Perustelut

Talousvaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina. Tarkoituksena on tavanomaisesta poikkeavan vientituen antaminen hankkeille, jotka arvioidaan kilpailu- tai elinkeinopoliittisesti Suomen kannalta poikkeuksellisen tärkeiksi. Koska tällä muutoksella tuetaan lähinnä kaikkein suurimpia vientihankkeita, talousvaliokunta haluaa painottaa, että myös pienten ja keskisuurten yritysten vientiponnisteluita tulisi tukea yhtäläisesti. Valiokunta ehdottaakin, että valtioneuvosto selvittäisi pk-yritysten viennin takuujärjestelmän toimivuuden ja siihen liittyvät kehittämistarpeet. Asiantuntijakuulemisissa on tullut esille, että kilpailijamaissa on Suomea kilpailukykyisempiä viennintakausjärjestelmiä. Vientitakuujärjestelmän jatkokehittämisessä voisi olla tarkoituksenmukaista tehdä analyyttinen eurooppalaisten maiden viennintukemisjärjestelmien vertailu ja näiden tulosten pohjalta arvioida tarve muuttaa Suomen järjestelmää tarvittavilta osin. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.

Riskinoton toimintaympäristö.

Yritystoiminnan voimakkaan kansainvälistymisen myötä sen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi viime vuosina. Paremman ja luotettavamman tiedon saatavuus muissa maissa sijaitsevista yrityksistä on helpottunut. Lisäksi riskienarviointivälineet ja -menetelmät ovat kehittyneet huomattavasti. Muun muassa näiden seikkojen yhteisvaikutuksesta valtaosa julkisesti tuetuista riskeistä on kaupallisia riskejä; maariskiin perustuvan erityisriskinoton alaan kuuluvien takuiden määrä on voimakkaasti vähentynyt. Kansainvälisten sopimusten edellyttämä vientitakuutoiminnan itsekannattavuustavoite jättää huomattavan jouston kansalliseen päätöksentekoon, mitä talousvaliokunta pitää tärkeänä. Nykyinen käytäntö arvioida kannattavuutta 10—20 vuoden perspektiivillä on kuitenkin osoittautunut liian lyhyeksi, minkä vuoksi tätä parametriä voisi olla tarkoituksenmukaista arvioida kriittisesti vientitakuutoiminnan säädösten jatkovalmistelussa.

Koska painavien elinkeino- ja kilpailupoliittisten perusteiden nojalla tapahtuva riskinotto on poikkeuksellista, on tarkoituksenmukaista käsitellä näitä hankkeita erityistapauksina ilman, että vientitakuulakia kokonaisuudessaan mukautetaan soveltumaan myös näihin erityistilanteisiin. Tällaisissa erityisriskinottotilanteissa on perusteltua siirtää päätösvalta valtioneuvoston tasolle, hallituksen esityksen mukaisesti. Esityksessä kuvattu erityisriskinottotilanteisiin sovellettava menettely on valiokunnan näkemyksen mukaan prosessuaalisesti tehokas ja sisältää riittävän laajan taustavalmistelun päätöksenteolle.

Vastuukysymykset.

Vientitakuiden käsittely ja hallinnointi ovat julkisia hallintotehtäviä perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä. Tätä taustaa vasten on perusteltua, että vastuukysymyksiä koskevat normit on muotoiltu siten, ettei jää epäselvyyttä näitä asioita hallinnoivien henkilöiden oikeudellisesta asemasta. Esityksessä ehdotetaan nykysääntelyä tarkennettavaksi siten, että Finnveran henkilöstöön ja johtohenkilöihin sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä, kun he käsittelevät vientitakuulaissa tarkoitettuja asioita. Lisäksi esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi, että näiden asioiden vahingonkorvauksesta säädetään vahingonkorvauslaissa. Käytännössä säädösmuutos ei muuttaisi nykytilaa, vaan muutoksen merkitys olisi yksinomaan voimassa olevan käytännön kirjaaminen lakiin.

Suojautumisjärjestelyt.

Suomen vienti on hyvin toimialakeskittynyttä. Koska tämä johtaa suuriin toimialoittaisiin riskikeskittymiin, esityksessä ehdotetaan, että suojautumisjärjestelyjä voitaisiin tehdä myös sellaisten vastuiden osalta, jotka eivät liity vientitakuulaissa tarkoitettuun vientitoimintaan. Valiokunta pitää muutosta hyvänä, koska se mahdollistaisi riskikeskittymien laajemman suojaamisen.

Asetuksenantovaltuus.

Esityksen mukaan työ- ja elinkeinoministeriön päätöksen edellytyksistä ja prosessista voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella. Esityksessä todetaan myös, että käytännössä on vaikeaa ennakolta määritellä, mitkä voisivat olla sellaisia elinkeinopoliittisia seikkoja, jotka vaikuttavat päätösharkinnassa. Päätöksenteossa korostuukin tapauskohtainen arviointi. Ottaen huomioon säädösten soveltamisalaan kuuluvien tapausten vähäisen määrän ja näiden hankkeiden monimuotoisuuden talousvaliokunta pitää valittua säädösteknistä ratkaisua tarkoituksenmukaisena.