3 
					  Ehdotuksen pääasiallinen sisältö
Ehdotus pohjautuu voimassaolevaan yhdistelmälupadirektiiviin. 
I LUKU – YLEISET SÄÄNNÖKSET 
1–3 artiklat 
Yhdistelmälupadirektiivin ensimmäisessä luvussa säädetään sen asiasisällöstä, määritelmistä ja soveltamisalasta. Uudelleenlaatimista koskevan komission ehdotuksen ensimmäinen muutos koskee työnantajan määritelmän lisäämistä direktiiviin. Työnantajalla tarkoitettaisiin mitä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, sisältäen vuokratyövoimatoimistot, jonka johdon ja/tai valvonnan alaisena työtä tehdään. Ehdotuksen mukaan määritelmä lisäisi oikeusvarmuutta ja vahvistaisi kolmansien maiden kansalaisten työntekijöiden suojelua. Muutoksella ei vaikuta olevan merkitystä Suomen tulkintakäytäntöön.  
Ehdotuksen mukaan direktiivin 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan direktiiviä ei sovellettaisi henkilöihin, joihin sovelletaan lähetettyjä työntekijöitä koskevaa direktiiviä 96/71/EU. Mainitun direktiivin 1 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin yrityksiin, jotka tarjotessaan valtioiden välillä palveluja lähettävät työntekijöitä työhön toisen jäsenvaltion alueelle. Direktiivi koskee työntekijöiden tilapäistä lähettämistä alihankintana, yrityksen sisäisenä siirtona tai vuokratyöntekijöinä. Lähetettyjä työntekijöitä koskevaa direktiiviä ei sovelleta muuhun kuin jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen lähettämiin työntekijöihin, mutta direktiivin mukaan tällaiset kolmansiin maihin sijoittuneet yritykset eivät voi saada suotuisampaa kohtelua kuin jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset. Ehdotus sulkea yhdistelmälupadirektiivin ulkopuolelle EU:n sisällä tapahtuva lähettäminen korvaisi nykyisen muotoilun, jonka mukaan kaikki työntekijöiden lähettäminen on suljettu soveltamisalan ulkopuolelle. Muutoksen myötä direktiivin soveltamisala laajenisi kattamaan kolmansien maiden yritysten lähetetyt työntekijät alihankinnan ja vuokratyön osalta. 
Ehdotuksen mukaan direktiivin 3 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaan kolmansien maiden kansalaiset, jotka saavat suojelua tai ovat hakeneet suojelua kansallisen lainsäädännön, kansainvälisten velvoitteiden tai jäsenvaltion käytännön mukaisesti eikä hakemusta ole lainvoimaisesti ratkaistu, otettaisiin direktiivin soveltamisalan piiriin. Muutoksella ei vaikuta oleva merkitystä Suomeen, koska nämä kolmannen maan kansalaiset voivat tälläkin hetkellä hakea oleskelulupaa työnteon perusteella, minkä seurauksena he tulevat siten sitä koskevien menettelyjen ja oikeuksin piiriin. 
Lisäksi komission ehdotuksessa soveltamisalaan esitetään useita teknisiä muutoksia, joilla ei kuitenkaan ole vaikutusta direktiivin soveltamiseen.  
II LUKU – YHDEN HAKEMUKSEN MENETTELY JA YHDISTELMÄLUPA 
4 artikla 
Artiklassa säädetään yhden hakemuksen menettelystä. Ehdotuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltio voisi edelleen päättää, kumpi, työntekijä vai työnantaja, tekee hakemuksen. Muutos sen sijaan olisi, että jäsenvaltio ei voisi enää päättää, että hakemus on tehtävä ennen maahantuloa, vaan hakemisen tulisi olla mahdollista sekä ulkomailla että jäsenvaltiossa. Ehdotetulla muutoksella ei vaikuta olevan merkitystä Suomeen, koska oleskelulupahakemuksen tekee hakija ja sitä voi hakea ulkomailla tai Suomessa, jos hakija oleskelee Suomessa. Ulkomaalaislain lähtökohta on, että oleskelulupaa kuitenkin haetaan ennen maahan saapumista, mutta sääntely on ehdotuksen mukainen. 
Ehdotuksen 4 artiklan 3 kohta koskee viisumin myöntämistä tilanteessa, jossa harkinta oleskeluluvan myöntämisestä tehdään ainoastaan vasta sen jälkeen, kun hakija on saapunut jäsenvaltioon. Ehdotuksen mukaan tällaisen menettelyn omaavan jäsenvaltion osalta edellytettäisiin, että yhden hakemuksen menettely ei vaikuta viisumimenettelyyn. Muutoksella pyritään välttämään maahantuloviisumin epääminen tai sen myöntämisen viivästyminen, jos yhdistelmäluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Ehdotetulla muutoksella ei vaikuta olevan merkitystä Suomeen, koska oleskelulupa voidaan myöntää sekä Suomessa että ulkomailla haettuna. Lisäksi ulkomaalaislain muutokset pitkäkestoisen viisumin käyttöön ottamisen osalta tulevat voimaan 1.6.2022. Ensivaiheessa sääntely koskee erityisasiantuntijoita ja startup-yrittäjiä perheenjäsenineen. Suomessa pitkäkestoinen viisumi myönnetään ainoastaan niin sanottua nopeutettua maahantuloa varten sen jälkeen, kun oleskelulupa on myönnetty, ja vain, jos hakija sitä haluaa hakea. 
5 artikla 
Artiklassa säädetään toimivaltaisesta viranomaisesta ja neljän kuukauden määräajasta tehdä päätös hakemukseen. Ehdotuksessa ei esitetä muutoksia näiltä osin, paitsi että neljän kuukauden määräajan tulee sisältää aika, joka johtuu työmarkkinatilanteen (saatavuusharkinta) selvittämisestä ja viisumin myöntämisestä maahantuloa varten. Voimassa olevassa ulkomaalaislain 82 §:ssä säädetään direktiivissä säädetyin tavoin neljän kuukauden käsittelyn aikarajasta, mutta valmisteilla olevassa ulkomaalaislain 5 luvun muuttamista koskevassa hallituksen esityksen luonnoksessa esitetään säädettävän lyhyemmästä, kahden kuukauden enimmäiskäsittelyajasta.  
6 ja 7 artikla 
Ehdotuksen 6 ja 7 artiklassa säädetään yhdistelmäluvan ja muuta tarkoitusta kuin työntekoa varten myönnettävän oleskeluluvan muotovaatimuksista. Komissio ei esitä muutoksia voimassa olevan direktiivin asiasisältöön. 
8 artikla 
Artiklassa säädetään hakijalle annettavista menettelyllisistä takeista. Siinä säädetään velvollisuudesta perustella kirjallisesti luvan myöntämistä, muuttamista ja uudistamista koskeva päätös sekä hakemuksen hylkäämistä koskeva päätös sekä muutoksenhakua koskeva menettely määräaikoineen. Komissio ei esitä muutoksia voimassa olevan direktiivin asiasisältöön. 
9 artikla 
Artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta pyydettäessä antaa riittävät tiedot kolmannen maan kansalaiselle ja tulevalle työnantajalle vaadittavista asiakirjoista täydellisen hakemuksen tekemiseksi. Ehdotuksessa esitetään säädettävän tarkemmin niistä tiedoista, jotka toimivaltaisen viranomaisen on annettava, mukaan lukien tiedot kolmansien maiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, velvollisuuksista ja menettelyllisistä takeista. Muutoksella arvioidaan olevan vähäisiä vaikutuksia nykyisiin käytäntöihin. 
10 artikla 
Artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta vaatia hakijoilta tarvittaessa maksuja hakemusten käsittelystä. Ehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltion perimät maksut ovat oikeasuhtaisia ja perustuvat lupien käsittely- ja myöntämispalveluihin. Muutoksella ei vaikuta olevan vaikutusta hakemusmaksujen määräytymiseen, koska niitä koskeva sisäministeriön asetus Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuudesta perustuu valtion maksuperustelakiin.  
11 artikla 
Artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa säädettäisiin jatkossakin yhdistelmälupaan liittyvistä oikeuksista, joita ovat maahantulo ja oleskelu jäsenvaltiossa ja esteetön pääsy jäsenvaltioon, oikeus harjoittaa myönnetyn luvan mukaista työtä ja oikeus saada tietoa omista oikeuksistaan. 
Ehdotus sisältää uusina säännöksinä artiklan 2–4 kohdat, joilla pyritään parantamaan kolmansien maiden kansalaisten työntekijöiden suojelua. Ehdotuksen 2 kohdassa säädettäisiin kolmannen maan kansalaisen oikeudesta vaihtaa työnantajaa luvan voimassaoloaikana. Ehdotuksen 3 kohdan mukaan jäsenvaltio voisi tällaisessa tilanteessa edellyttää ilmoituksen tekemistä toimivaltaiselle viranomaiselle ja voisi myös edellyttää työmarkkinatilanteen selvittämistä. Jäsenvaltio voisi myös asettaa enintään 30 päivän odotusajan työpaikan vaihtamiselle, jonka aikana edellä mainitut toimet on selvitetty, ja jäsenvaltio voisi mainitun 30 päivän aikana estää työpaikan vaihtamisen.  
Voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan ammattialakohtainen työntekijän oleskelulupa oikeuttaa vaihtamaan työnantajaa luvan voimassaolon aikana, kun uusi työ uuden työnantajan palveluksessa koskee samaa ammattialaa. Jos uusi työ ei koske samaa ammattialaa, tulee kolmannen maan kansalaisen hakea uutta työntekijän oleskelulupaa. Jos työntekijän oleskelulupa myönnetään työnantajakohtaisena, oikeutta työnantajan vaihtamiseen ei ole voimassa olevan oleskeluluvan puitteissa, vaan tällöin edellytetään uuden hakemuksen tekemistä. Valmisteilla olevan, edellä mainitun ulkomaalaislain 5 lukua koskevan hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotetaan, että työnantajakohtaisesta työntekijän oleskeluluvasta luovutaan. Muissa työntekoon oikeuttavissa oleskeluluvissa luvanhaltija voi vaihtaa työnantajaa, kunhan luvan peruste, jolla se on myönnetty, pysyy samana. Ulkomaalaislaissa lisäksi säädetään, että työnantajan tulee viivytyksettä toimittaa työ- ja elinkeinotoimistolle laissa säädetty selvitys, kun se ottaa palvelukseensa kolmannen maan kansalaisen. 
Ehdotuksen 4 kohdassa ehdotetaan, että voimassa olevaa oleskelulupaa ei saisi peruuttaa vähintään kolmen kuukauden aikana siitä, kun oleskeluluvan haltija jää työttömäksi. Kolmannen maan kansalaisen maassa oleskelu tulisi sallia ajan, joka kestäisi 3 kohdassa tarkoitettujen seikkojen selvittämiseen. Ulkomaalaislaissa ei nimenomaisesti säädetä komission ehdotuksen mukaisesti, mutta kolmannen maan kansalaisella on oikeus työttömäksi jäätyään hakeutua toisen työnantajan palvelukseen edellisessä kappaleessa kuvatulla tavalla. Komission ehdotuksessa ei säädetä, onko merkitystä annettava ajankohdalle, missä vaiheessa oleskeluluvan voimassaoloa työttömäksi jääminen tapahtuu.  
III LUKU – OIKEUS YHDENVERTAISEEN KOHTELUUN 
12 artikla 
Artiklassa säädetään oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun. Yhdistelmäluvan haltijoita kohdellaan artiklan mukaan yhdenvertaisesti jäsenvaltion kansalaisten kanssa useilla alueilla, sisältäen työolot, yhdistymisvapauden, sosiaaliturvaetuudet, koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen, ammatillisten tutkintojen tunnustamisen, veroetuudet, tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja työvoimatoimistojen tarjoamat neuvontapalvelut. Artiklassa säädetään jatkossakin myös yhdenvertaisen kohtelun rajoittamisesta joillakin alueilla, jossa sääntelyä täsmennettäisiin asunnon saamisen ja sosiaaliturvan osalta. EU:n sisällä lähetettyihin sovelletaan vain osin Suomen työlainsäädäntöä. 
Nykyisessä 12 artiklassa oleva säännös yhdenvertaiseen kohteluun ”kansallisen oikeuden mukaisiin asunnon saamiseen liittyvään menettelyyn rajoittamatta sopimusvapautta” tarkennettaisiin koskemaan sekä yksityistä (private housing) että yleisesti saatavilla olevia asuntoja (public housing). Voimassa olevan direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat rajoittaa yhdenvertaista kohtelua rajoittamalla asunnon saantia. Jäsenvaltioiden mahdollisuus rajoittaa asunnon saantia muutettaisiin koskemaan yleisesti saatavilla olevia asuntoja. Muutoksella ei vaikuta olevan vaikutusta nykyisiin käytäntöihin. 
Lisäksi direktiivin 12 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään yhdenvertaisesta kohtelusta sosiaaliturvan saatavuuden suhteen, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, joka sisältää perhe-etuudet. Komissio on tutkinut Euroopan unionin tuomioistuimen Italian lainsäädännöstä hiljattain antaman tuomion (C-302/19) yhdistelmälupadirektiivin kannalta. Komissio ehdottaa, että direktiivin johdanto-osan 24 kappale muutetaan vastaamaan tätä tuomiota poistamalla siitä kaksi viimeistä virkettä. Näin ollen ehdotuksella huomioitaisiin yhdenvertainen kohtelu tilanteissa, joissa luvanhaltijan perheenjäsenet oleskelevat kolmannessa maassa. Muutoksen ei katsota laajentavan perhe-etuuksien vientiä kolmansiin valtioihin, eikä sillä ole vaikutusta nykyisiin käytäntöihin. Lisäksi ehdotuksessa huomioitaisiin niiden kolmannen maan kansalaisten, joiden työnteko perustuu viisumiin, oikeus perhe-etuuksiin, jos työskentely jäsenvaltiossa kestää yli kuusi kuukautta. Muutoksella ei vaikuta olevan vaikutusta nykyisiin käytäntöihin. 
13 ja 14 artikla 
Komissio ehdottaa uusia artikloja yhdenvertaisuussäännösten vahvistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhtaisista ja varoittavista seuraamuksista työnantajille, jos tämän direktiivin mukaisesti säädettyjä kansallisia säännöksiä rikotaan, erityisesti työehtojen ja työolojen, yhdistymisvapauden sekä sosiaaliturvaetuuksien saatavuuden osalta. Näihin toimenpiteisiin olisi sisällytettävä seurantaa, riskiarviointia ja tarvittaessa tarkastuksia. Komissio ehdottaa jäsenvaltiolle velvollisuutta ilmoittaa komissiolle viivytyksettä säännöksistä ja menettelyistä ja niiden muutoksista. Lisäksi jäsenvaltion tulee varmistaa, että työsuojeluviranomaisella ja muulla toimivaltaisella viranomaisella, ja jos siitä kansallisella säädetään, myös työntekijöitä edustavalla järjestöllä on pääsy työntekopaikalle.  
Ehdotuksen mukaan valvonnan tehostamiseksi tulee ottaa käyttöön valitusmekanismit kanteen nostamiseksi työnantajaa vastaan joko suoraan tai kolmannen osapuolen avustuksella, jos siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja jos tällä on laillinen intressi varmistaa tämän direktiivin noudattaminen, tai toimivaltaisen viranomaisen välityksellä, jos siitä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä. Jäsenvaltion tulee lisäksi varmistaa, että kolmannen kansalaisella on jäsenvaltion kansalaisen kanssa yhtäläinen pääsy menettelyihin, joilla suojataan irtisanomiselta tai muulta työnantajan epäsuotuisalta kohtelulta tai kaikki oikeudelliset ja/tai hallinnolliset menettelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin noudattaminen. 
IV LUKU – LOPPUSÄÄNNÖKSET 
15 artikla 
Artiklassa säädetään suotuisimmista säännöksistä, joiden mukaan direktiivi ei estä soveltamasta suotuisampia säännöksiä. Komissio ei esitä muutoksia voimassa olevan direktiivin asiasisältöön. 
16 artikla 
Artiklassa säädetään yleisölle suunnatusta tiedotuksesta. Ehdotuksessa asetetaan jäsenvaltiolle tarkempia velvoitteita yleisölle tiedottamisesta. Tietojen tulee olla helposti saatavilla. Artiklassa säädettäisiin, että myös hakemusta varten tarvittavista asiakirjatodisteista sekä maahantuloa ja maassa oleskelua koskevista edellytyksistä, mukaan lukien kolmansien maiden oikeuksista, velvollisuuksista ja menettelyllisistä takeista, tulee antaa tietoa.  
17–21 artiklat  
Artikloissa säädetään raportoinnista, yhteyspisteistä, saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, voimaantulosta ja vastaanottajista, kuten voimassa olevassa direktiivissä. Ehdotuksen 17 artiklan raportointia tarkennettaisiin siten, että tilastot tulisi toimittaa kalenterivuosittain päätöksen tyypin, perusteen, voimaanoloajan pituuden ja kansalaisuuden mukaan eriteltynä, ja tiedot tulisi toimittaa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua jakson päättymisestä. Ehdotuksen 19 artiklan mukaan voimassa oleva direktiivi kumotaan, kun uudelleenlaaditun direktiivin kansalliselle täytäntöönpanolle asetettu määräaika on päättynyt. 
5 
					  Ehdotuksen vaikutukset
Ehdotukseen liittyy komission vaikutusten arviointi SWD(2022) 656 final ja sen tiivistelmä SWD(2022) 655 final. 
i)	Taloudelliset vaikutukset 
Komission tekemän arvion mukaan ehdotetulla muutoksella ei olisi taloudellisia vaikutuksia EU:n budjettiin.  
Kansalliset taloudelliset vaikutukset liittyvät hallinnollisiin toimiin ja ovat alustavien arvioiden perusteella vähäiset.  
ii)	Vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön  
Ehdotus aiheuttaa tarpeen muuttaa kansallista lainsäädäntöä, erityisesti ulkomaalaislain työntekoa koskevia säännöksiä. Ehdotuksen perusteella muutokset koskisivat erityisesti työvoiman hyväksikäyttöön liittyviä säännöksiä ja kolmansista maista tulevien työntekijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien täsmentämistä. Ehdotuksen mukaan yhdistelmäluvan peruuttamiseen ja siihen liittyvään oleskeluoikeuteen ehdotetaan, että kolmannen maan kansalaiselle sallitaan lupa jäädä luvan voimassaoloaikana jäsenvaltion alueelle vähintään kolmeksi kuukaudeksi, jos yhdistelmäluvan haltija menettää työpaikkansa. Tällä on merkitystä kansallisen lainsäädäntöön ja sen tulkintaan.  
iii) 	Muut vaikutukset  
Yritykset ja työnantajat voivat joutua noudattamaan uusia säännöksiä työvoiman hyväksikäytön ehkäisemisestä, tarkastuksista ja seuraamuksista. Mahdollisesti tiukemmat toimenpiteet auttavat ehkäisemään, havaitsemaan ja sanktioimaan työnantajien haitallisia käytäntöjä koskien kolmansien maiden kansalaisia. Toimenpiteillä on todennäköisesti myönteisiä vaikutuksia ja se vahvistaisi lainmukaisesti toimivien yritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä, sillä se estäisi epäreilua kilpailua.  
Ehdotuksen odotetaan tehostavan kolmansien maiden kansalaisten työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua selventämällä direktiivin epäjohdonmukaisuudet ja tulkinnanvaraisuudet. Lisäksi poistamalla yhteys yhteen työnantajaan, mikä toteutunee oman kansallisen lakihankkeen johdosta jo kuluvan vuoden aikana ilman yhdistelmädirektiivin vaikutustakin, voidaan arvioida vähentävän riippuvuutta ja työnantajan mahdollisuuksia työvoiman hyväksikäyttöön.  
Ehdotus voi johtaa siihen, että EU:hun saapuvien kolmansien maiden kansalaisen määrä lisääntyy maltillisesti parempien oikeuksien seurauksena. Vaikutuksen kotimaisiin työmarkkinoihin arvioidaan olevan marginaalinen. Ehdotus johtaa todennäköisesti myös siihen, että kolmansien maiden kansalaisten integraatio ja sosiaalinen koheesio paranevat, mistä hyötyvät sekä kolmansien maiden kansalaiset että EU-kansalaiset.