Koska 55-valmiuspaketin eri toimenpiteiden kokonaisvaikutuksia ei ole arvioitu kattavasti, valiokunta ei voi muodostaa tässä vaiheessa lopullista kantaa direktiiviehdotukseen eikä sen yksittäisiin ehdotuksiin. Valiokunta viittaa suuren valiokunnan mietintöön, joka liittyy valtioneuvoston selontekoon EU-politiikasta. Mietinnössä (SuVM 1/2021 vp) on korostettu, kuinka EU-vaikuttamisen on oltava varhaista ja tulevaa ennakoiva. 

Yleistä

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että direktiiviehdotusta ja sen vaikutuksia arvioidaan yhdessä 55-valmiuspaketin muiden ehdotusten kanssa. Tältä osin valiokunta kiinnittää huomiota jatkovalmisteluun, jossa tulisi nykyistä paremmin huomioida 55-valmiuspaketti kokonaisuutena. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä eri ministeriöiden välillä ja hyvää koordinointia, kun valmiuspaketin eri hankkeet etenevät. 

Valiokunta pitää tärkeänä myös direktiiviehdotuksen laaja-alaista arviointia. Arvioinnissa tulee huomioida direktiiviehdotus kokonaisuutena, mutta myös sen yksittäisistä ehdotuksista tulee olla riittävän laajat ja yksityiskohtaiset vaikutusarviot.  

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston käsitykseen, että direktiivin ehdotuksia tulee arvioida kansallisen ja eurooppalaisen kokonaisedun näkökulmasta. Ilmastovaikutusten lisäksi ehdotusten tulee monipuolisesti huomioida vaikutukset muun muassa kilpailukykyyn, valtion tulokertymään ja Suomen maksuihin EU:lle. Lisäksi on tärkeää systemaattisesti arvioida päätösten vaikutuksia kansalaisten hyvinvointiin. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto korostaa omassa kannassaan, että energiaverotuksen kokonaisuutta täytyy arvioida ilmastovaikutusten ohella kilpailukyvyn, verotuottojen kertymisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Myös valtioneuvosto huomioi, että direktiiviehdotusta ja sen vaikutuksia on keskeistä arvioida yhdessä 55-valmiuspaketin muiden ehdotusten kanssa. 

Verotusta ja siihen rinnastettavia maksuja käytetään direktiiviehdotuksessa isojen politiikkojen keinoina. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää, että esitys valmistellaan huolella ja siitä laaditaan riittävän kattavat vaikutusarviot. On myös olennaista huomioida, että esityksen taustalla on isoja poliittisia tavoitteita, kuten energian hintataso. Suomen näkökulmasta on keskeistä, että Pohjoismaat pystyvät säilyttämään Keski-Eurooppaan nähden edullisimmat energian hinnat. Täten direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa on valiokunnan mielestä varmistettava Suomen kilpailukyky muiden tavoitteiden rinnalla.  

Kokonaisuuden tulee valiokunnan mielestä olla kansallisesti katsottuna järkevä ja tehokas tavoiteltuun päästövähennykseen nähden. Tämän lisäksi on arvioitava Euroopan unionin toimet suhteessa globaaleihin toimiin, ja tässä arvioinnissa on haettava edullisimmat tavat päästä nopeisiin päästövähennyksiin. Jatkovalmistelussa tulisi varmistua riittävistä vaikutusarvioinneista myös tästä näkökulmasta. Valmispakettia tulee arvioda valiokunnan mielestä myös teknologianeutraalisti, koska teknologia kehittyy eritahtisesti ja esityksen vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. 

Yleiset huomiot

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa direktiiviehdotusta pidettiin pääosin hyvänä ja sen tavoitteita kannatettavina. On perusteltua verottaa eri energiatuotteita ja sähköä yhdenmukaisesti niiden energiasisällön ja ympäristöominaisuuksien perusteella. On myös kannatettavaa, että erilaisia energiatuotteiden veropoikkeuksia ja -vapauksia poistetaan, jolloin niitä verotettaisiin eri jäsenvaltioissa nykyistä yhdenmukaisemmin ja jotta ne tukisivat ilmastotavoitteiden saavuttamista ottaen kuitenkin huomioon kilpailukyky ja verotuotot. 

Valiokunta pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita kannatettavina ja tarpeellisina. Valiokunta edellyttää, että 55-valmiuspaketista käytävien neuvottelujen myötä ilmastotoimien kokonaisuudesta saavutetaan vuodelle 2030 asetettu vähintään 55 %:n ilmastotavoite. Tavoite voidaan valiokunnan mielestä myös ylittää, jos lopputulosta voidaan pitää kansallisesti katsottuna järkevänä ja se on samalla kustannustehokas tavoiteltuun päästövähennykseen nähden. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että neuvottelut etenevät ripeästi, ja korostaa kuitenkin eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia ja tiedonsaantioikeuksia.  

Kriittiset huomiot

Vaikka direktiiviehdotuksen tavoitteita voidaan lähtökohtaisesti pitää myönteisinä, valiokunta suhtautuu varauksellisesti sen tiettyihin yksityiskohtiin. Valiokunta yhtyy suurelta osin valtioneuvoston kantaan, mutta kiinnittää erityistä huomiota niihin ehdotuksiin, joihin suhtauduttiin kriittisesti valiokunnan asiantuntijakuulemisessa.  

Asiatuntijat yhtyivät suurelta osin valtioneuvoston kantaan painottaen lausunnoissa eri näkökohtia. Valiokunnan huomiota kiinnitettiin erityisesti ammattiliikenteessä käytettävän dieselöljyn alennetun veron ja dieselöljyn verotuen poistumiseen, sähkön verotukseen sekä veropohjan laajentumiseen. Valiokunta käsittelee näitä teemoja jäljempänä erikseen. 

Ammattiliikenteessä käytettävä dieselöljy ja dieselöljyn verotuki moottoribensiiniin nähden

Asiantuntijakuulemisessa suhtauduttiin erittäin kriittisesti siihen, että nykyisestä poiketen direktiiviin ei enää sisältyisi mahdollisuutta soveltaa tietyssä ammattiliikenteessä käytettävään dieselöljyyn alennettua veroa, joten kaikki dieselöljy olisi verotettava samalla tavalla. Asiantuntijakuulemisessa edellytettiin, että direktiivin tulee mahdollistaa nykyinen ammattiliikenteessä käytettävän dieselöljyn alennettu verotaso.  

Samoin valiokunnan kuulemat asiantuntijat pitivät erittäin ongelmallisena sitä, että samaan veroluokkaan kuuluvien liikennepolttoaineiden veroperusteet olisi muutoinkin yhdenmukaistettava, joten dieselöljyn verotuki moottoribensiiniin nähden ei olisi enää mahdollinen. Ehdotetun 10 vuoden siirtymäajan jälkeen myös esimerkiksi maakaasu ja fossiilista alkuperää oleva vety olisi liikennekäytössä verotettava yhdenmukaisesti bensiinin ja dieselöljyn kanssa. 

Useat asiantuntijat näkivät, että muutos olisi hyvin haitallinen lisäten merkittävästi suomalaisten yritysten kuljetuskustannuksia ja heikentäen maamme kilpailukykyä. Ehdotusta pidettiin myös alueellisesti epäoikeudenmukaisena, kun huomioidaan Suomen pitkät etäisyydet ja sijainti markkina-alueilta.  

On hyvin mahdollista, että ehdotus johtaisi Suomessa henkilöautojen käyttövoimaveron poistumiseen ja dieselpolttoaineen valmisteveron merkittävään nousuun. Osa asiantuntijoista piti myös ongelmallisena sitä vaihtoehtoa, jossa dieselöljyn verotason korottamisen sijasta bensiinin verotasoa alennettaisiin, koska tämä olisi ympäristö- ja valtiontaloudellisten tavoitteiden vastaista. 

Asiantuntijakuulemisen mukaan direktiivissä tulee mahdollistaa dieselin verottaminen bensiiniä alhaisemmalla verotasolla noudattaen kuitenkin vähimmäisverotasoja ja direktiivin veroluokkien välistä järjestystä. Fossiilista dieseliä tulee siis voida verottaa kansallisesti vähemmän kuin fossiilista bensiiniä, kuitenkin siten, että fossiilisen dieselin veroperuste ei alita ympäristöystävällisempien polttoaineiden verotasoa. 

Asiantuntijakuulemisessa korostettiin myös optimaalisen verotuksen teoriaa, jonka mukaan välipanoksia ei pitäisi lähtökohtaisesti verottaa lainkaan, koska se vääristää yritysten välisiä transaktioita ja aiheuttaa tehokkuustappioita. Dieselin verotuki on Suomessa pyritty suuntaamaan pääasiassa dieseliä välipanoksena käyttäville yrityksille dieselajoneuvoilta vuosittain perittävän käyttövoimaveron avulla.  

Veroteorian mukaan bensiiniä ja dieseliä on kumpaakin perusteltua verottaa siten, että vero vastaa polttamisesta syntyvien hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaa haittaa. Nykyisellä verotasolla myös dieselpolttoaineen hiilidioksidivero ylittää hiilidioksidipäästöjen arvioidut yhteiskunnalliset kustannukset.  

Polttoaineveroilla ei Suomessa pyritäkään pelkästään korjaamaan ulkoisvaikutuksia, vaan niillä on myös fiskaalinen merkitys. Kun veroteorian mukaan fiskaalisessa mielessä voi olla perusteltua periä polttoainetta välituotteena käyttäviltä yrityksiltä alempaa polttoaineveroa kuin kotitalouksilta ja dieselin vero ottaa jo huomioon dieselin hiilidioksidipäästöjen tuottaman haitan, ei sinänsä ole ilmastopäästöjen ulkoisvaikutuksiin perustuvia syitä luopua dieselin verotuesta. 

Asiantuntijakuulemisessa nostettiin esiin myös huoli siitä, että dieselöljyn alennetun verokannan poistamisen seurauksena bensiinin verotusta joudutaan alentamaan tai sähkön veroluokkien porrastamisesta luopumisen seurauksena teollisuuden sähkön verotusta joudutaan kiristämään, jolloin muutokset voivat hidastaa liikenteen ja teollisuuden sähköistymiskehitystä. 

Liikennepolttoaineiden verotuksen yhdenmukaistamista myös kannatettiin. Osa asiantuntijoista katsoi, että liikennepolttoaineiden verotus on tärkeä osa energiaverotusta, jossa bensiinin ja dieselin verokantojen yhdistäminen on perusteltua, sillä dieselin alempi verotaso on ympäristölle haitallinen tuki.  

Osa asiantuntijoista myös kannatti, että Suomen tulee pyrkiä nostamaan dieselin verotus samalle tasolle bensiinin kanssa. Tässä yhteydessä on myös huomioitava komission arvio siitä, kuinka Keski-Euroopassa noudatettu dieselöljyä suosiva veropolitiikka on aiheuttanut sen, että Euroopassa on pula dieselöljystä ja ylitarjontaa bensiinistä.  

Valtioneuvosto katsoo, että bensiinin ja dieselöljyn verokantojen yhtenäistämiseen liittyy osittain hankalasti yhteensovitettavia tavoitteita. Yhtenäistämistä olisi arvioitava laajemmin ja erityisesti ympäristöohjauksen ja kilpailukyvyn näkökulmista. 

Valiokunta yhtyy tältä osin valtioneuvoston kantaan mutta suhtautuu kielteisesti siihen, jos Suomi ei pitkien etäisyyksien maana voisi jatkossa soveltaa dieselöljyyn bensiiniä alempaa verokantaa. Samoin on erittäin tärkeä pyrkiä säilyttäämään nykyinen ammattiliikenteessä käytettävä dieselöljyn alennettu verotaso.  

Dieselöljyn bensiiniä alhaisempi vero on perusteltua veroteorian ja etenkin Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta. Valiokunta pitää erittäin ongelmallisena, jos ehdotus johtaa samanaikaisesti dieselöljyn verotason korottamiseen ja bensiinin verotason alentamiseen. Tällöin ratkaisu heikentää Suomen kilpailukykyä ja on samanaikaisesti ympäristö- ja valtiontaloudellisten tavoitteiden vastainen.  

Sähkön verotus

Direktiiviehdotuksen perusteella eroa ei voisi enää tehdä kaupallisten ja ei-kaupallisten lämmityspolttoaineiden ja sähkön käytön välillä. Siten Suomen nykyinen sähkön veron porrastaminen kahteen veroluokkaan ei olisi enää mahdollista. Tietyin edellytyksin energiaintensiivisen yritystoiminnan energiaverokantoja voisi alentaa kuitenkin edelleen vähimmäistasoja noudattaen. Myös maa-, metsä- ja vesitaloudessa käytettävien lämmityspolttoaineiden ja sähkön veroa voisi alentaa aina vähimmäisverotasoon saakka. 

Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat pitivät erittäin ongelmallisena sähkön verokantojen yhdistämistä, ja näin ehdotukseen suhtauduttiin kielteisesti. Myös sähkön osalta on veroteorian mukaan perusteltua, että kotitalouksien sähkövero on korkeampi kuin yritysten sähkövero. Osa asiantuntijoista huomautti myös, että sähköveron fiskaalinen merkitys saattaa jatkossa tulla tärkeämmäksi, kun esimerkiksi liikenteen sähköistyminen vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä liikenteessä ja siten samalla alentaa merkittävästi valtion verotuottoja. 

Valtioneuvosto arvioi kannassaan, että verokantojen yhtenäistämiseen voi liittyä riskejä verotuottojen ja ympäristöohjauksen vähentymisestä sekä kilpailukyvyn näkökulmasta. Valtioneuvosto toteaa, että esimerkiksi sähkön verotason eriyttämismahdollisuus elinkeinoelämän ja kotitalouksien välillä voisi olla tarpeen säilyttää, sillä se on mahdollistanut yleisesti ottaen korkean verotason ja toisaalta eriytetyn kannan sektoreille, joille korkea verotuksen taso eri syistä ei ole mahdollinen.  

Korkea verotaso voisi tietyillä sektoreilla hidastaa investointeja tuotannon päästöjen vähentämiseksi. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että tukikokonaisuutta tarkasteltaessa arvioidaan myös yksittäisille jäsenvaltioille myönnettävien poikkeuksien merkitystä sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta. 

Valiokunta yhtyy tältä osin valtioneuvoston näkemykseen korostaen samalla sähkön verotason eriyttämismahdollisuuden merkitystä Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta. Valiokunta edellyttää, että lähtökohtana tulee olla se, että sähkön verotason eriyttämismahdollisuus elinkeinoelämän ja kotitalouksien välillä säilyy. 

Veropohjan laajentuminen

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin huomiota siihen, että uusiutuvalle ja kestävyyskriteerit täyttävälle biomassalle ehdotetaan energiaveroa, vaikka samanaikaisesti EU pyrkii kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta. Vero merkitsisi varsin vaikeasti ratkaistavia rajanveto-ongelmia lämmityksen ja teollisten prosessien välillä, mikä todennäköisesti johtaisi teollisuuden kustannusten nousuun. Bioenergiavero ei myöskään tekisi eroa energiapuun ja kuitupuun välillä. Valiokunnan huomiota kiinnitettiin myös siihen, ettei valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle sisällä kannanottoa biomassan ja energiaturpeen verotukseen. Tästä syystä asiantuntijat eivät lähtökohtaisesti ottaneet kantaa veropohjan laajentumiseen yksittäistä huomiota lukuun ottamatta, jonka mukaan ei ole perusteltua saattaa uusiutuvaa biomassaa energiaverodirektiivin piiriin.  

Valiokunta pitää erittäin ongelmallisena, ettei valtioneuvoston kanta sisällä näkemystä komission esitykseen veropohjan laajentamisesta. Tähän liittyy olennaisena asiana veron soveltamisalan laajentuminen niin, että veron soveltamisalan piiriin tulisivat vety, turve ja useat biomassaan perustuvat kiinteät polttoaineet, kuten polttopuu ja puuhiili, joita käytetään yli 5 megawatin tehoisissa laitoksissa ja jotka nykyisin ovat direktiivin soveltamisalan ulkopuolella.  

Valiokunta muodostaa lopullisen kantansa veropohjan laajentamisesta sen jälkeen, kun verokantojen yhtenäistämistä on arvioitu riittävän laajasti huomioiden ilmastovaikutusten ohella Suomen kilpailukyky, verotuottojen kertyminen ja huoltovarmuus. Valiokunta pitää tärkeänä, että veropohjan laajentamisen osalta vaikutusarviot laaditaan kattavasti. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto sisällyttää kannanoton komission esitykseen veropohjan laajentamisesta valtioneuvoston jatkokirjelmään. Tämän lisäksi valiokunta edellyttää, että sille varataan riittävä aika asian laaja-alaiseen käsittelyyn valtioneuvoston jatkokirjelmän jälkeen. Ennen eduskunnan kantaa veropohjan laajentamista ei tule edistää. 

Jatkokäsittely

Valiokunta huomauttaa, että direktiivin muutosehdotuksen käsittely neuvostossa on vasta alkuvaiheessa ja sen sisältö tulee täsmentymään. Yksimielisyysvaatimuksen takia jäsenmaiden näkemyksistä riippuen on myös mahdollista, että ehdotukset muuttuvat jatkokäsittelyn aikana. Tämän vuoksi on tärkeää, että valtioneuvosto antaa asiassa jatkokirjelmän, jossa täydennetään valtioneuvoston kantoja täsmentyneisiin ja mahdollisesti muuttuneisiin ehdotuksiin.  

Valiokunta edellyttää, että sillä on mahdollisuus lausua asiasta riittävien vaikutusarviointien jälkeen. Koska toteutuessaan direktiivi vaikuttaa merkittävästi Suomen energiaverotuksen rakenteeseen ja eduskunnan budjetti- ja lainsäädäntövaltaan, jatkokirjelmien aikataulutuksessa on otettava huomioon laaja-alaisen käsittelyn vaatima aika.