1  Tausta

Euroopan komissio antoi 12 päivänä syyskuuta 2023 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi pienten ja keskisuurten yritysten kotipaikkaan perustuvasta verotusjärjestelmästä ja direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta (Proposal for a Council Directive establishing a Head Office Tax system for micro, small and medium sized enterprises, and amending Directive 2011/16/EU, COM(2023) 528 final), jäljempänä direktiiviehdotus. Direktiiviehdotus on osa laajempaa komission valmistelemaa pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä pk-yritysten, apupakettia (SME relief package). Komission lehdistötiedote 12.9.2023 pk-yritysten apupakettia koskevasta tiedonannosta ja siihen liittyvistä aloitteista, toimenpiteistä ja ehdotuksista: https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_23_4409 

Tässä U-kirjelmässä esiteltävä direktiiviehdotus pk-yritysten kotipaikkaan perustuvasta verotusjärjestelmästä annettiin samanaikaisesti kahden muun yritysverotusta koskevan direktiiviehdotuksen kanssa: ehdotus yritysten tuloverotusta Euroopassa koskevasta kehyksestä COM(2023) 532 final, jäljempänä BEFIT-direktiiviehdotus, sekä siirtohinnoittelua koskeva direktiiviehdotus COM(2023) 529 final. Näistä ehdotuksista laaditaan erilliset U-kirjelmät. 

Pk-yritysten kotipaikkaan perustuvaa verotusjärjestelmää koskevaan direktiiviehdotukseen liittyen julkaistiin myös direktiiviehdotusta koskeva vaikutusarvio SWD(2023) 302 final, sekä vaikutusarvion yhteenveto SWD(2023) 303 final. 

2  Ehdotuksen tavoite

Euroopan unionissa ei tällä hetkellä ole käytössä yhteistä järjestelmää yritysten verotettavan tuloksen laskemiselle, vaan jokainen jäsenvaltio soveltaa kansallista verolainsäädäntöään veropohjan määrittämiseksi sekä veron laskemiseksi. Näin ollen 27 erilaisen yritysverojärjestelmän rinnakkainen olemassaolo ja vuorovaikutus unionin alueella johtaa verosäännösten noudattamisen monimutkaisuuteen sekä yrityksille epätasa-arvoiseen toimintaympäristöön. Tästä johtuen yrityksille voi aiheutua muun muassa korkeita hallinnollisia kustannuksia säännösten noudattamisesta, esteitä toiminnan laajentamiselle jäsenvaltioiden rajojen yli sekä riskejä kaksinkertaisesta verotuksesta. Mainitut ongelmat aiheuttavat suhteessa suurempaa taakkaa pk-yrityksille kuin suurille konserneille. Komissio on tutkinut pk-yritysten hallinnollisia kustannuksia: European Commission, Directorate-General for Internal Market, Industry, Entrepreneurship and SMEs, European Innovation Council and SMEs Executive Agency, Di Legge, A., Ceccanti, D., Hortal Foronda, F. et al., Tax compliance costs for SMEs – An update and a complement – Final report, Publications Office of the European Union, 2022, https://data.europa.eu/doi/10.2873/180570 Komission mukaan globalisaation ja digitalisaation myötä eroavaisuudet eri järjestelmien ja jäsenvaltioiden käytäntöjen välillä ovat jopa entisestään pirstaloituneet, mikä on johtanut sisämarkkinoiden häiriöihin. Useat sovellettavat verotusjärjestelmät ja normistot voivat johtaa myös viranomaisten välisten prosessien ja käytäntöjen eroavaisuuksiin, ja sitä kautta pitkittyneisiin prosesseihin, epävarmuuteen ja epäennustettavuuteen sekä ristiriitatilanteisiin. Nämä seikat aiheuttavat haasteita erityisesti yksittäisille pk-yrityksille, jotka yrittävät laajentaa toimintaansa oman jäsenvaltionsa rajojen ulkopuolelle. 

Direktiiviehdotuksessa ehdotetaan luotavaksi vapaaehtoinen yksinkertaistettu mekanismi verotettavan tuloksen laskentaan EU:n alueella verotuksellisesti asuville ja sisämarkkinoilla kiinteiden toimipaikkojen kautta toimiville pk-yrityksille. Ehdotetussa pk-yritysten kotipaikkaan perustuvassa verotusjärjestelmässä verotettava tulos eli veropohja laskettaisiin pääliikkeen kotipaikan verotusjärjestelmän sääntöjen mukaisesti, mutta lopullinen veron määrä laskettaisiin kunkin kiinteän toimipaikan sijaintivaltion verokannalla. Ehdotuksen tavoitteena on muun muassa helpottaa pk-yrityksiin kohdistuvia tuloverotukseen liittyviä hallinnollisia prosesseja niin kutsutun yhden luukun periaatteen (one-stop-shop) kautta, vähentää hallinnollista taakkaa ja hallinnollisia kustannuksia sekä muutoinkin vähentää pk-yrityksille aiheutuvaa epävarmuutta ja hankaluutta vieraiden maiden verojärjestelmissä toimimisesta. 

3  Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

4  Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteisiin

Direktiiviehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 115 artiklaan, jonka mukaan neuvosto antaa yksimielisesti erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä sekä Euroopan parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan direktiivejä jäsenvaltioiden sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, jotka suoraan vaikuttavat sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 114 artiklan soveltamista. Ehdotuksen hyväksyminen neuvostossa edellyttää näin ollen kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotettu oikeusperusta on asianmukainen. 

Toissijaisuus ja suhteellisuusperiaate 

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaan unioni käyttää toimivaltaansa toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni toimii muilla kuin sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla ainoastaan, jos suunnitellun toiminnan tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Toiminnan sisältö ja muoto eivät saa kuitenkaan ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimuksissa määrättyjen tavoitteiden saavuttamiseksi (suhteellisuusperiaate). 

Arvioitaessa tarkastelun kohteena olevaa direktiiviehdotusta toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen kannalta on arvioitava ovatko ehdotetut toimet pk-yritysten rajat ylittävän toiminnan sujuvoittamisen ja sisämarkkinoiden tarkoituksenmukaisen toiminnan turvaamisen kannalta tarpeen ja oikeasuhtaisia. Direktiiviehdotuksen taustalla ovat tavoitteet muun muassa pk-yritysten hallinnollisen taakan vähentämisestä sekä rajat ylittävän toiminnan helpottamisesta. Koska sisämarkkinoilla ei ole käytössä yhteistä yritysverojärjestelmää, vaan 27 eri jäsenvaltion järjestelmät, toimintakenttä on monimutkainen ja hajanainen, mikä aiheuttaa komission mukaan yrityksille korkeita hallinnollisia kustannuksia sekä haittaa yritystoiminnalle. 

Komission mukaan jäsenvaltioiden yritysverotusjärjestelmien erot voivat myös johtaa järjestelmien yhteensopimattomuuteen sekä kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamattomuuteen. Direktiiviehdotuksen taustalla vaikuttavat komission esittämät ongelmat ovat kaikille jäsenvaltioille yhteisiä, jolloin tilannetta ei ole komission mukaan mahdollista korjata pelkästään kansallisten toimenpiteiden avulla, vaan kansalliset toimenpiteet saattaisivat vain entisestään monimutkaistaa ja hajanaistaa toimintakenttää sekä johtaa tehottomuuteen ja yhteensopimattomiin vaikutuksiin. Komission mukaan direktiiviehdotuksen tavoitteita ei ole mahdollista tehokkaasti saavuttaa pelkästään jäsenvaltioiden kansallisilla toimenpiteillä, vaan parhaiten tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa yhteisellä lähestymistavalla. Näin ollen komissio on arvioinut direktiiviehdotuksen olevan toissijaisuusperiaatteen mukainen. Valtioneuvosto katsoo, että komission arvioita voidaan pitää perusteltuna ja direktiiviehdotuksen voidaan katsoa täyttävän toissijaisuusperiaatteen vaatimukset. 

Suhteellisuusperiaatteen osalta komissio on arvioinut, että ehdotetut toimenpiteet eivät ylitä sitä, mikä on vähintään tarpeellista pk-yritysten rajat ylittävän toiminnan järjestämiseksi sekä sisämarkkinoiden tarkoituksenmukaisen toiminnan turvaamiseksi. Ehdotetun direktiivin soveltamisala koskee vain veropohjan laskemista tietyissä rajoitetuissa tilanteissa, eikä kyse ole jäsenvaltioiden verotussääntöjen laajemmasta harmonisoinnista. Valta veroprosentin määrittämiseen säilyisi kuitenkin kiinteän toimipaikan sijaintivaltiolla. Ehdotettu sääntely koskee nimenomaan toimintaa kiinteiden toimipaikkojen muodossa, eivätkä kiinteät toimipaikat ole pääliikkeestään erillisiä oikeussubjekteja. Direktiiviehdotus loisi ainoastaan vapaavalintaisen mahdollisuuden pk-yrityksille käyttää ehdotettua yksinkertaistettua järjestelmää. Edellä esitetyn perusteella komissio on arvioinut esitettyjen toimenpiteiden olevan oikeasuhtaisia ja direktiiviehdotuksen olevan suhteellisuusperiaatteen mukainen. 

Valtioneuvosto katsoo, että myös komission tekemää arviota direktiiviehdotuksen suhteellisuusperiaatteen mukaisuudesta voitaneen pitää sinänsä perusteltuna. Suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta olisi kuitenkin otettava huomioon myös se, että uuden järjestelmän ja menettelyiden käyttöönotto aiheuttaa aina myös hallinnollisia kustannuksia sekä viranomaisille että verovelvollisille, ja jatkossa ehdotettua järjestelmää sovellettaisiin kansallisen verojärjestelmämme rinnalla. Uudesta järjestelmästä ja sen käyttöönotosta aiheutuvan hallinnollisen taakan tulisi olla pienempi kuin järjestelmästä saatava hyöty. Suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta olisi huomioitava myös se, että direktiiviehdotus tarkoittaisi veropohjan laskemisen, veronkannon sekä muutoksenhakuprosessien keskittämistä pääliikkeen sijaintivaltioon, mikä tarkoittaisi kiinteän toimipaikan sijaintivaltioilta luopumista näiden asioiden kansallisesta kontrollista. Toisaalta järjestelmä perustuisi keskinäiseen tunnustamiseen ja toimisi siten tässä suhteessa kumpaankin suuntaan, mitä voitaneen pitää perusteltuna ehdotetun järjestelmän toimivuuden ja suhteellisuuden kannalta. Lisäksi direktiiviehdotuksen mukaan ehdotuksella ei olisi tarkoitus nimenomaisia ehdotuksia laajemmin muuttaa jäsenvaltioiden paikallisten lainsäädäntöjen mukaisia säännöksiä koskien esimerkiksi verotarkastuksia ja oikeussuojakeinoja. Lisäksi kullakin jäsenvaltiolla säilyisi toimivalta kansallisen yritysveroprosentin määrittämisen osalta. Kokonaisuutena arvioiden valtioneuvosto katsoo, että komission arviota suhteellisuusperiaatteesta voidaan pitää perusteltuna ja direktiiviehdotuksen voidaan katsoa olevan suhteellisuusperiaatteen mukainen. 

Säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirto komissiolle 

Direktiiviehdotuksessa ehdotetaan siirrettäväksi komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä koskien ehdotetun direktiivin liitteiden I–IV muuttamista, jotta tulevaisuudessa jäsenvaltioiden lainsäädännöissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset liitteissä esitettyihin asioihin voitaisiin saattaa osaksi direktiiviä liitteitä päivittämällä. 

Ehdotuksessa komissiolle esitetty valta antaa delegoituja säädöksiä perustuu SEUT 290 artiklaan. Artiklan mukaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä määritellään nimenomaisesti tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. 

Ehdotettua delegoitua säädösvaltaa koskevat direktiiviehdotuksen liitteet sinänsä koskevat ehdotetun direktiivin soveltamisalaa, sillä liitteissä vahvistetaan jäsenvaltiokohtaisesti soveltamisalaan kuuluvat yritysmuodot ja tuloverot. Varsinaiset soveltamisalaa koskevat säännöt ilmaistaan kuitenkin itse direktiiviehdotuksessa. Näin ollen säädösvallan siirto ei koske ehdotetun säädöksen keskeisiä osia, vaan komissiolle delegoitavaksi ehdotettu toimivalta rajoittuu vain soveltamisalaan vaikuttavien liitteiden ajantasaistamiseen tarpeen niin vaatiessa. Lisäksi säädösvallan siirto on direktiiviehdotuksessa määritelty selvästi ja täsmällisesti. Edellä esitetyn perusteella valtioneuvosto pitää ehdotettua säädösvallan siirtoa asianmukaisena. 

Direktiiviehdotus sisältää lisäksi kolme erillistä ehdotusta tilanteista, joissa komissiolle siirrettäisiin täytäntöönpanovaltaa. Direktiiviehdotuksessa komissiolle esitetyt valtuudet antaa tiettyjä täytäntöönpanosäädöksiä perustuvat SEUT 291 artiklaan. SEUT 291 artiklan sisältämän pääsäännön mukaan jäsenvaltiot vastaavat unionin säädösten täytäntöönpanosta. Jos unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset edellyttävät yhdenmukaista täytäntöönpanoa, kyseisillä säädöksillä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle tai, tietyissä tapauksissa neuvostolle. 

Direktiiviehdotuksessa komissiolle siirrettäisiin valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla luotaisiin tarpeelliset käytännön järjestelyt ehdotetun verotusjärjestelmän piirissä olevien verojen keräämiseksi ja siirtämiseksi jäsenvaltioiden välillä. Täytäntöönpanosäädökset tulisi antaa direktiiviehdotuksessa yksilöidyn komitologiamenettelyn mukaisina. Direktiiviehdotuksessa komissiolle siirrettäisiin valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä myös koskien virka-apudirektiiviin ehdotettuja muutoksia. Täytäntöönpanovallan siirto koskisi uuden verotusjärjestelmän käyttöönoton kannalta tarpeellisia käytännön järjestelyitä, kuten kommunikaation muotoa, sisältöä ja kielivaatimuksia. Täytäntöönpanosäädökset tulisi ehdotuksen mukaan antaa virka-apudirektiivissä yksilöidyn komitologiamenettelyn mukaisesti. Lisäksi direktiiviehdotuksessa ehdotetaan täytäntöönpanovallan siirtoa komissiolle, jotta se voisi yksilöidä tietoja, joita jäsenvaltioiden tulisi antaa komissiolle direktiivin toimivuuden arvioimiseksi, sekä näiden tietojen antamisen muotoa ja ehtoja. Kyseiseen täytäntöönpanovallan siirtoon ei ehdotettaisi noudatettavaksi komitologiamenettelyä, mitä voitaneen pitää tässä asiayhteydessä perusteltuna. Kyse olisi täytäntöönpanovallan siirrosta arvioraportin tekemisen mahdollistamiseksi, eikä tällaisen toimenpiteen voitane arvioida edellyttävän jäsenvaltioiden valvontaa. 

Valtioneuvosto katsoo edellä esitetyn perusteella, että direktiiviehdotuksessa ehdotetut tilanteet täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle ovat perusteltuja ja oikeasuhtaisia. Täytäntöönpanovallan siirrot eivät koske perussäädöksen keskeisiä osia ja siirrettävien toimivaltuuksien voidaan katsoa olevan määritelty riittävän selvästi ja täsmällisesti. 

5  Ehdotuksen vaikutukset

6  Ehdotuksen suhde perustuslakiin sekä perus- ja ihmisoikeuksiin

Suomen perustuslain (731/1999), jäljempänä perustuslaki, sekä perus- ja ihmisoikeuksien kannalta direktiiviehdotusta tulisi arvioida lähinnä yhdenvertaisuuden sekä legaliteettiperiaatteen näkökulmasta. 

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja 2 momentissa kielletään kenenkään eri asemaan asettaminen ilman hyväksyttävää perustetta. Perustuslain lisäksi yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksia tai syrjintäkieltoa ilmentäviä periaatteita sisältyy myös EU-oikeuteen sekä verosopimuksiin. 

Perustuslain yhdenvertaisuussäännös koskee lähtökohtaisesti vain ihmisiä. Yhdenvertaisuusperiaatteella voi perustuslakivaliokunnan mukaan kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan, mutta näkökulman merkitys on sitä vähäisempää, mitä etäisempi tämä yhteys on. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn verolainsäädännön keinoin. Valiokunnan mukaan erilaiselle verokohtelulle tulee olla perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet eikä erottelu saa olla mielivaltainen. Lisäksi yhdenvertaisuudesta poikkeamista perustelevan yhteiskunnallisen intressin ja poikkeamisen merkittävyyden on oltava keskenään oikeasuhtaisia. ks. esim. PeVL 54/22 vp s. 2–3 ja PeVL 97/2022 vp, s. 5–6, sekä näissä mainitut viittaukset perustuslakivaliokunnan aiempaan käytäntöön. 

Direktiiviehdotuksen tarkoituksena ja tavoitteena on pk-yritysten rajat ylittävän toiminnan helpottaminen sekä hallinnollisen taakan keventäminen. On todettu, että verrattuna suuriin yrityksiin, kansainvälisesti toimiviin pk-yrityksiin kohdistuu suhteessa enemmän hallinnollista rasitusta. Ehdotettu sääntely lisäisi eroavaisuuksia erikokoisten yritysten verokohtelussa ja myös pk-yritysten kesken tosiasiallisesti hyvinkin samankaltaisissa tilanteissa olevat toimijat voisivat päätyä eriarvoiseen asemaan ehdotetun järjestelmän soveltamisen vuoksi. Lisäksi ehdotettu järjestelmä koskisi vain kiinteiden toimipaikkojen muodossa tapahtuvaa toimintaa eikä esimerkiksi tytäryhtiörakenteita, jolloin toimijoita kohdeltaisiin epäyhdenvertaisesti toimintamuodon perusteella. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti lainsäätäjällä on oikeushenkilöihin kohdistuvan sääntelyn arvioinnissa laajahko harkintavalta, kunhan erottelut eivät muodostu mielivaltaisiksi tai kohtuuttomiksi. Ehdotettu pk-yritysten kotipaikkaan perustuva verotusjärjestelmä sisältäisi selkeät soveltamisedellytykset ja raamit, eikä sen voitane katsoa johtavan mielivaltaisiin tai kohtuuttomiin lopputuloksiin. Lisäksi järjestelmä olisi toimijoille vapaaehtoinen. Järjestelmän mahdollisesti aiheuttamia yhdenvertaisuuspoikkeamia voitaneen kokonaisuutena arvioiden pitää perusteluina ja hyväksyttävinä direktiiviehdotuksen taustaan ja tavoitteisiin peilattuna. 

Perustuslain 81 §:ssä säädetään, että valtion verosta on säädettävä lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Ehdotetussa pk-yritysten kotipaikkaan perustuvassa verotusverotusjärjestelmässä ajatuksena olisi, että Suomessa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen veropohja voitaisiin pk-yrityksen niin valitessa laskea pääliikkeen sijaintivaltion verotussääntöjen mukaisesti Suomen verotussääntöjen sijaan. Direktiiviehdotuksella ei olisi vaikutusta kiinteiden toimipaikkojen määräytymiseen, joten verovelvollisuuden perusteen osalta legaliteettiperiaatteen täyttymiseen ei liittyne erityistä huomioitavaa. Perustuslain 81 §:ssä mainittujen veron suuruuden perusteiden ja verovelvollisen oikeusturvan osalta legaliteettiperiaatteen toteutumiseen tulisi kuitenkin jatkovalmistelussa kiinnittää erityistä huomioita, sillä ehdotetussa järjestelmässä veropohjan laskenta sekä muutoksenhakumenettelyt siirtyisivät pääliikkeen sijaintivaltion lainsäädäntöjen mukaisesti toimitettaviksi. 

7  Ahvenanmaan toimivalta

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 5 kohdan mukaan Ahvenanmaalla on lain-säädäntövalta asioissa, jotka koskevat kunnalle tulevaa veroa. Ahvenanmaalle rekisteröidyt yhteisöt maksavat valtakunnalle yhteisöveron valtionosuuden, mutta kuntien osuuden suuruudesta säätää maakuntapäivät. 

Koska direktiiviehdotus koskee kiinteän toimipaikan veropohjan laskemissäännösten määräytymistä eikä sisällä verokantoja koskevia säännöksiä, ehdotuksella ei olisi välitöntä vaikutusta Ahvenanmaan oikeuteen säätää yhteisön maakunnan kunnille maksaman veron suuruudesta. Ehdotuksella voisi kuitenkin olla vaikutusta siihen veropohjaan, jonka perusteella vero määritettäisiin, siltä osin kuin kyse on Ahvenanmaalla sijaitsevan kiinteän toimipaikan veropohjan määrittämisestä ehdotetun järjestelmän mukaisesti pääliikkeen jäsenvaltion verotussääntöjen perusteella. Direktiiviehdotus tarkoittaisi jäsenvaltioiden välistä vastavuoroista tunnustamista siitä, että jäsenvaltio hyväksyy alueellaan sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen veropohjan määrittämisen toisen jäsenvaltion yritysverojärjestelmän sääntöjen mukaisesti. Tältä osin direktiiviehdotuksen voidaan katsoa kuuluvan osittain Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan. 

Ehdotetuilla pk-yritysten kotipaikkaan perustuvaa verotusjärjestelmää koskevilla säännöksillä saattaisi Ahvenanmaalla sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen osalta veropohjan muuttumisen myötä olla vaikutusta myös Ahvenanmaan verotuottoihin. 

8  Ehdotuksen käsittely Euroopan unionin toimielimissä ja muiden jäsenvaltioiden kannat

Komissio on esitellyt pk-yritysten kotipaikkaan perustuvaa verotusjärjestelmää koskevaa direktiiviehdotusta, BEFIT-direktiiviehdotusta sekä siirtohinnoittelua koskevaa direktiiviehdotusta neuvoston verotyöryhmässä 29.9.2023. 

Pk-yritysten kotipaikkaan perustuvaa verotusjärjestelmää koskevan direktiiviehdotuksen varsinaista teknistä tarkastelua ei ole vielä aloitettu neuvoston verotyöryhmässä. 

Muiden jäsenvaltioiden virallisia kantoja ei ole tiedossa. 

9  Ehdotuksen kansallinen käsittely

Direktiiviehdotus lähetettiin lausuntokierrokselle yhdessä BEFIT-direktiiviehdotuksen ja siirtohinnoittelua koskevan direktiiviehdotuksen kanssa. Lausuntoaika oli 15.9.–29.9.2023. Lausunnon antoivat Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ry, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, Energiateollisuus ry, Finanssiala ry, Finnwatch ry, Fortum Oyj, Keskuskauppakamari, Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Yrittäjät ry, Teknologiateollisuus ry, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Verohallinto, Veronmaksajain Keskusliitto ry, dosentti Marianne Malmgren, yliopistonlehtori Martti Nieminen, professori Pekka Nykänen, apulaisprofessori Moritz Scherleitner, Senior Fellow Timo Viherkenttä ja Ahvenanmaan maakuntahallitus. Työeläkevakuuttajat TELA ry ilmoitti, ettei sillä ole lausuttavaa ehdotuksiin. Osassa lausuntoja ei kommentoitu pk-yritysten kotipaikkaan perustuvaa verotusjärjestelmää koskevaa direktiiviehdotusta nimenomaisesti, vaan kaikkia yhdessä annettuja direktiiviehdotuksia yleisemmin, tai kommentoitiin vain BEFIT-direktiiviehdotusta ja/tai siirtohinnoittelua koskevaa direktiiviehdotusta. 

Yleisellä tasolla osassa lausunnoista todettiin kaikista direktiiviehdotuksista yhteisesti, että ehdotusten toteutuminen merkitsisi laajennusta välittömän verotuksen harmonisoinnissa sekä verosuvereniteetin siirtoa jäsenvaltioita unionille. Useissa lausunnoissa lisäksi kritisoitiin direktiiviehdotusten antamisajankohtaa ongelmalliseksi tilanteessa, jossa meneillään on jo parhaillaan yritysverotuksen laajoja muutoksia, erityisesti alkujaan OECD-taustainen hanke koskien suurten konsernien vähimmäisveroa, jotka sitovat sekä jäsenvaltioiden että yritysten resursseja, ja joiden vaikutuksista ei ole vielä kertynyt kokemusta. Muutamissa lausunnoissa myös kritisoitiin direktiiviehdotusten vaikutusarvioiden puutteellisuutta sekä kiinnitettiin huomiota kattavien jäsenvaltiokohtaisten vaikutusarvioiden tarpeeseen jatkovalmistelussa. 

Lausunnonantajat, jotka nimenomaisesti lausuivat pk-yritysten kotipaikkaan perustuvaa verotusjärjestelmää koskevasta direktiiviehdotuksesta, lähtökohtaisesti sinänsä pitivät ehdotuksen tavoitteita hyvinkin kannatettavina, mutta suurin osa lausujista suhtautui kuitenkin varauksellisesti siihen, kuinka hyvin ehdotettu direktiivi tosiasiassa tulisi näitä tavoitteita käytännössä toteuttamaan. Erityisesti kommenteissa nostettiin tältä osin esille soveltamisalan suppeus, uudesta järjestelmästä ja menettelyistä aiheutuvan hallinnollinen taakka, sekä se seikka, että tavoiteltu yhden luukun periaate ei käytännössä tulisi toteutumaan direktiiviehdotuksen kohdistuessa pelkästään kiinteiden toimipaikkojen tuloverotukseen eikä muihin velvoitteisiin. Osassa lausuntoja koettiin, että vaikka ajatus ja tavoite yksinkertaistetun järjestelmän taustalla on hyvä, kyseessä olisi kuitenkin taas yksi lisäjärjestelmä ja lisäelementti jo ennestään monimutkaiseen kokonaisuuteen. Lausunnoissa tuotiin myös esille teknisiä kommentteja huomioitavaksi direktiiviä koskevissa neuvotteluissa ja säännösten kansallisessa implementoinnissa. 

Periaatteellisemmalla tasolla osassa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota ehdotetun sääntelyn suhteeseen yhdenvertaisuusperiaatteeseen, sillä ehdotus voisi johtaa yritysten erilaiseen kohteluun muun muassa riippuen niiden koosta, pääliikkeen sijaintipaikasta tai rajat ylittävän toiminnan muodosta. Myöskin ehdotuksen keskiössä olevaa ajatusta veropohjan määrittämisen eriyttämisestä veroprosentin määrittämisestä pidettiin osassa lausunnoista veropolitiikan toteuttamisen kannalta vieraana ajatuksena. Lisäksi muutamissa lausunnoissa koettiin, että direktiiviehdotukseen sisäänrakennetut mekanismit väärinkäytösten ehkäisemiseksi eivät ole tarpeeksi tehokkaita. 

Direktiiviehdotusta esiteltiin EU-asioiden komitean alaisen jaoston 9 – Verot kokouksessa 27.9.2023. Muistioluonnos direktiiviehdotuksesta on ollut kirjallisessa menettelyssä 12.10.–16.10.2023 EU-asioiden komitean alaisessa jaostossa 9 – Verot. 

10  Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää pk-yritysten kotipaikkaan perustuvaa verotusjärjestelmää koskevan direktiiviehdotuksen tavoitteita kannatettavina. 

Valtioneuvosto suhtautuu direktiiviehdotukseen kuitenkin erittäin varauksellisesti, sillä ehdotettu järjestelmä eriyttäisi veropohjan määrittämisen ja verokannan määrittämisen toisistaan ja siirtäisi verotustoimivaltaa osin pois Suomesta, vaikka hallitusohjelman mukaisesti verotustoimivallan tulisi jatkossakin säilyä pääasiassa kansallisella tasolla. 

Valtioneuvosto ei tämän hetkisen arvion mukaan ole vakuuttunut siitä, kuinka tehokkaasti ehdotettu tuloveroihin kohdistuva verotusjärjestelmä tosiasiallisesti vähentäisi pk-yritysten hallinnollista taakkaa, muiden velvoitteiden ja kiinteän toimipaikan muodostumisen arvioinnin jäädessä entiselleen. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, ettei sääntely aiheuta kohtuutonta hallinnollista rasitusta verovelvollisille tai Verohallinnolle, myös EU-oikeudellinen suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. 

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ehdotuksesta ei saisi aiheutua haittaa kotimaisten yhtiöiden kilpailukyvylle. Valtioneuvosto pitää lisäksi tärkeänä, että järjestelmän väärinkäytösten ehkäiseminen huomioitaisiin riittävän tehokkaasti. 

Valtioneuvosto katsoo, että jatkovalmistelussa olisi pyrittävä saamaan tarkemmat hallinnolliset ja taloudelliset vaikutusarviot direktiiviehdotuksesta. 

Valtioneuvosto katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi myös tarkastella useita direktiiviehdotuksen teknisiä yksityiskohtia tarkemmin, erityisesti ehdotetun verotusjärjestelmän yhteensovittamista ja yhteensopivuutta muiden jäsenvaltioiden yritysveromallien kanssa, järjestelmän henkilöyhtiöihin soveltamisen erityiskysymyksiä, sekä ehdotetun järjestelmän mukaisen verotusmenettelyn käytännön toteutusta. 

Valtioneuvosto arvioi, että direktiiviehdotuksessa ehdotetut säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirrot komissiolle ovat perusteltuja ja toimivaltaa ehdotetaan siirrettäväksi asianmukaisesti ja sopivassa laajuudessa. 

Valtioneuvosto tarkentaa tarvittaessa kantojaan ehdotuksen käsittelyn edetessä.