Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin vähäisin soveltamisalaa sekä hallinnollisia määräaikoja koskevin muutoksin.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT) tuomio asiassa C-319/02 Petri Manninen nostaa esiin useita periaatteellisesti merkittäviä tulkintakysymyksiä. Yleistä merkitystä on esimerkiksi sillä, kuinka kauas taaksepäin ratkaisua tulee soveltaa tai mikä merkitys pääomien vapaalla liikkumisoikeudella on suhteessa kolmansiin maihin. Tapauskohtaisempi, mutta verovelvollisten kannalta keskeinen on puolestaan kysymys siitä, miten pitkälle yhtiöveron hyvityksestä annetun lain (YVH-laki) logiikkaa seurataan konsernirakenteessa ja millaisella pieteetillä lakia on muutoin noudatettava. Ensi kertaa tulee ratkaistavaksi myös kysymys ulkomaiseen osinkoon liittyvän yhtiöveron hyvityksen ja lähdeveron yhteensovittamisesta verotuksessa.

Ongelmallista on, että niin EYT:n kuin KHO:n ratkaisuista on saatavissa sangen vähän johtoa tulkintaa varten. Jonkinasteinen oikeudellinen epävarmuus jatkunee siis väistämättä, vaikka ehdotetun erityislain tarkoituksena on ottaa huomioon yhteisön oikeuden periaatteet täysimääräisesti. Tilanteen ongelmallisuutta kuvaa osaltaan se, että valiokunnan kuulemat vero-oikeuden asiantuntijat eivät ole pitäneet kaikkia samoja kysymyksiä tulkinnanvaraisina tai ongelmallisina. Heidän kannanottonsa ovat myös poikenneet toisistaan joiltakin osin olennaisesti.

Valiokunta kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että nyt tehtävät ratkaisut voivat heijastua myös tulevaisuuteen mahdollisiin vastaisiin tapauksiin. Siksi lainsäädännön taustalla olevien perusperiaatteiden tulisi olla sellaisia, että ne voidaan hyväksyä ohjenuoraksi myös jatkossa. Suotavaa olisi lisäksi, että omaksuttavat tulkintaperiaatteet olisivat kestäviä myös jäsenmaiden välisessä vertailussa.

Tulkinnan monialaisuutta kuvaa osaltaan se asiantuntijakuulemisessa esitetty näkemys, jonka mukaan erinäisille tuomioistuimen usein sivuuttamille oikeuttamisperusteille voitaisiin antaa nykyistä enemmän painoa, kun arvioidaan syrjivien verojen palautuksen laajuutta. Kyseeseen voisivat tulla ennen kaikkea yleiseen etuun liittyvät syyt, kuten verotulojen menetys tai huomattavat hallinnolliset vaikeudet. Tämä voisi merkitä esimerkiksi sitä, ettei palautuksissa pyrittäisi millimetrioikeuden toteuttamiseen. Valiokunnan mielestä myös tämä on näkökohta, josta olisi suotavaa saada yleisempi eurooppalainen näkemys.

Valiokunta käsittelee seuraavassa aluksi lakiesitykseen liittyviä yleisiä EY-oikeudellisia kysymyksiä ja sen jälkeen YVH-lain soveltamiseen liittyviä yksityiskohtaisia tulkintavaihtoehtoja. Lopuksi käsitellään menettelyllisiä seikkoja.

Takautuvuus 1998—2000

Hallituksen esitys koskee verovuosilta 1998—2004 saatuja osinkoja. Oikaisu toimitettaisiin siis kaikilta niiltä vuosilta, joilta verotusta voidaan vielä muuttaa yleisen muutoksenhakuajan puitteissa.

Valiokunta on pohtinut kysymystä siitä, olisiko lain soveltamisalaa mahdollista ja perusteltua rajata vain vuosiin 2001—2004 eli EYT:n ratkaisun soveltamisvuoteen ja sen jälkeiseen aikaan. Rajaus olisi kannanotto EY-oikeuden ajalliseen ulottuvuuteen tilanteessa, jossa oikeuskysymyksen ratkaisua ei voida pitää itsestään selvänä menneinä vuosina.

Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että silloin, kun oikeuskysymykseen ei liity tulkinnallista epäselvyyttä, vaan oikeudenvastaisuus on ollut ilmeinen, oikaisu tulee kohdistaa kaikkiin avoinna oleviin verovuosiin. Silloinhan on kysymys vain sattumasta, milloin selvä oikeudenvastaisuus todetaan. Senkaltaisesta tilanteesta ei ole valiokunnan käsityksen mukaan nyt kuitenkaan kysymys.

Epäily yhtiöveron hyvitysjärjestelmän EY-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä virisi yleisesti vasta vuonna 2001 asiassa C-35/98 Verkooijen annetun ratkaisun myötä. Sitä ennen edes johtavat Eurooppa-oikeustieteilijät eivät nähneet asiassa epäselvyyttä. Olihan koko YVH-järjestelmä komission hyväksymä ja yleisesti sovellettu käytännössä kaikissa suurimmissa jäsenvaltioissa. Näihin seikkoihin on viitattu myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa.

Valiokunta pitää mahdollisena ja perusteltuna sitä näkemystä, että käsitys yhtiöveron hyvitysjärjestelmän EY-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä on muuttunut oikeudellisessa mielessä ratkaisevasti vasta Mannisen ratkaisun myötä vuonna 2004. Ratkaisu itsessään koskee verovuotta 2001. Tämän vuoksi voitaisiin siis päätyä myös kapeampaan ajalliseen rajaukseen kuin hallituksen esityksessä.

Toistaiseksi ei ole tietoa myöskään siitä, miten muut jäsenvaltiot tulevat soveltamaan itseään koskevia ratkaisuja ajallisesti. Parhaillaan on kuitenkin vireillä oikeustapauksia, joilla on arvioitu olevan kymmenien miljardien eurojen vaikutus verovelvollisen asuinvaltion verotuottoihin. Valiokunta ei pidä itsestään selvänä sitä, että eri jäsenvaltiot soveltaisivat mahdollista itselleen vastaista ratkaisua koko kansallisen muutoksenhakuajan, esimerkiksi Iso-Britannia 21 vuotta. Vaikutuksetonta ei voi olla se, että tuomioistuin on antanut verotusta koskevia merkittäviä ratkaisuja vasta tällä vuosituhannella, vaikka vapausoikeuksia koskevia periaatteita on sovellettu muuhun lainsäädäntöön vakiintuneesti jo aiemmin.

Kapeampaa rajausta vastaan puhuvat ennen kaikkea hallinnolliset syyt ja yleinen viiden vuoden muutoksenhakuaika verotuksessa. Verovelvollisilla olisi joka tapauksessa oikeus saattaa verotuksensa tutkittavaksi myös vuosilta 1999—2000 siitä riippumatta, miten tapaukset lopulta ratkaistaisiin. Koska ulkomaisten osinkojen saajia on yksistään vuodelta 2000 yli 200 000, valiokunta pitää hallituksen ehdottamaa menettelyä tarkoituksenmukaisena. Ehdotettu erityislaki tarjoaa joustavan tavan käsitellä tapaukset muusta verotuksesta erillisessä menettelyssä. Valiokunta tähdentää kuitenkin, ettei tällä ratkaisulla ole tarkoitettu ottaa kantaa mahdollisiin vastaisiin tilanteisiin.

Palautuksen ulottaminen vuosiin 1994—1997

Asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin vaatimus siitä, että palautusmenettely tulisi ulottaa myös vuosiin 1994—1997. Soveltamisalan laajennusta on perusteltu sillä, että YVH-lain yhteisön oikeuden vastaisuus on ollut ilmeistä ja että yhteisön oikeuden tehokkuusperiaate edellyttäisi sitä. Lisäksi ei voitaisi myöskään edellyttää, että verovelvolliset vetoaisivat yhteisöoikeuden ensisijaisuuteen ja suoraan sovellettavuuteen, jos on selvää, ettei veroviranomainen tulisi hyväksymään heidän väitteitään.

Valiokunta on edellä todennut osaltaan, ettei kysymys YVH-järjestelmän EY-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä ole lainkaan yksiselitteinen 1990-luvun puoliväliin sijoitettuna. Muutoksenhakuoikeuden laajentamiselle ei löydy perusteita myöskään EYT:n oikeuskäytännöstä. Tuomioistuin on päinvastoin pitänyt kohtuullisena kansallista määräaikaa, joka ulottuu vähintään neljä ja enintään viisi vuotta taaksepäin sitä vuotta edeltäneeseen aikaan, jona se ratkaisunsa antaa (asia C-88/99 Roquette Frères SA). Verotusmenettelylaissa säädettyä viiden vuoden määräaikaa voidaan siis pitää EY-oikeuden tehokkuusperiaatteen mukaisena. Samalla kannalla on ollut myös KHO kolmessa julkaistussa ratkaisussaan vuosilta 2002 ja 2003 (KHO 4.9.2002 taltiot 2061 ja 2062 sekä 2.9.2003 taltio 2022).

Valiokunta katsoo edellä olevilla perusteilla, ettei erityislain soveltamisalan laajennukselle ole perusteita.

Kolmansista maista saadut osingot

Hallituksen esitys koskee vain ETA-alueella sijaitsevien yhtiöiden maksamia osinkoja. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin kysymys siitä, tulisiko ehdotettua lakia soveltaa myös kolmansista maista saatuihin osinkoihin.

Valiokunta ei pidä soveltamisalan laajentamista perusteltuna. Vaikka pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan artiklan sanamuoto sinänsä kattaa jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden väliset pääomanliikkeet, ei artiklan tulkinnasta ole toistaiseksi oikeuskäytäntöä välittömän verotuksen alalla. Sille ei löydy perusteita myöskään itse tuomiosta esillä olevassa asiassa. Tuomioistuin toteaa päinvastoin nimenomaisesti, ettei tapaus koske pääomien vapaata liikkuvuutta kolmansiin valtioihin nähden.

Kokonaan ratkaisematta on niin ikään kysymys siitä, mitkä oikeuttamisperusteet olisivat perusteltuja suhteessa kolmansiin valtioihin. On aivan mahdollista, että pääomien vapaata liikkuvuutta rajoittavat toimet voitaisiin oikeuttaa tapauskohtaisesti verovalvontaan ja tietojen vaihtoon liittyvin perustein silloin, kun kyseessä on muu kuin ETA-valtio. Jäsenvaltiollahan ei ole silloin käytettävissään virka-apudirektiiviä eikä niitä tietojensaantimahdollisuuksia, joihin vedoten EYT on yleensä hylännyt oikeuttamisperusteet jäsenvaltioiden alueella toteutetuissa toimissa.

Konserniyhtiöiden maksamat verot

Osingonsaajalle palautettava vero ehdotetaan laskettavaksi yksinomaan osingon jakaneen yhtiön verovuonna suorittaman veron perusteella. Muiden konserniyhtiöiden maksamia veroja ei siis otettaisi huomioon miltään osin. Rajauksella tulee mitä ilmeisimmin olemaan suuri vaikutus palautettavan veron määrään. Jos konsernin ulkomainen emoyhtiö on esimerkiksi puhdas holdingyhtiö, sen itsensä maksamat verot voivat olla varsin vähäiset suhteessa sen jakamiin osinkoihin.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, miten lakiesityksen 4 §:n mukaisen osinkoa jakavan yhtiön verovuoden veron tulisi määräytyä ja mikä merkitys yritysjärjestelyillä asiassa on. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan huomioon tulisi ottaa myös yhtiön ETA-alueella asuvan tytäryhtiön asuinvaltioonsa maksamat verot niiltä osin kuin ne vastaavat tytäryhtiön maksaman osingon osuutta verovuoden tuloksesta. Eräänä vaihtoehtona on pidetty sitä, että laskennassa käytettäisiin osinkoa jakaneen yhtiön koko konsernin asuinvaltioon maksamaa veroa. Hyvitettäväksi veroksi tulisi lukea ainakin konsernin tytäryhtiöiden Suomeen maksamat verot.

Hallituksen esitys perustuu EYT:n ja KHO:n tuomioiden sanamuodon mukaiseen tulkintaan. Kummassakaan ratkaisussa ei ole otettu huomioon osinkoa jakaneen yhtiön konserniyhtiöiden tai suomalaisten tytäryhtiöiden maksamia veroja, vaikka konserniin on kuulunut useita ETA-alueella sijaitsevia yhtiöitä.

Valtiovarainministeriö on pitänyt tulkintaa yksiselitteisenä. Yhtiöveron hyvitys otetaan huomioon osinkoa jakavan yhtiön maksaman veron suuruisena, kuten päätöksessä on nimenomaisesti lausuttu. Muutoin yhtiöveron hyvitys lasketaan noudattaen soveltuvin osin YVH-lakia.

Valiokunta pitää kysymystä konserniyhtiöiden verojen käsittelystä yhtenä keskeisimmistä ongelmakohdista esityksessä. Se vaikuttaa, kuten todettu, olennaisesti myös palautettavaksi tulevan määrän suuruuteen. Tarkastelussa yhdistyvät EYT:n tarkoitusta korostava tulkintatapa sekä Suomen muodollinen ja varovainen laintulkintatraditio sekä verovelvollisten erillisyyteen perustuva verojärjestelmä. Lisäksi on pohdittava sen merkitystä, ettei kumpikaan tuomioistuin ole millään tavoin viitannut konserniyhtiöihin, vaikka niillä olisi ollut siihen valiokunnan käsityksen mukaan mahdollisuus. Valiokunta on päätynyt hallituksen esitystä puoltavalle kannalle.

Yhtiöveron hyvityksen enimmäismäärä

Esitykseen sisältyvä yhtiöveron hyvitys olisi enintään kotimaista yhtiöveron hyvitystä vastaava. Useat asiantuntijat ovat pitäneet tätä ongelmallisena tilanteissa, joissa osinkoa jakavan yhtiön verokanta on ollut Suomen verokantaa korkeampi. Rajoitus saattaa johtaa joissakin tapauksissa siihen, että osinkoa jakaneen yhtiön maksamaa veroa jää hyvittämättä. Tämä johtuu hallituksen esityksen mukaan jäsenvaltioiden soveltamista erilaisista yhtiöverokannoista. Niiden vahvistaminen kuuluu kuitenkin yhteisön sääntelyn puuttuessa kunkin jäsenvaltion omaan toimivaltaan.

Valtiovarainministeriö pitää perustetta edelleen kestävänä. Se on viitannut lausunnossaan mm. Terra-Wattel, European Tax Law (2001) -teoksessa esitettyihin näkemyksiin verojärjestelmien sallituista eroavuuksista. Eräs esimerkki tällaisesta on verokantojen ero. Yhtiö ei voi vedota syrjintään, jos sen toisessa jäsenvaltiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa verotetaan toisen jäsenvaltion korkeammalla yleisellä verokannalla. Asuinvaltion ei voida myöskään edellyttää palauttavan tällöin toisessa valtiossa maksuunpantua veroa. Ministeriö on viitannut vielä ratkaisuun asiassa C-336/96 Gilly. Jäsenvaltioiden verokantojen eroista aiheutunutta kaksinkertaista verotusta ei pidetty siinä EY-oikeuden vastaisena syrjintänä. Yhtiöveron hyvityksen enimmäismäärän rajoittaminen Suomen verokannan mukaiseen määrään on perusteltua myös YVH-järjestelmän näkökulmasta, koska kotimaista ja ulkomaista osinkoa kohdellaan samalla tavoin.

Valiokunta yhtyy valtiovarainministeriön näkemykseen. Lisäksi on huomattava, että niin osinkotulo kuin sitä vastaava yhtiöveron hyvitys, jotka luetaan osingonsaajan tuloksi palautettavan veron laskennassa, verotetaan Suomen pääomatuloverokannan mukaisesti. Näin tapahtuu siitä riippumatta, mikä on ollut osingon jakaneen yhtiön asuinvaltion verotaso. Tarkoitus on lisäksi, että tuloksi luettua hyvitystä vastaava määrä yhtiön veroa hyvitetään osingonsaajalle. Edellytyksenä on kuitenkin se, että yhtiö on maksanut veron todellisuudessa. Näin tulona verotettu osinko ja siihen liittyvä hyvitys sekä yhtiön maksamana verona huomioon otettava yhtiöveron hyvitys vastaavat toisiaan. Suomi poistaa siten kaksinkertaisen verotuksen siltä osin kuin se aiheutuu Suomen verojärjestelmästä.

Valiokunta katsoo, että ehdotettu menettely toteuttaa YVH-lain tarkoituksen poistaa osinkotulon kaksinkertainen verotus ja varmistaa niiden yksinkertainen verotus. Tämä toteutuu siltä osin kuin osinkotulon verotusoikeus kuuluu Suomen verotusvaltaan.

Yhtiöveron hyvityksen ja lähdeveron vähentämisjärjestys

Yhtiöveron hyvitys ja ulkomainen lähdevero otetaan huomioon laskennallisessa verossa siten, että lähdevero vähennetään vasta yhtiöveron hyvityksen vähentämisen jälkeen. Tällä saattaa olla vaikutusta palautuksen suuruuteen, joskin esitykseen sisältyy käyttämätöntä hyvitystä koskeva erityissäännös.

Vähentämisjärjestyksestä on esitetty asiantuntijakuulemisessa eri suuntaan meneviä arvioita. Osa on pitänyt hallituksen esitystä perusteltuna. Osan mielestä lähdevero pitäisi vähentää ensin, koska yhtiöveron hyvitys luetaan verovelvollisen verovuoden verojen suoritukseksi vasta kokonaisveron määrästä, kuten ennakonpidätyskin.

Vähentämisjärjestystä on perusteltu hallituksen esityksessä sillä, että osingonsaajan hyväksi luettavan yhtiöveron hyvityksen tarkoituksena on poistaa osinkotuloon kohdistuva kaksinkertainen verotus. Ulkomaisen lähdeveron hyvittämisen tarkoituksena puolestaan on poistaa osingonsaajaan kohdistuva kansainvälinen kaksinkertainen verotus. Suomessa suoritettavaa veroa on ainoastaan hyväksi luetulla yhtiöveron hyvityksellä vähennetty määrä. Sen vuoksi on pidetty johdonmukaisena, että lähdeveron hyvittäminen tapahtuu vasta yhtiöveron hyvityksen hyväksi lukemisen jälkeen. — Kuten todettu, osa valiokunnan kuulemista vero-oikeuden asiantuntijoista pitää tätä näkemystä hyväksyttävänä.

Hallituksen esityksessä on viitattu lisäksi yhtiöveron hyvitysjärjestelmään. Siinä yhtiöveron hyvitys luettiin osingonsaajan hyväksi soveltaen pidätetyn ennakon käyttämistä koskevia säännöksiä. Tämä perustui tekniseen ratkaisuun, jota laadittaessa ei ollut tarpeen ottaa kantaa hyvityksen ja ulkomaisen lähdeveron vähentämisjärjestykseen. YVH-lakia koskeneen esityksen HE 112/1988 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mm., että menettelyyn ei kuitenkaan liittyisi varsinaista ennakonpidätystä. Hyvitys ainoastaan luettaisiin osingonsaajan hyväksi samalla tavalla kuin hänen muiden tulojensa perusteella pidätetty ennakko käytetään hänelle määrättyjen verojen ja maksujen suoritukseksi.

Valtiovarainministeriö korostaa lausunnossaan, että yhtiöveron hyvitys ei näin ollen ole ennakonpidätyksen kaltainen erä, vaan tekninen tapa poistaa osinkoon kohdistuva kaksinkertainen verotus. Se on yksi niistä tekijöistä, jotka osaltaan määrittävät Suomessa suoritettavan veron määrän. Ulkomainen lähdevero hyvitetään puolestaan Suomessa suoritettavasta verosta. Ulkomaisen lähdeveron hyvityksen enimmäismäärä on kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain 4 §:n mukaisesti Suomessa suoritettavien verojen määrä.

Valiokunta yhtyy edellä esitettyihin näkemyksiin ja pitää ehdotettua yhtiöveron hyvityksen ja ulkomaisen lähdeveron vähentämisjärjestystä perusteltuna.

Ansiotulona verotetut osingot

Hallituksen esitys koskee yksinomaan tilanteita, joissa osinko on ollut saajansa pääomatuloa. Avoimeksi siis jää, miten palautettavan veron laskennassa tarvittava maksuunpantu vero määräytyy, jos luonnollisen henkilön ulkomailta saama osinko on ollutkin kokonaan tai osittain ansiotuloa. Valtiovarainministeriö ehdottaa sen vuoksi, että lakiesityksen soveltamisalaa koskevaan 2 §:ään lisättäisiin kolmas momentti, jonka mukaan lakia ei sovelleta ansiotulona verotettavaan ETA-alueelta saatuun osinkoon. Mahdollinen oikaisu toteutettaisiin tapauskohtaisesti verohallinnon antaman ohjeistuksen mukaisesti.

Valiokunta pitää lisäystä perusteltuna. Lakiesitykseen ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää ansiotulona verotettuun osinkoon kohdistuvaa palautettavan veron määrittämistä. Vaihtoehtoinen tapa laskea maksuunpantu ja laskennallinen vero johtaisi vaikeasti sovellettavaan lainsäädäntöön. Lisäksi ansiotulona verotettujen ETA-osinkojen määrä on suhteellisen vähäinen. Oikaisu pystytään toteuttamaan verohallinnon antaman ohjeistuksen mukaisesti, jos tarve vaatii.

Yksinkertainen palautusmenettely

Hallituksen ehdottama erityislaki noudattaa YVH-lain logiikkaa monin osin varsin suurella pieteetillä. Äärimmillään huomioon voivat tulla otettavaksi esimerkiksi ulkomaisen yhtiön verot vuodelta 1989. Tämä tekee laista vaikeaselkoisen aivan samoin kuin itse YVH-järjestelmäkin säännöstasolla oli. Lakiesitykseen liittyy lisäksi monia seurantaa vaativia kohtia, mikä tekee siitä myös hallinnollisesti raskaan.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty vaihtoehtona yksinkertaista palautusmenettelyä, jossa osingonsaajan verotusta oikaistaisiin Suomessa maksuunpannun veron osalta vähennettynä hyvitetyn lähdeveron määrällä. Valtiovarainministeriö katsoo kuitenkin, ettei sellaiseen ole mahdollisuutta ilman uhkaa syrjintäväitteistä.

Valiokunta pitää kysymystä periaatteellisesti merkityksellisenä yleisemminkin kuin vain tässä yhteydessä. Se liittyy kaikkiin niihin myös vastaisuudessa esiin tuleviin tapauksiin, joissa verotus joudutaan toimittamaan jälkikäteen uudelleen aikanaan voimassa olleita säännöksiä fiktiivisesti täydentäen. Olennaista olisi sopia mahdollisimman pitkälle yhteiset säännöt koko yhteisön alueella näitä tilanteita varten ja määritellä se tarkkuustaso, johon oikaisuissa on pyrittävä. Nyt tällaista yleistä tietoa ei ole, ja hallituksen esitys on rakennettu pitkälti YVH-järjestelmän kopioksi niiltä osin kuin kysymykset pysyttelevät Suomen verotusvallassa. Yksinkertaistettu malli olisi väistämättä karkeampi ja johtaisi mitä ilmeisimmin useissa tapauksissa ylisuuriin palautuksiin. Sitä ei voitaisi taas pitää perusteltuna verovelvollisten yhdenvertaista kohtelua ajatellen. Myös fiskaaliset menetykset olisivat merkittävästi suuremmat kuin nyt. Valiokunta puoltaa hallituksen esitystä näillä perusteilla.

Palautus viran puolesta

Lakiehdotuksessa lähdetään siitä, että palautus tapahtuisi viran puolesta vain luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille, mutta ei yhteisöille. Rajaus perustuu siihen, ettei verohallinnolla ole yhteisöjen osalta käytettävissään palautuksen kannalta ratkaisevia osinkojen vuosi-ilmoitustietoja. Jotta palautus voitaisiin laskea, yhteisöjen tulee siis itse ilmoittaa verovuonna saamansa ulkomaiset osingot, niiden maksaja sekä osingoista ulkomailla perityt lähdeverot.

Ehdotettu menettely on siis niin joustava kuin käytännössä on mahdollista. Lisäksi verohallituksen hankkima pohjaselvitys yhtiön toisessa valtiossa maksamasta verosta ja jaettavaksi päättämästä osingosta voidaan hyödyntää sekä yhteisön että luonnollisen henkilön palautusmenettelyssä. Yhteisöillä ei ole näin ollen laajempaa selvittämisvelvollisuutta kuin luonnollisilla henkilöillä. Vaadittavat tiedot ovat lisäksi sellaisia, jotka ovat yhtiön hallussa ja jotka tulee muutoinkin pyynnöstä voida esittää verottajalle. Valiokunta katsoo näillä perusteilla, ettei lakiehdotuksen muuttamiseen ole mahdollisuuksia eikä suoranaista aihetta.

Palautuksen hakemiseen varattu aika

Lakiehdotukseen sisältyy verohallinnolle asetettu määräaika, johon mennessä viran puolesta suoritettavat palautuspäätökset on tehtävä. Määräaika päättyy 30.6.2006. Ne luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät, joille ei ole palautettu veroa siihen mennessä, voisivat hakea itse palautusta sen jälkeen. Palautus tulisi tehdä vuosien 1998 ja 1999 osalta viimeistään 31.10.2006 ja muutoin yleisen viiden vuoden muutoksenhakuajan kuluessa.

Neljän kuukauden määräaikaa on pidetty asiantuntijakuulemisessa perusteettoman lyhyenä. Verohallitus on puolestaan esittänyt kaikkien määräaikojen pidentämistä kuudella kuukaudella eteenpäin, jotta se voisi saada erityislain täytäntöönpanon vaatimat sovellukset asianmukaiseen kuntoon ja toimia asiassa mahdollisimman tehokkaasti.

Valtiovarainministeriö on verrannut ehdotettuja määräaikoja verotusmenettelystä annetun lain 64, 67 ja 71 §:ässä oikaisuvaatimuksen tekemiseen varattuun määräaikaan ja valitusaikaan, joka on 60 päivää asiaa koskevan päätöksen tiedoksisaannista. Ministeriö ei ole pitänyt neljän kuukauden aikaa tähän nähden kohtuuttoman lyhyenä. Lisäksi on tarkoitus, että Verohallitus tiedottaa laajasti viran puolesta tehtävistä palautuspäätöksistä ja ajankohdasta, jolloin niitä koskeva aika umpeutuu.

Hakumenettely aiheutuu siitä, ettei verottajalla ole tietoa kaikista ETA-alueelta maksetuista osingoista ja niiden saajista. Tapaukset eivät ole välttämättä vaikeampia kuin viran puolesta suoritettavat palautuksetkaan, niistä ei ole vain vuosi-ilmoitustietoa verottajan tietokannassa.

Verovelvollisilta vaaditaan hakemusta varten tiedot osinkojen määristä ja osingoista perityistä lähdeveroista sekä tiedot osinkoja jakaneiden yhtiöiden nimistä ja kotipaikoista. Nämä ovat tietoja, jotka ovat valiokunnan arvion mukaan kohtuullisen hyvin verovelvollisten selvitettävissä esimerkiksi veroilmoituksen kopiosta tai veroselvityksestä. Veroviranomainen hankkii puolestaan tiedot osingon jakaneen yhtiön verovuoden verosta ja jaettavaksi päätetyn osingon määrästä. Näitä tietoja voi olla yksittäistapauksessa vaikeampi saada, mutta ne siis jäävät viranomaisen vastuulle. Ellei tietoja saada, lakiehdotus sisältää toissijaisen menettelyn, joka turvaa verovelvollisen aseman silloinkin.

Valiokunta pitää edellä lausuttuun nähden neljän kuukauden määräaikaa riittävänä. Verohallinnon tarpeet huomioon ottaen valiokunta esittää kuitenkin, että määräaikoja pidennettäisiin kuudella kuukaudella. Määräaika 9 §:n mukaiselle viran puolesta tehtävälle päätökselle olisi siten 31.12.2006. Verovelvollisen palautushakemus olisi tehtävä 10 §:n mukaan verovuosina 1998—2000 saatuihin osinkoihin kohdistuvasta verosta viimeistään 30.4.2007. Vastaavasti verovuosina 2001—2004 saatuihin osinkoihin kohdistuvan veron palauttamista voi hakea viiden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.