Yleisperustelut
Talousvaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
muutoksin ja huomautuksin.
Yleistä.
Hallituksen esityksellä pannan täytäntöön
REMIT-asetuksen edellyttämät viranomaisten toimivaltuudet
ja säädetään energian tukkumarkkinoilla
tehtyjen markkinoiden väärinkäytösten
seuraamuksista. Energian tukkumarkkinoilla muodostuvat energianhinnat
vaikuttavat energian loppukäyttäjien maksamiin hintoihin
ja yritysten kilpailukykyyn. Tämän vuoksi on tärkeää,
että kansalaiset, yritykset ja viranomaiset voivat luottaa
energiamarkkinoiden eheyteen. Vilpillisten kauppatapojen mahdollisuus
vie pohjaa julkiselta luottamukselta, jarruttaa investointeja, lisää energianhintojen
epävakautta
ja voi ylipäänsä johtaa energianhintojen
nousuun. Voimassa olevalla lainsäädännöllä ei
pystytä puuttumaan riittävän tehokkaasti
mahdollisiin sähkön ja maakaasun tukkumarkkinoiden
väärinkäytöksiin, mikä on
omiaan heikentämään luottamusta energiamarkkinoiden toimintaan.
Likvideillä tukkumarkkinoilla muodostuneet luotettavat
hinnat antavat tärkeitä lyhyen aikavälin
signaaleja energiantuotantolaitosten ja kulutusyksiköiden
optimaalista toimintaa varten. Ne antavat myös pitkän
aikavälin osviittaa siitä, missä tarvitaan
tulevaisuudessa investointeja energiainfrastruktuuriin. Näiden
syiden vuoksi talousvaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettuja
muutoksia perusteltuina, kuitenkin seuraavin huomautuksin ja täsmennyksin.
Energiamarkkinoiden erityispiirteiden vaikutus sääntelyyn.
Energiamarkkinoilla on sellaisia erityispiirteitä,
jotka tekevät niistä haastavia kilpailun toimivuuden
näkökulmasta: kysynnän matala hintajousto,
tuotteiden heikko varastoitavuus ja alalle tulon korkeat esteet.
Energiamarkkinoille on myös tyypillistä, että yritysten
mahdollisuudet harjoittaa markkinavoimaa vaihtelevat ajallisesti.
Lisäksi jopa suhteellisen pienilläkin yrityksillä voi
olla merkittävä mahdollisuus vaikuttaa hintatason
muodostumiseen. Näiden tekijöiden johdosta markkinavoiman
hyväksikäyttöön puuttuminen
pelkillä kilpailulainsäädännön
keinoilla voi olla vaikeaa. Talousvaliokunta katsoo, että käsillä oleva
esitys vahvistaa viranomaisten tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksia
ja siten edistää tehokkuutta ja kilpailua näillä markkinoilla.
Seuraamusjärjestelmän riittävyys.
Esityksen mukaiset Energiaviraston toimivaltuudet ovat kuitenkin
sillä tavoin rajoitetut, että erityisesti vakavampien
ja monimutkaisimpien tapausten suhteen rajaukset voivat muodostua
ongelmallisiksi: koska REMIT-asetuksen mukaisten kieltojen ja velvoitteiden
rikkomuksista ei säädettäisi rikosoikeudellisia
seuraamuksia, Energiavirastolta tulee puuttumaan mahdollisuus siirtää rikkomusepäily
poliisin tutkittavaksi. Vakavimpien tekojen kriminalisoinnin myötä rikkomusten
tutkinnassa voitaisiin tarvittaessa käyttää myös
poliisin esitutkinta- ja pakkokeinovaltuuksia. Rikosoikeudellisessa
esitutkinta- ja tuomioistuinprosessissa voidaan myös hallinnollista
prosessia paremmin turvata epäillyn oikeusturva.
Sähkön ja maakaasun markkinoilla on yhteys sähköön
tai maakaasuun liittyvillä tuotteilla toimiviin finanssimarkkinoihin,
kuten sähkön johdannaismarkkinoihin. Näillä hyödykemarkkinoilla
tehdyillä väärinkäytöksillä voidaan
pyrkiä hakemaan hyötyjä niihin yhteydessä olevilla finanssimarkkinoilla.
Tämän vuoksi REMIT-asetuksen rikkomuksista määrättävien
seuraamusten olisi vastattava MAD-direktiivin (Markkinoiden väärinkäyttödirektiivi
Market Abuse Directive, 2003/6/EY) toimeenpanon
yhteydessä käyttöön otettuja
seuraamuksia. Finanssimarkkinoilla tehdyistä väärinkäytöksistä määrättävien
seuraamusten valikoimaan kuuluvat sekä hallinnolliset että rikosoikeudelliset
seuraamukset. Tältä osin hallituksen esitys poikkeaa
finanssimarkkinoilla tapahtuvista väärinkäytöksistä määrättävistä seuraamuksista.
Toimialan markkinarikkomuksiin liittyy merkittäviä taloudellisia
intressejä, ja niiden vaikutukset ovat laajalle ulottuvia.
Hallinnollisiin seuraamuksiin ei myöskään
liity menettämisseuraamuksia. Siksi on tärkeää,
että rikkomuksista määrätyt
seuraamukset ovat tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhtaisia. Kiinnijäämisriskin
on oltava suuri ja pelotevaikutuksen riittävä.
Väärinkäytösten rajat ylittävät
vaikutukset korostuvat entisestään sähkön
ja maakaasun tukkumarkkinoiden yhdentyessä. Tästä näkökulmasta
on erityisen tärkeää, että väärinkäytöksistä määrättävät
seuraamukset olisivat yhteismarkkinoilla mahdollisimman yhdenmukaiset.
Rikosoikeudelliset seuraamukset ovat voimassa sekä Ruotsissa
että Tanskassa. Vakavimpien tekojen kriminalisointi myös
Suomessa helpottaisi pohjoismaisten esitutkintaviranomaisten välistä yhteistyötä.
Mikäli Suomessa on keinovalikoimassa käytössä vain
hallinnolliset seuraamukset, sillä voi olla koko Euroopan
tasolla vaikutusta rajat ylittävien rikkomusten tutkintayhteistyöhön sekä siihen,
minne mahdollisia väärinkäytöksiä tekevät
tahot pyrkivät hakeutumaan.
Edellä sanotun valossa talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan lainsäädännön
muutoksia, jotta energiamarkkinoiden manipulaatiota koskevat rangaistussäännökset
saadaan yhdenmukaisiksi finanssimarkkinoiden vastaavien säännösten
kanssa. (Valiokunnan lausumaehdotus)
Energiaviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen,
ettei lakiehdotukseen tai voimassa olevaan lakiin sisälly
vastaavaa oikeudenkäyntiasiamiehiä ja oikeudenkäyntiavustajia sekä asianajajia
koskevaa poikkeusta tietojensaanti- ja tarkastusoikeudesta kuin
esimerkiksi Finanssivalvonnasta annetun lain 25 §:ään.
Lakiehdotuksessa tarkoitettu tarkastusoikeus voi kohdistua ainoastaan
elinkeinonharjoittajan tiloihin. Sen sijaan lakiehdotuksen 30 §:n
1 momentissa säädetty velvollisuus antaa tietoja
ja asiakirjoja voi kohdistua kehen tahansa REMIT-asetuksen 13 artiklan
2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun henkilöön
tai päämieheen. Perustuslakivaliokunta on katsonut,
että tämän perusteella näyttäisi
jäävän jossain määrin
epäselväksi, voisiko tietojenantovelvollisuus
kohdistua myös asianajajaan tai muuhun oikeudelliseen avustajaan,
ja että jos tällainen mahdollisuus ei REMIT-asetuksen
mainitun alakohdan perusteella ole poissuljettua, on sääntelyä syytä täydentää Finanssivalvonnasta
annetun lain 25 §:ää vastaavalla
poikkeussäännöksellä.
Perustuslakivaliokunta on lisäksi todennut, että yrityksiin
kohdistuvien valvontatyyppisten tarkastusten sääntelyssä on
syytä selkeyden vuoksi viitata hallintolain tarkastuksia
koskeviin 39 §:n yleissäännöksiin.
Tämän vuoksi lakiehdotukseen on tässäkin
tapauksessa syytä lisätä viittaus hallintolain
39 §:ään.
Sanktioiden kohtuullisuus eräissä tapauksissa.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on herännyt
huoli siitä, että ehdotetut säännökset johtaisivat
työntekijän kannalta kohtuuttomiin sanktioihin
silloin, kun työntekijän syyksi voidaan lukea
vain vähäinen huolimattomuus. Talousvaliokunta
toteaa, että lakiehdotuksen mukaiseen maksun suuruuden
arviointiin on liitetty — sekä seuraamusmaksun
että rikemaksun suhteen — kokonaisarviointi, jossa
otetaan huomioon rikkomuksen tai laiminlyönnin laatu ja laajuus,
moitittavuuden aste sekä kestoaika. Lisäksi hallituksen
esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
uusi 20 c §, joka antaa Energiavirastolle mahdollisuuden
jättää hallinnollinen seuraamus määräämättä,
jos henkilö on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin
toimenpiteisiin rikkomuksen tai laiminlyönnin korjaamiseksi
välittömästi sen havaittuaan ja ilmoittanut
rikkomuksesta tai laiminlyönnistä viivytyksettä Energiavirastolle eikä rikkomus
tai laiminlyönti ole vakava tai toistuva; tai jos rikkomusta
tai laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä;
tai seuraamusmaksun tai rikemaksun määräämistä taikka
julkisen varoituksen antamista on muutoin pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.
Vastaava säännös on myös voimassa
olevassa Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Valiokunta katsoo,
että edellä kuvatut mekanismit mahdollistavat
riittävällä tavalla tapauskohtaisen arvioinnin
seuraamuksia määrättäessä.
Sanktioinnin ehdoton rajaaminen tahallisuuteen tai törkeään
huolimattomuuteen voisi vaarantaa sääntelyn tavoitteiden
toteutumisen ottaen huomioon erityisesti asetuksen 3—5
artiklojen jäsenvaltioille asettamat velvoitteet.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta
annetun lain muuttamisesta
16 §. Seuraamusmaksu.
Esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 16
ja 20 a §:ään ehdotetaan
otettaviksi säännökset kiellosta rangaista
tai syyttää samasta teosta kahdesti. Talousvaliokunta
korostaa olevan tärkeää, että sääntely
ulotetaan yksiselitteisesti koskemaan myös tekoja, joista
voidaan määrätä kilpailulain
mukainen seuraamusmaksu. Talousvaliokunta toteaa, että tämän
tavoitteen saavuttamiseksi ehdotetun lain 16 §:n uuden
5 momentin jälkeen tulee lisätä uusi
6 momentti, jonka mukaan maksua ei voida määrätä myöskään
sille, johon kohdistuvaan samaa tekoa koskevaan esitykseen kilpailulaissa
tarkoitetun seuraamusmaksun määräämisestä on
annettu ratkaisu.
Tämän momentin mukaisella seuraamusmaksun
määräämistä koskevalla
ratkaisulla tarkoitettaisiin asiaratkaisun antamista seuraamusmaksun
määräämistä koskevassa
asiassa, mukaan lukien ratkaisu, jonka mukaan seuraamusmaksu jätetään
määräämättä.
30 §. Energiaviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus.
Esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 30 §:n
2 momentissa on säädetty Energiaviraston virkamiehen
oikeus valvontatehtävän toteuttamiseksi toimitettavaan
tarkastukseen valvottavaa toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan
hallinnassa oleviin tiloihin. Tarkastusta ei saa suorittaa pysyväisluonteiseen
asumiseen käytetyssä tilassa, joten sääntely
on ongelmatonta kotirauhan suojan kannalta. Yrityksiin kohdistuvien
valvontatyyppisten tarkastusten sääntelyssä on
syytä selkeyden vuoksi viitata hallintolain tarkastuksia
koskeviin yleissäännöksiin. Tämän
vuoksi 1. lakiehdotuksen 30 §:n 2 momentin loppuun
lisätään viittaus hallintolain 39 §:ään.
30 a §. Oikeudenkäyntiasiamiehiä ja
oikeudenkäyntiavustajia sekä asianajajia koskeva
poikkeus Energiaviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta. (Uusi)
Esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 30 §:n
1 momentissa säädetty velvollisuus antaa tietoja
ja asiakirjoja voi kohdistua kehen tahansa REMIT-asetuksen 13 artiklan 2
kohdan b alakohdassa tarkoitettuun henkilöön tai
päämieheen. Perustuslakivaliokunta on katsonut,
että tämän perusteella näyttäisi
jäävän jossain määrin
epäselväksi, voisiko tietojenantovelvollisuus
kohdistua myös asianajajaan tai muuhun oikeudelliseen avustajaan,
ja että jos tällainen mahdollisuus ei REMIT-asetuksen mainitun
alakohdan perusteella ole poissuljettua, on sääntelyä syytä täydentää Finanssivalvonnasta
annetun lain 25 §:ää vastaavalla
poikkeussäännöksellä. Tämän
johdosta lakiin lisätään uusi 30 a §.
Pykälässä suljettaisiin oikeudenkäyntiasiamiehet
ja -avustajat 30 §:ssä säädetyn
Energiaviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuden ulkopuolelle
heidän asiakkaitaan koskevien tietojen osalta oikeudenkäyntiasiamiehen
tai -avustajan ja tämän asiakkaan välisen luottamussuhteen
turvaamiseksi. Pykälässä tarkoitettu
poikkeus koskisi muitakin asianajajan lakisääteisen
salassapitovelvollisuuden alaisia tietoja kuin oikeudenkäyntiasiamies-
ja -avustajatehtävässä saatuja
tietoja lukuun ottamatta pykälän 2 momentissa
tarkoitettuja tilanteita.
Uuden pykälän 2 momentin mukaan Energiavirastolla
olisi kuitenkin 1 momentin säännöksen
estämättä oikeus saada asianajajalta
tai hänen apulaiseltaan asianajajan asiakasta koskevia
30 §:ssä tarkoitettuja tietoja, asiakirjoja
ja tallenteita, jotka ovat tarpeen REMIT-asetukseen liittyvän
valvontatehtävän hoitamiseksi, ja ottaa niistä jäljennöksiä.
Energiavirastolla olisi lisäksi oikeus saada tässä pykälässä tarkoitetulta henkilöltä
tarkastettavikseen
asiakirjat ja tallenteet, jotka sisältävät
tässä pykälässä tarkoitettuja
tietoja. Pykälän 2 momentin poikkeussäännös koskisi
siten yksinomaan REMIT-asetuksen valvontaan liittyviä tietoja.
Poikkeuksen perusteena olisivat REMIT-asetuksen 13 artiklan 2 kohdan
säännökset sekä tutkintatoimivaltuuksien yhdenmukaisuus
Finanssivalvonnan vastaavien tutkintavaltuuksien kanssa. Tietojensaantiin
ja tarkastusten suorittamiseen liittyvät valtuudet olisivat
tässä tapauksessa asian luonteen vuoksi rajatummat
kuin 30 §:ssä säädetty
tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus.
3. Laki Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n
muuttamisesta
Johtolause.
Johtolauseeseen on tehty säädösteknisiä muutoksia
esityksen yhteensovittamiseksi muiden eduskunnassa samanaikaisesti
vireillä olevien esitysten kanssa (HE 39/2014 vp — TaVM
6/2014 vp).