3.1  Pääasiallinen sisältö

Komission mukaan ehdotusten tärkeimmät osatekijät ovat:  

määritelmien yhdenmukaistaminen;  

yhdyskuntajätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden tiukentaminen 65 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä;  

pakkausjätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden tiukentaminen ja tavoitepaketin yksinkertaistaminen;  

yhdyskuntajätteen kaatopaikalle sijoittamisen vaiheittainen rajoittaminen kymmeneen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä;  

sivutuotteita ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan oikeuskehyksen yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen;  

uudet toimenpiteet jätteen, myös elintarvikejätteen, syntymisen estämiseksi ja uudelleenkäytön edistämiseksi;  

laajennetun tuottajan vastuun vähimmäistoimintaedellytysten käyttöönotto;  

varhaisvaroitusjärjestelmän käyttöönotto kierrätystavoitteiden noudattamisen seuraamiseksi;  

raportointivaatimusten yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen;  

säädösten mukauttaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklaan, jotka koskevat delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä.  

3.2  Keskeisten muutosehdotusten yksityiskohtainen käsittely

Seuraavassa tarkastellaan keskeisiä muutosehdotuksia viittaamalla muutettavien direktiivien asianomaiseen kohtaan. 

Määritelmät (jätedirektiivin 3 artikla, pakkausjätedirektiivin 3 artikla, kaatopaikkadirektiivin 2 artikla) 

Ehdotuksella yhdenmukaistettaisiin pakkausjäte- ja kaatopaikkadirektiivien määritelmät jätedirektiivin vastaavien määritelmien kanssa. Jätedirektiiviin lisättäisiin yhdyskuntajätteen, tavanomaisen jätteen, biojätteen sekä lopullisen kierrätysprosessin määritelmät (tarkemmin jäljempänä).  

Lisäksi jätedirektiiviin siirrettäisiin vähäisin muutoksin rakennus- ja purkujätteen ja maantäytön määritelmät voimassa olevasta tavoitteiden laskentamenetelmiä koskevasta komission päätöksestä 2011/753/EU.  

Uudelleenkäytön valmistelun määritelmää muutettaisiin sisällyttämällä siihen jätteiden uudelleenkäytön valmistelun lisäksi myös tuotteiden tai niiden osien uudelleenkäytön valmistelu. Edellytyksenä on, että hyväksytyt uudelleenkäyttöä valmistelevat toimijat tai panttijärjestelmät keräävät ja valmistelevat kyseiset tuotteet tai jätteet niin, että ne voidaan käyttää uudelleen ilman muuta esikäsittelyä.  

Yhdyskuntajätteeksi katsottaisiin kotitalousjäte ja siihen luonteeltaan, koostumukseltaan ja määrältään rinnastettava muussa toiminnassa syntyvä jäte, torikaupan ja katujen puhdistuksen jäte, roska-astioiden jäte sekä puistojen ja puutarhojen hoidosta syntyvä jäte; ei kuitenkaan viemäriverkostosta ja jäteveden puhdistamisesta peräisin oleva jäte, puhdistamoliete eikä rakennus- ja purkujäte.  

Tavanomaisella jätteellä tarkoitettaisiin jätettä, jolla ei ole jätedirektiivin liitteessä III lueteltuja vaarallisia ominaisuuksia. 

Biojätteen määritelmää täsmennettäisiin lisäämällä siihen viittaus muuhun jätteeseen, jolla on vastaavat biohajoavuusominaisuudet ja joka on luonteeltaan, koostumukseltaan ja määrältään verrattavissa biojätteeseen. 

Lopullisella kierrätysprosessilla tarkoitettaisiin prosessia, joka alkaa, kun muuta mekaanista lajittelua ei enää tarvita ja jätemateriaalit siirretään tuotantoprosessiin ja uudelleenkäsitellään tehokkaasti tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi.  

Pakkausjätedirektiiviin sisältyvää pakkausjätteen määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pakkausjätteellä tarkoitettaisiin pakkauksia ja pakkausmateriaalia, joka on jätedirektiivin määritelmän mukaista jätettä. Määritelmästä poistettaisiin nykyisessä määritelmässä oleva tuotannon jäännöstuotteita koskeva ulosrajaus.  

Kannustimet jätehierarkian toteuttamiseen (jätedirektiivin 4 artiklan 3 kohta) 

Direktiiviin lisättäisiin säännös, jolla jäsenmaat velvoitettaisiin hyödyntämään riittäviä taloudellisia ohjauskeinoja jätehierarkian soveltamiseen. Jäsenmaiden olisi toimitettava komissiolle tiedot käyttöönottamistaan ohjauskeinoista viiden vuoden välein, ensimmäisen kerran 18 kuukautta direktiivin voimaantulon jälkeen. 

Sivutuote ja jätteeksi luokittelun päättyminen (jätedirektiivin 5 artiklan 1—3 kohta ja 6 artiklan 1—4 kohta) 

Jäsenmaat velvoitettaisiin varmistamaan, että tuotantoprosessin sivuvirtana syntyvä aine tai esine on sivutuotetta eikä jätettä tai että hyödyntämisprosessin läpikäynyt jäte voidaan katsoa lakanneen olemasta jätettä, jos asianomaisessa artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Sivutuotteita koskevat edellytykset säilyisivät ennallaan. Yhtä jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaa edellytystä väljennettäisiin edellyttämällä, että ainetta tai esinettä voidaan käyttää tiettyyn tarkoitukseen. Voimassa olevassa säännöksessä edellytetään aineen tai esineen yleistä käyttöä tiettyyn tarkoitukseen. Komissio voisi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä yksityiskohtaisia materiaalikohtaisia kriteerejä sivutuotteille ja jätteeksi luokittelun päättymiselle. Vastaavat kansalliset tekniset määräykset tulisi nykyiseen tapaan notifioida komissiolle.  

Tavoitteet yhdyskunta- ja pakkausjätteen uudelleenkäytön valmistelulle ja kierrätykselle sekä niiden laskentamenetelmät (jätedirektiivin 11 ja 11 a artikla ja liite VI, pakkausjätedirektiivin 6 ja 6a artikla ja liite IV) 

Voimassa olevan jätedirektiivin mukaista yhdyskuntajätteen tiettyjen jätejakeiden uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä koskevaa tavoitetta ehdotetaan vuodesta 2025 lähtien selvennettäväksi siten, että tavoite koskisi kaikkea yhdyskuntajätettä ja että luovuttaisiin nykyisestä neljästä vaihtoehtoisesta laskentatavasta tavoitteen toteutumisen seuraamiseksi. Tavoitetta ehdotetaan kiristettäväksi nykyisestä (50 % vuonna 2020) siten, että tavoite olisi 60 % vuonna 2025 ja 65 % vuonna 2030. Direktiivissä nimettäisiin maat, jotka voivat hakea enintään 5 vuotta lisäaikaa tavoitteiden saavuttamiseen (Viro, Kreikka, Kroatia, Latvia, Malta, Romania ja Slovakia). Vuotta 2020 koskeva nykyinen tavoite laskentamenetelmineen säilyisi muuttumattomana. 

Kierrätysasteen laskentatapaa täsmennettäisiin siten, että kierrätetyksi jätteeksi laskettaisiin lopulliseen kierrätysprosessiin syötetty jäte. Uudelleenkäyttöön valmistelluksi katsottaisiin jäte, tuotteet ja niiden osat, jotka hyväksytty uudelleenkäyttö- tai panttijärjestelmä on kerännyt ja joka on läpikäynyt tarvittavat tarkistus-, puhdistus- ja korjaustoimet niin, ettei muuta esikäsittelyä tarvita ennen uudelleenkäyttöä.  

Uudelleenkäytön valmistelun laskentaan olisi käytettävä toiminnanharjoittajilta saatuja todennettuja tietoja ja laskenta tehtävä direktiivin liitteessä VI esitetyn kaavan mukaisesti. Komissio voisi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä hyväksyttyjä uudelleenkäyttö- ja panttijärjestelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset. 

Lajittelulaitoksesta lähtevä jätemäärä voidaan laskea kierrätetyksi, jos niiden materiaalien tai aineiden paino, joita ei toimiteta lopulliseen kierrätysprosessiin ja jotka loppukäsitellään tai jotka hyödynnetään energiana, on alle 10 % kierrätetyksi raportoidun jätteen kokonaispainosta. Jäsenmaiden on luotava tehokas laadunvarmistus- ja seurantajärjestelmä tätä varten (kuten tietojärjestelmä tai lajittelun laatuvaatimukset). Jätteen poltossa tai teollisuusprosesseissa syntyvästä jätteestä kierrätykseen erotetun metallin määrä voidaan laskea kierrätettyyn jätemäärään. 

Pakkausjätedirektiivin mukaisia pakkausjätteen kierrätystavoitteita ehdotetaan kiristettäviksi seuraavasti (taulukossa esitetään myös Suomen raportoima pakkausjätteen kierrätysaste sekä arvio yhdistetystä uudelleenkäyttö- ja kierrätysasteesta Suomessa vuonna 2013): 

Metallipakkauksia koskevat tavoitteet asetettaisiin erikseen rautametalli- ja alumiinipakkauksille. Kierrätysasteiden laskentamenetelmää ehdotetaan muutettavaksi samaan tapaan kuin edellä esitettyä yhdyskuntajätteen tavoitteiden laskentaa.  

Rakennus- ja purkujätteen lajitteluvelvoite ja hyödyntämistavoite (jätedirektiivin 11 artiklan 1 ja 2 b kohta) 

Direktiiviin lisättäisiin velvollisuus jäsenvaltioille ryhtyä toimiin rakennus- ja purkujätteiden lajittelujärjestelmien edistämiseksi ainakin puun, aggregaattien (kiviaineksen), metallin, lasin ja kipsin osalta. Uudelleenkäytön valmistelua, kierrätystä ja maantäyttöä (aiemmin materiaalina hyödyntäminen) koskeva tavoite (70 % vuonna 2020) säilyisi ennallaan.  

Jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentäminen (kaatopaikkadirektiivin 5 artikla) 

Jäsenmaiden tulisi huolehtia siitä, että kaatopaikalle sijoitettavaksi ei saa hyväksyä kierrätystä varten erilliskerättyä yhdyskuntajätettä. Jäsenmaiden tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että vuonna 2030 enintään 10 % yhdyskuntajätteestä sijoitetaan kaatopaikalle. Direktiivissä erikseen luetellut maat voivat tietyin edellytyksin saada enintään viisi vuotta lisäaikaa tavoitteen saavuttamiseen. Komission tulee vuoden 2024 loppuun mennessä tarkastella uudelleen mainittua vähentämistavoitetta sen tiukentamiseksi tai laajentamiseksi kattamaan myös muun tavanomaisen jätteen kuin yhdyskuntajätteen. 

Laajennettu tuottajavastuu ja tuottajavastuujärjestelmien yleisvaatimukset (jätedirektiivin 8 ja 8 a artikla) 

Jätedirektiiviin ehdotetaan lisättäväksi laajennettua tuottajavastuuta koskevien järjestelmien yleisvaatimukset. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että tuottajavastuujärjestelmissä määritellään selkeästi eri toimijoiden roolit ja vastuut sekä määrälliset tavoitteet, joilla saavutetaan vähintään jätedirektiivissä, pakkausjätedirektiivissä, romuajoneuvodirektiivissä, paristodirektiivissä ja SER-direktiivissä asetetut tavoitteet. Järjestelmissä tulisi myös ottaa käyttöön raportointijärjestelmiä ja varmistaa eri toimijoiden tasapuolinen kohtelu. 

Jäsenvaltioiden tulisi myös varmistaa, että jätteiden tuottajat saavat tietoa käytössä olevista keräysjärjestelmistä ja roskaantumisen ehkäisemisestä sekä tarvittaessa luotava kannustimia jätteenhaltijoille. 

Tuottajavastuujärjestelmissä olisi varmistettava, että tuottajien ja tuottajayhteisöjen maantieteellinen kattavuus sekä tuote- ja materiaalivalikoima on selkeästi määritelty ja että toimijoilla on tarvittavat toiminnalliset ja taloudelliset keinot täyttää velvollisuutensa sekä riittävät omavalvontamekanismit. 

Tuottajan maksamien tuottajavastuumaksujen tulisi kattaa sen unionin markkinoille saattamien tuotteiden jätehuollon todelliset kustannukset ottaen erityisesti huomioon tuotteiden uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuudet. Maksujen tulisi perustua palveluiden optimoituihin kustannuksiin niissä tapauksissa, joissa julkiset toimijat vastaavat operatiivisten tehtävien suorittamisesta tuottajavastuujärjestelmän puolesta. 

Jäsenmaiden tulisi varmistaa tuottajavastuun noudattamisen riittävä valvonta sekä perustettava sidosryhmille foorumi säännöllisen tiedonvaihdon varmistamiseksi. Järjestelmien, jotka on otettu käyttöön viimeistään 18 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta, tulisi täyttää esitetyt vaatimukset viimeistään 24 kuukauden kuluttua mainitusta päivämäärästä. 

Jätehuoltosuunnitelmat (jätedirektiivin 28 artikla)  

Jäsenmaiden laatimissa jätehuoltosuunnitelmissa tulisi tarkastella myös arvokkaita raaka-aineita sisältäviä jätteitä sekä roskaantumisen ehkäisemistä koskevia toimia. 

Jätteen syntymisen ehkäiseminen ja sitä koskevat suunnitelmat (jätedirektiivin 9 ja 29 artikla) 

Direktiiviin lisättäisiin uusia säännöksiä, joilla jäsenmaat velvoitettaisiin ryhtymään toimiin jätteen määrän vähentämiseksi, kuten kannustamaan resurssitehokkaiden, kestävien, korjattavien tai kierrätettävien tuotteiden käyttöä, perustamaan uudelleenkäyttöjärjestelmiä tietyille tuotteille kuten sähkö- ja elektroniikkalaitteet, tekstiilit ja huonekalut, vähentämään elintarvikejätteen määrää ruokaketjun eri vaiheissa sekä vähentämään jätteen määrää teollisuudessa, kaivostoiminnassa sekä rakentamisessa ottaen huomioon parhaat käytettävissä olevat tekniikat.  

Jäsenmaat velvoitettaisiin jätteen vähentämistä koskevissa suunnitelmissa määrittelemään jätteen syntymistä ehkäiseviä toimia. Jäsenmaiden tulisi myös seurata ja arvioida jätteen vähentämistoimien toimeenpanoa ja käyttää siihen soveltuvia laadullisia tai määrällisiä indikaattoreita ja tavoitteita kuten loppukäsitellyn tai energiana hyödynnetyn yhdyskuntajätteen määrää asukasta kohden.  

Jäsenmaat velvoitettaisiin myös seuraamaan elintarvikejätteen määrän vähentämistoimia mittaamalla elintarvikejätteen määrää komission määrittelemien menettelyjen mukaisesti.  

Euroopan ympäristökeskus julkaisisi joka vuosi raportin jätteen synnyn ehkäisyn kehityksestä jäsenmaissa ja Unionissa. 

Biojätteen erilliskeräys (jätedirektiivin 22 artikla)  

Biojätteen erilliskeräysvaatimusta tiukennettaisiin jonkin verran nykyisestä. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa biojätteen erilliskeräys, jos se on teknisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti toteutettavissa sekä aiheellista kompostia koskevien laatuvaatimusten varmistamiseksi ja jätedirektiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.  

Pienten jätemäärien kuljetusten rajaaminen rekisteröintimenettelystä (jätedirektiivin 26 artikla) 

Jäsenmaat voisivat rajata jätteen kuljettajien rekisteröintimenettelyn ulkopuolelle yritykset, jotka keräävät tai kuljettavat enintään 20 tonnia vaaratonta jätettä vuodessa. 

Vaarallisia jätteitä koskeva vuosiraportointivelvollisuus (jätedirektiivin 35 artikla) 

Vaarallisen jätteen käsittelijät, kerääjät, kuljettajat, kauppiaat ja välittäjät sekä vaarallisen jätteen tuottajat velvoitettaisiin raportoimaan sähköisen järjestelmän kautta viranomaiselle vuosittain tuottamistaan, käsittelemistään, kuljettamistaan, keräämistään tai välittämistään vaarallisista jätteistä. Vaarallisista jätteistä ja tarpeen mukaan muista jätteistä olisi pidettävä jäsenvaltion maantieteellisen alueen kattavaa sähköistä rekisteriä tai yhteen sovitettuja rekistereitä. Nykyisen direktiivin ja Suomen lainsäädännön mukaan tiedot on toimitettava viranomaiselle pyydettäessä. 

Jäsenvaltioiden raportointi komissiolle (jätedirektiiviin 37 artikla, pakkausjätedirektiivin 12 artikla, kaatopaikkadirektiivin 15 artikla, romuajoneuvodirektiivin 9 artikla, paristo- ja akkudirektiivin 22 artikla, SER-direktiivin 16 artiklan 5a—5d kohta)  

Jäsenvaltioihin kohdistettavia raportointivelvollisuuksia ehdotetaan kaikkien ehdotukseen sisältyvien direktiivien osalta kevennettäväksi luopumalla velvollisuudesta toimittaa komissiolle kolmen vuoden välein kertomus direktiivien täytäntöönpanosta.  

Yhdyskuntajätteen, rakennus- ja purkujätteen ja pakkausjätteen uudelleenkäytön valmistelua ja kierrätystä sekä jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämistä koskevien tavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi jäsenmaiden olisi toimitettava tarpeelliset tiedot komissiolle vuosittain (viimeistään 18 kuukauden kuluttua kalenterivuoden päättymisestä), ensimmäisen kerran vuodelta 2020. Nykyisin edellytetään vuotuisten tietojen raportointia kolmen vuoden välein. Elintarvikejätettä koskevat tiedot olisi toimitettava komissiolle joka toinen vuosi. Rakennus- ja purkujätettä koskevissa tiedoissa olisi ilmoitettava erikseen kierrätetty tai uudelleenkäyttöön valmisteltu sekä maantäyttöön toimitettu tai valmisteltu jäte. Komissiolle toimitettavien tietojen tulisi olla kolmannen tahon todentamia ja niihin tulisi liittää laaduntarkastusraportti. Komissio laatisi tiedoista yhteenvetoraportin toimenpidesuosituksineen joka kolmas vuosi.  

Myös romuajoneuvoja ja sähkö- ja elektroniikkalaitteita sekä paristoja ja akkuja koskevia raportointivelvollisuuksia muutettaisiin pääosin edellä mainittujen direktiivien mukaisiksi.  

Varhaisvaroitusraportti (jätedirektiivin 11 b artikla, pakkausjätedirektiivin 6 b artikla, kaatopaikkadirektiivin 5 a artikla) 

Komissio laatisi kolme vuotta ennen asianomaisissa direktiiveissä säädettyjen tavoitteiden määräaikaa raportin, jossa arvioitaisiin kunkin jäsenmaan edistymistä tavoitteiden saavuttamiseksi, esitettäisiin luettelo maista, joiden osalta tavoitteen saavuttaminen on vaarassa jäädä toteutumatta ja esitetään suosituksia kyseisille jäsenmaille.  

Toimivallan siirtäminen komissiolle  

Komissiolle ehdotetaan siirrettäväksi valta hyväksyä delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi seuraavissa asioissa:  

jätedirektiivi: sivutuotteiden ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat edellytykset (5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 2 kohta), jäteluettelon muuttaminen (7 artiklan 1 kohta), hyväksyttyjen uudelleenkäyttöjärjestelmien vähimmäisvaatimukset (11a artiklan 2 kohta), menettelyjen vahvistaminen jätteenpolton yhteydessä tapahtuvan metallin kierrätyksen huomioon ottamiseksi (11a artiklan 6 kohta), jätteen kuljetuksen rekisteröintivelvollisuuden rajaukseen liittyvän jätemäärän kynnysarvon mukauttaminen (26 artikla), jätteen käsittelyä koskevien vähimmäisvaatimusten laatiminen (27 artikla) sekä jätedirektiivin liitteiden (hyödyntämis- ja käsittelytoimien luettelo, jätteen vaaraominaisuuksien määrittely) muuttaminen (38 artikla).  

pakkausjätedirektiivi hyväksyttyjen uudelleenkäyttöjärjestelmien vähimmäisvaatimukset (6a artiklan 2 kohta), liitteessä I lueteltujen pakkauksia kuvaavien esimerkkien muuttaminen (19 artiklan 2 kohta), edellytysten määrittäminen, joiden mukaan ei sovelleta tietyissä tapauksissa 11 artiklassa esitettyjä raskasmetallien pitoisuusrajoja (11 artiklan 3 kohta) ja direktiivin soveltamista inertteihin pakkausmateriaaleihin koskevat säännökset (20 artikla).  

kaatopaikkadirektiivi: kaatopaikkadirektiivin liitteiden muuttaminen (16 artikla). Direktiivin liitteissä I—III on suurin osa kaatopaikkoja koskevista aineellisista vaatimuksista.  

Edellä mainitut säädökset annetaan voimassa olevien säädösten mukaan valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä (komitologiamenettely).  

Lisäksi ehdotetaan tarkastelumenettelyn mukaisen komitologiakomitean perustamista täytäntöönpanosäädösten valmistelua varten esimerkiksi jätteen synnyn ehkäisyä koskevien indikaattorien vahvistamisesta ja elintarvikejätteen määrän mittausmenetelmistä sekä jätedirektiivissä säädettyjen rekisterien vähimmäisedellytyksistä.  

3.3  Kansallinen täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden tulisi saattaa direktiivimuutokset voimaan kansallisessa lainsäädännössä viimeistään 18 kuukauden kuluttua direktiivien voimaantulosta. 

3.4  Oikeusperusta

Ehdotuksilla olisi sama oikeusperusta kuin muutettavaksi ehdotetuilla direktiiveillä. Pakkausjätedirektiivin muutosehdotuksen osalta oikeusperusta olisi siten SEUT-sopimuksen 114 artikla (sisämarkkinat) ja muiden direktiiviehdotusten osalta SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohta (ympäristö). 

3.5  Toissijaisuusperiaate

Ehdotukset ovat komission mukaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska siinä rajoitutaan mainittujen direktiivien muuttamiseen ja luodaan puitteet yhteisille tavoitteille samalla kun jäsenvaltioille jätetään vapaus päättää tarkemmista toteutustavoista. 

4.1  Lainsäädännölliset vaikutukset

Ehdotusten täytäntöönpano edellyttäisi lainsäädännöllisiä muutoksia ainakin jätelakiin (646/2011) ja jäteasetukseen (179/2012) sekä pakkauksista ja pakkausjätteistä (518/2014), sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (519/2014), paristoista ja akuista (520/2014), kaatopaikoista (331/2013) ja romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa (123/2015) annettuihin valtioneuvoston asetuksiin.  

4.2  Taloudelliset vaikutukset

Komissio arvioi ehdotuksilla olevan mahdollisuus luoda Euroopan Unionissa jopa 170 000 suoraa työpaikkaa vuoteen 2035 mennessä. Työpaikkoja syntyisi pääasiassa kierrätysteollisuudessa. Komissio mukaan ehdotuksilla on positiivisia vaikutuksia EU:n jätehuolto- ja kierrätysalojen kilpailukyvylle sekä EU:n valmistusteollisuudelle. Ne johtaisivat parempaan laajennetun tuottajavastuun käyttöönottoon sekä vähentäisivät riskejä raaka-aineiden saatavuuden ja hintojen osalta. 

Valtioneuvoston alustavan arvion mukaan ehdotukset jätteiden lajittelun, uudelleenkäytön ja kierrätyksen tehostamiseksi lisäisivät jonkin verran Suomessa eri toimijoille aiheutuvia kustannuksia. Arvioita on tarkoitus täsmentää vuoden 2016 aikana toteutettavilla erillisselvityksillä. Kustannukset tulisivat kuluttajien ja jätteen tuottajien maksettaviksi joko lisääntyvinä jätehuoltomaksuina tai tuotteiden hintojen nousuina.  

4.3  Hallinnolliset vaikutukset

Komission arvion mukaan ehdotettujen muutosten seurauksena hallinnollinen taakka vähenisi erityisesti pk-yrityksissä, vaatimukset yksinkertaistuisivat ja täytäntöönpano paranisi. 

Valtioneuvoston alustavan arvion mukaan ehdotus vaarallisten jätteiden raportointivelvollisuudesta lisäisi yritysten ja viranomaisten hallinnollista taakkaa. Pienten jätemäärien kuljetusten rajaaminen rekisteröintimenettelystä keventäisi joidenkin jätteenkuljettajien hallinnollista taakkaa. Määrärajan täyttymisen ja kuljetetun jätteen laadun valvonta olisi toisaalta työlästä ja vaikeaa, mikä voisi lisätä harmaan talouden toimintaa esimerkiksi romualalla ja lisätä viranomaisten hallinnollista taakkaa. Vaatimus todentaa tilastotietojen oikeellisuus kolmannella osapuolella lisäisi jonkin verran yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, mutta olisi toisaalta hyödyllinen jätteitä koskevien tilastotietojen laadun ja vertailukelpoisuuden parantamiseksi.  

Viranomaisten hallinnollista taakkaa vähentäisi jossain määrin ehdotus luopua tietyistä komissiolle toimitettavista direktiivin täytäntöönpanokertomuksista. Toisaalta ehdotus raportoida vuosittain kierrätystavoitteiden toteutumisesta lisäisi jonkin verran viranomaistyötä.  

4.4  Ympäristövaikutukset

Komission mukaan ehdotusten välittömät myönteiset ympäristöhyödyt liittyisivät parempaan jätehuoltoon sekä merten ja muun ympäristön roskaantumisen vähenemiseen. Välillisiä myönteisiä ympäristöhyötyjä olisivat ensiöraaka-aineiden ja energian kulutuksen väheneminen ja sen seurauksena tapahtuva kasvihuonekaasupäästöjen ja ilman epäpuhtauksien väheneminen. Näiden seurauksena myös vaikutukset ihmisten terveyteen ovat komission arvion mukaan myönteisiä.  

Komissio arvioi merien roskaantumisen vähenevän seitsemällä prosentilla vuoteen 2020 ja 24 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät yli 600 miljoonalla hiilidioksiditonnilla vuosina 2015–2035. Ehdotusten seurauksena uusioraaka-aineita palautuisi talouteen nykyistä enemmän. Komission arvion mukaan kierrätetyn yhdyskunta- ja pakkausjätteen määrä yli kaksinkertaistuisi vuoden 2011 määrään verrattuna. Tämä vastaisi 10–40 prosenttia (materiaalista riippuen) koko EU:n raaka-aineen kysynnästä. 

Komissio on arvioinut ehdotusten ympäristövaikutuksia lähinnä Euroopan unionin tasolla eikä vaikutuksia eri jäsenvaltioissa ole kovinkaan perusteellisesti tarkasteltu. Esimerkiksi ehdotetuista uudelleenkäytön valmistelu- ja kierrätystavoitteista tai erilliskeräysvaatimuksista aiheutuvan jätteiden kuljetuksen lisääntymisen kokonaisympäristövaikutuksia eri maissa ei ilmeisesti ole arvioitu. Myöskään ei ole arvioitu tiukentuvien tavoitteiden vaikutusta mahdollisuuksiin saavuttaa muussa EU-lainsäädännössä asetettuja tavoitteita esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämiseksi energiantuotannossa ja liikennekäytössä. 

Komissio ei ole arvioinut ehdotetuista määritelmien ja laskentaperiaatteiden muutoksista aiheutuvia vaikutuksia jäsenmaiden mahdollisuuksiin saavuttaa ehdotetut tavoitteet. Suomessa on alustavasti arvioitu, että ehdotetut yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen uudelleenkäytön valmistelu- ja kierrätystavoitteet olisivat Suomelle vaativia, mutta teknis-taloudellisesti mahdollisia. Yhdyskuntajätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämistavoitteen arvioidaan olevan verrattain helposti saavutettavissa vuoden 2016 alusta sovellettavan orgaanisen jätteen kaatopaikkakäsittelyä koskevan kiellon ansiosta. Arvioita on tarkoitus Suomen osalta täsmentää määritelmiä ja laskentaperiaatteita koskevien säännösehdotusten keskeisten tulkintojen varmistuttua.