Perustelut
Raportti on uusi väline EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan
analysoimisessa ja kehittämisessä. Raportti on
ensimmäinen yritys kattavasti kuvata muuttoliikkeen ja
maahanmuuttopolitiikan kehitystä sekä maahanmuuttajien
kotouttamisen nykytilaa ja tulevia haasteita. Tavoite on ollut kunnianhimoinen,
eikä raportti vielä kaikilta osin pysty vastaamaan
odotuksiin. Se on kuitenkin merkittävä avaus,
ja on tärkeää, että raportointia
kehitetään edelleen niin, että asioiden kuvaamisesta
päästään analyyttisempiin johtopäätöksiin,
ennusteisiin ja toimenpidesuosituksiin.
Maahanmuutto- ja kotouttamiskysymykset liittyvät toisiinsa,
ja niitä on syytä käsitellä toistensa
yhteydessä, mutta myös yhdessä muiden politiikkalohkojen
kanssa. Hallittu maahanmuutto ja onnistunut kotouttaminen edellyttävät,
että niiden edistämiseen osallistuvat laajasti eri
hallinnonalat ja yhteiskunnalliset toimijat. Toimintaan on myös
panostettava riittävästi resursseja.
Valiokunta korostaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa
kotouttamisessa ja katsoo, että maahanmuuttajien ja heidän
jälkeläistensä onnistunut kotoutuminen
edistää hallittua maahanmuuttoa, ehkäisee
syrjäytymistä ja vahvistaa valtion sisäistä turvallisuutta.
Valiokunta painottaa erityisesti muukalaisvihan, rasismin ja syrjinnän vastustamista.
Yksittäisen jäsenvaltion epäonnistuminen
tuloksellisen kotouttamispolitiikan kehittämisessä ja
täytäntöönpanossa heijastuu helposti
muihin jäsenvaltioihin ja voi aiheuttaa erilaisia haittavaikutuksia
koko Euroopassa.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä,
että työllisyyden edistäminen on kotouttamispolitiikan
tärkein asia. Työttömyys ja syrjäytyminen
ruokkivat vihamielisiä tunteita maahanmuuttajien ja kantaväestön
kesken sekä aiheuttavat maahanmuuttajien eristäytymistä.
Maahanmuuttajien korkea työttömyysaste vaikeuttaa
myös kansalaisten hyväksynnän saamista
ulkomaisen työvoiman hankkimiseen tähtäävälle
maahanmuuttopolitiikalle.
Kotouttamisjärjestelmä koskee Suomessa nykyisin
vain henkilöitä, joiden toimeentulo jää yhteiskunnan
antaman toimeentuloturvan varaan.
Työhallinnon järjestämän kotouttamiskoulutuksen
piiriin pääsevät työttömäksi
työnhakijaksi ilmoittautuvat. Sen sijaan kenelläkään ei
ole vastuuta kotouttamiskoulutuksen järjestämisestä niille,
jotka eivät kuulu työvoimaan, ja monet heistä jäävät
kokonaan vaille kotouttamiskoulutusta.
Valiokunta on useissa lausunnoissaan todennut, että kotouttaminen
tulisi laajentaa koskemaan kaikkia maahanmuuttajia. Erityisesti kotouttamistoimenpiteitä
tarvitsevat
uudet maahanmuuttajat, mutta osalta jo vuosia Suomessa asuneista
ihmisistä puuttuu yhä suomen kielen taito ja muita
yhteiskunnassa välttämättä tarvittavia
tietoja ja taitoja. Myös tilapäisesti maahan muuttavat
tarvitsevat tietoa oikeuksista ja velvollisuuksista, jokapäiväisen
elämän järjestämisestä sekä esimerkiksi
terveydenhuollosta, työsuhteen ehdoista ja työelämän
toimintaperiaatteista.
Laillisen ja laittoman maahanmuuton välisiä yhteyksiä koskevasta
tutkimuksesta antamassaan lausunnossa (TyVL 19/2004
vp — E 89/2004 vp)
valiokunta piti tärkeänä, että yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen
kanssa parannetaan ulkomaisten
työntekijöiden tietoisuutta oikeuksistaan, jotta
heidän hyväksikäyttöään
voitaisiin vähentää. Valiokunta korosti
myös, että eri viranomaisten
koulutuksessa tulee kiinnittää huomiota ulkomaalaisten
hyväksikäyttöön liittyvien tilanteiden
tunnistamiseen ja toimintatapoihin, joilla hyväksikäytön
uhreja voidaan auttaa.
Valiokunta korostaa erityisesti naisten kotouttamisen
tärkeyttä. Vaikka maahanmuuttajanaiset ovat usein
alistetussa asemassa, heillä on voimakas vaikutus lasten
ja nuorten tulevaisuuteen ja samalla yhteiskunnan yhtenäisyyteen.
Naisten kotoutumisen edistäminen parantaa maahanmuuttajien
sosiaalista asemaa ja maahanmuuttajalasten ja -nuorten mahdollisuuksia.
Valiokunta pitää tärkeänä maahanmuuttajien koulutuksen
ja työkokemuksen nykyistä parempaa hyödyntämistä.
Maahanmuuttajien työllistymistä on edistettävä koulutuksella
sekä vahvistamalla kielitaitoa ja valmiuksia yhteiskuntaan osallistumiseen.
Tähän työhön tulee saada mukaan
työntekijä- ja työnantajajärjestöt,
kansalaisjärjestöt sekä julkinen hallinto
kaikilla tasoilla ja sektoreilla.
Maahanmuuttajien omien järjestöjen tukeminen parantaa
maahanmuuttajien mahdollisuuksia puhua puolestaan.