Perustelut

Hallituksen valmiuslakiesityksessä ehdotetaan, että valtioneuvosto antaisi poikkeusvaltuuksien käyttöönottoasetuksen, ns. kiireasetuksen sekä poikkeusolojen jatkamisasetuksen nykyisestä päätöksentekojärjestelmästä poiketen. Nykyisen lain mukaan nämä asetukset antaa tasavallan presidentti.

Käyttöönottoasetuksen antamista edeltäisi menettely, jossa valtioneuvosto yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa toteaisi poikkeustilan käsillä olon. Tältä osin ehdotusta on arvosteltu epäselväksi ja huonosti yhteensopivaksi perustuslain 93 §:n 1 momentin kanssa. Tässä perustuslain säännöksessä todetaan muun muassa, että "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa… Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella."

Mielestäni nykyistä, viimeksi vuonna 2000 voimaantullutta lakia ja sen sisältämää toimintamallia ei tulisi nyt muuttaa eikä puuttua valtioelinten toimivaltasuhteisiin yhden asian (valmiuslain) osalta erikseen aikana, jolloin perustuslain uudistamistarvetta ja toimivaltasuhteita arvioidaan kokonaisuutena parlamentaarisessa komiteassa.

Kiinnitän huomiota siihen, että valmiuslakiesitys kaventaa olennaisesti presidentin toimivaltaa ulkopolitiikan johtajana koko kansakuntaa mahdollisesti kohtaavan kriisin oloissa, jolloin juuri tarvittaisiin kaikkien ylimpien valtioelinten — tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan — osallistuminen asiaa koskevaan päätöksentekoon. Katson, että yksimielisyyttä korostava päätöksentekomalli on omiaan lisäämään sitä harkintaa ja yksituumaisuutta, jota poikkeusvaltuuksien soveltamisen aloittaminen edellyttää.

Valmiuslain 3 §:n mukaan poikkeusoloja ovat muun muassa Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila sekä Suomeen kohdistuva huomattava aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka torjuminen vaatii valmiuslain toimivaltuuksien välitöntä käyttöönottamista. Näiden kohtien osalta ulkoasiainvaliokunnan enemmistö myöntää sen, että ne koskevat ulkopolitiikkaa.

Sen sijaan valiokunnan enemmistö katsoo, että taloudelliset poikkeusolot ja ympäristö- sekä niihin vakavuudeltaan rinnastuvat, tartuntataudeista johtuvat poikkeusolot ovat luonteeltaan lähinnä sisäpoliittisia. En ole valiokunnan enemmistön kanssa tästä aivan samaa mieltä. Maapalloistuvassa elinympäristössämme taloudelliset kriisit ja ympäristötuhot liittyvät myös ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Sen vuoksi valiokunnan tapa arvioida poikkeusoloja kaventaa tarkoitushakuisesti näiden osalta tasavallan presidentin roolia.

Valmiuslakiesitys sisältää lukuisia perusoikeusrajoituksia myös muissa poikkeusoloissa kuin aseellisen hyökkäyksen tai vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen rinnastettavissa poikkeusoloissa. Lakiesitys laajentaa hallitukselle annettavia poikkeusolojen toimivaltuuksia siviilikriiseissä tarpeettomasti ja ilman hyväksyttäviä perusteita.

Valmiuslain toimivaltuussäännösten nojalla erikseen annettavien asetusten jälkitarkastusoikeudesta esitetään luovuttavaksi, mikä myös kaventaa eduskunnan roolia poikkeusolojen hallinnossa.

Esityksen säännösehdotukseen sisältyy useita kymmeniä perusoikeuksiin kohdistuvia rajoituksia ja/tai perustuslain 80 §:n vastaisia lainsäädäntövallan siirtoja valtioneuvoston asetuksen tasolle tai suoraan viranomaisille.

Näistä syistä sinänsä tarpeellinen lakiuudistus on tässä muodossaan syytä hylätä ja valmistella uudelleen.