Perustelut

Talousvaliokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin.

Talousvaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua sääntelyä tervetulleena lisänä niiden toimien joukkoon, joilla pyritään korjaamaan erityisesti pääkaupunkiseudulla kärjistynyttä asuntomarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan epätasapainotilannetta. Ehdotetun sääntelyn avulla pyritään osaltaan vaikuttamaan asuntotarjonnan ja asuntojen hankintamuotojen monipuolistumiseen, millä odotetaan olevan vaikutusta myös perinteiseen perustajarakentamiseen. Talousvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan toteamukseen siitä, että ryhmärakennuttamiselle on nähtävissä selkeä sosiaalinen tilaus ja kysyntää. Taustalla on muun muassa näkemyksiä siitä, että asuntojen hinta-laatusuhde ei usein kohtaa ja että yksilöllisiä tai muuntelukelpoisia asumisratkaisuja on tarjolla hyvin vähän, minkä lisäksi rakennusalan kilpailu on koettu vähäiseksi.

Tällä hetkellä ryhmärakentamishankkeita vaikeuttaa erityisesti oikeustilan epäselvyys. Selkeä säädösviitekehys on välttämätön edellytys tämän rakentamismuodon yleistymiselle. Uuden sääntelyn odotetaan helpottavan tähän saakka ongelmalliseksi osoittautunutta rahoituksen järjestämistä ja siten kasvattavan kiinnostusta ryhmärakentamista kohtaan. Talousvaliokunta huomauttaa, että rahoituspäätökset ovat kuitenkin aina yksittäistapauksia eikä sääntelyllä voida taata markkinaehtoisen rahoituksen järjestymistä.

Osuuden siirrettävyys.

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on herännyt kysymyksiä siitä, kuinka varmistetaan, että ryhmärakennuttamishankkeen osalliset voivat tarvittaessa luovuttaa edelleen osuutensa hankkeessa. Pakkorealisointitilanteessa keskeneräisen tai hyvin yksilöllisen rakennuttamiskohteen arvo saattaa vaihdella merkittävästikin. Tämä saattaa heijastua myös hankkeen rahoittamista koskeviin päätöksiin sekä vaadittaviin vakuuksiin, mikäli rakennettavaa kohdetta on tarkoitus käyttää vakuutena. Osuuden tosiasiallista siirrettävyyttä ja arvoa koskeva kysymys koskee kuitenkin kaikkea muutakin rakentamista, jossa uudiskohde hankitaan muutoin kuin perustajarakentajalta. Valiokunta muistuttaa, että yksinomaan sääntelyn keinoin ei pystytä aukottomasti varmistamaan, että rakennushankkeisiin osalliset löytävät mahdollisissa realisointitilanteessa osuudelleen ostajan ehdoilla, joiden katsoo tyydyttävän omaa näkemystään osuutensa arvosta.

Vastuuvakuutus.

Ehdotettu sääntely merkitsee vakuutusyhtiöille tarvetta luoda täysin uudenlainen tuote ryhmärakennuttajakonsultin vastuuvakuutukseksi. Jokainen vakuutusyhtiö päättää itsenäisesti siitä, ryhtyykö se tarjoamaan ehdotetussa laissa tarkoitettua vastuuvakuutusta, sekä siitä, minkä tasoiseksi vakuutuksen hinta muodostuu. Ehdotettu sääntelymalli eroaa tavanomaisista pakollisista vastuuvakuutuksista siten, että ehdotetusta laista puuttuvat muun muassa ammatinharjoittamiseen liittyvä viranomaisvalvonta ja rekisteröintivelvollisuus sekä ammatinharjoittamisen kelpoisuusvaatimukset. Ehdotettu sääntely ei tarjoa rakennuttajille aukotonta suojaa, mikä voi antaa harhaanjohtavan kuvan vakuutuksen luonteesta; hankkeeseen osallistuvat eivät saisi vastuuvakuutuksen mukaista turvaa esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa vakuutussopimus irtisanotaan maksamattomien vakuutusmaksujen vuoksi. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että säännöksen tavoitteen toteutumista seurataan ja tarvittaessa otetaan harkittavaksi, että pakollisen vastuuvakuutuksen sijaan vakuutusturva rakentuisi vapaaehtoisen vakuutuksen varaan.

Talousvaliokunta korostaa tiedottamisen merkitystä sääntelyn voimaantulon yhteydessä. Esimerkiksi mallisopimuksia olisi hyvä saattaa yleisesti saataville ja ryhmärakentamisesta kiinnostuneiden hyödynnettäviksi. Ottaen huomioon, että kysymyksessä on aikaisemmin sääntelemätön toiminta, on tärkeää, että uuden lainsäädännön vaikutuksista osapuolten oikeusasemaan tiedotetaan tehokkaasti; erityisesti hankkeiden kustannuksia ja erityispiirteitä koskevien tietojen oikeellisuus ja realistisuus ovat avainasemassa kuluttajien tehdessä asunnonhankintaa koskevia päätöksiä.