Euroopan tilintarkastustuomioistuin antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain lausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus ja siihen sisältyvä tarkastuslausuma EU:n varainhoidosta muodostavat perustan vastuuvapausmenettelylle, jossa neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta EU:n parlamentti tekee poliittisen päätöksen siitä, onko komissio täyttänyt hyväksyttävästi velvollisuutensa talousarvion toteuttajana.
Valiokunta pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin antaa jälleen puhtaan tarkastuslausunnon EU:n varainhoitovuoden 2019 tilien luotettavuudesta, kuten se on antanut vuodesta 2007 lukien. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan vuoden 2019 tilinpäätös antaa kaikilta olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot EU:n taloudellisesta tuloksesta ja sen varoista ja vastuista vuoden lopussa. Myös vuoden 2019 tulot olivat aiempien vuosien tapaan kokonaisuutena tarkasteltuna lailliset ja sääntöjenmukaiset.
Valiokunta pitää valitettavana menojen kokonaisvirhetason viime vuosien kehitystä. Tilintarkastustuomioistuin onkin päätynyt antamaan kielteisen lausunnon EU:n talousarviosta vuonna 2019 suoritettujen menojen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Lausunto on aiempia vuosia jyrkempi, sillä vuosina 2016—2018 tilintarkastustuomioistuimen lausunto oli sisältänyt varauman. Huolestuttavaa on myös se, että menojen arvioitu kokonaisvirhetaso (2,7 prosenttia) on ollut lievässä nousussa, ja se on viime vuosina ylittänyt kahden prosentin olennaisuusrajan. Vuonna 2018 arvioitu kokonaisvirhetaso oli 2,6 prosenttia ja vuonna 2017 2,4 prosenttia. Tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan virheiden määrä oli vuonna 2019 aiempia vuosia suurempi.
Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuimen arvioimat ja raportoimat virheriskit ovat viime vuosina koskeneet aina samanlaisia menotyyppejä, eikä niiden osalta ole tässäkään vuosikertomuksessa tapahtunut kehitystä parempaan. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan suurimmat virheriskit liittyvät jälleen menoihin, jotka perustuvat pääasiassa kulujen korvaamiseen ja joihin sovelletaan usein monimutkaisia sääntöjä. Vuonna 2019 tämäntyyppisten menojen osuus tarkastuksen perusjoukosta kasvoi 53,1 prosenttiin (vuonna 2018 51 prosenttia). Suuririskisten menojen arvioitu virhetaso oli 4,9 prosenttia (4,5 prosenttia vuonna 2018 ja 3,7 prosenttia vuonna 2017). Tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan suuririskisten menojen virheistä 74 prosenttia liittyi tukikelpoisuuteen eli maksupyyntöihin oli sisällytetty tukeen oikeuttamattomia kuluja tai hanke itsessään ei ollut tukeen oikeutettu. Valiokunta pitää tärkeänä, että komissio tehostaa toimenpiteitä kulujen korvaamista koskevien menojen virhetason pienentämiseksi.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että virheiden määrä vaihtelee merkittävästi menoaloittain. Esimerkiksi vuosina 2015—2019 taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus menoalan virhetaso on ollut 3,0—5,2 prosenttia, mutta luonnonvarat-menoalan virhetaso on vastaavana aikana ollut 1,9—2,9 prosenttia. Jotta tarkastusten tuloksellisuutta voitaisiin lisätä ja samalla vähentää tarkastustoiminnan hallinnollista taakkaa niissä maissa, joissa hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat, tulee jatkossa tarkastuksia kohdennettaessa painottaa virheriskejä ja virheiden syitä. Valiokunta korostaa myös jäsenmaiden omaa vastuuta komission kanssa yhteisesti hallinnoitujen virheiden ennaltaehkäisyssä ja valvontajärjestelmien kehittämisessä. Lainsäädännön selkeyttäminen todennäköisesti vähentäisi myös virheitä.
Tilintarkastustuomioistuimen arvioima virhetaso kuvaa sitä rahamäärää, jota ei ole käytetty sovellettavien säännösten ja määräysten mukaisesti ja jota ei näin ollen olisi pitänyt maksaa EU:n talousarviosta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että virhetaso itsessään ei kerro esim. petosten määrästä. Tilintarkastustuomioistuin raportoi kaikista tarkastustensa yhteydessä havaitsemistaan petosepäilyistä EU:n petostentorjuntavirastolle (OLAF). Tämä päättää, tutkiiko se tapaukset ja ryhtyykö se niiden osalta jatkotoimiin. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti vuoden 2019 tarkastuslausumaa varten 747 tapahtumaa. Näiden joukossa oli yhdeksän petosepäilytapausta, jotka tilintarkastustuomioistuin ilmoitti OLAF:lle. Vuonna 2018 ilmoitettuja tapauksia oli yhdeksän ja vuonna 2017 kolmetoista. Vuonna 2019 OLAF käynnisti tilintarkastustuomioistuimen ilmoittamista tapauksista kuusi tutkintaa.
Valiokunta on aiempien vuosien tapaan huolestunut EU:n talousarvion maksamatta olevien maksusitoumusten jatkuvasta kasvusta, mikä lisää maksumäärärahoihin kohdistuvia paineita tulevina vuosina. Vuoden 2019 lopussa maksamattomien sitoumusten määrä oli jo 298 miljardia euroa (vuoden 2018 lopussa 281 miljardia euroa ja vuoden 2017 lopussa 267 miljardia euroa). Tilintarkastustuomioistuimen mukaan lisäykset johtuvat EU:n talousarvion kokonaismäärän kasvusta, vuotuisten sitoumusten ja maksujen välisistä eroista sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) hitaasta täytäntöönpanosta.
Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varoja on paljon käyttämättä nykyisen rahoituskehyksen (2014—2020) loppuvaiheessa. Näiden ERI-rahastojen kumulatiivinen käyttöaste on hitaan täytäntöönpanon seurauksena alhainen ja mm. selvästi alempi kuin edellisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana. Niistä kokonaismäärärahoista, jotka nykyisessä rahoituskehyksessä on kohdistettu ERI-rahastoihin (465 miljardia euroa), oli vuonna 2019 maksettu vain 40 prosenttia, kun vuonna 2012, joka oli edellisen rahoituskehyksen vastaava vuosi, varojen käyttöaste oli 46 prosenttia. Valiokunta kiinnittää huomiota myös käyttöasteen suuriin eroihin eri jäsenmaissa. Vain yhdeksässä jäsenvaltiossa varojen käyttöaste nykyisen rahoituskehyksen aikana vuonna 2019 oli korkeampi kuin edellisen kehyksen aikana vuonna 2012. Korkeimmat käyttöasteet vuonna 2019 olivat yli 60 prosenttia (mm. Suomi) ja alhaisimmat käyttöasteet 30—33 prosenttia (esim. Italia ja Espanja). Valiokunta pitää tärkeänä, että uuden ohjelmakauden alkaessa ERI-rahastojen varojen hitaan käytön syyt selvitetään erityisesti niiden maiden osalta, joissa kumulatiiviset käyttöasteet ovat alhaisia.
Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esiin myös huolia tulevan covid-19-elpymispaketin (750 mrd. euroa) käytön ja varojen valvonnan suhteen. On vielä epäselvää, onko tilintarkastustuomioistuimella kattavat valvontaoikeudet asiassa. Valiokunta painottaa tarvetta saada jatkossa myös tietoa siitä, kuinka tuloksellisesti uuden EU:n elpymispaketin varoja on eri jäsenmaissa käytetty.