Valitamme sitä, että valiokunnan
enemmistö on aivan poikkeuksellisella tavalla keskeyttänyt asiantuntijakuulemisen.
Näin valiokunnalla ei ole ollut asiallista mahdollisuutta
työnsä tekemiseen.
Valiokunnan olisi tässä vaiheessa tullut merkitä lähinnä tiedoksi
valtioneuvoston kirjelmä, eikä todeta, ettei siihen
ole huomauttamista.
Ulkoasianvaliokunnan olisi tullut tehtäväkuvansa
mukaisesti nyt toteutunutta laajemmin perehtyä siihen,
miten Suomen ulkopolitiikan johtaminen tapahtuu Lissabonin sopimuksen
astuttua voimaan ja mitä valtioneuvoston kirjelmä ulkopolitiikan
johtamisessa käytännössä tarkoittaa.
Valiokunnan poikkeuksellisen lyhyt asiantuntijakäsittely
osoitti useita osa-alueita, joissa valtioneuvoston kannanotto ei
anna riittäviä vastauksia esille nousseisiin kysymyksiin
tai joissa muutoin tarvittaisiin lisäpohdintaa.
Korostamme, että Lissabonin sopimus säilyttää EU:n
yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan jäsenmaiden hallitusten
keskinäiseen yhteistyöhön perustuvana
politiikkana. Ulkopolitiikkaa ei siis ole siirretty unionin päätösvaltaan
nyt voimaanastuneella sopimuksella.
Päätöksenteko unionissa yhteisen
ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmäärittelyissä perustuu
yksimielisyyteen. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
kannanottoja ei siis hyväksytä määräenemmistöllä (poikkeuksena
päätösten toimeenpanoon liittyvät
menettelytapa-asiat). Kun ulkoministeriön asiantuntijakuulemisessa kävi
ilmi, että ulkoministeriössäkin on asiasta virheellisiä käsityksiä,
on ilmeistä, että Lissabonin sopimusten vaikutuksesta
EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen ja Suomen toimintalinjaan
tässä yhteydessä tarvitaan myös ulkopolitiikan
toimeenpanossa lisää pohdiskelua.
Valtioneuvoston kirjelmä ei ota mitään
kantaa siihen, onko Suomen edun mukaista pyrkiä yhteen
vai kahteen edustajaan Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Asiantuntijakuulemisessa kävi
ilmi, että 15 unionin jäsenmaata oli protestoinut
Ruotsin päätöstä kutsua joulukuun
kokoukseen vain yksi edustaja. On siis edelleen täysin
mahdollista, että eteen tulee myös niitä huippukokouksia,
joihin jäsenmaista osallistuu kaksi edustajaa.
Valiokunnan kuulemisessa pääministeri piti jatkossakin
mahdollisena presidentin osallistumista toisena edustajana Eurooppa-neuvoston kokouksiin
tai muihin huippukokouksiin. Valtioneuvoston kirjelmässä tätä asiaa
ei kuitenkaan ole käsitelty millään tavalla
eikä ole myöskään luotu menettelytapoja
sille, miten asiaa koskeva valmistelu tulisi tehdä. Jatkossakin
on Suomen etujen mukaista pitää kiinni presidentin osallistumisen
mahdollisuudesta käsiteltäessä Suomelle
tärkeitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita.
Suomen ulkopolitiikan tulee kaikissa oloissa olla yhdenmukaista
siitä riippumatta otetaanko ulkopoliittisia kantoja Euroopan
unionissa, YK:ssa tai kahdenvälisissä suhteissa.
Tämä edellyttää jatkossa presidentin
ja valtioneuvoston välisen yhteistoiminnan tiivistämistä.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksissa tulee presidentin
läsnä ollessa etukäteen käsitellä merkittävimpiä EU-elimissä eteen
tulevia ulkopoliittisia linjauksia. Pidämme harkinnanarvoisena,
että valiokunnan kokoontumista koskevan aloitteen voisi
jatkossa tehdä sekä pääministeri
että presidentti. Onhan yhteistoimintavelvoite ulotettu
sekä presidentille että valtioneuvostolle. Jotta
ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan roolia voitaisiin myös
käytännössä vahvistaa, on valiokunnan
valmisteluresursseja vahvistettava esim. pienimuotoisella sihteeristöllä.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan työn kehittämisen
lisäksi tarvitaan mitä ilmeisimmin myös
presidentin, pääministerin ja ulkoministerin säännönmukaista
keskinäistä kanssakäymistä.
Odotamme, että hallitus antaa eduskunnalle erillisen
selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin se on käytännössä ryhtynyt
ulkopoliittisen yhteistoiminnan tiivistämiseksi kunnioittaen
presidentin roolia ja tehtäviä maamme ulkopolitiikan johtajana.
Selvitys tulisi antaa heti seuraavien valtiopäivien avajaisten
jälkeen.