Perustelut
Yleistä
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan
toimialan osalta selonteon keskeisimmät kysymykset liittyvät
työllisyysasteen nostoon ja työttömyyden vähentämiseen
kehyskaudella. Hallitus tavoittelee vaalikauden aikana työllisyysasteen
nostamista tämän hetkisestä 67,8 prosentista
72 prosenttiin ja työttömyysasteen painamista
nykyisestä 6,9 prosentista 5 prosenttiin. Kuten selonteossa
todetaan, tavoite on erityisesti työttömyysasteen
osalta haastava. Tavoite edellyttää voimakasta
panostamista aktiiviseen työvoimapolitiikkaan sekä työvoiman
tarjontaa ja kysyntää lisääviin
toimiin. Tarjonnan lisääminen vaatii toimien kohdistamista
pitkäaikaistyöttömien sekä osatyökykyisten
samoin kuin työmarkkinoille tulevien nuorten ikäluokkien
mahdollisimman korkeaan työllistämiseen sekä työelämän
tuottavuuden ja laadun parantamiseen. Muilla hallinnonaloilla tehtävät
panostukset investointeihin sekä yritysten toimintaedellytysten,
kuten rahoituksen, turvaaminen ovat puolestaan avainasemassa uusien
työpaikkojen luomiseksi. On myös hyvä,
että kehyskaudella varataan resursseja suunnitelmalliseen
ja kohdennettuun harmaan talouden torjuntaan. Harmaan työn
kitkeminen on tärkeää paitsi verojen
ja sosiaaliturvamaksujen kerryttämiseksi erityisesti yritysten
välisen kilpailutilanteen tervehdyttämiseksi sekä heikossa
työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden
oikeuksien turvaamiseksi.
Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan eli työllistämis-,
koulutus- ja erityistoimien määrärahoiksi
varataan valtiontalouden kehyksissä vuosittain 476—488
milj. euroa. Työttömien aktivointiaste on hallitusohjelman
tavoitteen mukaisesti tarkoitus nostaa 30 prosenttiin hallituskauden
aikana. Tavoitteeseen on tarkoitus päästä aiempaa pienemmillä määrärahoilla
työttömien kokonaismäärän
vähentyessä. Aktiivisen työvoimapolitiikan
määräraha muuttuu ensi vuonna 2-vuotiseksi
siirtomäärärahaksi. Näin työllistämistoimiin
varatut rahat pystytään käyttämään
täysimääräisesti ja vuosittain
toistunut määrärahojen käyttämättä jääminen
vältetään.
Valiokunta toteaa, että talouskehityksen maailmanlaajuinen
epävarmuus merkitsee työllisyyskehityksen ennustettavuuden
merkittävää epävarmuutta myös
Suomessa. Työttömyys on vielä kuluvana
vuonna jatkanut laskuaan talouskasvun hiipumisesta huolimatta. Työ-
ja elinkeinoministeriön tuoreen ennusteen mukaan työttömyyden
lasku kuitenkin pysähtyy ja jää nykyiselle
tasolleen ensi vuonna. Työttömyys voi lähteä jopa
hienoiseen nousuun. Tämän hetken suhdannenäkymien
perusteella hallituksen tavoitteiden toteuttaminen sekä työttömyyden
vähentämisen että aktivoinnin osalta
kehyskaudelle varatuilla määrärahoilla
näyttää vaikealta. Tästä syystä hallituksella
tulee olla valmius pikaisesti lisätä työllisyysmäärärahoja,
jos työttömyys oletetun laskun sijasta alkaa kasvaa.
Nuorten yhteiskuntatakuu
Nuorten työllisyyden edistämiseksi ja syrjäytymisen
ehkäisemiseksi kehyskaudella käynnistetään
työ- ja elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön
ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteinen hanke, jossa
valmistellaan ja toteutetaan tarvittavat toimenpiteet nuorten yhteiskuntatakuun
toteuttamiseksi vuoteen 2013 mennessä. Yhteiskuntatakuussa
jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle
tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja-
tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden
kuluessa työttömäksi joutumisesta.
Yhteiskuntatakuun toteuttamiseen kohdennetaan vuositasolla 60
miljoonan euron määräraha vuodesta 2013
lähtien. Tästä vuosittaisesta lisäyksestä työ-
ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle kohdistuu 30 miljoonaa
euroa työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin.
Yhteiskuntatakuu on tarkoitus saattaa voimaan täysimääräisesti
vuonna 2013, mutta sen toteuttaminen aloitetaan jo vuonna 2012.
Valiokunta pitää nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista
erittäin tärkeinä. Nuorten työttömyys
on korkea. Työnvälitystilaston mukaan elokuussa
2011 alle 29-vuotiaita oli työttömänä työnhakijana
54 600, joista alle 25-vuotiaita oli 30 300. Työttömien
nuorten lisäksi on kymmeniätuhansia nuoria, jotka
eivät ole töissä tai työnhakijoina,
mutta eivät myöskään koulutuksessa,
eläkkeellä tai varusmiehinä. Työmarkkinoiden
ja yhteiskunnan palvelujärjestelmän ulkopuolella
oleva nuorten suuri määrä osoittaa, että nuorille
suunnatut koulutus- ja työllistämispalvelut eivät
kattavasti ole tavoittaneet niitä nuoria, joiden työmarkkinoille
tai jatkokoulutukseen pääsy vaatisi erityistä tukea.
Syrjäytymiskehityksen riittävän varhainen
katkaiseminen edellyttäisi nuoren tilanteen perusteellisempaa
arviointia jo peruskoulun yläluokilla.
Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa on tärkeä kehittää yhteisiä toimintatapoja
eri hallinnonalojen ja toimijoiden kesken. Nuoret tarvitsevat heille
räätälöityjä hallinnolliset
rajat ylittäviä kokonaisvaltaisia palveluja, jotka
tukevat ja kannustavat koulutukseen ja sitä kautta työelämään.
Tuen ja ohjauksen tulee olla eheää ja riittävän
pitkäkestoista ja eri palvelujärjestelmien keinoja
tulee käyttää nuoren tarpeista lähtien
nopeasti ja joustavasti. Valiokunta korostaa, että palvelujärjestelmässä olisi
hyvä määritellä nuoresta kokonaisvastuussa
oleva taho ja selkeyttää eri toimijoiden vastuita
erityisesti nuoren elämän nivelvaiheissa. Yhteiskuntatakuun
toteuttamisessa on pyrittävä myös pitkäaikaiseen
vaikuttavuuteen niin, ettei nuori joudu koulutuksen keskeytysten,
lyhyiden työsuhteiden ja työttömyysjaksojen
jatkuvaan kierteeseen.
Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen edellyttää erityisesti
TE-toimistoissa nuorille tarjottavan yksilöllisen ohjauksen
ja tuen lisäämistä ja kehittämistä sekä palveluiden
saatavuuden turvaamista eri alueilla. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan TE-toimistojen henkilöstöresurssit ovat
yhteiskuntatakuun edellyttämään palvelutarpeen
kehittämiseen nähden kuitenkin niukat. Valtion
tuottavuusohjelman johdosta TE-toimistojen henkilöstövoimavaroihin on
kohdistunut noin 20 %:n vähennys. Taantuman aikana
voimakkaasti kasvaneiden asiakasmäärien vuoksi
TE-toimistojen henkilöstöresursseja lisättiin
koko maan tasolla väliaikaisesti 60 htv muutosturvan toteuttamiseen
ja 40 htv nuorten ohjaukseen. Nuorten ohjaamiseen tarkoitettu lisärahoitus
kuitenkin päättyy vuoden 2012 lopussa juuri, kun
yhteiskuntatakuun toteuttaminen vaatisi panostusta nuorten yksilölliseen
ohjaukseen. Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota
siihen, että TE-toimistojen asiantuntevan henkilöstön
riittämättömyys voi vaarantaa nuorten
yhteiskuntatakuun toteuttamisen 3 kuukauden määräajassa.
Yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi kehyksessä kohdennetaan
opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle määrärahoja
etsivään nuorisotyöhön ja nuorten
työpajatoimintaan. Nuorten työpajat ovat alle
29-vuotiaille tarkoitettuja työharjoittelu- ja valmennuspaikkoja,
joissa nuorelle voidaan tarvittaessa tarjota tukea monialaisesti.
Vuosittain työpajoissa on erilaisissa valmennus- ja koulutuspalveluissa
yhteensä noin 21 000 valmentautujaa, joista noin 75 % ohjautuu
työpajajakson jälkeen eteenpäin. Valiokunta
katsoo, että työpajatoiminnan palveluiden olisi hyvä olla
saavutettavissa koko maassa, koska ne tarjoavat nuorille matalan
kynnyksen palveluna mahdollisuuden vaihtoehtoiseen oppimisympäristöön,
ammattiin valmentautumiseen sekä kuntoutukseen. Työpajojen
toimintaa tulee kehittää parhaiden käytäntöjen
pohjalta muun muassa lisäämällä niissä järjestettävää erimuotoista
tutkintoon tähtäävää koulutusta.
Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä,
jonka ensisijaisena tehtävänä on auttaa
palvelujärjestelmien ulkopuolella olevia nuoria, jotka
eivät ilman tukea osaa tai halua hakea apua monimutkaisesta
palveluverkosta. Myös etsivän nuorisotyön
toimintamalli tulisi ulottaa koko maahan ja kehittää sitä yhdessä kolmannen
sektorin ja yksityisten toimijoiden kanssa.
Pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen
Pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi
käynnistetään hallituskauden kestävä määräaikainen kokeilu,
jossa viimeistään 12 kuukauden työttömyyden
jälkeen työllisyyden hoidon päävastuu siirretään
kunnalle tai kunnille yhteisvastuullisesti. Kokeilua varten on kehyskaudelle
varattu työllistämis-, koulutus- ja erityistoimien
määrärahaan lisäystä 5
miljoonaa euroa vuonna 2012 ja sen jälkeen vuosittain 20
miljoonaa euroa. Valiokunnan näkemyksen mukaan kokeiluun
osallistuville kunnille on turvattava riittävä rahoitus siitä aiheutuviin
menoihin.
Valiokunta pitää kuntakokeilun käynnistämistä kannatettavana.
Pitkäaikaistyöttömien määrä on
työttömyyden laskusta huolimatta ollut edelleen
kasvussa. Yli vuoden työttömänä olleita
oli kuluvan vuoden elokuussa 57 400 henkilöä,
mikä on 1 100 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu osoittaa,
että vaikeammin työllistyville ei ole tehostettuja
palveluja riittävästi tarjolla ja tarjotut toimenpiteet
ja palvelut eivät ole olleet riittävän vaikuttavia.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kokeilu käynnistetään kuntien
ja työvoimahallinnon tiiviinä yhteistyönä ja
siinä pyritään kehittämään
palvelukonsepti, joka mahdollistaisi eri palvelujen nykyistä joustavamman
käytön. Tarvittaessa kokeilusta tulisi säätää määräaikaisella
lailla, jotta uusien työtapojen käyttöönotto
aidosti mahdollistuisi. Esimerkiksi malli, jossa tuen kestoa voitaisiin
pidentää työttömyyden keston
perusteella, voisi tuoda lisää vaikuttavuutta
toimenpiteisiin. Samoin tukitoimien piiriin pääsyä tulisi
nopeuttaa.
Valiokunnan näkemyksen mukaan kokeilussa tulisi panostaa
myös välityömarkkinoiden kehittämiseen,
jotta vaikeasti työllistyvien polkuja työelämään
helpotettaisiin. Tämä edellyttää viranomaisten,
kolmannen sektorin sekä yritysten nivomista paikallisiin
hankkeisiin.
Pitkäaikaistyöttömiä palvelevien
työ- ja elinkeinotoimistojen, Kelan ja kuntien yhteinen
työvoiman palvelukeskusten toimintamalli ulotetaan koko
maahan ja tämän johdosta TE-toimistojen toimintamenoja
lisätään 5 miljoonalla eurolla vuodessa.
Lisäksi työpankkikokeilu laajennetaan valtakunnalliseksi
ja tämän vuoksi kehittämishankkeisiin
osoitettuja määrärahoja lisätään
1,5 miljoonalla eurolla sosiaali- ja terveys-ministeriön
pääluokassa. Samassa yhteydessä työllistämis-,
koulutus- ja erityistoimien vuosittaisia määrärahoja
lisätään 12—13 miljoonaa euroa
vuosina 2013—2015.
Valiokunta pitää uusien palvelukeskusten käynnistämistä tärkeänä,
mutta katsoo, että varatut määrärahat
ovat niukkoja suhteessa laajentamistavoitteeseen. Nykyistenkin palvelukeskusten
toimintaa rajoittaa henkilöstöresurssien vähäisyys
sekä pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä.
Valiokunta pitää myös erittäin
huolestuttavana sitä, että Kela ei ole riittävästi
sitoutunut palvelukeskusten toimintaan eikä ole osoittanut siihen
tarvittavia henkilöresursseja. Valiokunnan näkemyksen
mukaan toimintamallin laajetessa koko maahan Kelan on huolehdittava
osaltaan palvelujen toimivuudesta.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä vielä huomiota
työmarkkinatuen tarveharkintaan. Työmarkkinatukea
saavan henkilön puolison tuloihin kohdistuva tarveharkinta
on monen kohdalla käytännössä muodostunut
työllistymisen esteeksi. Valiokunta toteaa, että kehyskaudella tulisi
sosiaaliturvan ja palkkatulojen yhteensovittamista koskevia säännöksiä tarkistaa
siten, että työn vastaanottaminen olisi aina taloudellisesti
kannattavaa.