Perustelut
Yleistä
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin myönteisenä direktiiviehdotuksen
tavoitetta luoda nopeat ja joustavat maahanpääsymenettelyt
kolmannesta maasta lähtöisin oleville kausityöntekijöille
ja varmistaa heidän oikeudellinen asemansa sekä maassa
oleskelun edellytykset. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston käsitykseen
direktiiviehdotuksen merkityksestä Suomelle. Ehdotuksella
ei ole todellista lisäarvoa Suomen kansalliseen järjestelmään,
missä jo nykyisellään toteutuu direktiivin
tavoite joustavasta maahantulosta.
Direktiiviehdotus on osa toimenpidekokonaisuutta, jolla EU pyrkii
kehittämään yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa.
Laillisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi komissio
ehdottaa kaikkiaan viittä eri työperäistä maahanmuuttoa
koskevaa säädöstä, joihin nyt
käsiteltävänä oleva kausityödirektiivi
myös kuuluu. Muita maahanmuuttoa koskevia direktiiviehdotuksia ovat
mm. kolmansista maista tulevien työntekijöiden
oikeuksia koskeva puitedirektiivi, erittäin päteviä työntekijöitä koskeva
direktiivi sekä yrityksen sisällä siirtyviä työntekijöitä koskeva direktiivi.
Valiokunta huomauttaa, että sektorikohtainen, useita
eri direktiivejä sisältävä maahanmuuton
sääntely saattaa vaarantaa EU:n pyrkimykset kehittää kokonaisvaltaista
maahanmuuttopolitiikkaa. On mahdollista, että säätämällä maahanmuuton
edellytyksistä useassa eri direktiivissä eri perusteella
maahan muuttaneille työntekijöille syntyy erilaisia
oikeuksia eikä EU:n tavoittelema työntekijöiden
yhdenvertainen kohtelu toteudu. Valiokunta pitää tärkeänä, että työntekijäryhmiä
koskevien
direktiiviehdotusten yhteismitallisuuteen kiinnitetään
erityistä huomiota. Valiokunta pitää usean
eri direktiivin muodostamaa kokonaisuutta vaikeasti hallittavana
ja työläänä ja katsoo, että maahanmuuttoa koskevassa
sääntelyssä tulisi päästä selkeään
ja yksiselitteiseen sääntelyyn.
Yhdenvertainen kohtelu
Valiokunta kannattaa valtioneuvoston tavoin direktiiviehdotukseen
sisältyvää vaatimusta kausityöntekijöiden
yhdenvertaisesta kohtelusta. Valiokunta pitää kuitenkin
yhdenvertaista kohtelua ongelmallisena Suomen asumisperusteisen
sosiaaliturvan alueella. Valiokunta toistaa puitedirektiivistä antamissaan
lausunnoissa (TyVL 9/2010 vp ja TyVL
6/2009 vp) esittämänsä ja katsoo,
että Suomen sosiaaliturvajärjestelmään tulisi
jäädä mahdollisuus rajata asumisperusteisten
etuuksien myöntämistä ainakin joidenkin etuuksien
osalta maassa vakinaisesti asuville.
Maailmanlaajuinen työvoiman liikkuvuus lisää vakavien
piilevien tartuntatautien leviämistä ja esiintyvyyttä ja
voi pahimmillaan muodostaa Suomessa vakavan kansanterveysriskin.
Valiokunta katsoo, että kausityöntekijöiden
ja muiden maassa lyhytaikaisesti oleskelevien ja työskentelevien
terveyspalveluihin ja niiden saatavuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Kausityöntekijän työehdot
Direktiiviehdotuksen mukaan kausityöntekijällä on
oikeus niihin työehtoihin, joita heidät vastaanottaneen
maan lainsäädännön tai yleissitovien
työehtosopimusten mukaan kausityöhön sovelletaan.
Valiokunta pitää tätä määräystä erittäin
tärkeänä. Valiokunta korostaa, että direktiiviehdotuksen
16 artiklassa tulee selkeästi todeta, että kausityöntekijällä on
samat työsuhteen ehdot kuin samaa työtä tekevällä paikalta palkatulla
työntekijällä.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että jatkovalmistelussa
työoikeutta koskevia määräyksiä suhteessa
yhdenvertaiseen kohteluun tulee vielä arvioida perusteellisesti.
Direktiivin tulee olla työoikeuden ja työelämäkysymysten
osalta vähimmäissäätelyä.
Direktiivillä ei tule vaikuttaa kansallisiin työehtojen
ja palkan määritelmiin ja järjestelmiin,
joiden perusteella palkat määräytyvät.
Valiokunta pitää direktiiviehdotuksen 3 artiklan
määritelmiä yleisesti sovellettavasta
työehtosopimuksesta ja yleissitovuudesta epäselvinä. Samoin
on epäselvää, mitä työehtosopimuksella 16
artiklassa tarkoitetaan.
Kausityöntekijän asumisolot
Direktiivin mukaan kausityöntekijän työnantajan
on todistettava, että kausityöntekijällä on asianmukaista
elintasoa vastaava majoitus. Määräys
koskee työnantajan järjestämää ja
kolmannen osapuolen järjestämää majoitusta.
Jos kausityöntekijän on maksettava asumisesta
vuokraa, sen suuruus ei saa olla kohtuuton suhteessa palkkaan.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan siirtotyöläisten
ja kausityöläisten asumisolot Suomessa ovat heikot.
Siirtotyöläiset asuvat ahtaasti, asuntojen mukavuudet
ovat puutteelliset ja hygieniataso heikko. Kausityöntekijöillä on muita
siirtotyöntekijöitä huonommat mahdollisuudet
vaikuttaa asumisolosuhteisiinsa. Kausityöntekijät
oleskelevat maassa lyhyen aikaa, eikä asuntoa ole käytännössä mahdollista
hankkia vapailta markkinoilta, vaan työntekijät
ovat riippuvaisia työnantajan järjestämästä majoituksesta.
Valiokunta pitää erittäin hyvänä ja
tarpeellisena, että kausityöläisten asumisolojen
tason turvaamisesta on otettu määräys
direktiiviin.
On myös tärkeää, että heikossa
työmarkkina-asemassa olevan työntekijän
oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen turvataan. Kausityöntekijöiden
työnantajasta riippuvaista asemaa ei saa käyttää hyödyksi
kiskomalla kausityöntekijöille tarkoitetuista
asunnoista käypää suurempaa tai kausityöntekijöiden
tuloihin suhteutettuna kohtuutonta vuokraa.
Luonnonmarjanpoimijat
Suomalainen marjateollisuus on jo pitkään
tarvinnut ulkomaalaisia tila- ja luonnonmarjanpoimijoita. Ulkomaalaislain
uudistuksessa työvoiman tarve huomioitiin siten, että viisumin
tai viisumivapauden nojalla Suomeen on mahdollista tulla kolmeksi
kuukaudeksi ansiotyöhön tilamarjanpoimijaksi ilman
työntekijän oleskelulupaa. Luonnonmarjanpoimintaa
ei yleensä järjestetä työsuhteessa
tapahtuvaksi, mutta myös luonnonmarjojen poiminta on vakiintuneen
käsityksen mukaan mahdollista ilman oleskelulupaa.
Suomen luonnossa kasvaa normaalina satovuonna arviolta yli 500
miljoonaa kiloa metsämarjoja, josta noin 45 miljoonaa kiloa
poimitaan joko omaan käyttöön tai myyntiin.
Jokamiehenoikeuksien perusteella marjojen poiminta on sallittua
kaikille, myös ulkomaalaisille, sekä omaan käyttöön
että ansaitsemis- tai kaupalliseen tarkoitukseen. Tehokas
metsämarjojen kaupallinen hyödyntäminen
edellyttää ulkomaalaisen kausityövoiman
käyttöä, koska Suomesta kausityöhön
ei löydy riittävästi tekijöitä.
Työsuhteessa marja- ja maatiloilla työskentelevien
kausityöntekijöiden oikeudellinen asema on selkeä.
Työskentelyolosuhteet ja työsuhteen ehdot määräytyvät
Suomen lainsäädännön ja työehtosopimusten
mukaan, ja yrittäjät ovat niitä pääsääntöisesti
noudattaneet. Luonnonmarjanpoimijoiden oikeudellisessa ja taloudellisessa
asemassa on sen sijaan ilmennyt joissakin yksittäistapauksissa
ongelmia. Osalla poimijoista on ollut puutteelliset tiedot marjanostajan
sopimusehdoista, oleskelun ja majoituksen kustannuksista sekä työskentelyolosuhteista
ja odotettavissa olleista ansioista, mistä on aiheutunut poimijalle
taloudellisia vaikeuksia.
Luonnonmarjanpoimijoiden työskentelyolosuhteet täyttävät
monilta osin työsuhteen tunnusmerkit, vaikka heidät
rinnastetaakin yrittäjään. He ovat riippuvaisia
marjayrittäjästä, saapuvat maahan yrittäjän
kutsusta, yrittäjä järjestää majoituksen
ja opastaa poimintapaikoille sekä sitoutuu ostamaan marjat.
Koska poimijat eivät kuitenkaan ole työsuhteessa,
marjayrittäjä ei ole poimijoista työnantajavastuussa,
vaan poimijat kantavat yksin poimintaan liittyvän taloudellisen
riskin sekä kustantavat itse kaikki kulunsa.
Poimijat eivät ole verovelvollisia, koska metsämarjojen
poiminnasta saatavat tulot ovat verottomia, ellei tuloa ole pidettävä palkkana.
Verottomuuden ansiosta pominta on taloudellisesti kannattavaa.
Luonnonmarjanpoimijoiden työskentely- ja majoitusolosuhteisiin
sekä taloudelliseen asemaan on viime vuosina kiinnitetty
huomiota. Luonnonmarjanpoimijoiden joutumista epäasiallisiin
olosuhteisiin ja taloudellisiin vaikeuksiin on pyritty
ehkäisemään ennakolta marjateollisuuden
ja marjanostajien omaehtoisilla toimenpiteillä sekä erityisesti
maahantuloedellytyksiä ja käytäntöjä tarkistamalla.
Viisumin myöntämisen perusedellytyksenä on,
että hakijalla on paluumatkalippu tai selvitys paluusta
lähialueelle, matkustajavakuutus ja riittävät
rahavarat maahan saavuttaessa. Jos viisuminhakijan oma varallisuus
ei riitä takaamaan näitä edellytyksiä,
voidaan ottaa huomioon henkilön mahdollisuudet hankkia
oleskelunsa aikana lisää varoja esimerkiksi työskentelemällä kausiluonteisesti.
Kausityöhön hakevien viisumiharkinnassa edustusto
voi hakijan ansaintamahdollisuuksien varmistamiseksi pyytää työnantajalta
tai kutsuvalta yritykseltä selvityksen yrityksen taloudellisesta
asemasta. Lisäksi edustusto voi pyytää selvityksen
viisuminhakijalle tarjottavista palveluista, kuten majoituksesta,
ruokailusta ja terveydenhoidon järjestämisestä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että lupaa harkittaessa kiinnitetään
erityistä huomiota kutsuvan yrityksen edellytyksiin huolehtia
marjanpoiminnan käytännön järjestelyistä niin,
että poimijoiden elinolosuhteet ovat asianmukaiset ja että poimijoilla
on tosiasialliset mahdollisuudet ansaita työllään.
Valiokunta huomauttaa, että myös viisumivapaista
maista tulevien luonnonmarjanpoimijoiden työskentelyolosuhteisiin
ja oikeudelliseen asemaan tulisi voida puuttua.
Direktiiviehdotuksen tavoitteena on luoda nopeat ja joustavat
maahanpääsymenettelyt EU:n jäsenmaihin
kolmannesta maista tuleville kausityöntekijöille.
Direktiivin lähtökohtana on, että työsuhteessa
olevalle kausityöntekijälle turvataan työskentelymaan
lainsäädännön ja työehtosopimusten
mukaiset työskentelyolosuhteet ja työehdot. Omaan
lukuunsa kausityötä tekemään tulevien
ulkomaalaisten, kuten luonnonmarjanpoimijoiden, oikeudellisen ja
taloudellisen aseman turvaamista direktiiviehdotuksessa ei tarkastella
eikä säännellä. Valiokunta pitää direktiiviä tältä osin
puutteellisena ja katsoo, että valtioneuvoston tulee jatkoneuvotteluissa
ottaa esille myös muuten kuin työsuhteessa kausityötä tekevät
ulkomaalaiset ja heidän oikeudellinen asemansa.