuihin lainoihin kohdistuvien takausten antaminen. Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentti ja 15 §:n 4 momentti eivät kuitenkaan ole säädöstasolla tai perusteluissa suoraan kytkettyjä toisiinsa. Tämän vuoksi ehdotuksesta jää ongelmallisella tavalla epäselväksi, mikä on 15 §:n 4 momentin mukaisten valtion takausvastuiden euromääräinen yläraja. 

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan valtion takaus- ja takuuvastuiden tulee ilmetä laista yksiselitteisesti (PeVL 25/2008 vp, PeVL 14/2011 vp ja PeVL 11/2020 vp). Koska 6 §:n 2 momentin ja 15 §:n 4 momentin kokonaisuudessa on valtiosääntöisesti kyse valtion takaus- tai takuuvastuusta, tulee valtion vastuun määrä ilmetä sääntelystä ehdotettua tarkemmin.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että talousvaliokunnan on muutettava sääntelyä siten, että lakitekstistä ilmenee yksiselitteisesti yhtiön sitoumuksia koskevan valtuuden ja valtion vastuun välinen suhde. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle valiokunnan päätösesityksessä sanotussa järjestyksessä. 

Talousvaliokunta viittaa työ- ja elinkeinoministeriön 27.11.2025 päivättyyn vastineeseen ja ehdottaa, että 15 §:ssä säädetään ensinnäkin siitä, että valtioneuvosto voi antaa omavelkaisia takauksia ilman vastavakuuksia yhtiön ottamien lainojen ja lainaohjelmien vakuudeksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että vastaavasti kuin 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen sitoumusten osalta 15 §:ssä todetaan selkeästi, että valtio vastaa yhtiön sitoumuksista ja sen varainhankintaa varten ottamista veloista 6 §:n enimmäismääriin asti. Näin selkeytetään 6 §:n 2 momentin ja hallituksen esityksen mukaisen 15 §:n 4 momentin suhde, ja valtion vastuun enimmäismäärä käy selkeästi ilmi laista. Talousvaliokunta ehdottaa, että sääntelyn selkeyden parantamiseksi valtion omavelkaisista takauksista säädetään 15 §:n 4 momentin sijaan 15 §:n 1 momentissa.  

Valtiontakuurahasto valtion talousarvion ulkopuolisena rahastona (PeVL 47/2025 vp, 38 kohta)

Valtiontakuurahastosta säädetään 1. lakiehdotuksen 15—17 §:ssä. Nykyinen valtiontakuurahastosta annettu laki ehdotetaan kumottavaksi. Esityksen mukaan tarkoituksena on, että valtiontakuurahaston toiminta jatkuu keskeytyksettä sääntelyn muutoksista huolimatta.  

Valtiontakuurahasto on perustuslain 87 §:ssä tarkoitettu valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Perustuslain 87 §:n mukaan lailla voidaan säätää valtion rahaston jättämisestä talousarvion ulkopuolelle, jos valtion pysyvän tehtävän hoitaminen sitä välttämättä edellyttää. Perustuslain esitöiden mukaan talousarvion ulkopuoliset rahastot merkitsevät poikkeusta talousarvion täydellisyysperiaatteesta, ja niiden katsotaan kaventavan eduskunnan budjettivaltaa. Lähtökohtana tulee olla, että talousarvio sisältää kaikki valtion tulot ja menot ja että rahastojen perustaminen on poikkeuksellista (HE 1/1998 vp, s. 57/II). 

Talousarvion ulkopuolisen rahaston perustamista taikka tällaisen rahaston tai sen käyttötarkoituksen olennaista laajentamista tarkoittavan lakiehdotuksen hyväksymiseen vaaditaan eduskunnassa vähintään kahden kolmasosan enemmistö annetuista äänistä. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on perusteellisesti arvioitu ehdotuksen vaikutuksia valtiontakuurahaston laajuuden ja sen käyttötarkoituksen näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt käsiteltävänä oleva ehdotus tarkoittaa valtiontakuurahaston laajuuden ja käyttötarkoituksen olennaista laajentamista perustuslain 87 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi 1. lakiehdotuksen hyväksymiseen eduskunnassa vaaditaan perustuslain 87 §:n mukainen määräenemmistö eli vähintään kahden kolmasosan enemmistö annetuista äänistä. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että voimassa olevasta sääntelystä poiketen laissa ei säädettäisi enää lainkaan valtiontakuurahaston päätöksentekoelimestä. Voimassa olevan lain mukaan rahastolla on johtokunta ja pääsihteeri. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 16 §:n mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaa rahaston päätöksenteosta, hallinnosta ja talouden sekä toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Lisäksi ehdotetussa 17 §:ssä säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriö päättää rahaston varoista erityisrahoitusyhtiölle tehtävistä maksuista. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä rahaston hallinnosta ja päätöksenteosta vastaavasta toimielimestä ei ehdoteta säädettäväksi riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Rahaston päätöksenteosta tulisi säätää ehdotettua tarkemmin myös sen vuoksi, että erityisesti rahastosta yhtiölle tehtävästä maksusta päättäminen tarkoittaa taloudellisesti merkittävän suuruusluokan päätöstä. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan talousvaliokunnan on valtiosääntöoikeudellisista syistä perusteltua tarkentaa rahaston päätöksentekoelimiä koskevaa sääntelyä.  

Talousvaliokunta viittaa työ- ja elinkeinoministeriön 24.11.2025 päivättyyn vastineeseen ja ehdottaa, että 16 §:ään lisätään valtiontakuurahaston hallintoa ja päätöksentekoelimiä koskevat säännökset. Talousvaliokunnan ehdottaman 16 §:n 2 momentin mukaan ylintä päätösvaltaa valtiontakuurahastossa käyttäisi rahaston johtokunta, joka vastaisi rahaston päätöksenteosta, hallinnosta ja talouden sekä toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Johtokunnassa olisi työ- ja elinkeinoministeriön nimittämä puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään kolme muuta jäsentä, joilla kullakin on henkilökohtainen varajäsen.  

Talousvaliokunta ehdottaa rahaston johtokunnan tehtävistä säädettäväksi 16 §:n 3 momentissa. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin rahaston päätöksenteosta. 

Ehdotuksen 15 §:n 2 momentin mukaan tietyissä tilanteissa valtion talousarviosta siirretään määrärahoja valtiontakuurahastoon, jos yhtiön tai SVL:n vienninrahoitukseen rahastoidut varat tai valtiontakuurahaston varat eivät riitä vastuiden kattamiseen.  

Perustuslakivaliokunta toteaa, että säännösehdotus ei vaikuta täysin selvältä sen osalta, miten varojen siirtäminen talousarviosta rahastoon tapahtuisi. Voimassa olevan valtiontakuurahastosta annetun lain 3 §:n mukaan valtiontakuurahasto saa varansa valtion talousarviossa rahastolle siirrettäväksi osoitettavasta määrärahasta. Perustuslakivaliokunta toteaa, että pykäläehdotuksesta ei tarkalleen ottaen ilmene se, että valtiontakuurahastoon määrärahojen siirtämisen edellytyksenä tulee olla, että määrärahoja on varattu talousarviossa tätä tarkoitusta varten. Talousvaliokunnan on perusteltua perustuslain 84 §:stä johtuvista syistä täsmentää sääntelyä tältä osin. 

Talousvaliokunta ehdottaa, että 15 §:n 2 momenttia täsmennetään niin, että siinä todetaan selkeästi, että valtiontakuurahasto saa varansa valtion talousarviossa rahastolle siirrettäväksi osoitettavasta määrärahasta. 

Erityisrahoitusyhtiön tehtävien luonne julkisina hallintotehtävinä

Julkisen hallintotehtävän osoittaminen valtion omistaman osakeyhtiön tehtäväksi on merkityksellistä perustuslain 124 §:n kannalta (ks. esim. PeVL 1/2025 vp, kappale 4). Säännöksen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Perustuslain 124 §:ssä julkisella hallintotehtävällä viitataan verraten laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä (HE 1/1998 vp, s. 179).  

Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin tarkastellut perustuslain 124 §:n kannalta muun muassa valtion erityisrahoitusyhtiölle osoitettua tehtävää myöntää ja hallinnoida vientitakuita. Valtion vientitakuiden myöntäminen on valiokunnan mukaan vahvoista yksityisoikeudellisista piirteistään huolimatta perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä (PeVL 2/2001 vp, s. 1—2). Perustuslakivaliokunnan mielestä valtion vientitakuiden myöntämistä tulee edelleen perustuslakivaliokunnan aikaisemman arvion mukaisesti pitää julkisena hallintotehtävänä, ja asiasta tulee säätää asianmukaisesti. 

Lakiehdotuksessa ei nykyisestä sääntelystä poiketen käytetä säädöstasolla käsitettä vientitakuu, vaan säädöstasolla käytetään vain käsitettä vienninrahoitus. Perustuslakivaliokunta toteaa, että vientitakuutehtävän ja vienninrahoituksen välinen suhde jää hallituksen esityksen perusteluissa epäselväksi.  

Ehdotettu 5 §:n 1 momentin 2 kohdan säännös merkitsee perustelujen mukaan sitä, että yhtiö toimii myös Suomen vientitakuulaitoksena. Kun vientitakuulaki samalla ehdotetaan kumottavaksi, ei kuitenkaan ole aivan selvää, mihin laintasoiseen säännökseen lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen Suomen vienninrahoituslaitoksen julkisina hallintotehtävinä pidettävät vientitakuutehtävät perustuisivat ja millä perusteilla niitä hoidettaisiin.  

Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyä on vientitakuutehtävien osalta välttämätöntä täsmentää perustuslain 124 §:stä johtuvista syistä. Tarkempaa vientitakuutehtävän järjestämisen ja hoitamisen laintasoista sääntelyä nykyistä laintasoista sääntelyä vastaavasti perustelee myös se, että vientitakuut perustavat valtiolle rahoitusvastuita, joiden merkitys valtiontalouden kannalta on varsin merkittävä.  

Perustuslakivaliokunta toteaa, että sääntelyä on välttämätöntä tarkentaa siten, että säädöstasolta ilmenevät asianmukaisesti julkisen hallintotehtävän hoitamista koskevat perussäännökset, jollaisina voidaan valiokunnan aiemman lausuntokäytännön mukaan pitää ainakin vientitakuutehtävien järjestämistä ja hoitamista koskevia perussäännöksiä. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle valiokunnan päätösesityksessä sanotussa järjestyksessä. (PeVL 47/2025 vp, 51 kohta) 

Talousvaliokunta viittaa työ- ja elinkeinoministeriön 24.11.2025 ja 27. 11.2025 päivättyihin vastineisiin ja ehdottaa, että sääntelyä täsmennetään julkisten hallintotehtävien osalta niin, että 1. lakiehdotuksen yhtiön tehtäviä koskevaan 5 §:n 1 momenttiin lisätään säännös siitä, että yhtiön tehtävänä on vientitakuiden myöntäminen. Lisäksi pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan vientitakuiden myöntämistä ja hallinnointia koskevien tehtävien luonne perutuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä.  

Talousvaliokunta ehdottaa, että perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla rahoituksen myöntämisen yleisiä edellytyksiä koskevan 7 §:n pykälän 1 momenttia täydennetään niin, että siihen lisätään vientitakuutehtävien järjestämistä ja hoitamista koskevat perussäännökset. Ne vastaisivat pääosin voimassa olevan valtion vientitakuulain (422/2001) 7 §:n sääntelyä. Lisäksi Suomea sitoo vuonna 2011 voimaan tullut OECD vientiluottosopimus, joka on suoraan sovellettavaa oikeutta. Vientitakuuta harkittaessa ja myönnettäessä tulee lisäksi huomioida myös muut 7 §:n 1 momentin mukaiset rahoituksen myöntämisen edellytykset sekä lain 8 §:n suomalaisen intressin vaatimukset. 

Talousvaliokunta toteaa vielä, että erityisrahoitusyhtiön toiminnassa sovelletaan julkisia hallintotehtävien hoitamisessa sovellettavaksi tulevia hallinnon yleislakeja ja virkavastuuta koskevia säännöksiä sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999). 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että erityisrahoitusyhtiön ja sen tytäryhtiönä toimivan SVL:n tehtävien jako muodostuisi esityksen perustelujen mukaan rinnakkaiseksi. Erityisrahoitusyhtiön tehtävät voisivat perustelujen mukaan jatkossakin jakautua emoyhtiön ja nykyisen tai tulevien tytäryhtiöiden välillä, josta on määrätty tarkemmin yhtiöjärjestyksissä. Epäselväksi jää, onko tytäryhtiöille ajateltu osoitettavan julkisia hallintotehtäviä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää talousvaliokunnan huomiota siihen, että mikäli julkisia hallintotehtäviä on tarkoitus antaa myös muille yhtiöille kuin erityisrahoitusyhtiölle, asiasta tulee säätää asianmukaisesti huomioiden perustuslakivaliokunnan ns. subdelegointia koskeva lausuntokäytäntö. 

Talousvaliokunta viittaa työ- ja elinkeinoministeriön 24.11.2025 päivättyyn vastineeseen ja toteaa, että erityisrahoitusyhtiöllä on tällä hetkellä yksi tytäryhtiö Suomen Vientiluotto Oy. Työ- ja elinkeinoministeriön vastineessa todetaan, että SVL:llä ei ole julkisia hallintotehtäviä. Perustuslain aiemmassa lausuntokäytännössä julkiseksi hallintotehtäväksi katsottu valtion erityisrahoitusyhtiölle osoitettu tehtävä myöntää ja hallinnoida vientitakuita (PeVL 2/2001 vp s. 1—2) ehdotetaan nimenomaisesti rajattavaksi pois SVL:n tehtävistä, joita koskevat säännökset ovat 1. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentissa. 

Finnveran toiminnan tarkoitus

Finnvera Oyj on Suomen valtion kokonaan omistama erityisrahoitusyhtiö. Finnveran rahoittaman elinkeinotoiminnan tulee tapahtua Suomessa tai rahoituksen myöntämisen tulee edistää Suomen taloudellista kehitystä. Yhtiön omistajaohjauksesta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. 

Ehdotuksen mukaan Finnveran ja SVL:n toiminnan tarkoituksena on edistää vientiä, suomalaisten yritysten toimintaa, kasvua, kansainvälistymistä ja Suomen kestävää talouskasvua. Toiminnalla olisi edelleen kaksi painopistealuetta eli kotimaan rahoituksen luotto- ja takaustoiminta sekä vienninrahoitus, joka pitää sisällään sekä luotonannon että vientitakuut. 

Finnveran ja SVL:n on pyrittävä siihen, että niiden toiminnan menot voidaan pitkällä aikavälillä kattaa toiminnasta saatavilla tuloilla. Niiden kotimaan toiminnasta syntyviä luotto- ja takaustappioita korvataan vuosittain valtioneuvoston luotto- ja takaustappiositoumusten perusteella valtion talousarviosta. Vienninrahoituksesta aiheutuvat tappiot puolestaan katetaan ensisijaisesti Finnveran ja SVL:n vapaista omista pääomista ja valtiontakuurahastosta. 

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan yhtiön rahoituspalvelujen ulkopuolelle on suljettu rakennusliiketoiminnan osalta perustajaurakointi sekä metsätalous ja maatalouden osalta peltoviljely ja karjatalous. Ehdotettu sääntely puolestaan on lähtökohtaisesti toimialaneutraali, eikä se sisällä rahoitusta koskevia toimialakohtaisia rajoituksia. Talousvaliokunta pitää useiden asiantuntijalausuntojen tavoin ehdotusta tältä osin perusteltuna.  

Voimassa olevasta sääntelystä poiketen ehdotetussa yhtiön toiminnan tarkoitusta koskevassa säännöksessä ei erikseen mainita pk-yrityksiä. Hallituksen esityksen perusteluissa kuitenkin korostetaan pk- ja mikroyritysten sekä kasvuhakuisten yritysten keskeistä merkitystä Suomen talouskasvun näkökulmasta sekä näiden toimijoiden asemaa Finnveran rahoitustoiminnan keskiössä. Lisäksi hallituksen esityksen perustelujen mukaan pk- ja kasvuyritysten rahoitus huomioidaan tarkasti yhtiön strategiassa ja omistajaohjauksessa. 

Talousvaliokunta viittaa saamiinsa asiantuntijalausuntoihin ja toteaa, että viime vuosina erityisesti pk- ja mikroyritysten rahoituksen saatavuus on vaikeutunut. Lisäksi kansantalouden kannalta on erittäin tärkeää, että rahoituksen saatavuus voidaan turvata kasvuyrityksille, jotka ovat Suomen talouskasvun merkittäviä mahdollistajia. Valiokunnan näkemyksen mukaan Finnveran toiminnan tulee jatkossakin kohdistua vahvasti pk-yrityksiin ja kasvuyrityksiin. Mikro-, pk- ja kasvuyritysten palvelujen jatkuvuus sekä niiden kehittäminen tulee varmistaa muun muassa kattavilla vaikutusarvioinneilla, toiminnan systemaattisella seurannalla sekä yhtiön omistajaohjauksen keinoin.  

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että yhtiön toiminnan tarkoitusta sääntelevässä pykälässä ei enää erikseen mainita aluepoliittisia tavoitteita. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että ehdotetun sääntelyn mukaan yhtiön toiminnan keskiössä on elinkeinopolitiikka, jonka toteuttamisessa korostuvat kunkin alueen vahvuudet ja mahdollisuudet, joita yhtiö edelleen on mukana rahoittamassa. Tätä kautta yhtiön toiminnassa toteutetaan myös alue- ja kuntapoliittisia tavoitteita. Lisäksi usein yritysten on juuri sijaintinsa vuoksi vaikea saada markkinoilta rahoitusta investointeihinsa. Valiokunta toteaa, että Finnveran elinkeinopoliittinen tehtävä markkinapuutteen täydentäjänä on näissä tilanteissa erittäin keskeinen.  

Finnveran vienninrahoitus

Hallitusohjelman mukaan ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on Finnveran vientiä tukevan toiminnan vahvistaminen. Suomen julkinen vienninrahoitusjärjestelmä perustuu OECD:n vientiluottosopimukseen sekä EU:n valtiontukisääntöihin. Finnveran vienninrahoituksen tavoitteena on varmistaa suomalaisille vientiyrityksille kansainvälisesti tasavertaiset edellytykset kilpailla vientitoimituksista muiden maiden yritysten kanssa. Vienninrahoituksen turvaaminen tarkoittaa paljolti sitä, että suomalaisten vientiyritysten vientitoimituksiin on saatavissa vientiluottoihin ja vientitakuisiin pohjautuvaa rahoitusta samoilla ehdoilla kuin niiden kanssa kilpailevat ulkomaiset vientiyritykset saavat kotimaidensa vientiluottolaitoksilta. Viejäyritysten näkökulmasta keskeisiä asioita ovat myös järjestelmän toiminnan jatkuvuus sekä päätöksentekoprosessin sujuvuus ja ennakoitavuus.  

Talousvaliokunta yhtyy useissa asiantuntijalausunnoissa esitettyyn näkemykseen ja toteaa, että globaalin toimintaympäristön muutokset ja ennakoimattomuus, kiihtynyt valtiontukikilpailu ja kansainväliseen kauppaan liittyvät haasteet entisestään korostavat tehokkaasti toimivan ja kilpailukykyisen vienninrahoituksen merkitystä Suomen talouden kasvun mahdollistajana. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että kaikissa Suomen keskeisissä kilpailijamaissa julkiset vienninrahoitusjärjestelmät nähdään tärkeinä vientiä edistävinä toimijoina. Valtiot pyrkivät rahoitusjärjestelmiensä avulla turvaamaan omille yrityksilleen tasavertaiset kilpailuedellytykset kansainvälisillä markkinoilla. Tämä tuo lisähaasteita Suomen vienninrahoitusjärjestelmän toimivuudelle ja kilpailukyvylle.  

Talousvaliokunta pitää saamiensa asiantuntijalausuntojen tavoin kilpailukykyistä vienninrahoitusjärjestelmää tärkeänä myös T&K-panostusten optimaalisen hyödyntämisen ja innovaatiovetoisen talouskasvun näkökulmasta. Suomen kasvavien T&K-panostusten hyödyntämisen kannalta on tärkeää, että Suomessa pystytään tarjoamaan suomalaisille viejille vienninrahoituksessa kansainvälisesti tasavertaiset edellytykset kilpailla vientitoimituksista.  

Talousvaliokunta viittaa vielä aiempaan mietintöönsä TaVM 6/2025 vp — HE 23/2025 vp ja toteaa, että Suomen vientitakuukannan keskittyminen muutamalle toimialalle ja näiden toimialojen tietyille asiakkaille sekä muutamiin maihin lisää toiminnan riskillisyyttä. Erityisesti alus- ja telakkateollisuuden noin 50 prosentin osuus vientitakuista on suuri.  

Finnveran kotimaan rahoitustoiminta markkinapuutteen paikkaajana

Finnveran kotimaan rahoitustoiminnassa yhtiön tehtävänä on tarjota rahoitusta yrityksille markkinapuutetilanteissa eli tilanteissa, joissa yritysten ei ole mahdollista saada rahoitusta toimintaansa varten yksityisiltä markkinoilta. Finnveran kotimaan rahoitustoimet kohdistuvat suurelta osin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä erityisesti kasvaviin ja kansainvälistyviin pk-yrityksiin, jotka ovat talouskasvun kannalta keskeisiä toimijoita. 

Muutamissa valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa todetaan, että ehdotetussa sääntelyssä ei ole riittävän hyvin varmistettu sitä, että Finnveran tarjoama rahoitus on aidosti yksityistä rahoitusta täydentävää, eikä kilpaile markkinoilla yksityisten rahoitustoimijoiden kanssa. Talousvaliokunta pitää erityisen tärkeänä huolehtia siitä, ettei julkinen toimija syrjäytä tai rajoita yksityistä pääomaa markkinoilta. Sen sijaan julkisen rahoituksen avulla tulisi kyetä vivuttamaan mahdollisimman paljon yksityistä pääomaa Suomen talouden kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi. 

Hallituksen esityksen ja työ- ja elinkeinoministeriön 24.11.2025 päivätyn vastineen mukaan Finnveran toiminnan rajoittuminen markkinapuutetilanteisiin varmistetaan yhtiön hallituksen toimin sekä tehokkaalla omistajaohjauksella. Ehdotuksessa Finnveran toiminnan ei katsota syrjäyttävän yksityistä rahoitusta myöskään sen vuoksi, että rahoitusta myönnetään tyypillisesti yhteistyössä yksityisten rahoituslaitosten kanssa niin, että Finnvera toimii luoton takaajana. Muutamassa asiantuntijalausunnossa todetaan, että vaikka Finnveran kaltaisen yhtiön toiminta markkinapuutteiden paikkaajana on sinänsä perusteltua, vastuuta markkinapuutetilanteiden määrittelystä ja päätöksenteosta ei voida jättää yksinomaan yhtiön hallituksen toiminnan ja omistajaohjauksen tehtäväksi. Omistajaohjaus ei tyypillisesti ole mukana yhtiön operatiivisessa toiminnassa, jonka osana rahoituspäätökset yleensä tehdään. 

Talousvaliokunta toteaa, että Finnveran toiminnan tarkoitus voi toteutua kansantalouden toiminnan kannalta tehokkaasti vain, jos sen toiminta rajoittuu todellisten markkinapuuteiden ja -kapeikkojen paikkaamiseen sillä tavoin ja sellaisin keinoin, että sen toiminta ei syrjäytä yksityistä rahoitusta markkinoilta. Valiokunta korostaa Finnveran toiminnan markkinavaikutusten jatkuvan seurannan erittäin tärkeää merkitystä sekä valmiutta muuttaa toimintatapoja, jos yhtiön toiminta vääristää kilpailua markkinoilla. Valiokunta toteaa, että markkinapuutteiden arvioinnin tulee yksittäistilanteissa perustua yleisiin markkinapuutteen arviointia varten kehitettyihin kriteereihin, kuten Finnveran toimintaan soveltuvien EU:n valtiontukisääntöjen mukaisiin arviointikriteereihin.  

Muutamassa asiantuntijalausunnossa tuodaan myös esiin, että vaikka kotimaan rahoituksen osalta takaus pankin tai muun rahoituslaitoksen lainaan on Finnveran ensisijainen rahoitusmuoto, rahoituksen vaikuttavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi tulee jatkossa varautua nykyistä merkittävämpään suorien luottojen käyttöön takausten rinnalla. Tätä pidetään tärkeänä erityisesti nopeasti kasvavien ja kasvupotentiaalia omaavien suomalaisten yritysten toiminnan ja kilpailumahdollisuuksien varmistamiseksi tilanteissa, joissa rahoitusta ei ole saatavissa yksityisiltä markkinoilta. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota asiantuntijalausunnoissa todettuun seikkaan, jonka mukaan markkinapuutetilanteita ratkaisevien suorien luottojen osuus Finnveran rahoituksessa on viime vuosina selvästi laskenut.  

Rahoitusvalvonta

Hallituksen esityksen mukaan Finnveran rahoitusvalvonta siirretään työ- ja elinkeinoministeriöstä Finanssivalvonnan tehtäväksi. Ehdotettujen lain säännösten lisäksi valvonnan sisältöä ehdotetaan täsmennettäväksi valtioneuvoston asetuksella. 

Talousvaliokunta pitää useiden asiantuntijalausuntojen tavoin ehdotusta tärkeänä ja kannatettavana. Yhtiön rahoitusvalvontaa on vahvistettava, koska Finnveran vastuita ja valtuuksia on viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi korotettu ja myös sen toimintaan liittyvien valtion voimassa olevien taloudellisten vastuiden määrä on kasvanut. Näin ollen yhtiön vastuut suhteessa valtiontalouden kokoon ja riskinkantokykyyn ovat nykyisin huomattavasti suuremmat kuin voimassa olevaa lakia ja yhtiön valvonnan rakennetta säädettäessä.  

Finanssivalvonnan rahoitusvalvonnan keskeisenä tavoitteena on tuottaa valtio-omistajalle tietoa siitä, että yhtiö osaa arvioida riskejä oikein. Ehdotuksen mukaisia rahoitusvalvonnan keinoja ovat valvojan arvio ja yhtiön seurantalukujen laskennan valvonta. Työ- ja elinkeinoministeriön tulee ottaa Finanssivalvonnan toimittaman arvion päätelmät huomioon elinkeinopolitiikan suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja yhtiön ohjaamisessa. Yhtiön valtiontaloudellisesti suuren vastuukokonaisuuden vuoksi laissa edellytetään, että valvontaraportti toimitetaan omistajaohjauksesta vastaavan ministeriön lisäksi myös valtiovarainministeriölle.  

Riskinottoa koskevan ohjeistuksen antaminen yhtiölle kuuluu omistajaohjaajana toimivan työ- ja elinkeinoministeriön tehtäviin 1. lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentin mukaisesti. Näin ollen Finanssivalvonta ei valvoisi yhtiön elinkeinopoliittista tehtävää eikä ottaisi kantaa yhtiön mahdollisiin elinkeinopoliittisista perusteista johtuviin riskikeskittymiin, mutta se arvioisi niihin liittyvää riskienhallintajärjestelmää ja luottoprosessia. Lisäksi valvoja voisi esittää arviossa näkemyksiään esimerkiksi siitä, miten yhtiön asiakkaan tuntemista koskevat velvollisuudet ja rahanpesulain mukaiset edellytykset täyttyvät. Talousvaliokunta katsoo, että on sekä Finnveran että valtion edun mukaista, että yhtiön valvonta toteutetaan riippumattoman tahon toimesta ja rahoitusorganisaatioiden valvontaan yleisesti hyväksytyin periaattein siltä osin kuin se erityisrahoitusyhtiön erityispiirteet huomioon ottaen on mahdollista. Riippumaton ja ammattimainen arvio yhtiön riskienhallinnasta vahvistaa myös valtion ja yhtiön riskienhallinnan läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta rahoitusmarkkinoilla. 

Muutamissa asiantuntijalausunnoissa ehdotettua rahoitusvalvonnan mallia on pidetty muiden maiden vienninedistämisestä vastaaviin toimijoihin verrattuna hyvin poikkeuksellisena järjestelynä, johon liittyy riskejä ja lisäkustannuksia. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että rahoitusvalvonnan siirtymiselle on varattu kahden vuoden siirtymäaika, jotta valvonta saadaan järjestettyä mahdollisimman kustannustehokkaaksi ja hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi.  

Hallituksen esityksen liitteenä on 1. lakiehdotuksen 3, 9, 19, 20 ja 21 §:iin sisältyviin asetuksenantovaltuuksiin perustuva luonnos valtioneuvoston asetukseksi erityisrahoitusyhtiön rahoitusvalvonnasta. Talousvaliokunta edellyttää, että valtioneuvoston asetuksen jatkotyössä varmistetaan, että asetuksessa tarkoitetut varautumisvelvoitteet sisältyvät yhtiölle laissa säädettyyn riskienhallintavelvoitteeseen. Lisäksi valiokunta huomauttaa, että asetuksen jatkotyössä tulee huomioida eduskuntakäsittelyn aikana lain 3, 19 ja 21 §:iin sisältyviin asetuksenantovaltuuksiin tehdyt tarkennukset sekä 20 §:ään sisältyvän asetuksenantovaltuuden poistaminen.