Ehdotuksella säädettäisiin jäsenvaltiota velvoittavasta toimenpiteestä nimetä kansallinen toimivaltainen viranomainen (17 artikla).
Ehdotuksella säädettäisiin kolmesta jäsenvaltion viranomaisia velvoittavasta toimenpiteestä: yhteentoimivuusarvioinnista (3 artikla), yhteentoimivuusratkaisujen jakamisesta (4 artikla) ja kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tehtävistä (17 artikla). Lisäksi säädettäisiin useista yhteentoimivuuden kehittymistä tukevista menettelyistä, jotka välillisesti tulisivat jäsenvaltion julkisen sektorin elimien sovellettavaksi edellä mainittujen velvoitteiden kautta (artiklan 6 Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet ja artiklan 15 Yhteentoimiva Eurooppa -lautakunta) tai perustuisivat vapaaehtoisuuteen tai tarveharkintaiseen osallistumiseen (artiklat 9–14 ja artikla 16).
Ehdotuksen soveltamisalan ja määritelmien tulkinta vaikuttaa merkittävästi sen vaikutuksiin. Jos ehdotus koskisi ainoastaan unionin lainsäädännössä rajat ylittäväksi säädettyjä tietojärjestelmiä ja verkkoja, vaikutusten kohdistuminen rajautuisi täsmällisesti tunnistettuihin kohteisiin. Ehdotuksen ulottuessa mahdollisesti laajemmin myös kaikenlaisiin kansallisiin julkishallinnon sähköisiin palveluihin, joista ei ole säädetty unionin lainsäädännössä, mutta joita voitaisiin rajat ylittävästi käyttää, vaikutusten arviointi monimutkaistuu ja asetuksessa ehdotettujen toimenpiteiden ennakollinen hallinta vaikeutuu. Ehdotuksen soveltamisalan epätäsmällisyyden vuoksi vaikutusten arviointi on alustava ja sitä tulee jatkaa neuvottelujen edetessä.
Lisäksi säädösehdotus jättää useita asioita ehdotetun Yhteentoimiva Eurooppa -lautakunnan ja Euroopan komission myöhemmin linjattaviksi.
5.3.1
Lainsäädännölliset vaikutukset
Ehdotus on säädöstyypiltään asetus, joten se olisi sellaisenaan Suomessa sovellettavaa oikeutta eikä lähtökohtaisesti vaatisi erillistä kansallista täytäntöönpanoa.
Suomessa on voimassa olevaa kansallista yleislainsäädäntöä sekä erityislainsäädäntöä ehdotuksen soveltamisalaan liittyen. Jatkovalmistelussa tulee arvioida tarkemmin ehdotuksen vaatimusten suhde kansallisen lainsäädännön mahdollisiin muutostarpeisiin.
Erityisesti tulee varmistaa kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten tehtäviä koskeva sääntely. Lisäksi tulee arvioida ehdotuksen mahdollisesti luoma sääntelytarve liittyen palveluiden yhteentoimivuuteen. Myös ehdotettujen velvoitteiden suhde kansalliseen asiakirjojen julkisuutta koskevaan sääntelyyn olisi arvioitava, esimerkiksi siitä näkökulmasta, muodostavatko ohjelmistokoodi ja siihen liittyvä dokumentaatio viranomaisen asiakirjan.
Asetusehdotuksessa ehdotetaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/680 sekä nk. toimielinten tietosuoja-asetusta (EU) 2018/1725 täsmentävää sääntelyä henkilötietojen käsittelystä ja sen valvonnasta, koskien erityisesti artiklojen 11 ja 12 sääntelyn testiympäristöjen perustamista. Ehdotuksen suhdetta tietosuojasääntelyyn tulee vielä arvioida jatkovalmistelussa tarkemmin.
Lain julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019, tiedonhallintalaki) tavoitteena on tehostaa tiedonhallintaa, jotta viranomaiset voivat tarjota hallinnon asiakkaalle palveluitansa hyvää hallintoa noudattaen laadukkaasti. Lain tarkoituksena on edistää myös tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuutta. Tiedonhallintalaissa sääntelyn kohde ja käytetty käsitteistö on uudistettu vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä, jossa korostuu erityisesti tiedon saatavuuden turvaaminen. Tiedonhallinnan vastuut ja velvollisuudet kiinnittyvät asiakirjan, tietoaineiston ja tietovarannon käsitteisiin. Ehdotuksen suhdetta tiedonhallintalakiin, erityisesti luvun 3 tiedonhallinnan yleisen ohjauksen osalta, tulee arvioida jatkovalmistelussa tarkemmin.
5.3.2
Vaikutukset viranomaisiin
Ehdotuksella on vaikutuksia julkisia palveluita tuottavien viranomaisten toimintaan, koska sen keskiössä on rajat ylittävien ja sähköisesti tuotettavien tai hallinnoitavien palveluiden yhteentoimivuuden kehittäminen. Viranomaisten olisi jatkossa tehtävä 3 artiklassa tarkoitettuja yhteentoimivuusarviointeja, tuotava yhteentoimivuusratkaisuja saataville 4 artiklan mukaisesti sekä noudatettava soveltuvin osin yhteentoimivuusperiaatteita ja -puitteita sekä teknisiä eritelmiä toiminnassaan. Lisäksi viranomaisten olisi mahdollista osallistua erilaisten toimielinten toimintaan ja yhteentoimivuusratkaisujen kehittämiseen. Osallistuminen ei olisi kaikissa tapauksissa velvoittavaa, mutta Suomen edun kannalta tärkeää olisi, että osallistuminen kehitystyöhön ja toimintaan olisi aktiivista, vaikka se voisikin edellyttää nykyistä enemmän resursointia. Ehdotuksen vaikutuksia lieventää jonkin verran se, että sekä unionissa että kansallisesti on jo tehty useita yhteentoimivuutta edistäviä toimenpiteitä ja ratkaisuja, jotka sopisivat yhteen ehdotetun sääntelyn kanssa jo sellaisenaan tai jotka vaatisivat vain jonkin verran sopeuttamista.
Jäsenvaltion tulisi osallistua uuden hallintorakenteen työskentelyyn nimeämällä yksi edustaja toimivaltaisena viranomaisena 15 artiklan mukaiseen Yhteentoimiva Eurooppa -lautakuntaan. Lautakunnan tarkoituksena olisi vahvistaa yhteentoimivuuden huomioimista komission säädös- ja politiikka-aloitteissa sekä edistää julkisen hallinnon ja julkisten palveluiden yhteentoimivuuden kehittämistä; sen tehtäviin sisältyisi kattavasti ehdotuksen sisällölliseen soveltamisalaan kuuluvien asioiden ohjeistamista, arviointi- ja suosittelutehtäviä sekä toimenpide-ehdotusten muotoilua. Lautakunnan työskentelyn tehokkuuteen ja siten myös asetuksen tavoitteiden saavuttamiseen voidaan arvioida vaikuttavan suoraan osallistuvien tahojen mahdollisuus panostaa tehtävien mukaiseen työskentelyyn. Lautakunta olisi merkittävä yhteistyörakenne EU:n yhteentoimivuuspolitiikassa. Ehdotuksen 15(3) artiklan mukaan komissio toimisi lautakunnan puheenjohtajana ja huolehtisi myös sihteeristön tehtävistä. Mikäli jäsenvaltio ei aktiivisesti osallistu lautakunnan työskentelyyn, komission vaikuttamismahdollisuudet sille säädettyjen roolien kautta voivat olla merkittäviä julkisten palveluiden kehittämisestä linjaamisessa. Yhteentoimiva Eurooppa -lautakunta hyväksyisi 19 artiklan mukaisen vuosittaisen strategisen Yhteentoimiva Eurooppa -agendan, jolla resitaalin 35 mukaan koordinoitaisiin unionin yhteentoimivuuden kehittämiseen liittyvää rahoitustukea. Tavoite olisi kehittää agendasta unionin tärkein yhteentoimivuusratkaisuihin tehtävien julkisten investointien koordinointiväline. Vaikka agenda ei suoraan luo taloudellisia velvoitteita, siitä voi muodostua lautakunnan työskentelyn kautta tärkeä vaikuttamisen väline jäsenvaltiolle. Ehdotetun yhteistyön perustuessa osin jo aiemmin olemassa olevien rakenteiden kehittämiseen, eivät ehdotuksen vaikutukset jäsenvaltion viranomaisille kaikilta osin olisi täysin uusia.
Ehdotuksen 17 artiklan mukaan jäsenvaltion tulisi nimetä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen vastaamaan asetuksen soveltamisesta, ja varmistaa, että toimivaltaisella viranomaisella on riittävät valtuudet ja resurssit suorittaa sille annetut tehtävät. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat nimetä jo olemassa olevan viranomaisen. Ehdotuksen jatkokäsittelyssä tulee ratkaista toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten nimeäminen asetuksen määrittämiin tehtäviin sekä arvioida tarkemmin tästä mahdollisesti aiheutuvat resurssitarpeet. Jatkovalmistelussa tulisi tarkastella erityisesti valtiovarainministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yleistä ohjaustoimivaltaa.
Tiedonhallintalain (906/2019) 6 §:ssä säädetään valtiovarainministeriön tehtävästä julkisen hallinnon yhteisten tietovarantojen yhteentoimivuuden yleisessä ohjauksessa sekä ministeriöiden tehtävistä toimialallaan yhteisten tietovarantojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuuden edistämiseksi. Alustavan arvion mukaan tiedonhallintalaissa valtiovarainministeriölle säädetyt yhteentoimivuuden ohjauksen tehtävät linkittyisivät komission uuden sääntelyn nojalla ylläpitämiin yhteentoimivuusratkaisuihin, mm. Eurooppalaisiin yhteentoimivuusperiaatteisiin ja yhteentoimivuutta edistäviin eritelmiin. Ministeriöiden yhteentoimivuuden ohjauksen tehtävät toimialoillaan linkittyisivät ehdotuksen erikoistuneisiin yhteentoimivuuspuitteisiin, joissa huomioitaisiin tiettyjen hallinnonalojen tarpeita.
Ehdotuksen artiklassa 6 säädettäisiin Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden (EIF) laatimistavasta. Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tavoitteena on edistää yhteentoimivien julkisten palvelujen tuottamista jäsenvaltioissa, nykyiset periaatteet ovat tällä hetkellä yhteentoimivuuden tärkeimmät yleisesti hyväksytyt toimintapoliittiset periaatteet Euroopan unionissa. Ehdotus ei säätäisi periaatteiden sisällöstä, mutta toteaa yleisellä tasolla, että ne koostuisivat mallista ja suosituksista oikeudellista, organisatorista, semanttista ja teknistä yhteentoimivuutta varten. Suositusluonteisuudesta huolimatta säädösehdotuksen 6(2) artiklan mukaan periaatteet tulisi huomioida 3 artiklassa säädettävän yhteentoimivuusarvioinnin toteuttamisessa viranomaistoiminnassa sekä arvioinneista annettavassa ohjeistuksessa. Lisäksi 6(3) artiklan mukaan, jos jäsenvaltio laatii kansallisia yhteentoimivuuspuitteita tai muita asiaan liittyviä periaatteita, strategioita tai ohjeistoja, sen on otettava huomioon Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet.
Tiedonhallintalain esitöiden (HE 284/2018 vp) mukaan tiedonhallintalain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tiedonhallintakartalla ja valtiovarainministeriön yleiseen ohjaukseen liittyvillä tehtävillä luodaan kansallinen yhteentoimivuuden viitekehys, jolla tarkoitetaan Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden (EIF) esittämän lähestymistavan muuntamista kansallisten erityispiirteiden mukaiseksi sekä yhteensopivaksi eurooppalaisten toimialakohtaisten yhteentoimivuuden viitekehysten kanssa. Suomi on jo kansallisessa lainsäädännössä sitoutunut edistämään yhteentoimivuuden kehittämistä periaatteiden mukaisesti ja on jo pitkään toteuttanut niiden suuntaisia toimia. Jatkoneuvotteluissa erityisen tärkeää on varmistaa se, että ehdotuksen 6 artiklan tai sen tulkinnan kautta komissiolle ei muodostu piilosääntelyyn perustuvaa ohjaus- ja lainsääntövaltaa, jotka käytännössä asettaisivat rajoitteita tai reunaehtoja kansalliselle lainsäädännölle, erityisesti oikeudellisen yhteentoimivuuden eli esimerkiksi tiedonluovutuksiin ja -saantioikeuksiin liittyvän sääntelyn osalta.
Ehdotuksen 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi luotava tarvittavat yhteistyörakenteet kaikkien asetuksen täytäntöönpanoon osallistuvien kansallisten viranomaisten välille. Suomessa on olemassa kansallista sääntelyä komission uuden sääntelyn nojalla esittämiin tehtäviin sekä muilla tavoin järjestettyä yhteistyötä, jonka voidaan arvioida edistävän asetuksen toimeenpanoa. Tiedonhallintalaissa säädetään valtiovarainministeriön tehtävästä huolehtia julkisen hallinnon tiedonhallinnan ja tieto- ja viestintäteknisten palveluiden tuottamisessa tehtävän yhteistyön järjestämisestä. Yhteistyön toteuttamiseksi valtiovarainministeriö on asettanut yhteistyörakenteita, joissa tehtävän työn tavoite on koota ja suunnata eri puolilla tapahtuvaa kehittämistä ja toimenpiteitä samansuuntaiseksi. Ehdotuksen ei siten arvioida muodostavat merkittävää muutosta nykytilanteeseen.
Ehdotuksen 16 artiklassa säädettävään Yhteentoimiva Eurooppa -yhteisöön voisivat rekisteröityä jäseniksi julkiset ja yksityiset tahot, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa. Yhteisön jäsenet osallistuisivat kutsusta muun muassa 8 artiklassa säädettävän Yhteentoimiva Eurooppa -portaalin sisällöntuotantoon sekä työryhmiin ja vertaisarviointeihin. Osallistuminen ei olisi velvoittavaa. Suomen julkisen hallinnon elinten osallistuminen voi kuitenkin olla tärkeää siksi, että yhteisön toiminta on tapa vaikuttaa esimerkiksi ehdotuksella säädettävän lautakunnan toimintaan antamalla asiantuntija-arvioita ja neuvontaa. Ilman aktiivista osallistumista on mahdollista, että Suomelle haastavat tai epäolennaiset näkökulmat tai toimet korostuvat. Yhteisö olisi myös tapa osallistaa jäsenvaltion viranomaisia ja toimijoita kansallista toimivaltaista viranomaista laajemmin rajat ylittävän yhteentoimivuuden kehittämiseen, jolloin keskusteluun voitaisiin nostaa myös paikalliset ja alueelliset erityistarpeet. Yhteentoimivuuden kehittämistyö on laaja-alaista ja vaatii monenlaista asiantuntija-osaamista, minkä vuoksi on hyvä varmistaa, että Yhteentoimiva Eurooppa -lautakunnan työn tueksi perustetaan riittävä määrä eri näkökulmia käsitteleviä työryhmiä (artikla 15(5)) ja että työryhmiin saadaan mukaan kattavasti esimerkiksi sanasto-, koodisto-, tietomalli- ja arkkitehtuurityön asiantuntijoita.
Ehdotuksen 7 artiklassa säädettäisiin Yhteentoimiva Eurooppa -lautakunnan tehtävästä suositella Yhteentoimiva Eurooppa -ratkaisuja. Lautakunnan suosituksesta yhteentoimivuusratkaisu saisi merkinnän ”Yhteentoimiva Eurooppa -ratkaisu”. Yhteentoimivuusratkaisujen yhteinen arviointi ja 15(4) artiklan tehtävä seurata suositeltujen yhteentoimivuusratkaisujen yleistä johdonmukaisuutta voisi parhaimmillaan ohjata kehittämistä julkisten palveluiden kannalta keskeisiin kohteisiin ja tuottaa siten myös kustannussäästöjä päällekkäistä kehittämistä ehkäisevällä vaikutuksella. Ratkaisujen yhteinen arviointi ja siitä seuraava merkintä saattavat lisätä hyödynnettäväksi tarjottujen ratkaisujen toimivuutta ja luotettavuutta ja sitä kautta julkisen sektorin elinten halukkuutta ja todellisia mahdollisuuksia hyödyntää jo tehtyä työtä. Ehdotuksesta ei kuitenkaan käy ilmi, miten suositteluun johtava arviointi toteutettaisiin tai mitä seikkoja siinä otettaisiin huomioon.
Ehdotuksen 3 artiklan mukaan julkisen sektorin elimen olisi tehtävä yhteentoimivuusarviointi asetuksessa määritellyissä tilanteissa. Artiklassa 3(4) säädettäisiin minimitiedoista, jotka arviointiin tulisi sisällyttää. Kuvaukseen tulisi muun muassa sisällyttää tieto siitä, missä määrin kyseiset verkko- ja tietojärjestelmät ovat toimenpiteen jälkeen linjassa Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden ja Yhteentoimiva Eurooppa -ratkaisujen kanssa. Vaikutusten kohteena olevien julkisten palveluiden vastaanottajia tai näiden edustajia tulisi kuulla arvioinnin yhteydessä. Tähän asti käytyjen keskustelujen perusteella komissio katsoo, että ”rajat ylittävässä palvelussa” ei olisi kyse siitä, että palvelu olisi säädetty tarjottavaksi rajat ylittäen vaan siitä, että toisen jäsenvaltion henkilö tai yritys käyttäisi kohdemaassa jotakin sähköiseen asiointiin tarjottua palvelua eikä tähän käyttöön liittyisi tietojärjestelmien välistä rajat ylittävää tiedonvaihtoa. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että 3 artiklaa sovellettaisiin lähes kaikkiin kansallisiin julkisen hallinnon tietojärjestelmähankkeisiin, myös sellaisiin, joissa ei siirretä tietoja yhden jäsenvaltion viranomaiselta toisen jäsenvaltion viranomaiselle. Jos ehdotettu sääntely koskisi kuntien palveluita, näitä potentiaalisia yhteentoimivuusarviointien kohteita olisi Suomessa tuhansittain.
Ehdotuksen mukaan asianomaisen julkisen sektorin elimen on julkaistava yhteentoimivuusarvioinnin tulokset verkkosivustollaan. Yhteentoimivuusarviointi vaikuttaisi olevan ns. itsearviointityökalu viranomaisen oman päätöksenteon tueksi. Ehdotus ei määrittele arvioinnille varsinaista vastaanottajaa, joka esimerkiksi lausuisi asiasta arvioinnin tuottaneelle taholle. Julkaisuvelvoitteen kautta kehittämissuunnitelmille luotava julkisuus olisi sen toinen arvo. Arviointien julkisuus voisi edistää yhteismarkkinoiden toimintaa antamalla ennakkotietoa tulevista kehittämistoimista. Toisaalta arviointien julkisuus olisi ongelmallista turvallisuusviranomaisten palveluiden ja hallinnoimien tietoliikenneverkkojen osalta. Asiaan liittyy myös avoimia käytännön kysymyksiä, kuten esimerkiksi arvioinnissa käytettävä kieli. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida tarkemmin komission ehdotuksen vaatiman yhteentoimivuusarvioinnin suhdetta tiedonhallintalain 5 §:ssä säädettyyn tiedonhallintayksikön velvoitteeseen arvioida tiedonhallinnan vaikutuksia suunnitellessaan olennaisia hallinnollisia uudistuksia ja tietojärjestelmien käyttöönottoa, 8.2 §:ssä säädettyyn tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointiin säädösvalmistelussa ja 9 §:ssä säädettyyn lausuntoon tiedonhallinnan muutosten arvioinnista valtionhallinnossa. Tiedonhallintalain lausuntomenettelyllä ohjataan tietovarantojen ja tietojärjestelmien hyödyntämistä, yhteentoimivuutta ja tietoturvallisuutta. Jatkovalmistelussa tulee varmistaa, ettei valtion virastoille ja laitoksille muodostu tarpeetonta tai päällekkäistä arviointivelvoitetta.
Ehdotuksen 4 artiklassa julkisen sektorin elimelle säädettäisiin velvoite pyynnöstä asettaa toisen julkisen sektorin elimen tai unionin toimielimen, muun elimen tai viraston saataville yhteentoimivuusratkaisut, jotka tukevat pyynnön vastaanottaneen elimen sähköisesti tarjoamia tai hallinnoimia julkisia palveluita. Jaettavaan sisältöön tulisi sisältyä tekninen dokumentaatio ja tarvittaessa dokumentoitu lähdekoodi. Ehdotuksen soveltamisalan tulkinnasta riippuen ehdotettu sääntely voisi kansallisesti koskea laajasti julkisen hallinnon tietojärjestelmätoteutuksia, myös sellaisia, joissa ei siirretä tietoja yhden jäsenvaltion viranomaiselta toisen jäsenvaltion viranomaiselle. Artiklan 2 kohdan mukaan jakavan tahon tulisi myös tarjoa yhteistyötä, tukea ja riittävä ylläpito alkuperäisen ratkaisun osalta uudelleen käyttöä pyytävälle taholle. Ehdotuksen resitaalien 13 ja 21 perusteella jakamisvelvoitteella tarkoitetaan nimenomaan avointa lähdekoodia. Suomessa ei ole sääntelyä nimenomaisesti avoimesta lähdekoodista, jolla viitataan tapaan kehittää ja jakaa ohjelmistoja siten, että käyttäjä saa vapaasti, esimerkiksi ilman lisenssimaksuja, käyttää, kopioida, muunnella ja jakaa ratkaisua edelleen. Viranomaiset ovat saattaneet organisaatiokohtaisissa hankintastrategioissa linjata kyseisen toimintatavan ensisijaisuudesta. Yhteentoimivuusratkaisujen jakaminen rajat ylittävässä yhteistyössä ja verkostoituminen palvelutuotantoon liittyvissä kysymyksissä asetuksen esittämällä tavalla voi vaatia kansallisia viranomaisia kehittämään toimintakäytänteitään ja osaamistaan sekä nykyistä järjestelmällisempää kansallista koordinaatiota asiassa. Ehdotuksen vaatimus voi olla merkittävä esimerkiksi kunnille, joilla on hallinnassaan paljon sähköisiä palveluita. Ehdotuksen 4 artiklan suhdetta kansalliseen julkisuuslainsäädäntöön on arvioitava jatkovalmistelussa tarkemmin myös viranomaisen asiakirja -käsitteen ja siihen liittyvien velvoitteiden näkökulmasta.
Ehdotuksen 11 ja 12 artiklassa säädettäisiin sääntelyn testiympäristöjen perustamisesta ja niihin osallistumisesta. Testiympäristöjen tarkoituksena olisi mahdollistaa rajat ylittävien sähköisten julkisten palveluiden tarjoamiseen tai hallinnointiin liittyvien innovatiivisten yhteentoimivuusratkaisujen kehittäminen ja testaus ennen niiden käyttöönottoa. Sääntelyn testiympäristöt ovat osa komission tavoitetta luoda julkiselle sektorille sisäänrakennettu innovaatiokehys, jolla tuettaisiin innovaatiomyönteisiä ja avoimia oikeudellisia järjestelyjä, joilla vältetään lukkiutuminen tiettyyn sääntelyyn tai teknologiaan. Sääntelyehdotuksen resitaalin 27 mukaan esitetyn asetuksen tarkoituksena on luoda oikeusperusta henkilötietojen käsittelylle sääntelyn testiympäristöissä. Ehdotuksen 11(2) artiklan mukaan sääntelyn testiympäristöjä ylläpidettäisiin osallistuvien julkisen sektorin elimen vastuulla ja henkilötietojen käsittelyä sisältäviä testiympäristöjä on ylläpidettävä asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten valvonnassa. Luvan sääntelyn testiympäristön perustamiseen antaisi komissio. Testiympäristön toteuttaminen tai siihen osallistuminen aiheuttaa raportointivelvoitteen sekä Yhteentoimiva Eurooppa -lautakunnalle että komissiolle. Lisäksi Yhteentoimiva Eurooppa -lautakunnan edellytetään antavan komissiolle sääntelyn testiympäristön tuloksista lausunnon, jossa täsmennettäisiin toimet, joihin kokeilun perusteella tulisi ryhtyä. Ehdotus ei kuitenkaan tarkemmin määrittele, että lautakunnan ehdotus sitoisi toimijoita asiassa.
Artiklan 12(1) mukaan testiympäristöön osallistuvien julkisen sektorin elinten on varmistettava, että mm. kansalliset tietosuojaviranomaiset ovat mukana sääntelyntestiympäristön toiminnassa, 2 kohdan mukaisesti pisimmillään kolmen vuoden ajan. Tietosuojaviranomaisen on myös osallistujien laatiman suunnitelman mukaisesti tuotettava testiympäristölle ohjeistusta. Henkilötietojen käsittelyyn liittyvä valvottava toiminta ei artiklan 12(6) h-alakohdan mukaan myöskään välttämättä pääty testiympäristön purkamiseen. Tietosuojaviranomaisen osallistuminen sääntelyn testiympäristöön ei ehdotuksen mukaan saa vaikuttaa viranomaisen valvontavaltuuksiin ja korjaavia toimenpiteitä koskeviin oikeuksiin. Ehdotuksen mukaisen ohjeistuksen antaminen sanotussa ympäristössä edellyttää, että valvontaviranomainen perehtyy pintapuolista tarkastelua syvemmin testattaviin järjestelmiin. Euroopan komission luvalla pystytettyihin sääntelyn testiympäristöihin osallistuminen edellyttää näin ollen valvontaviranomaiselta uudenlaista osaamista ja toimintaa. Tämä edellyttää asianmukaista resurssointia tehtävään. Kansallinen tietosuojavaltuutettu on lausunnossaan ehdotuksesta esittänyt huolen siitä, että sääntelyn testiympäristöt voivat edellyttää aivan uudenlaista viranomaisvalvontaa ja sitoa tietosuojavaltuutetun toimiston voimavaroja ehdotuksen mukaisiin hankkeisiin useiden vuosien ajaksi. Sääntelyn testiympäristöjen osalta komissiolle siirrettäisiin täytäntöönpanovaltaa, jolla vahvistettaisiin sääntelyn testiympäristöjen perustamista ja toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja edellytykset. Koska täytäntöönpanosäädöksiä ei vielä ole annettu, ehdotuksen vaikutuksia ei ole mahdollista vielä täysin arvioida.
Lisäksi jäsenmaan julkisen sektorin elinten voidaan olettaa osallistuvan ehdotuksen muiden toimenpiteiden toteuttamiseen, kuten 9 artiklassa säädettäviin unionipolitiikkojen täytäntöönpanon tukihankkeisiin ja tarjoavan kansallisia asiantuntijoitaan 14 artiklan mukaisten vertaisarviointien tuottamiseen. Julkisen sektorin elimen tulee 13 artiklan mukaan myös järjestää henkilöstölleen asianmukaisia koulutusohjelmia yhteentoimivuuskysymyksistä. Kansallisesti tiedonhallintalain 4 §:ssä säädetään tiedonhallintayksikön johdon vastuusta huolehtia siitä, että tarjolla on koulutusta, jolla varmistetaan, että henkilöstöllä ja tiedonhallintayksikön lukuun toimivilla on riittävä tuntemus voimassa olevista tiedonhallintaa, tietojenkäsittelyä sekä asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskevista säädöksistä, määräyksistä ja tiedonhallintayksikön ohjeista, ja siten ehdotettu sääntely ei olisi uutta. Artiklan 13 mukaan Yhteentoimiva Eurooppa -lautakunta avustaisi komissiota Eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita ja Yhteentoimiva Eurooppa -ratkaisujen käyttöön liittyvien koulutusmateriaalin tuottamisessa; tämä käytännössä tarkoittaisi jäsenvaltion viranomaisten asiantuntijoiden osaamisen hyödyntämistä. Kaikissa kohdissa olisi siten kyse jäsenvaltion resurssien eriasteisesta hyödyntämisestä, mutta millä toisaalta edistettäisiin myös kyseisen jäsenvaltion julkisten palveluiden yhteentoimivuuden kehittymistä.