Perustelut

Kuten valtioneuvoston selvityksessä on todettu, oikeus- ja sisäasioiden rahoitus on tähän saakka ollut varsin vähäistä sekä absoluuttisesti että EU:n budjetin kokonaisuuteen verrattuna. Tällä hetkellä oikeus- ja sisäasioihin suunnataan noin 0,5 prosenttia budjetista. Vaikka komission esitys merkitsisikin tämän OSA-rahoituksen merkittävää kasvua, sen osuus EU:n kokonaisbudjetista olisi vuonna 2013 edelleenkin vain noin 1,3 prosenttia. Vaikka Suomi ei ole kannattanutkaan rahoituksen kolminkertaistamista, se on pitänyt tärkeänä, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kasvanut merkitys huomioidaan myös unionin budjetista 2007—2013 päätettäessä.

Selvityksestä käy myös ilmi, että Suomeen oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön kautta saatavissa oleva EU-rahoitus ei nykyisten olosuhteiden vallitessa tule olemaan merkittävää. Muiden jäsenvaltioiden osin puutteellisten valmiuksien parantamisella on kuitenkin myönteisiä vaikutuksia myös Suomen sisäisen turvallisuuden kannalta. Joiltakin osin Suomen saama rahoitusosuus riippuisi siitä, miten eri kriteereitä painotetaan määrärahojen jaosta päätettäessä. Näin olisi esimerkiksi ulkorajarahaston kohdalla. Määrärahojen jaon tulisi perustua riskianalyysiin, jossa otettaisiin huomioon esimerkiksi rajatilanteen kehittyminen tulevaisuudessa. Tiedossa on, että Venäjän rajavartiopalvelun reformin seurauksena valvonta Venäjän puolella kevenee. Tällä voi olla vaikutusta erityisesti maastorajalla. Myös EU:n ja Venäjän välillä pitkän aikavälin yhteiseksi tavoitteeksi asetettu viisumivapaus muuttaisi tilannetta merkittävästi Suomen näkökulmasta.

Jakokriteerit tulevat samalla tavalla esille myös muiden rahastojen, esimerkiksi palauttamisrahaston, kohdalla. Komission ehdotuksen valossa näyttää siltä, että valtiot, jotka huolehtivat asianmukaisesti maastapoistamispäätösten täytäntöönpanosta, eivät tulisi hyötymään rahaston rahoituksesta samalla tavoin kuin valtiot, joiden alueella on suuria määriä laittomasti oleskelevia henkilöitä. Valiokunta yhtyy selvityksessä esitettyyn arvioon, jonka mukaan vaarana on, että esitetty jakosuhde ei riittävästi kannusta jäsenvaltioita huolehtimaan maastapoistamispäätösten tosiasiallisesta täytäntöönpanosta.

Oikeusministeriön kannalta relevantteja komission esityksessä ovat perusoikeuksien ja oikeusasioiden puiteohjelma erityisohjelmineen sekä rikosten ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva erityisohjelma. Toisaalta oikeus- ja sisäasioiden osa-alueet vaikuttavat toisiinsa. Näin ollen esimerkiksi rahoituspaketissa eniten varoja saavan rajavalvonnan edistämisen voidaan odottaa vaikuttavan myönteisesti muillakin oikeus- ja sisäasioiden aloilla. Oikeusministeriö on pitänyt tärkeänä, että oikeus- ja sisäasioiden rahoitusohjelmista rahoitettavat toimet vastaavat ja tukevat marraskuussa 2004 Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn monivuotisen lainsäädäntöohjelman (Haagin ohjelma) ja siihen liittyvän, kesäkuussa 2005 hyväksytyn toimintasuunnitelman tavoitteita. Oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan kannalta avainasemassa ovat kolmannet maat, kuten Venäjä, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova sekä Balkanin ja Pohjois-Afrikan alueen maat.

Kotouttamiseen liittyvät kysymykset ovat suurelta osin jäsenmaiden vastuulla olevia kysymyksiä. Komission esitykseen sisältyvään kotouttamisrahastoon sisältyykin osittain epäselvyyksiä oikeusperustan osalta. Rahasto on kuitenkin keskeinen instrumentti poliittisesti tärkeän ja ajankohtaisen kotouttamispolitiikan edistämiseksi unionin alueella. Kotouttamisrahaston ohella myös Euroopan pakolaisrahasto sivuaisi Suomessa työministeriön toimialaa. Rahastolla tultaneen tukemaan alueellisten suojeluohjelmien toimeenpanoa, joissa yhdeksi elementiksi on valmisteltu EU:n uudelleensijoittamisohjelmaa.

Valtioneuvoston selvityksessä ja eri ministeriöiden asiasta valiokunnalle esittämissä lausunnoissa on kiinnitetty huomiota ehdotettujen ohjelmien hallinnointiin, joka olisi suuressa määrin jäsenvaltioiden vastuulla. Hallintomalli koetaan raskaaksi suhteessa siitä pienelle maalle tulevaan taloudelliseen hyötyyn. Suomen tulisikin kaikissa yhteyksissä painottaa mahdollisimman kevyttä hallinnointimallia kaikkien rahastojen ja ohjelmien osalta. Valtioneuvoston selvityksessä on aivan aiheellisesti viitattu myös kansalaisjärjestöjen ja yleisemmin ns. kolmannen sektorin mahdollisuuksiin osallistua hankkeiden toteuttamiseen. Raskas hallinto ja korkea omarahoitusosuus saattavat vaikeuttaa tämän tavoitteen toteutumista.