Perustelut

Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Kehitysalueille tehtävien investointien korotettua poisto-oikeutta ehdotetaan jatkettavaksi kolmella vuodella. Korotettuun poistoon olisivat siten oikeutettuja laissa säädetyin edellytyksin myös ne pienet ja keskisuuret yritykset, jotka tekevät käyttöomaisuusinvestointeja vuosina 2004—2006. Lain alueellinen soveltamisala, yleiset soveltamisedellytykset, poistokohteet sekä korotetun poiston määrä säilyisivät ennallaan.

Esityksessä on otettu uutena tekijänä huomioon ne rajoitukset, jotka aiheutuvat vaikeuksissa olevia yrityksiä koskevista komission valtiontukisäännöistä sekä komission suosituksista pk-yritysten riippuvuutta koskeviksi määritelmiksi. Valiokunnalla ei ole huomautettavaa näihin täsmennyksiin.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat pitäneet lain soveltamisajan jatkamista perusteltuna. Samalla on esitetty, että poisto-oikeus ulotettaisiin koskemaan investoinnin koko poistoaikaa eikä vain kolmea ensimmäistä vuotta, kuten nykyisin. Lisäksi säännönmukaista poistoa koskeva korotus on ehdotettu nostettavaksi 100 prosenttiin. Asiantuntijat ovat huomauttaneet lisäksi siitä, että pk-yritysten määritelmän tulisi vastata yrityskokoa koskevien rajojen osalta EU:n uusia suosituksia.

Asiantuntijakuulemisessa on toisaalta pidetty lakia ongelmallisena lähinnä siitä syystä, että etupainotteiset, korotetut poistot vähentävät yrityksen nettovarallisuutta ja pienentävät siten osinkojen pääomatulo-osuutta. Tätä on pidetty eräänä syynä siihen, ettei lain suomia mahdollisuuksia ole käytetty kovin laajalti.

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, ettei lain yleisiä soveltamisedellytyksiä, poistoaikaa tai poiston määrää ole syytä muuttaa: laissa olevat liikevaihto- ja taserajat kattavat jo nykyisellään valtaosan suomalaisista yrityksistä. Rajojen nostolla olisi kuitenkin taloudellisia vaikutuksia, koska verotukeen ei liity minkäänlaista harkinnanvaraisuutta, toisin kuin suoriin tukiin, vaan se myönnetään automaattisesti verotuksessa kaikille sitä vaatineille, edellytykset täyttäville yrityksille. Korotetun poisto-oikeuden tarkoituksena puolestaan oli alunperin helpottaa yritysten ensimmäisten vuosien rahoitustilannetta. Irtaimen käyttöomaisuushyödykkeen hankintamenosta voidaan poistaa jo nykyisin 75 prosenttia kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Poistoajan pidentäminen tai poisto-oikeuden kasvattaminen eivät ole tähän nähden valiokunnan mielestä perusteltuja.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut edellä olevien kysymysten lisäksi esille tarve saattaa matkailunelinkeinoon liittyvät ohjelmisto- tai vetovoimapalvelut lain soveltamisalan piiriin. Ongelmana on matkailuyrityksen kapea määrittely laissa, jossa matkailuyrityksellä tarkoitetaan vain majoitus- tai ravitsemusliikettä. Suomessa on kuitenkin ainakin 10 matkailukeskusta, joissa on majoitus- ja ravitsemustoiminnan lisäksi myös ohjelmapalveluita tuottavia yrityksiä. Niiden poistokohteita ovat mm. moottorikelkat, mönkijät, kanootit ja erilaiset luontoon tehtävät kevyet rakennelmat.

Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä on tutkittu mahdollisuutta laajentaa lain soveltamisalaa ohjelmistopalveluyrityksiin. Tätä on edellytetty myös eduskunnan lausumassa vuodelta 2000 (EV 141/2000 vp — HE 121/2000 vp). Valtiovarainministeriö katsoi kuitenkin selvityksen perusteella, ettei lakia ole syytä muuttaa. Keskeisiä syitä tähän olivat komission pk-yrityksiä koskevan ns. ryhmäpoikkeusasetuksen investoinneille asettamat edellytykset sekä toimialaluokitukseen liittyvät tulkinnanvaraisuudet, jotka eivät sovi verotuksen massamenettelyluonteeseen.

Valiokunta pitää ennen kaikkea komission asetuksen asettamia edellytyksiä esteenä laajentaa lain soveltamisalaa ohjelmistopalveluyrityksiin. Asetuksessa edellytetään, että investointi koskee uuden laitoksen perustamista, olemassa olevan laitoksen laajentamista tai sellaisen toiminnan aloittamista, joka merkitsee perustavaa muutosta olemassa olevan laitoksen valmistamaan tuotteeseen tai tuotantoprosessiin. Asetus koskee siten luonteeltaan pysyviä ja suurehkoja investointeja, kuten myös hallituksen esityksessä on todettu. Valiokunta kiinnittää huomiota myös valtiontukia koskevaan enimmäismäärärajoitteeseen, joka merkitsee sitä, että korotetun poisto-oikeuden käytöstä syntyvä verotuen määrä on otettava aina huomioon muun tuen määrässä.

Valiokunta pitää ohjelmistopalveluyritysten toimintaedellytysten parantamista ja toiminnan tukemista sinänsä hyvin kannatettavana ja suotavana niin aluepoliittisista kuin työllisyyttä edistavistäkin syistä. Matkailu työllistää Suomessa nykyisellään noin 115 000 ihmistä ja tuottaa noin neljä prosenttia kansantuotteesta. Ohjelmistopalveluyritykset tuottavat palveluja, joilla voidaan odottaa olevan kasvuedellytyksiä kehitysalueilla. Valiokunta toteaa lisäksi, että korotettuja poistoja koskevan erityislain merkitys on vähentynyt olennaisesti pääomaverotuksen käyttöönoton myötä ja lain myönteisten kimmokkeiden vaikutus on pienentynyt. Lain taloudellinen merkitys kehitysalueiden yrityksille on varsin vähäinen, vuositasolla noin 0,5 miljoonaa euroa. Veroetua on käyttänyt vuosittain yhä harvempi yritys, viime vuosina hieman yli 300 yritystä. Valiokunta katsoo näistä syistä, ettei lain soveltamisalaa ole syytä laajentaa. Laki tulisi lisäksi ottaa laajempaan tarkasteluun siinä yhteydessä, kun tehdään strategisesti uusia aluepoliittisia ratkaisuja, joissa myös veropolitiikalla voi olla merkitystä.