Asetusehdotus sisältää säännökset, joilla perustettaisiin Euroopan valuuttarahasto EVR. Nykyinen Euroopan vakausmekanismi EVM sisällytettäisiin EVR:ään, ja EVR:stä tulisi EU:n lainsäädännön mukainen toimielin. EVM:n pääoman siirtämisestä EVR:ään olisi vielä sovittava erikseen. 

Ehdotus EVR:n perustamisesta sisältyy komission laajempaan ehdotuskokonaisuuteen talous- ja rahaliiton kehittämisestä. Komissio esittää lukuisia uudistusehdotuksia, joista EVR:n perustamista koskeva asetusehdotus on yksi pisimmälle menevistä. 

Lähtökohtaisesti nykyisen EVM:n kehittäminen Euroopan valuuttarahastoksi on perusteltua. Komission ehdotuksen ongelmana kuitenkin on, että se ei ole kaikilta osin oikea-aikainen, ja lisäksi ehdotetun EVR:n päätöksenteon rakennetta voidaan pitää eduskunnan budjettivallan kannalta ongelmallisena. 

Komission ehdotus veisi EVR:ää eteenpäin irrallaan muusta EMU:n kehittämisestä. EVR on oleellisesti kriisinratkaisuväline, ja siksi sitä tulisi tarkastella yhdessä rahaliiton muun kehittämisen kanssa. Tässä keskeisiä näkökohtia ovat no-bail-out-periaatteen vahvistaminen ja sijoittajavastuun vahvistaminen. Komission EVR-asetusehdotus ei sisällä lainkaan sijoittajavastuuta koskevia elementtejä (päinvastoin, sen voidaan tulkita pienentävän sijoittajavastuun roolia). Lisäksi no bail-out-säännön uskottavuus edellyttäisi valtioiden velkajärjestelymekanismin luomista. Nämä olisivat edellytyksiä, jotka olisi toteutettava ennen EVR:n perustamista tai sen yhteydessä. 

Toinen ongelma liittyy EVR:n päätöksentekoon. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (PeVL 12/2018 vp), että vahvistetun määräenemmistöpäätöksenteon laajentaminen kaventaisi eduskunnan budjettivaltaa. Toisaalta valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat esittäneet perustellusti, että rahaston tarkoituksenmukaisen toiminnan turvaamiseksi vain ohjelmien aloituspäätökset tulisi tehdä yksimielisesti, kun taas maksatukset ym. ohjelmien puitteissa tapahtuvat päätökset voitaisiin tehdä vahvennetulla määräenemmistöllä, jollainen on jo nyt EVM:llä käytössä ns. hätätilalausekkeen osalta.  

Komission asetusehdotuksessa EVR olisi unionin lainsäädännön alainen unionin toimielin. Tämä tarkoittaa, että EVR:n päätökset olisi alistettava neuvoston päätettäviksi. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista, mutta ei ajan oloon myöskään nykyinen, hallitustenvälinen rakenne, jota Suomen hallitus edelleen kannattaa. Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa (VaVL 5/2017 vp) oli kehotettu arvioimaan uudelleen kantaa, jossa torjutaan EVM:n siirtäminen osaksi Euroopan unionin oikeudellista kehikkoa. "EVM:n tehtävä on tuottaa vakautta koko euroalueelle, ja sen aseman määrittely yhteisölainsäädännössä vahvistaisi ja selkiyttäisi sen asemaa." 

Pankkiunionin yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn perustaminen EVR:n yhteyteen on perusteltua. Siinä tulee edetä samassa tahdissa pankkiunionin muun kehittämisen, erityisesti riskien vähentämisen, kanssa. Varautumisjärjestelyn on oltava uskottava kaikissa oloissa, jotta sen markkinavaikutus on toivottu. EVR:ää kehitettäessä on syytä turvata rahaston lainojen ensisijainen asema lainoja takaisin maksettaessa, kuten tällä hetkellä on Kansainvälisellä valuuttarahastolla IMF:llä. 

Kristillisdemokraatit yhtyvät valiokunnan näkemyksiin, ettei EVM:n muuttamista EVR:ksi esittävää asetusehdotusta tule hyväksyä. Talouspolitiikka ei kuulu unionin toimivaltaan, vaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Unionin toimivalta rajoittuu talouspolitiikan koordinaatioon (yhteensovittamistoimenpiteiden toteuttamiseen). On kyseenalaista, voidaanko EVR:n perustamista tai EVM:n muuttamista EVR:ksi edes pitää perussopimuksen tarkoittamana talouspolitiikan koordinaationa. Myöskin kansallisten parlamenttien budjettisuvereniteettia ei voida rikkoa asetuksen esittämällä tavalla. 

Kristillisdemokraatit katsovat lisäksi, ettei kriisinratkaisurahaston yhteistä varautumisjärjestelmää tule ehdotetulla tavalla perustaa, koska se voi johtaa eduskunnan budjettisuvereniteetin sivuuttamiseen ja riskiin suurista yhteisvastuista. 

Komission asetusehdotus sisältää säännökset, joilla perustettaisiin Euroopan valuuttarahasto EVR, joka korvaisi EVM:n ja olisi sen laillinen seuraaja oikeusaseman ja kaikkien siihen kuuluvien oikeuksien sekä velvollisuuksien osalta. Euroalueen jäsenvaltioiden olisi sovittava EVM:n pääoman siirtämisestä uuteen EVR:oon. 

Sijoittajavastuu hukassa

Komission ehdotus ei sisällä lainkaan sijoittajanvastuuta koskevia elementtejä tai esityksiä velkajärjestelymenettelyistä. Komission ehdotuksesta puuttuu esimerkiksi EVM-sopimuksen johdantolauseisiin sisältyvä viittaus sijoittajanvastuuseen. Ellei komission ehdotuksia täydennetä selvityksellä siitä, missä olosuhteissa velkajärjestely on mahdollinen, komission ehdotukset vievät Euroopan rahaliittoa yhä kauemmas paremmin toimivasta järjestelmästä ja euromaita tarvittaessa luotottava EVR on omiaan estämään sijoittajanvastuun toteutumisen. Paras tapa lisätä sijoittajanvastuuta olisi no bail-out-periaatteen palauttaminen. 

Velkajärjestelysäännöstö suunniteltava huolellisesti

Markkinapaniikin riski ja moraalikato-ongelmat vältetään vain, jos velkajärjestelysäännöstö suunnitellaan täydellisesti oikein ja kansainvälisen viimekätisen lainoittajan (ILOLR) kapasiteetti on riittävän suuri (Coordination Failures and Lender of Last Resort, Rochet & Vives, 2004, s.1143) 

Näemme kuitenkin, että nämä analyysit ovat rankasti yksinkertaistettuja. 

Ensinnäkin, jos velkajärjestelysäännöstö on huonosti rakennettu, moraalikato-ongelma ei poistu. Itse asiassa saatetaan aiheuttaa vielä hankalampi moraalikato-ongelma. Toiseksi, viimekätisen lainoittajan koko tai päätöksentekosääntöihin liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa vakavan markkinapaniikin riskin. 

Suomen vaikutusmahdollisuudet pienenevät ja riskit lisäpääomituksesta kasvavat

EVR:n lainanantokapasiteetti säilyisi ehdotuksessa 500 miljardissa. Tämä lienee riittävä taso kansainväliselle viimekätiselle lainoittajalle (ILOLR). EVR:n yhteyteen mahdollisesti perustettavan yhteisen varautumisjärjestelyn kooksi on ehdotettu 60 miljardia. 

Ehdotuksessa muutetaan päätöksentekomenettelyä siten, että vain kolmella suurimmalla jäsenmaalla (Saksa, Ranska, Italia) on mahdollisuus estää rahoitustukipäätökset eli käytännössä Suomi voi joutua maksamaan kaikkinensa yli 11 miljardia lisää pääomia EVR:lle, vaikkei haluaisi tukea rahoitustukipäätöstä. 

Julkiset riskit pyrittävä minimoimaan

Julkisten varojen käyttö pankkikriisien hallinnassa tulee rajata poikkeukseksi pankkiunionin kriisinhallintajärjestelmässä. Varautumisjärjestelyn keskipitkän aikavälin fiskaalisen neutraliteetin periaatteen mukaisesti varautumisjärjestelyn kautta myönnetty rahoitus tulee lisäksi periä takaisin täysimääräisesti toimialalta ylimääräisillä jälkikäteen kerättävillä vakausmaksuilla. Varautumisjärjestelyn kautta myönnettävien lainojen tai takauksien yhteenlaskettu enimmäismäärä tulee rajata selkeällä ja tarkkarajaisella euromääräisellä katolla. 

Tulonsiirtounionin muodostuminen täytyy välttää

Vakautusjärjestelyn ei tule johtaa pysyviin tulonsiirtoihin jäsenmaiden välillä minkäänlaisten mekanismien kautta. On välttämätöntä edellyttää jokaisen jäsenmaan vastuuta omista veloistaan, vahvan sijoittajavastuun periaatetta sekä no bail-out-periaatetta kriisinhallinnassa. 

Jäsenmaiden omaa halua tehdä suhdannevaihteluiden vaatimia vaikeita finanssipoliittisia toimenpiteitä ei saa myöskään heikentää minkäänlaisilla mekanismeilla. Näistä tulonsiirroista saattaa nimittäin tulla pysyviä. 

Markkinakuri ja velalle oikea hinta

Talous- ja rahaliiton kehittämisessä on välttämätöntä huomioida markkinakurin merkitys entistä paremmin. Jäsenvaltion velkajärjestelyn hallittu suorittaminen edellyttää, että sille on luotu toimivat menettelyt, maan pankkisektori on hyvin pääomitettu eikä pankkisektorilla ole ylisuuria altistumia kotivaltiolleen. 

Holmströmin paperin yksinkertaistetun esimerkin mukaan, kun vakuuden arvo katsotaan kyllin suureksi, velasta tulee informaation suhteen ei-sensitiivistä (Understanding the role of debt in the financial system, BIS 2015). 

Vakuuksien arvoa on laskettava, jotta velasta tulee sensitiivistä. Toisin sanoen velkapapereiden arvon on oltava herkkiä (l. muututtava) lisäinformaation tullessa. Tämä johtaa siihen päätelmään, että valtioiden velkajärjestelysäännöstöä on kehitettävä. Lisäksi tämä yksinkertaistetusti tarkoittaa sitä, että valtionlainoihin sijoittaneella tulee olla riski pääomansa menettämisestä. 

Suomen kannat eivät toteudu

Komission asetusehdotus Euroopan valuuttarahaston perustamiseksi ei myöskään täytä mitään valtioneuvoston selvityksessä E 80/2017 vp esitetyistä Suomen yleisistä kannoista tai edellytyksistä. Emme voi kannattaa asetuksen hyväksymistä, vaan katsomme, että EVM:ää tulee kehittää voimassa olevan hallitustenvälisen EVM-sopimuksen pohjalta. Päätösvallan ja vastuun tulee olla mahdollisimman lähellä toisiaan, ja näin ollen eduskunnan budjettivallasta on pidettävä kiinni. 

Keskeisiksi kehittämiskohteiksi katsomme velkajärjestelymekanismien kehittämisen ja valtionlainojen sensitiivisyyden kasvattamisen.