Perustelut

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin välillä tehtiin 21 päivänä kesäkuuta 1999 seitsemän eri yhteistyöaloja koskevaa sopimusta. Sopimuksista kuusi kuuluu EY:n yksinomaiseen toimivaltaan ja ne tehdään yhteisön ja Sveitsin välisinä. Koska henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus sisältää myös unionin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä, jäsenvaltiot hyväksyvät sopimuksen omalta osaltaan.

Sopimuksen hyväksyminen ei esityksen mukaan aiheuta merkittävää tarvetta muuttaa Suomen lainsäädäntöä, koska se perustuu EY:n henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaan lainsäädäntöön. Esitykseen sisältyvillä lakiehdotuksilla on voimassa olevaa, tällä hetkellä unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueen kansalaiset kattavaa Suomen lainsäädäntöä tarkoitus sopimuksen edellyttämässä määrin ulottaa koskemaan myös Sveitsin kansalaisia.

Käsiteltävänä oleva sopimuskokonaisuus on ensimmäinen edistysaskel sopimussuhteissa Sveitsin kanssa sen jälkeen, kun Sveitsi jäi vuonna 1992 ETA-sopimusta koskevien neuvottelujen ulkopuolelle sopimushankkeelle kielteisen kansanäänestyksen jälkeen. Se täydentää vuonna 1972 tehtyä EY:n ja Sveitsin välistä vapaakauppasopimusta.

Neuvotellun sopimuspaketin muodostaman kokonaisuuden säilyttämiseksi sopimusten voimaantulo on kytketty kaikkien seitsemän sopimuksen hyväksymiseen kunkin sopimuspuolen osalta. Lisäksi sopimukset ovat aluksi voimassa seitsemän vuoden määräajan. Tämä antaa mahdollisuuden sopimuskokonaisuuden vaikutusten arviointiin määräajan päättyessä.

Valiokunta toteaa, että Sveitsin kanssa neuvoteltu sopimuskokonaisuus on Euroopan unionin kannalta uusi tapa integroida unionin ulkopuolinen maa Euroopan unionin piirissä tapahtuvaan yhdentymiskehitykseen. Valiokunta katsoo, että sopimuskokonaisuuden toimivuutta on seurattava ottaen myös huomioon sen vaikutukset esimerkiksi unionin laajentumisprosessiin. Valiokunta kannattaa sitä, että Euroopan unioni pyrkii edelleen tiivistämään sopimussuhteita Sveitsin kanssa molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla.

Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen soveltamiseen liittyy valiokunnan saaman selvityksen mukaan tulkintakysymyksiä, jotka liittyvät Sveitsissä työssä olevan henkilön Suomessa asuvan perheen sairausvakuutuksen järjestämiseen. Kansaneläkelaitos antaisi esityksen perustelujen mukaan Sveitsin vakuutusviranomaisia varten todistuksen siitä, kuuluvatko työntekijä ja hänen perheenjäsenensä Suomen järjestelmän piiriin, jotta tällaisessa tapauksessa Suomen lainsäädännön perusteella maamme sairausvakuutus- ja terveydenhuoltojärjestelmän piiriin kuuluvat perheenjäsenet eivät joutuisi maksamaan pakollista sairausvakuutusmaksua Sveitsiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä perustelujen tavoite saavutetaan.

Esitykseen sisältyy ehdotus Suomen ja Sveitsin välisen vuonna 1927 tehdyn väliaikaisen kauppasopimuksen ja sen lisäsopimuksen irtisanomisesta. Irtisanomisella ei ole Suomen kannalta vaikutuksia, koska kahdenvälisen sopimuksen sijasta on jo Suomen EU-jäsenyyden alusta lukien sovellettu EY:n ja Sveitsin välistä vapaakauppasopimusta.