Perustelut
Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Ulkomailta tulevien palkansaajien lähdeverosta
annettua erityislakia ehdotetaan jatkettavaksi nyt kolmannen
kerran. Lain soveltamisedellytyksiin tai muuhun sisältöön
ei ehdoteta muutoksia.
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat kannattaneet lain soveltamisajan
jatkamista ehdotetuin tavoin. Samalla on kuitenkin tuotu
esiin tarve muuttaa laissa olevia verotasoa, vähimmäispalkkaa
ja veroetuuden voimassaoloaikaa koskevia säännöksiä sekä pidentää lain
soveltamisedellytyksenä olevan hakemuksen tekoaikaa. Lisäksi
on ehdotettu, että laki säädettäisiin pysyväksi.
Muutoksia on perusteltu sillä, että tiukat soveltamisedellytykset
ovat olleet este lain soveltamiselle. Lisäksi läheisillä kilpailijamailla,
kuten Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla on voimassa Suomea edullisemmat
säännökset.
Valiokunta katsoo, ettei esitettyihin muutoksiin ole edellytyksiä:
verokannan alentaminen nykyisestä 35 prosentista 25 prosenttiin
merkitsisi sitä, että verotaso alittaisi keskituloisen
suomalaisen palkansaajan verotason. Vaadittavan vähimmäispalkan
rajan laskeminen voimassa olevasta 5 800 eurosta 4 200
euroon merkitsisi puolestaan käytännössä sitä,
että laki koskisi myös henkilöitä,
jotka eivät ole lain tarkoittamia erityisasiantuntijoita.
Lain soveltamisala laajenisi siten alkuperäisen tarkoituksen
ulkopuolelle ja muodostuisi jonkinlaiseksi lähdeverolain
korvikkeeksi. Valtiovarainministeriö on huomauttanut lisäksi
lausunnossaan, että yleinen palkkakehitys saattaisi jopa
vaatia vähimmäispalkkarajan korottamista nykyisestä.
Valiokunta ei kannata myöskään lain
soveltamisajan pidentämistä eikä lain
säätämistä pysyväksi.
Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverotusta koskeva
laki on poikkeuslaki, joka luo erityisaseman rajatulle verovelvollisryhmälle. Lain
säätäminen on siten jo lähtökohdiltaan
ristiriidassa verovelvollisten yhdenvertaista kohtelua koskevan
periaatteen kanssa. Lain soveltamisajan pidentäminen
kolmeen vuoteen vaatisi siten erityisen painavia syitä.
Vertailu eri Pohjoismaiden kesken ei sekään ole
suoraviivaista, koska voimassa olevat säännökset
poikkeavat jossain määrin toisistaan. Veroedun
voi saada esimerkiksi Ruotsissa ainoastaan, jos henkilön oleskelu
Ruosissa kestää alle viisi vuotta. Suomessa veroedun
saa aina, vaikka oleskelu kestäisikin yli 24 kuukautta.
Pääosa lain soveltamispiirissä olevista
ulkomailta tulleista erityisasiantuntijoista työskentelee
valiokunnan saaman selvityksen mukaan yrityksissä ja vain
harvat yliopistoissa. Kun yritykset vetoavat laissa oleviin veroetuihin,
niiden voidaan olettaa olevan tietoisia myös laissa olevista
menettelysäännöksistä. Oletettavaa
on myös, että palkansaaja hankkii verokortin ennen ensimmäisen
palkan maksua. Koska palkka maksetaan kerran kuussa, on veroetuuden
hakemiselle säädetty 30 päivän
määräaika valiokunnan mielestä perusteltu.
Kansaneläkelaitos on huomauttanut, että ulkomailta
tulevan palkansaajan palkasta perittävän lähdeveron
tuotto menee kokonaan valtiolle, kun taas tuloverosta suoritettava
vakuutetun sairausvakuutusmaksun osuus tilitetään
Kelalle. Hallituksen esitys vähentää siten
vähän Kelan vakuutusmaksukertymää.
Kela katsoo, että lain periaatteet eivät ole sopusoinnussa
vuoden 2004 alusta voimaan tulevien, sairausvakuutusmaksun maksamisvelvoitteita
laajentavien lainmuutosten kanssa. Lainmuutosten tarkoituksena on mm.
se, että Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin
kuuluvat henkilöt ja heidän työnantajansa
osallistuisivat nykyistä kattavammin sosiaaliturvan rahoitukseen.
Muutokset perustuvat sosiaaliturvamaksujen kattavuutta selvittäneen
työryhmän (Solmu II) ehdotuksen perusteella hyväksyttyyn
hallituksen esitykseen (HE 244/2002 vp). Kelan
mukaan uusia periaatteita voitaisiin toteuttaa käytännössä esimerkiksi
siten, että Verohallitus tilittäisi Kelalle vakuutetun
sairausvakuutusmaksua vastaavan osan ulkomailta tulevien palkansaajien
palkasta perittävästä lähdeverosta.
Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annettua
lakia on sovellettu viime vuosina noin 100—150 henkilöön.
Näistä osa on ns. lähetettyjä työntekijöitä sekä EU:n
ulkopuolelta tulleita asiantuntijoita, jotka eivät saa
sosiaaliturvaa Suomesta. Heidän osaltaan ei ole myöskään
perustetta periä vakuutetun sosiaaliturvamaksua. Kelan
huomautus koskee siten erittäin pientä joukkoa,
ja sen taloudellinen merkitys on vähäinen. Koska
ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeveroa koskeva laki
on määräaikainen erityislaki, valiokunta
katsoo, ettei Kelan huomautus anna aihetta lainsäädäntötoimenpiteisiin.