Sipilän hallituksen talouspolitiikka on yhtä aikaa eriarvoistavaa ja julkisen talouden tasapainoa heikentävää. Kansainvälinen talouskasvu, johon Suomikin on lopulta päässyt mukaan, ei ole kantavalla pohjalla, jos kaikki suomalaiset eivät pääse kasvusta osallisiksi eikä pitkän aikavälin menestyksen edellytyksistä pidetä huolta. 

Eriarvoistumista lisää se, että vähävaraisiin suomalaisiin kohdistuvien leikkausten vastapainoksi hyväosaiset ovat saaneet Sipilän hallitukselta veronhuojennuksia. Ns. yrittäjävähennys painottuu ylimpiin tuloluokkiin, metsälahjavähennys suurmetsänomistajille ja perintö- ja lahjaverotuksen alennus keventää arvoasuntojen ja osakesalkkujen verotusta huomattavasti. Mikään näistä varakkaita suosivista veronalennuksista ei lisää havaittavasti työllisyyttä ja talouskasvua. Nämä lähes 200 miljoonan euron veronmenetykset on syytä perua ja miljoonaperintöjä verottaa nykyistä tuntuvammin. 

Kun hallitus ei halua käyttää talouden tasapainottamiseen verotuksen keinoja — mistä Talouspolitiikan arviointineuvosto on aiheellisesti antanut huomautuksen — julkisen talouden rakenteellinen alijäämä on repeämässä vuonna 2019 prosenttiyksikön verran suuremmaksi kuin hallitus on sanonut tavoittelevansa. Aukon suuruus on noin kaksi miljardia euroa — samaa luokkaa kuin erinäisten veronalennusten aiheuttama verotulojen menetys vuoteen 2019. 

Sosialidemokraattien vaihtoehto on vastuullinen verotus. 

Verotuksen päätavoite on huolehtia julkisten palveluiden kestävästä rahoituksesta siten, että julkisen talouden alijäämä pysyy kurissa. Toisekseen verot olisi syytä kerätä hyvän verojärjestelmän periaatteiden mukaisesti. Niistä keskeisimmät ovat oikeudenmukaisuus ja taloudellinen tehokkuus. 

Oikeudenmukaisuus varmistetaan parhaiten huomioimalla veronmaksukyky veroratkaisuissa. Taloudellinen tehokkuus toteutuu, kun pidetään verotus tasapuolisena, veropohjat tiiviinä, verokannat kohtuullisina ja verolainsäädäntö täsmällisenä. 

Sosialidemokraatit esittävät tuloveroasteikkoihin ja tuloverolakiin oikeudenmukaisia muutoksia, jotka tukevat työllisyyttä ja kasvua. 

Pieni- ja keskipalkkaisen työn verotusta on syytä alentaa, jotta työllistyminen olisi houkuttelevampaa. Sosialidemokraattien esittämä työtulovähennys keventäisi palkansaajien verotusta noin 100 eurolla vuodessa enemmän kuin hallituksen malli noin 5 000 euron kuukausituloihin asti. Eläkeläisillä verotus kevenisi 100 euroa vuodessa enemmän kuin hallituksen esityksessä noin 3 600 euron kuukausituloihin asti. Ylivoimainen enemmistö Suomen palkansaajista ja eläkeläisistä hyötyy SDP:n esityksestä enemmän kuin Sipilän hallituksen varakkaita suosivasta politiikasta. 

Etuuksien saajilla verotus kevenisi noin 50 eurolla vuodessa, jos kuukausitulot jäävät alle 1 800 euron. Lapsiperheet huomioidaan säilyttämällä pieni- ja keskituloisille säädetty lapsivähennys. Toisaalta yli 90 000 euron vuosiansioiden verotusta kiristettäisiin kahdella prosenttiyksiköllä. 

Sosialidemokraatit mahdollistaisivat myös kotitalousvähennyksen pienituloisille suomalaisille poistamalla 100 euron omavastuun kokonaan. Reilumpi kotitalousvähennys on budjettineutraali, kun vähennetään enimmäisvähennystä vastaavasti ja pienennetään korvaussuhdetta. Samalla kotitalousvähennys tulee ulottaa nykyistä laajemmin kerrostalo- ja rivitaloasukkaille. 

Oikeudenmukaisempi ja tehokkaampi verotus edellyttää, että painopiste siirtyy työn verotuksesta omistamisen verotukseen, joka on Suomessa selvästi keveämpää kuin EU:ssa keskimäärin. Kasvanut verotuotto, joka sosialidemokraattien mallissa saavutetaan, perustuu lähes kokonaan veropohjien tiivistämiseen. 

Sijoitustuottojen ja osinkoverotuksen veropohjaa tiivistetään, samalla kun torjutaan monikansallisten yritysten aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa. Pääomatulojen verotusta nostetaan, samoin perintöjen ja lahjojen verotusta. Osinkotuloihin tehdään valtiovarainministeriön asiantuntijatyöryhmän ehdottamat muutokset, joiden vaikutus mediaaniosinkojen saajille on vähäinen. Pienyrittäjien asemaa vastaavasti parannetaan esittämällä arvonlisäverollisen liikevaihtorajan korottamista sekä ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamisvähennyksellä. 

Kotimarkkinayritysten kilpailuasetelma paranee, kun monikansallisten konsernien aggressiivista verosuunnittelua suitsitaan syyskuussa esitellyn laajan toimenpideohjelman pohjalta. Sosialidemokraatit haluavat myös, että ensi vuonna toimeenpantavan EU:n veronkiertodirektiivin edellyttämät muutokset toteutetaan kunnianhimoisesti ja kattavasti. 

Sosialidemokraattien vaihtoehto on oikeudenmukaisempi. Työn verotusta kevennetään pieni- ja keskituloisilta samaan aikaan, kun omistuksen verotusta nostetaan kohtuudella. Pienituloisilta ei leikata, vaan perusvähennystä korotetaan. SDP:n vaihtoehdossa häviäjiä ovat harvat, voittajia monet.  

Hallituksen veropolitiikka on kasvattanut tuloeroja, ja etuuksien leikkaukset ovat heikentäneet pienituloisimpien asemaa. Myös vuoden 2018 talousarvioesitys ja siihen liittyvä lakiesitys vuoden 2018 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta jatkaa eriarvoistavaa politiikkaa. Myös ensi vuonna veronkevennykset jaetaan tasaisesti kaikille palkansaajille, mutta kunnallisverotuksen perusvähennykseen tehdään vain indeksitarkistus.  

Vihreiden vaihtoehto on oikeudenmukaisempi, sillä se tasaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä. 

Ansiotulojen veroasteikko

Hallitus esittää, että indeksitarkistuksen lisäksi ansiotulojen verotusta kevennetään alentamalla asteikon kaikkien tuloluokkien marginaaliveroprosenttia ja korottamalla työtulovähennystä. Jotta veronkevennykset kohdistuisivat oikeudenmukaisemmin esimerkiksi pienituloiset huomioiden, isompi osa veronkevennysvarasta tulisi kohdentaa kunnallisverotuksen perusvähennykseen. Ehdotamme, että ansiotulojen veroasteikkoon tehdään indeksitarkistukset ja työtulovähennystä korotetaan hallituksen esitystä maltillisemmin. 

Kunnallisverotuksen perusvähennys

Hallituksen esitykseen sisältyy kunnallisverotuksen perusvähennyksen osalta pelkkä indeksitarkistus. Kunnallisverotuksen perusvähennyksestä säädetään tuloverolain 106 §:ssä. Hallituksen esityksessä kunnallisveron perusvähennyksen enimmäismäärää korotetaan 3 100 euroon. 

Vihreiden vaihtoehdossa veronkevennykset kohdistetaan pienituloisimmille korottamalla kunnallisverotuksen perusvähennystä, sillä se koituu kaikkein pienipalkkaisimpien eduksi. Lisäksi se hyödyttää myös työttömiä ja eläkeläisiä, jotka eivät hyödy ansiotuloihin tehtävistä veronkevennyksistä. Vihreiden vaihtoehdossa kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotetaan 3 455 euroon ja muutetaan vähenemisprosenttia 15,5 prosenttiin. 

Työtulovähennys

Työtulovähennyksestä säädetään tuloverolain 125 §:ssä. Hallituksen esityksessä työtulovähennystä korotetaan 1 420 eurosta 1 540 euroon. Vihreiden vaihtoehdossa tehdään niin ikään korotus työtulovähennykseen, mutta se tehdään hallituksen esitystä maltillisemmin korottamalla työtulovähennyksen enimmäismäärä 1 495 euroon ja muuttamalla vähenemisprosentti 1,6 prosenttiin.  

Oikeudenmukainen verotus edellyttää, että kukin osallistuu veronmaksuun maksukykynsä mukaisesti ja että verotuksella tasataan tuloeroja. 

Suomen verojärjestelmän kyky tasata tulo- ja varallisuuseroja on heikentynyt jo pitkän aikaa. Progressiivisilla veroilla kerättävien verotulojen osuus on selvästi vähentynyt, ja se on nyt alle kym-menys kaikista verotuloista. Yli 90 prosenttia verotuloista kerätään tasaveroin, mikäli "aidosti progressiivisiksi" määritellään valtion tulovero ansiotuloista sekä perintö- ja lahjavero. Kunnallisvero on tässä mielessä progressiivinen lähinnä pienillä tulotasoilla. 

Sipilän hallituksen veropolitiikka on koko hallituskauden ollut eriarvoisuutta lisäävää. Suurimmat hyödyt veromuutoksista ovat menneet suurituloisille. Valtavat miljardiluokan veronkeven-nykset ovat heikentäneet valtiontalouden rahoitusasemaa ja vaikeuttaneet hyvinvointivaltion ylläpitoa — varsinkin, kun finanssipolitiikka on samaan aikaan haluttu pitää kireänä. 

Hallituksen esitys vuoden 2018 tuloveroasteikoksi, yhdistettynä muihin hallituksen esityksiin, jatkaa tuloeroja kasvattavaa linjaa. 

Vasemmistoliiton veromallissa verojärjestelmän progressiivisuutta lisätään selvästi ja suurista tuloista maksetaan suhteellisestikin suurempi vero. 

Vasemmistoliiton yleinen kanta on, että kaikkia tuloja pitää verotuksessa kohdella yhdenmukaisesti. Suomen pääomatulon saajia suosiva verojärjestelmä on keskeinen eriarvoistava rakenne. Hallituksen pitäisi välittömästi käynnistää valmistelu yhdistetyn veroasteikon käyttöönottamiseksi. 

Erityisen avokätisesti Suomessa kohdellaan varakkaita omistajayrittäjiä, jotka pystyvät muuttamaan ansionsa pääomatuloiksi ja nostamaan ne hyvin alhaisella veroprosentilla. Vuoden 1993 verouudistuksesta asti talouskasvun hedelmät ovat menneet kaikkein hyvätuloisimmille, kun sitä edeltävinä vuosikymmeninä pienituloisten ansiot kasvoivat eniten. Lähes kaikki johtavat asiantuntijat ovat eri tavoin suosittaneet listaamattomien yhtiöiden omistajien kohtuuttomien veroetujen poistamista, mutta hallitus ei ole ollut siihen valmis. Toisaalta nykyinen pääomatulojen erillinen asteikko on epäreilu myös pieniä pääomatuloja saaville pienituloisille. 

Ensi vuoden budjetissa toteutettavana välittömänä uudistuksena esitämme listaamattomien yritysten osinkojen epäreilun suosimisen lopettamista. Tämä toteutetaan laskemalla tuloverolain 33 b §:ssä määritelty verovapaiden osinkojen raja (ns. normaalituottoraja) kahdeksasta kolmeen prosenttiin. 

Vasemmistoliitto esittää tuloveroasteikkoa muutettavaksi siten, että hallituksen veronkevennykset perutaan ja lisäksi otetaan käyttöön uusi, yli 100 000 euroa tienaavien veroluokka (vero alara-jan ylittävästä osasta 34 %). 

Hallituksen esityksessä tuloverolain 106 §:ssä säädettyä kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi 3 060 eurosta 3 100 euroon. Kunnallisverotuksen perusvähennys tehdään kaikkien muiden vähennysten jälkeen ja se kasvattaa pienituloisten ostovoimaa. Vasemmistoliitto ehdottaa, että perusvähennystä korotetaan 3 320 euroon. Verrattuna hallituksen esitykseen vasemmistoliiton esittämä perusvähennysmalli lisäisi pienituloisten palkansaajien, eläkeläisten ja päivärahatulon saajien käteen jääviä tuloja selvästi. 

Hallitus muutti vuosi sitten kotitalousvähennystä koskevaa tuloverolain 127 b §:ää siten, että korvausprosentteja korotettaisiin viidellä prosenttiyksiköllä sekä maksetun työkorvauksen että pal-kan osalta. Tavoite hoivapalveluiden edistämisestä kotitalousvähennyksen avulla on kannatettava, mutta pääasiallinen hyöty esityksen mukaisista korvausprosenttien nostoista menisi verrattain hyvätuloisten ihmisten kotien ja vapaa-ajan kiinteistöjen remontointikuluihin, mitä ei voi pitää perusteltuna. Näistä syistä emme hyväksyä esitettyjä muutoksia ja esitämme korvausprosenttien palauttamista vuoden 2016 tasolle. Kansalaisten yhdenvertaisuuden parantamiseksi kotitalousvähennyksen 100 euron omavastuusta tulisi luopua. Yhdenvertaisuuden ja ympäristökestävyyden kannalta vähennyksen käyttöalaa tulisi laajentaa myös niin, että sitä voitaisiin maksaa esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden ja -osuuskuntien energiakestävyyshankkeisiin. Huomioiden, että pienituloisimmat eivät pysty hyödyntämään kotitalousvähennystä lainkaan, tulisi vähennyksen rinnalle kehittää vastaava kotitalousavustusjärjestelmä, jollaista vasemmistoliitto on esittänyt. 

Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta tuloverolain 54 d §:ssä määritelty yksityisten eläkevakuutusjärjestelyiden ja pitkäaikaissäästämissopimusten maksujen verovähennysoikeus ei ole perusteltu. Kyseinen verotuki vähentää valtion verokertymää noin 90 miljoonalla eurolla vuodessa ja suosii etupäässä hyvätuloisia. 

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä tarvitsemme veropolitiikan, jossa palkansaajalle jää enemmän rahaa käteen kuin tällä hetkellä. Olemme vakuuttuneita siitä, että kotitaloudet, joilla on enemmän tuloja käytettävissään, vauhdittavat taloutta ja luovat siten pohjan monipuolisemmalle palveluntarjonnalle. Tämän suhteen hallituksen esitys ensi vuoden tuloveroasteikkolaiksi on oikeansuuntainen. Meistä on kuitenkin oikein laskea työn verotusta vain, jos se tapahtuu sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. 

Vaihtoehtobudjetissamme esitämme verouudistusta, joka toteutetaan niin, että tuloerot yhteiskunnassamme eivät kasva. Verouudistuksemme laskee työn verotusta ja korottaa hieman kulutuksen verotusta. Varovaisen 0,5 prosentin arvonlisäverokorotuksen myötä luomme tilaa ansiotuloverotuksen kevennyksille, jotka ovat suuremmat kuin hallituksen ehdotukset. 

Verotuksen tulee kannustaa työntekoon ja yrittäjyyteen. Suomen talous vetää tällä hetkellä hyvin. Verouudistuksellamme haluamme vauhdittaa taloutta entisestään. Kyse on toimenpiteestä, joka sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä hyödyttää tavallisia palkansaajia. 

Tuloverotus

Mielestämme verotuksemme tavoitteen tulee olla kerätä riittävästi varoja, jotta voimme ylläpitää pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaamme. Veroja tulee kerätä tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti ja keräämisen tulee perustua maksukykyyn. Verotuksen on myös kannustettava ihmisiä työntekoon ja yrittämiseen, ja sen tulee edistää taloudellista kasvua ja työllisyyttä. Vain kestävän kasvun ja verotuloja tuottavan korkean työllisyysasteen avulla voidaan taata hyvinvointiyhteiskunnan jatkuminen myös pitkällä aikavälillä. 

Suomen asema World Economic Forumin listalla maailman kilpailukykyisimpien maiden joukossa on viime aikoina laskenut kymmenennelle sijalle. Kilpailukykymme ei ole riittävän hyvä, mikä näkyy muun muassa siinä, että Suomen Yrittäjien mukaan Suomen viennin kasvu on hitaampaa kuin kasvu vientimarkkinoilla yleisesti. Näin ollen meillä on hyvät mahdollisuudet taloutemme uudistamiselle. Yksi perusedellytys on, että työn vastaanottamisen ja työn tekemisen tulee aina olla kannattavaa. Tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan useita eri toimenpiteitä. Yksi niistä on työn verotuksen alentaminen. Verotuksen keventäminen pienentää erilaisten kannustinloukkujen riskiä ja alentaa työn vastaanottamisen kynnystä. Haluamme siirtää verotuksen painopistettä niin, että työn verotus kevenee ja vastaavasti kulutuksen verotus kasvaa. Teemme tämän korottamalla kaikkia kolmea arvonlisäverokantaa 0,5 prosenttiyksiköllä. Suurimman osan arvonlisäveropohjasta muodostaa kotitalouksien kulutus, joka vastaa lähes 70:tä prosenttia arvonlisäverotuloista. Siksi meistä on täysin välttämätöntä, että arvonlisäverotuksen korotus tapahtuu esityksemme mukaisesti käsi kädessä tuloveron alentamisen kanssa. Siksi haluamme verotuksen painopistettä siirtämällä lisätä tuloja ja kasvattaa arvonlisäveroa 428 miljoonalla eurolla. 

Alv-korotusta pidetään usein huonona vaihtoehtona matalapalkkaisille, eläkeläisille ja opiskelijoille. Meidän mallimme ei ole sitä. Meidän mallissamme korotamme takuueläkettä enemmän kuin hallitus, poistamme kansaneläkkeen indeksijäädytyksen ja korotamme opintotuen sille tasolle, jolla se oli ennen hallituksen leikkauksia. 

Arvonlisäverokorotuksemme kautta saamme noin 400 miljoona euroa lisää verotuloa. Tämän summan käytämme veronkevennyksiin mutta myös muihin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka lisäävät erityisesti pienituloisten ja eläkeläisten käytettävissä olevia tuloja. 

Kotitalousvähennys

Suomen työmarkkinat muuttuvat koko ajan. Vakituisessa työ- tai virkasuhteessa olevien palkansaajien osuus pienenee samanaikaisesti, kun freelancereiden ja yksinyrittäjien määrä kasvaa. Maamme yrittäjien parissa yksinyrittäjien ja ammatinharjoittajien osuus on noussut kahteen kolmasosaan. Tämä osoittaa sen, että yksityisyrittäjät ja freelancerit tekevät suuren osan siitä työstä, jonka aiemmin hoitivat palkansaajat. 

Nykyisellään verojärjestelmässämme on monenlaisia verovähennyksiä. Osa vähennyksistä edistää yrittäjyyttä ja työllisyyttä, osa vähentää pimeää työtä ja osa edistää yhteiskunnassa vaikeassa asemassa olevien ryhmien tilannetta. Kaikkia verovähennyksiä on tarkasteltava niiden arvioidun työllistävän vaikutuksen kannalta. Uusien vähennysten käyttöönotto on perusteltua, jos niiden arvioidaan elvyttävän työllisyyttä ja siten edistävän verotulojen muodostumista.  

Kotitalousvähennys on hyvä esimerkki vähennysmuodosta, joka vaikuttaa verotulojen muodostumiseen, edistää yrittäjyyttä ja parantaa työllisyysastetta. Kotitalousvähennys auttaa lisäksi harmaan talouden torjunnassa. Aiemmat arviot ovat osoittaneet, että verotulojen väheneminen kotitalousvähennyksen vuoksi on maksanut itsensä takaisin, koska työllisyys ja näin ollen verotulot ovat kasvaneet. Tämän vuoksi haluamme korottaa kotitalousvähennyksen enimmäismäärän 2 400 eurosta 3 000 euroon. Tämän lisäksi haluamme nostaa vähennyskelpoisen osuuden työkorvauksesta 50 prosentista 60 prosenttiin ja vähennyskelpoisen osuuden maksetusta palkasta 20 prosentista 30 prosenttiin. 

Kotitalousvähennys on hyvä esimerkki verovähennyksestä, joka lisää verotuloja, edistää yrittäjyyttä ja parantaa työllisyysastetta. Kotitalousvähennys auttaa lisäksi harmaan talouden torjunnassa. Aikaisemmissa arvioinneissa on tullut esille, että kotitalousvähennyksestä johtuva verotulojen pienentyminen lisää työllisyyttä ja näin ollen myös kokonaisuudessaan lisää verotuloja. Katsomme, että kotitalousvähennyksen korottaminen, joka itsessään pienentää valtion verotuloja, samanaikaisesti dynaamisten vaikutustensa kautta tuo lisätuloja 80 miljoonaa euroa. 

Harmaan talouden torjunta

Harmaasta taloudesta aiheutuu Suomessa suuria verotulojen menetyksiä yhteiskunnalle. Lisäksi harmaa talous heikentää yleistä veromoraalia ja vaikeuttaa laillista toimintaa harjoittavien yritysten kilpailumahdollisuuksia. Eräiden tutkimusten mukaan (eduskunnan tarkastusvaliokunta 2010) harmaan talouden suuruusluokka on 10—14 miljardia euroa, mikä vastaa 5,5—7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä merkitsee, että harmaa talous aiheuttaa 4—6 miljardin euron taloudelliset menetykset yhteiskunnalle vuodessa. Harmaan talouden torjunta edellyttää valtiolta määrätietoisia toimenpiteitä. Keskeistä tavoitteiden saavuttamisen kannalta on rikosten tekomahdollisuuksien vähentäminen, kiinnijäämisriskin lisääminen sekä viranomaisten reagointikyvyn parantaminen harmaan talouden paljastamisessa ja torjunnassa. Poliisi, syyttäjälaitos, tuomioistuinlaitos, Tulli ja verohallinto tarvitsevat tämän vuoksi riittävät voimavarat harmaan talouden tehokkaaseen torjuntaan. On syytä muistaa, että panostukset harmaan talouden torjuntaan maksavat nopeasti itsensä moninkertaisesti takaisin verotuloina, joita ei muuten tulisi valtiolle. Siksi olemme valinneet laittaa 20 miljoonaa euroa lisää harmaan talouden torjumiseen, mistä voi arvioida saatavan noin 70 miljoonan euron lisätulot. 

Perintö- ja lahjavero

Esitämme, että perheyrityksissä tapahtuvat sukupolvenvaihdokset vapautettaisiin perintö- ja lahjaverosta. Uudet työpaikat Suomessa syntyvät etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Monet näistä ovat perheyrityksiä, joissa sujuva sukupolvenvaihdos on edellytys liiketoiminnan jatkumiselle. Onnistunut sukupolvenvaihdos on siten myös työllisyyskysymys, jonka suurimpia haasteita on juuri verotus. 

Autovero

Hallitus on ehdottanut, että autoveroa kevennetään yhteensä noin 200 miljoonan euron edestä tällä hallituskaudella. Kevennys suoritetaan asteittain vuosina 2016—2019. Tämän seurauksena autoveron tuotto laskisi vuonna 2018 yhteensä 117 000 000 euroa. Katsomme, että autoveron alentaminen ei ole perusteltu nykypäivän taloudellisessa tilanteessa, emmekä usko, että muutoksella on odotettuja dynaamisia vaikutuksia. Mielestämme summa, jonka valtio menettää veron alentamisella, tulisi sen sijaan laittaa työllisyyttä parantaviin toimiin, mikä vuorostaan lisäisi verotuloja, joilla rahoitetaan hyvinvointia. Siksi ehdotamme, että autovero pidettäisiin vuoden 2015 tasolla. 

Ensiasunnon oston varainsiirtoverovapaus poistettava

Yksi momentin suurimmista veromenoista on ensiasunnon oston varainsiirtoverovapaus, joka on arviolta 95 000 000 euroa. Taloudellisesti haasteellisina aikoina on tarvetta tarkastella julkisia menoja ja huolehtia siitä, että kaikki osallistuvat oikeudenmukaisesti taloustilanteen parantamiseen. Valtion ensisijainen tehtävä ei ole verohelpotusten avulla kannustaa yksityisomistukseen. Tämän vuoksi katsomme, että ensimmäisen kiinteistön ja ensimmäisen osakehuoneiston oston verovapaus on etuus, josta me suomalaiset voisimme luopua tässä tilanteessa. Sillä voi olla eräitä pienehköjä vaikutuksia asuntomarkkinoihin, mutta todennäköisesti muutos ei enemmälti vaikuta markkinoihin. Näin ollen katsomme, että voimme tehdä 95 000 000 euron säästön poistamalla ensiasunnon oston varainsiirtoverovapauden. 

Hallituksen esityksessä esitetään muutettavaksi tuloveroasteikkoa sekä tuloverolakia. Kevennykset tuloverotukseen ovat perusteltuja osana kilpailukykysopimusta. Muutokset tuloverolakiin, joilla työtulovähennyksen enimmäismäärää sekä poistumaprosenttia samoin kuin kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin, ovat samoin perusteltuja. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee myös hallituksen esityksen mukaista verovapautta työnantajan kustantamasta koulutuksesta. 

Hallituksen esityksen mukaisten muutosten lisäksi Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tänä syksynä esittänyt useita perusteltuja ja tarpeellisia muutoksia tuloverotukseen. Valiokunta kuitenkin esittää näiden hyvien uudistusten hylkäämistä ilman perusteluja. Kristillisdemokraattien esitykset liittyvät tuloverotuksen lapsivähennyksen jatkamiseen, verovähennysoikeuden laajentamiseen koskemaan kehitysyhteistyötä harjoittavien järjestöjen tukemista sekä työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden rajoittamiseen. 

Lakialoitteessa LA 38/2017 vp esitämme, että lapsivähennystä jatketaan vuoden 2018 loppuun siten kuin sitä on sovellettu vuosina 2015—2017. Verotuksen lapsivähennys on poistumassa vuoden 2018 alusta, mikä johtaisi siihen, että lapsiperheiden huoltajien kannustin hakea töitä heikkenee. Heidän efektiivinen veroasteensa voi nousta merkittävästi pienillä ansiotuloilla, mikä tekee työnteosta kannattamatonta. Korkeat efektiiviset veroasteet johtuvat siitä, että lapsiperheen saamat tuet vähenevät ja päivähoitomaksu ja verotus nousevat jyrkästi jo pienillä ansiotuloilla. Lapsivähennysjärjestelmä luotiin kompensoimaan lapsilisien leikkausta. Koska lapsivähennysjärjestelmä on luotu verotukseen, ei sitä tule poistaa, vaan sen avulla voidaan korjata pahimpia lapsiperheiden kohtaamia epäkohtia. 

Lakialoitteessa LA 43/2017 vp ehdotetaan säädettäväksi yhteisöjen kehitysyhteistyötä edistävään tarkoitukseen tehdyn lahjoituksen lahjoitusvähennyksestä. Ehdotuksen mukaan yhteisö saisi verotuksessa vähentää ansiotulostaan rahalahjoituksen, joka on tehty kehitysyhteistyötä tekevälle taholle kehitysyhteistyön edistämiseksi. Vähennyskelpoisia olisivat vähintään 850 euron ja enintään 25 000 euron suuruiset rahalahjoitukset. Vastaavasti Lakialoitteessa LA 44/2017 vp esitetään, että luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saisi verotuksessa vähentää ansiotulostaan rahalahjoituksen, joka on tehty kehitysyhteistyötä tekevälle taholle kehitysyhteistyön edistämistä varten. Vähennyskelpoisia olisivat vähintään 850 euron ja enintään 50 000 euron rahalahjoitukset. 

Toimenpidealoitteessa TPA 23/2017 vp esitetään työntekijäjärjestöjen jäsenmaksun vähennysoikeuden puolittamista sekä työnantajajärjestöjen jäsenmaksujen vähennysoikeuden kokonaan poistamista. Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus on vaikeasti ymmärrettävä jäänne menneiltä ajoilta. Muidenkaan yleishyödyllisten järjestöjen jäsenillä ei ole oikeutta vähentää jäsenmaksujaan verotuksesta. Lisäksi eräillä ammattiliitoilla on omistuksia, joilla ne toimivat vapailla markkinoilla yritysmäisesti. Tällöin niiden jäsenten jäsenmaksujen verovähennys voidaan jopa katsoa eräänlaiseksi epäsuoraksi yritystueksi. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennysoikeuden rajaaminen toisi noin 125 miljoonan euron lisätulot valtiolle, mikä riittäisi kattamaan muiden ehdotusten vaikutukset verokertymään. 

Perussuomalaiset katsovat, että tuloverolain 125 §:ssä säädetyn työtulovähennyksen määrää tulee muuttaa siten, että vähennys olisi 2 500 euroa ylittävältä osalta 13 prosenttia ja vähennyksen enimmäismäärä olisi 1 560 euroa. Lisäksi verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 33 000 euroa vähennyksen määrän tulisi pienentyä 1,7 prosentilla puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. 

Valtion tuloveroasteikkoon ehdotetut muutokset ja työtulovähennys muodostavat kokonaisuuden, jolla toteutetaan tuloveronkevennys. Työtulovähennys tehdään valtion tuloverosta. 

Työtulovähennyksen painottamisella on merkitystä etenkin pienituloisten kannalta. Kaikki prosentuaaliset korotukset auttavat nimenomaisesti suurituloisia. Aloitteessa ehdotettavat muutokset sitä vastoin merkitsevät suotuisia vaikutuksia pienituloisten asemaan ja ovat myönteisiä myös yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi nykyisin 14 000 euroa vuodessa ansaitsevat saisivat ehdotuksen mukaan kuukaudessa noin 10 euroa lisää kulutusta varten. 

Toiseksi Perussuomalaiset näkevät tärkeänä, että tuloverolaissa olisi edelleen vuonna 2018 säännös lapsivähennyksestä. Lakiin tulisi lisätä 126 a § lapsivähennyksestä saman sisältöisenä kuin se tällä hetkellä on voimassa. Nykyinen säännös lapsivähennyksestä on väliaikaisesti voimassa 1.1.2015—31.12.2017. Ehdotettu uusi 126 a § olisi voimassa 31 päivään joulukuuta 2018. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2018 toimitettavassa verotuksessa. 

Lapsivähennys myönnetään verovelvolliselle, jolla on huollettavana yksi tai useampi alaikäinen lapsi. Vähennys on tulosidonnainen ja pienenee tulojen noustessa. Pienempituloisten kannalta lapsivähennys on merkityksellinen. 

Lapsivähennyksellä tasattiin vuonna 2014 tehtyjä lapsilisäleikkauksia. Tulonjaon itseisarvon ja oikeudenmukaisen verotuksen näkökulmasta lapsivähennyksen säilyttäminen vuoden 2017 tasolla vuonna 2018 on perusteltua. 

Kolmanneksi Perussuomalaiset katsoo, että kotitalousvähennyksen korottaminen on oiva keino tukea yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Kotitalousvähennys on synnyttänyt uutta yritystoimintaa ja on monen pienen palveluyrittäjän liiketoiminnan elinehto. Tämän lisäksi kotitalousvähennyksen korotus torjuu harmaata taloutta. Pidämme perusteltuna, että kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrää nostetaan 50 prosentista takaisin 60 prosenttiin. 

Lisäksi Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ehdottaa pörssiyhtiöiden verovapaan omistusrajan nostamista nykyisestä kymmenestä prosentista viiteentoista prosenttiin. Elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia muutettaisiin siten, että yhteisön veronalaista tuloa ei olisi osinko, joka on saatu Euroopan talousalueella asuvalta muulta kuin elinkeinotuloverolain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetulta yhteisöltä, jos 1) osinkoa jakava yhteisö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen suorittamaan tulostaan, josta osinko on jaettu, veroa vähintään viisitoista prosenttia; ja 2) yhteisön kotipaikka kyseessä olevan valtion verolainsäädännön mukaan on tässä valtiossa ja yhteisön kotipaikka kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan ei ole Euroopan talousalueen ulkopuolella olevassa valtiossa.  

Muutoksen tarkoituksena on laajentaa veropohjaa. 

Perussuomalaiset katsoo edelleen, että verotuksessamme on ollut jo vuosia merkittävä epäkohta, jonka johdosta samansuuruisesta eläketulosta on joutunut maksamaan suuremman veron kuin vastaavasta palkkatulosta. Perussuomalaiset haluaa korjata tämän vääryyden. Esitämmekin, että samanaikaisesti eläketulovähennystä nostetaan ja pienituloisimpien palkansaajien ansiotulovähennystä nostetaan maltillisesti tavoitteena se, että vastaavasta tulosta maksetaan samansuuruinen vero riippumatta siitä, onko tulo palkkaa ansiotyöstä vai eläkettä. Samalla korotetaan invalidivähennystä. Tämä nostaisi kyseisten ryhmien käteen jäävän tulon määrää ja vahvistaisi siten kulutusta sekä vähentäisi muun muassa toimeentulotuki- ja asumistukimenoja. 

Tässä vastalauseessa esitetään lisäksi, että hallitus ryhtyy viivytyksettä toimenpiteisiin tuloverotuksen kohdalla siten, että jos verovelvollinen on tehnyt lahjoituksen kehitysapurahastoon, hänen puhtaasta ansiotulostaan vähennetään kunnallisverotuksen kehitysapuvähennys. Sen täysi määrä on 200 euroa, kuitenkin enintään kehitysapurahastoon tehdyn lahjoituksen määrä.