Perustelut

Arvonlisäverolain yritysjärjestelyä koskevia säännöksiä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi ja samalla yhdenmukaistettavaksi kuudennen arvonlisäverodirektiivin kanssa.

Esitys helpottaisi ensinnäkin kiinteistöjen käsittelyä yritysjärjestelyissä ja pienentäisi niihin liittyviä rahoituskustannuksia. Arvonlisäverodirektiivistä juontuu puolestaan se, ettei yritysjärjestelyssä tapahtuvia luovutuksia pidettäisi enää myyntinä, kuten nykyisin. Muutos on tältä osin lähinnä periaatteellinen, koska myynti on säädetty jo nykyisin kiinteistöä koskevin poikkeuksin verottomaksi. Valiokunta pitää sitä kuitenkin perusteltuna. Valiokunnalla ei ole huomautettavaa esitykseen myöskään siltä osin kuin muutos heijastuu marginaaliveromenettelyn piirissä olevien käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- tai antiikkiesineiden luovutukseen liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä.

Ehdotuksen mukaan kiinteistön luovutus osana yritysjärjestelytoimenpidettä liiketoimintaa jatkavalle ostajalle ei siis aiheuttaisi enää veroseuraamuksia, vaan kiinteistöihin sovellettaisiin samoja verottomuussäännöksiä kuin muihin liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä luovutettaviin tavaroihin tai palveluihin. Verottomuuden edellytyksenä olisi yhteneväisesti myös se, että ostaja käyttää kiinteistöjä vähennykseen oikeuttavassa tarkoituksessa.

Ehdotettu menettely poistaisi yrityksille nykyisin yritysjärjestelyssä aiheutuvan väliaikaisen verorasituksen, koska myyjän ei tarvitsisi enää palauttaa eikä ostajan vastaavasti suorittaa veroa kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyneestä rakentamispalvelusta mainittujen edellytysten täyttyessä. Myyjä huolehtisi vastaavasti siitä, että ostaja saa tarvitsemansa tiedot omaa verotustaan varten.

Esitykseen on suhtauduttu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa yleisesti myönteisesti. Nykyinen sääntely on johtanut yleensä siihen, että se arvonlisäveron määrä, joka myyjän on tullut palauttaa, on lisätty kokonaiskauppahintaan. Ostaja on siten joutunut rahoittamaan myös veron osuuden kauppahinnassa, kunnes se on voinut vähentää arvonlisäveron omassa verotuksessaan. Lisäksi kauppahintaan perustuva varainsiirtovero on tullut suorittaa myös arvonlisäveron osuudesta, mikä on nostanut kaupan kokonaiskustannuksia. Ongelmia on saattanut syntyä lisäksi siitä, ettei monisäikeistä nykysäännöstöä ole tunnettu eikä osattu ottaa huomioon kaupanteon yhteydessä.

Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja kannatettavana. Valiokunta toteaa lisäksi, ettei liikkeen tai sen osan luovutuksen käsitettä sinänsä ole tarkoitus muuttaa tässä yhteydessä mitenkään. Käsite perustuu nykyiseen arvonlisäverolain 62 §:ään, eikä sen soveltamisessa ole ollut valiokunnan saaman selvityksen mukaan ongelmia. Käsitteen sisällöstä on myös oikeus- ja verotuskäytäntöä, johon voidaan nojata vastakin.

Valiokunta toteaa lisäksi, että esitys koskee kiinteistöjen luovutuksia vain yritysjärjestelytilanteissa. Ehdotettuja periaatteita ei voitaisi siten soveltaa laajemmin muissa kiinteistön luovutustilanteissa. Valtiovarainministeriössä on kuitenkin käynnissä selvitystyö, jossa tarkastellaan kiinteistöjä koskevia säännöksiä arvonlisäverodirektiivin 20 artiklan näkökulmasta. Siinä yhteydessä on tarkoitus selvittää myös arvonlisäverolain 33 §:n mukaisen veron suoritusvelvollisuuden muutostarve. Asiaan ei ole sen vuoksi tarkoituksenmukaista puuttua tässä yhteydessä.