Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen mukaisen lain hyväksymistä muuttamattomana. 

Hallituksen esitys hissiturvallisuuslaiksi liittyy teknisen turvallisuuden alan laajan direktiivikokonaisuuden (Alignment Package, 21.11.2011) kansalliseen täytäntöönpanoon, josta talousvaliokunta on lausunut muun muassa hallituksen esityksen eräitä tuoteryhmiä koskevien ilmoitettujen laitosten lainsäädännön yhteydessä (TaVM 3/2016 vp — HE 21/2016 vp). Edellä mainitun kokonaisuuden yhtenä osana annettiin ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hissien ja hissien turvakomponenttien markkinoille saattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (COM(2011) 770 lopullinen). Tässä yhteydessä tehdyn vaikutusarvioinnin mukaan yhdenmukaistetulla teknisten vaatimusten kokonaisuudella pystytään saavuttamaan tasapainoisella tavalla mahdollisimman korkeatasoinen kansalaisten terveyden-, turvallisuuden- ja kuluttajansuoja, mutta toisaalta varmistamaan tuotteiden vapaa liikkuvuus. Käsillä olevan hallituksen esityksen mukaisen lakiehdotuksen tavoitteena on olla osa edellä viitatun tuotedirektiivipaketin kansallista täytäntöönpanoa.  

Tällä hetkellä hissiturvallisuutta koskevia normeja on sähköturvallisuuslaissa (410/1996) ja -asetuksessa (498/1996), kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä hissien turvallisuudesta (864/1997) sekä kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksissa hissien turvallisuudesta (663/1996) ja sähköalan töistä (516/1996). Voimassa olevan sähköturvallisuuslainsäädännön ongelma on, että asetustasoisesti on säädetty asioista, joista tulisi säätää lain tasolla. Lisäksi laeissa olevat asetuksenantamisvaltuudet ovat puutteellisia. Säännösten hajautuminen edellä kuvatulla tavalla on myös lainsoveltajan näkökulmasta haasteellinen. Esityksen tavoitteena onkin hissialan lainsäädännön selkiyttäminen. 

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan hissitöitä tekevän toiminnanharjoittajan on tehtävä ilmoitus toiminnastaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ja tällä on oltava palveluksessaan henkilö, jolla on hissitöiden tekemiseen vaadittava pätevyys. Edellä sanotut ovat kansallisia määräyksiä, joiden katsotaan olevan ristiriidassa hissidirektiivin kanssa; direktiivin mukaan jäsenvaltiot eivät saa asettaa sellaisia kansallisia erityisvaatimuksia, jotka rajoittavat hissien markkinoille saattamista. Tämän johdosta nämä määräykset on ehdotettu poistettaviksi.  

Uusi hissiturvallisuuslaki toisi joitakin muutoksia tarkastusten suorittamissykleihin, valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeuksiin ja toiminnanharjoittajien rekisteröintiin. Talousvaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarkoituksenmukaisina ja tasapainoisena ratkaisuna toiminnanharjoittajien velvoitteiden, hissien käyttäjien turvallisuuden ja hissinhaltijoiden vastuukysymysten välillä.  

Lakiuudistuksella ei muuteta hissien teknisiä turvallisuusvaatimuksia eikä hissien asentajien tai tarkastajien pätevyysvaatimuksia. Alan toimijoille osoitetut velvoitteet on ilmaistu aikaisempaa täsmällisemmin muun muassa määritelmiä yhdenmukaistamalla. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huoli olemassa olevan rakennuskannan hisseistä, joiden ei voida katsoa täyttävän nykyisiä turvallisuusmääräyksiä. Talousvaliokunta huomauttaa rakennuskannan olevan aina oman rakentamisajankohtansa tuote, myös turvallisuuteen liittyvien seikkojen osalta. Muun muassa rakennusten paloturvallisuuteen ja esteettömyyteen liittyvät normit ovat muuttuneet huomattavasti viime vuosina. Hissinhaltijoiden oikeusaseman kannalta ei voida pitää kohtuullisena tilannetta, jossa uudella lainsäädännöllä asetettaisiin tosiasiallista lainsäädännön taannehtivuutta merkitsevä velvoite saattaa olemassa olevat hissit vastaamaan uusia säännöksiä. Talousvaliokunta pitää informaatio-ohjausta tarkoituksenmukaisempana välineenä nopeuttaa hissikannan uudistamista; velvoittavat säädökset asettavat vaadittavan minimitason eivätkä estä hissinhaltijoita parantamasta hissien turvallisuutta omaehtoisin toimin. Vastaavaa periaatetta on sovellettu muussakin rakentamiseen liittyvässä sääntelyssä. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että ehdotettuun hissiturvallisuuslain 59 §:ään lisättäisiin vaatimus toimittaa hissin haltijalle allekirjoitettu tarkastuspöytäkirja, josta kävisi ilmi tarkastajan nimen lisäksi myös tämän yhteystiedot. Ehdotusta on perusteltu muun muassa lisätietojen ja toimintaohjeiden saamiseen liittyvillä seikoilla. Talousvaliokunta toteaa, että koska tarkastaja joka tapauksessa allekirjoittaa tarkastuslistan ja varsinainen pöytäkirja on jälkikäteen toimitettava asiakirja, ei esitetyllä allekirjoitusvelvollisuudella saavutettaisi siitä aiheutuvaa hallinnollista työtä vastaavaa hyötyä. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan yhteystietojen merkitseminen tarkastusasiakirjoihin ei ole ollut ongelma tavalla, joka perustelisi yhteystietojen merkitsemisvelvoitteen erikseen laissa säädettäväksi. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty myös, että ehdotettuun hissiturvallisuuslain 61 §:ään lisättäisiin vaatimus ilmoittaa kirjallisesti hissin haltijalle tarkastuksessa ilmenneestä vakavasta puutteesta. Talousvaliokunta huomauttaa, että hissiturvallisuuslaissa on selkeyteen pyrkien säädetty eri toimijoiden velvoitteista välttäen toistoa silloin, kun se ei säädöksen johdonmukaisen tulkinnan kannalta ole tarpeellista. Siten 61 §:ää tulee, kuten muitakin lainkohtia, tulkita osana johdonmukaisesti jäsennettyä kokonaisuutta ja tarkastella mainitun lainkohdan tarkoittamaa vakavan puutteen havaitsemissäännöstä yhdessä hissin korjaamista käsittelevän 51 §:n kanssa. Viimeksi mainitussa pykälässä säädetään haltijan velvoitteeksi huolehtia havaittujen puutteiden korjaamisesta riittävällä nopeudella. Ottaen huomioon, että 61 §:n mukainen määräys uudelleentarkastamisesta annetaan nimenomaan hissin haltijalle, ei pykälään otettu määräys puutteen kirjallisesta ilmoittamisesta loisi sellaista velvoitetta, joka ei lainkohtaan jo hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa sisältyisi.