Yleisperustelut

Tasa-arvo elämän rikkautena ja yhteiskunnan menestystekijänä

Lukuisat tutkimukset ja arkielämästä saadut kokemukset todistavat, että työntekijät voivat hyvin työyhteisöissä, joissa naiset ja miehet työskentelevät yhdessä ja mahdollisimman tasa-arvoisina. Erilaisuus rikastuttaa työyhteisöä ja ruokkii luovuutta. Hyvinvointi ja luovuus nostavat puolestaan tuottavuutta. Pyrittäessä tuottavuuden lisäämiseen pitäisikin entistä enemmän kiinnittää huomiota tasa-arvopolitiikan tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Naiset ja miehet ovat monin tavoin erilaisia eikä tasa-arvopolitiikan tavoitteena ole pyrkiä tekemään heistä samanlaisia. Naisten ja miesten erilaiset ominaisuudet ja erilainen tapa ajatella ja tehdä asioita ovat rikkaus, ja tasa-arvopolitiikalla tulee pyrkiä tämän rikkauden esiin tuomiseen ja hyödyntämiseen koko yhteiskunnan ja kaikkien yksilöiden iloksi ja hyvinvoinniksi.

Naiset sen paremmin kuin miehetkään eivät ole samanlaisia. Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Olennaista on, että kukin nainen ja mies voi tasa-arvoisista lähtökohdista yhdenvertaisin mahdollisuuksin toteuttaa omia pyrkimyksiään ja toiveitaan — rakentaa itselleen sopivan elämän ilman perinteisistä sukupuolirooleista aiheutuvaa painolastia.

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on Suomessa suhteellisen hyvin toteutunut verrattuna, Pohjoismaita lukuun ottamatta, lähes kaikkiin maailman maihin. Voimme syystä olla ylpeitä saavutuksistamme, joihin kuuluvat naisten korkea koulutustaso ja työhön osallistumisaste, kattava päivähoitojärjestelmä, ilmainen kouluruokailu sekä työ- ja sosiaalilainsäädännön perhevapaajärjestelmät.

Jotta tasa-arvo etenisi, on kuitenkin tärkeää tiedostaa, että paljon voidaan vielä tehdä. Naisvaltaisten alojen palkat pitää saada nostettua työn vaativuutta vastaavalle tasolle. Esteet naisten uralla etenemisestä pitää raivata. Erityisesti yksityisten yritysten johtopaikoilla on vähän naisia. Naisten ottaminen mukaan yritysten johtamistyöhön voisi tuoda erilaista osaamista, uusia näkökulmia ja uutta ajattelutapaa yritysten päätöksentekoon ja auttaa löytämään uusia ratkaisuja tuottavuuden ja työllisyyden ongelmiin.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantaminen sekä isien rohkaiseminen perhevapaiden käyttöön vaativat vielä paljon huomiota. Huolestuttavaa on myös pätkätöiden ja niihin liittyvän epävarmuuden kohdistuminen erityisesti synnytysiässä oleviin naisiin.

Käsiteltävänä olevalla tasa-arvolain uudistuksella pyritään tasa-arvosuunnittelun kehittämiseen ja lisäämiseen sekä vahvistamaan tasa-arvon edistämisen valtavirtaistamista täsmentämällä viranomaisten velvoitteita. Valiokunta pitää ehdotuksia perusteltuina ja kannatettavina. Samalla valiokunta painottaa, että tasa-arvolaki ja siihen kirjatut velvoitteet voivat parhaimmillaankin edistää tasa-arvon saavuttamista vain rajallisesti. Tasa-arvon saavuttamiseksi tarvitaan voimakasta tasa-arvoa tukevaa ja arvostavaa yhteiskunnallista näkemystä ja laajan rintaman toimintaa. Hallituksen viime joulukuussa hyväksymä kaikkien ministeriöiden yhteistyönä valmisteltu tasa-arvo-ohjelma on tärkeä askel tähän suuntaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaikkien hallinnonalojen yhteistyötä tasa-arvon edistämiseksi jatketaan, ja painottaa erityisesti hallituksen lakiesitysten ja valtion talousarvioesityksen sukupuolivaikutusten selvittämistä.

Tasa-arvosuunnitelmat ja lainsäädännön vaikutusten seuranta

Esityksellä pyritään siihen, että tasa-arvosuunnittelu yleistyy ja siitä muodostuu osa työpaikan yhteistoimintamenettelyä. Lakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siitä ilmenevät tasa-arvosuunnitelman sisällölliset vähimmäisvaatimukset. Lakiehdotuksen mukaan tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta ja sen osana erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä palkkakartoitus. Siihen tulee sisältyä myös suunnitellut toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio aiempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden tuloksista.

Valiokunta pitää tasa-arvosuunnittelua tärkeänä ja katsoo, että hyvin tehdyistä tasa-arvosuunnitelmista voidaan saada lisäarvoa työpaikan ongelmien kartoittamiseen ja ratkaisujen löytämiseen. Asiantuntijakuulemisessa monet tahot esittivät suunnitteluvelvoitteen asettamista myös pienemmille kuin 30 työntekijän työpaikoille. Erityisesti naisvaltaisilla aloilla on paljon työpaikkoja, jotka nyt jäävät velvoitteen ulkopuolelle. Valiokunta katsoo kuitenkin, että tässä vaiheessa ei ole syytä laajentaa velvoitetta pienemmille työpaikoille, vaan voimavarat tulee suunnata siihen, että lain mukaiset tasa-arvosuunnitelmat saadaan tehdyiksi.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lain toteutumista ja vaikutuksia seurataan ja asiasta annetaan valiokunnalle selvitys vuoden 2009 loppuun mennessä. Lain vaikutusten seurannassa tulee kiinnittää erityistä huomiota tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen toteutumiseen ja tasa-arvosuunnitelmien vaikutuksiin. Lainsäädännöstä saatavien kokemusten perusteella on syytä pohtia myös tasa-arvovelvoitteen ulottamista alle 30 työntekijän työpaikoille. Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa lain seurannasta (Valiokunnan lausumaehdotus 5).

Valiokunta korostaa tasa-arvosuunnittelua koskevan ohjeistuksen ja koulutuksen merkitystä. Valiokunta pitää tärkeänä, että ohjeissa käsitellään muun muassa tasa-arvotyön organisoimista työpaikalla sekä tasa-arvosuunnittelusta koko henkilöstölle annettavaa tiedotusta ja koulutusta.

Määräaikaisten työsuhteiden käyttö

Määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli vuonna 2003 naisista 20 prosenttia ja miehistä 12,7 prosenttia. Määräaikainen työ on selvästi yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Sijaisuus on määräaikaisuuden perusteena 29 prosentissa ja kuntasektorilla jopa 50 prosentissa tapauksista. Sijaisuudet johtuvat esimerkiksi perhevapaista, vuosilomista, sairauslomista, vuorotteluvapaista ja opintovapaista. Määräaikainen työ on keskimääräistä yleisempää akateemisen koulutuksen saaneilla, nuorehkoilla naisilla.

Valiokunta pitää määräaikaisten työsuhteiden käytön yleisyyttä ja niiden kohdistumista erityisesti synnytysiässä oleviin naisiin ongelmallisena. Ilman vakituista työsuhdetta perheen perustaminen ja asunnon hankkiminen on turvatonta ja hankalaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että työsuhteiden pätkittymisestä väestöpolitiikalle ja nuorten perheiden hyvinvoinnille aiheutuvat ongelmat tiedostetaan ja ryhdytään määrätietoisiin toimenpiteisiin määräaikaisten työsuhteiden käytön vähentämiseksi. Ainakin suuremmilla työpaikoilla tulisi pyrkiä sijaisuuksien hoitajien työsuhteiden vakinaistamiseen niin, että määräaikaisia työsuhteita käytettäisiin vain satunnaisiin tarpeisiin ja pääosa sijaistarpeista hoidettaisiin vakituisten sijaisten voimin. Luomalla useampien kuntien yhteisiä varahenkilöjärjestelmiä voitaisiin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutoimessa saada nykyisiä määräaikaisia työsuhteita muutettua pysyviksi. Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jossa edellytetään, että hallitus seuraa määräaikaisten työsuhteiden käytön kohdistumista perheen perustamisiässä oleviin naisiin ja miehiin sekä selvittää, miten työsuhteiden katkonaisuutta ja siitä aiheutuvaa epävarmuutta nuorten aikuisten elämässä voitaisiin vähentää (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Tasa-arvotyön resurssit

Hallituksen esityksen perustelujen taloudellisia vaikutuksia koskevassa osassa on kuvattu laajasti niitä uusia ja laajenevia tehtäviä, joita lakiehdotus tuo tasa-arvovaltuutetulle. Perustelujen mukaan tasa-arvovaltuutetun lisääntyvä työmäärä edellyttää lisäystä toimiston henkilöstöresursseihin ja toimintamäärärahoihin. Ilman lisäresursseja esityksen mukanaan tuomia velvoitteita ei kyetä tehokkaasti valvomaan eikä täyttämään tehokkaan oikeusturvan vaatimusta. Perustelujen mukaan lisätehtävät edellyttävät vähintään kahta uutta virkaa.Vuoden 2005 talousarviossa tasa-arvovaltuutetun toimistoon on myönnetty määrärahat yhden uuden viran perustamiseen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lain mukaisista velvoitteista pystytään huolehtimaan asianmukaisesti, ja katsoo, että tasa-arvovaltuutetulle tulee turvata tehtävien mukaiset resurssit. Erityisesti valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että syrjintäepäilytilanteissa tasa-arvovaltuutetun tulisi pystyä antamaan asiaa koskeva lausuntonsa ennen kuin lakiehdotuksen 12 §:n mukainen kanneaika umpeutuu. Syrjintää epäilevän on vaikea itse arvioida kanteensa menestymismahdollisuuksia, joten ilman tasa-arvovaltuutetun lausuntoa kanne jää helposti oikeudenkäyntikulujen pelossa nostamatta. Lakiehdotuksen 17 §:n 3 momentin mukainen palkkatietojen hankkiminen tasa-arvovaltuutetun kautta voi kahden kuukauden määräaikoineen johtaa toimiston muiden tehtävien entistä suurempaan ruuhkautumiseen. Valiokunta edellyttää, että säännöksen toimivuutta ja siitä aiheutuvaa työmäärää seurataan ja asiaa koskeva selvitys otetaan osaksi valiokunnalle vuoden 2009 loppuun mennessä annettavaa selvitystä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että monet kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta, käytännönläheistä tasa-arvotyötä hyvin vaatimattomin resurssein ja ilman tietoa tuen jatkumisesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansalaisjärjestöjen pitkäjänteisen tasa-arvotyön edellyttämät resurssit turvataan.

Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa tasa-arvolain toteuttamisen ja valvonnan sekä kansalaisjärjestöjen tasa-arvotyön resurssien turvaamisesta (Valiokunnan lausumaehdotus 4).

Tasa-arvovaltuutetun ja -lautakunnan tehtävät ja toimivaltuudet

Yhdenvertaisuuslain mukaan etnistä syrjintää epäilevä voi pyytää syrjintävaltuutettua auttamaan sovinnon aikaansaamisessa ja syrjintälautakunta voi vahvistaa osapuolten välisen sovinnon. Tasa-arvovaltuutetulla ja -lautakunnalla ei vastaavia sovittelutehtäviä ole. Nopeana ja halpana oikeussuojan saantikeinona sovittelun on kuitenkin katsottu soveltuvan erityisen hyvin juuri syrjintätilanteisiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää tasa-arvovaltuutetun ja -lautakunnan tehtäviin ja toimivaltuuksiin liittyvät kehittämistarpeet sekä mahdollisuudet ottaa käyttöön menettelyt, jotka mahdollistavat sovinnon aikaansaamisen ja vahvistamisen myös tasa-arvolain mukaisissa syrjintätilanteissa.

Tasa-arvolain noudattamisen huomioon ottaminen julkisissa hankinnoissa

Monet aikaisemmin valtion tai kunnan omana työnä hoidetut tehtävät on viime vuosina ulkoistettu ja hoidetaan nykyisin ostamalla palvelut yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Tämä on lisännyt huomattavasti julkisten hankintojen määrää ja merkitystä.

Valiokunta korostaa, että tehtäessä julkisia hankintoja tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, että hankinnat tehdään yrityksiltä, jotka noudattavat niin työ-, sosiaali-, vero- ja ympäristölakeja kuin tasa-arvolakiakin. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus yhdessä kuntaliiton kanssa valmistelee julkisia hankintoja koskevat ohjeet, joissa määritellään, miten muun muassa tasa-arvolain noudattaminen voidaan ottaa huomioon tarjouskilpailuja järjestettäessä ja julkisista hankinnoista päätettäessä.

Miehet ja tasa-arvo

Valiokunta korostaa, että tasa-arvon edistäminen on molempien sukupuolien asia, josta naisten ja miesten tulee huolehtia yhdessä. Tasa-arvon saavuttamiseksi on välttämätöntä, että myös miehet pitävät sitä tärkeänä ja osallistuvat aktiivisesti sen edistämiseksi tehtävään työhön.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sukupuolivaikutusten arviointi kattaa myös toimenpiteiden vaikutukset miehiin. Vaikutukset miehiin ja naisiin voivat olla yllättävän erilaisia, ja toimenpiteillä voi olla myös ei-toivottuja vaikutuksia. Eri sukupuoliin kohdistuvien vaikutusten tunteminen on tärkeää, jotta päätökset voidaan tehdä tietoisesti ja tasapainoisesti myös erisuuntaisia vaikutuksia punniten.

Lakiehdotuksen monet kohdat, kuten työ- ja perhe-elämän yhteensovituksen parantaminen, häirinnän ehkäiseminen ja määräaikaisten palvelussuhteiden vähentäminen, koskettavat myös monia miehiä ja tuovat parannusta heidänkin tilanteeseensa. Työmarkkinoiden sukupuolen mukaisen jakautumisen vähentäminen luo viihtyisämpiä työpaikkoja, joissa on molempia sukupuolia ja joissa myös miesten työhyvinvointi on parempi.

Valiokunta korostaa erityisesti miesten oikeutta vanhemmuuteen ja katsoo, että miesten vastuunottoa perhevelvollisuuksista tulee kaikin tavoin tukea. Erityistä huomiota tulee kiinnittää työnantajien asenteisiin. Vaikka asenteissa on viime vuosina tapahtunut selkeää muutosta, suhtaudutaan vuoden 2004 tasa-arvobarometrissa selvitettyjen työntekijöiden käsitysten mukaan varsinkin yksityisen puolen työpaikoissa edelleen isien vanhempainvapaisiin ja hoitovapaisiin huomattavasti kielteisemmin kuin äitien.

Miesten syrjintä on yleensä luonteeltaan välillistä. Vaikka lapsen huoltoa ja tapaamista koskeva lainsäädäntö on lähtökohdiltaan ja sanamuodoiltaan syrjimätöntä, niin miehet kokevat usein joutuvansa huoltajuuskiistoissa epäedulliseen asemaan sukupuolensa perusteella. Käytännössä miehen on monesti ollut vaikeaa saada lapsen huoltajuutta itselleen, vaikka hänellä tosiasiallisesti on voinut olla paremmat mahdollisuudet lapsesta huolehtimiseen. Valiokunta korostaa lapsen edun ensisijaisuutta huollosta päätettäessä ja pitää sekä lapsen edun että tasa-arvon kannalta ongelmallisena tilannetta, jossa miehet eivät edes esitä huoltajuutta itselleen, koska epäilevät järjestelmän puolueettomuutta. Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, tehdäänkö lasten huoltajuusasioissa lainsäädännöstä, hallintokäytännöistä tai viranomaisten asenteista johtuen isiä syrjiviä ratkaisuja, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta naisia ja miehiä kohdeltaisiin tasa-arvoisesti huoltajuuskysymyksissä (Valiokunnan lausumaehdotus 3).

Eri osoitteessa asuvan vanhemman mahdollisuuksissa ottaa vastuuta ja osallistua lastensa elämään on monia ongelmia. Esimerkiksi työsopimuslain säännös oikeudesta enintään neljän päivän tilapäiseen hoitovapaaseen sairaan lapsen hoitoa varten koskee vain lapsen kanssa samassa taloudessa asuvia. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädäntöä kehitetään niin, että myös eri osoitteessa asuvien vanhempien mahdollisuudet vanhemmuuden toteuttamiseen paranevat. Ottaen huomioon erilaiset perhetilanteet ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen monenlaiset tarpeet valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää, voidaanko oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen laajentaa koskemaan myös eri osoitteessa asuvia vanhempia.

Palkkauksellinen tasa-arvo

Tasa-arvon toteuttaminen palkkauksessa on osoittautunut vaikeaksi. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että sukupuolten välisissä palkkaeroissa ei ole viime vuosikymmeninä tapahtunut olennaisia muutoksia. Vuonna 2003 naisten keskikuukausipalkka kokoaikatyössä oli 83 prosenttia miesten keskikuukausipalkasta. Selvitysten mukaan noin puolet tästä erosta selittyy työmarkkinoiden jyrkällä jakautumisella miesten ja naisten töihin sekä naisten alojen palkkauksen jälkeenjääneisyydellä. Loppuosaa selittää muun muassa miesten naisia paremmat uralla etenemismahdollisuudet ja sijoittuminen johtaviin tehtäviin. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan noin neljännes johtavassa asemassa olevista on nykyisin naisia. Ylimmässä johdossa osuus on kuitenkin huomattavasti pienempi. Katsottaessa samasta työstä samalla työpaikalla maksettua palkkaa eroksi jää noin 2—7 prosenttia.

Valiokunta korostaa toimia työmarkkinoiden jakautumisen purkamiseksi ja katsoo, että tähän tähtäävien toimien tulee alkaa jo varhaislapsuudesta ja peruskoulusta. Suuri merkitys on asennekasvatuksella ja ainevalinnoilla, jotka luovat pohjaa hakeutumiselle ammattiopintoihin. Valiokunta painottaa opettajien ja opinto-ohjaajien merkitystä sekä nuorten mahdollisuutta tutustua erilaisiin ammatteihin ja aloihin pyrittäessä rohkaisemaan tyttöjä ja poikia tekemään ennakkoluulottomia, perinteisistä poikkeavia ammattivalintoja.

Palkkauksellisen tasa-arvon tavoitetta pidetään tärkeänä niin EU:n piirissä kuin kansallisestikin. Asiasta on valmistunut viime aikoina useitakin selvityksiä ja monenlaisia hankkeita ja projekteja on vireillä ja valmisteilla. Toisaalta yhteiskunnassa on kuitenkin meneillään myös sellaisia kehityssuuntia, jotka voivat vaikuttaa palkkaeroja kasvattavasti. Viime vuosina yhteiskunnallisessa keskustelussa on avoimesti korostettu palkkaerojen merkitystä ja katsottu, että joustavuuden lisäämisen työmarkkinoilla tulee koskea myös palkkausta. Palkkaerojen kasvattaminen näyttää tutkimusten mukaan samalla merkitsevän myös sukupuolten välisten keskimääräisten palkkaerojen kasvua, mikä selittynee ennen kaikkea monien matalapalkkaisten ammattien naisvaltaisuudella. Tutkimuksissa on nähty myös viitteitä siitä, että tulospalkkioiden ja muiden palkanlisien osuuden kasvu kokonaispalkkauksessa kasvattaa sukupuolten välisiä palkkaeroja. Tärkeää onkin tutkia, mille työntekijäryhmille erilaisia palkanlisiä annetaan ja miten lisät jakaantuvat työntekijäryhmien sisällä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että palkkajoustavuuden lisäämisen ja palkkausjärjestelmien kehittämisen vaikutuksia palkkauksellisen tasa-arvon kehitykseen tarkoin seurataan ja pyritään vaikuttamaan kehitykseen siten, että naisvaltaisten alojen tehtävien vaativuus ja ne ominaisuudet, jotka naisilla ovat vahvempia, saavat palkkausjärjestelmissä asianmukaisen merkityksen. Palkkauksen tulee reagoida työssä tapahtuviin muutoksiin siten, että työn määrällinen lisäys ja vaativuustason nousu näkyvät myös palkassa.

Tasa-arvon edistäminen oppilaitoksissa

Valiokunta painottaa oppilaitosten merkitystä tasa-arvon edistämisessä. Oppilaitokset ovat keskeisessä asemassa esimerkiksi pyrittäessä työmarkkinoiden sukupuolen mukaisen jakautuneisuuden vähentämiseen. Valiokunta korostaa erityisesti suunnitelmallista tasa-arvon edistämistyötä ja ehdottaa, että lakiehdotukseen lisätään säännökset tasa-arvosuunnitelmien tekemisestä oppilaitoksissa. Tarkoitus on, että oppilaitoksessa kartoitetaan yhdessä henkilöstön ja opiskelijoiden edustajien kanssa tasa-arvotilanne ja siihen liittyvät ongelmat sekä pyritään löytämään oman oppilaitoksen toiminnan kannalta tarkoituksenmukaiset tavat tasa-arvon edistämiseen. Valiokunta uskoo, että opiskelijoiden kanssa yhdessä tehty tasa-arvosuunnittelu on myös hyvä tapa vähentää lakiehdotuksen 8 b §:n mukaisia syrjintäepäilyjä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että peruskoulut jätetään syrjintää oppilaitoksissa koskevan 8 b §:n soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotettu ratkaisu poikkeaa yhdenvertaisuuslaissa omaksutusta linjasta. Yhdenvertaisuuslain 1 ja 2 §:n mukaan laki koskee kaikkea koulutusta, mutta sitä ei sovelleta koulutuksen tavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään. Valiokunta on yhdenvertaisuuslaista antamassaan mietinnössä (TyVM 7/2003 vp — HE 44/2003 vp) pitänyt tärkeänä, että tasa-arvolain muutosehdotuksen valmistelussa otetaan huomioon yhdenvertaisuuslain säännökset ja huolehditaan mahdollisuuksien mukaan sääntelyn yhdenmukaisuudesta.

Valiokunta toteaa, että sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi olennaisten asenteiden ja ainevalintojen kannalta peruskoulu on erittäin tärkeässä asemassa. Peruskouluissa ilmenee myös paljon sellaista sukupuoleen liittyvää nimittelyä ja muuta häirintää, johon tulee valiokunnan käsityksen mukaan järjestelmällisesti puuttua. Valiokunnan kuulemista asiantuntijoista ovat varsinkin opetushallinnon edustajat katsoneet, että tasa-arvon edistäminen peruskouluissa ja siellä ilmenevät tasa-arvo-ongelmat tulee hoitaa perusopetuslain mukaisten valtuuksien ja opetussuunnitelmien puitteissa. Toisaalta monet valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat korostaneet tarvetta tehdä peruskoulujenkin tasa-arvo-ongelmat näkyviksi ja ryhtyä tasa-arvolain mukaiseen suunnitelmalliseen työhön tasa-arvon edistämiseksi myös peruskouluissa. Valiokunta ei ole tässä vaiheessa katsonut tarkoituksenmukaiseksi esittää hallituksen esityksen muuttamista tältä osin. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että hallitus seuraa, miten tasa-arvon edistäminen peruskouluissa toteutuu, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön täsmentämiseksi tältä osin.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen

Perhevapaista aiheutuvat kustannukset rasittavat suhteessa enemmän naisvaltaisia aloja, koska naiset käyttävät valtaosan perhevapaista. Työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia on tasattu siten, että työnantaja saa sairauspäivärahan suuruisen korvauksen maksaessaan palkkaa äitiysvapaan ajalta. Lisäksi työnantaja voi hakea korvausta perhevapaiden ajalta kertyvien vuosilomien kustannuksista. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin vielä riittämättömiä tasaamaan vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvia kustannuksia. Naisyrittäjien selvitysten mukaan naisen työnantajalle voi aiheutua muun muassa vanhempainvapaista ja niistä kertyvistä vuosilomista sekä sijaisten hankkimisesta ja perehdyttämisestä kustannuksia jopa 13 000 euroa lasta kohden. Erityisen raskaiksi nämä kustannukset samoin kuin sijaisista aiheutuvat järjestelyt muodostuvat pienille työnantajille. Kustannusten kohdistuminen naisten työnantajille heikentää osaltaan naisten työmarkkina-asemaa ja voi joissakin tilanteissa johtaa siihen, että palkataan mieluummin mies kuin nainen.

Valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien kustannusten jakamiseksi yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Tiedotusvälineet, mainonta ja viihdeteollisuus

Tasa-arvolain soveltamisala on periaatteessa yleinen. Lakiin ei kuitenkaan sisälly mitään erityissäännöksiä, jotka koskisivat tasa-arvoa tiedotusvälineissä, mainonnassa ja viihdeteollisuudessa. Asenteiden muokkaamisen kannalta mainonta, musiikkivideot, elokuvat, televisiosarjat, lehdet ja muoti ovat kuitenkin erittäin keskeisessä asemassa.

Erityisesti lasten ja nuorten maailmankuva muovautuu paljolti eri viestimistä saatujen virikkeiden pohjalta. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, millaista maailman- ja ihmiskuvaa ne välittävät. Tasa-arvon edistämisen kannalta on huolestuttavaa, että viestimien välittämät nais- ja mieskuvat ovat kovin stereotyyppisiä. Niihin liittyy usein myös ihmisen esineellistämistä ja ihmiskehon käyttämistä epäeettisellä ja arvoa alentavalla tavalla. Niiden todellisuudesta vieraantunut tapa kuvata naisia ja miehiä vaikuttaa nuorten käsityksiin sukupuolten roolimalleista ja antaa vääristyneen kuvan seksuaalisuudesta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää, miten eri viestimien käytön kyllästämä arki vaikuttaa nuorten käsityksiin omasta itsestään, sukupuolirooleista ja sukupuolten tasa-arvosta ja miten voitaisiin toimia, jotta tiedotusvälineet välittäisivät myös tasa-arvoa tukevaa mies- ja naiskuvaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi Norjassa on olemassa lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan puuttuminen sukupuolten tasa-arvon vastaiseen mainontaan. Valiokunta katsoo, että myös Suomessa tulee selvittää, olisiko meillä syytä ottaa käyttöön tämäntyyppistä lainsäädäntöä.

Kiintiöperiaate

Valiokunta katsoo, että naisten ja miesten tasapainoinen osallistuminen poliittiseen ja julkiseen päätöksentekoon edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja parantaa kansanvaltaisen järjestelmän toimintaa. Molempien sukupuolten yhtäläinen osallistuminen päätöksentekoon monipuolistaa keskusteluja ja nostaa esiin uusia asioita ja näkökulmia sekä erilaisia tärkeysjärjestyksiä.

Lakiehdotuksen mukaan kiintiösäännöksen soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimiä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kyseessä on selventävä säännös. Kuntien yhteistoiminnan piirissä kiintiösäännöstä on jo sovellettu moniin toimielimiin kuten kuntien edustajakokoukseen, liittovaltuustoon ja -hallitukseen sekä lauta- ja johtokuntiin.

Valiokunta pitää ehdotettua selvennystä perusteltuna. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että säännöksen soveltaminen voi aiheuttaa käytännössä ongelmia tilanteissa, joissa kyseessä on esimerkiksi lyhytaikaista yhteistyöhanketta varten perustettava useamman kunnan yhteinen toimielin. Tällaista toimielintä ei yleensä kukaan varsinaisesti nimitä, vaan jokainen kunta nimeää siihen edustajansa. Tällöin voi olla vaikeaa koordinoida toimielimen kokoonpanoa niin, että tasa-arvolain vaatimukset täyttyvät. Valiokunta katsoo, että kiintiösäännöstä kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimiin sovellettaessa tällaiset kuntien väliset, lyhytaikaiset työryhmät voidaan jättää säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.