Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Taustaa
Hallituksen esitys on jatkoa viime vuosina korostuneelle suuntaukselle kasvattaa kiinteistöveron osuutta kuntien verotuloista. Tämä on johtunut osin pyrkimyksestä siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta muuhun verotukseen, mutta se liittyy erityisesti kiinteistöverotuksen etuihin kunnallisena verotusmuotona. Kiinteistövero on — kuten tunnettua — veropohjaltaan vakaa ja ennakoitava toisin kuin monet muut veromuodot. Sen ohella se on omiaan ohjaamaan kuntia tehokkaaseen maankäyttöön. Lisäksi tiedetään, että kiinteistöverolla on vain vähäinen vaikutus yleiseen taloudelliseen toimeliaisuuteen. Se on näin kunnallisen itsehallinnon ja talouden dynamiikan kannalta yleisesti suotuisa ja perusteltu verotusmuoto. Oikeantasoisena ja yhdistettynä johdonmukaisesti muuhun veropolitiikkaan se ei myöskään kavenna kohtuuttomasti kuluttajien ostovoimaa.
Kiinteistöverot muodostavat itsessään merkittävän osan kuntien veropohjaa. Veron laskennallinen tuotto on tänä vuonna arviolta 1,6 mrd euroa, mikä edustaa hieman yli kahdeksaa prosenttia kuntien verotuloista. Kiinteistöverotulot ovat kasvaneet viime vuosien korotuksilla noin 655 milj. euroa eli lähes 70 prosenttia vuodesta 2009.
Tämänkertaiset korotusehdotukset koskevat yleisen kiinteistöveroprosentin ja vakituisten asuinrakennusten veroprosentin ala- ja ylärajamuutosten lisäksi myös niitä enimmäismääriä, joita kunnat voivat soveltaa rakentamattomien rakennuspaikkojen, muiden kuin vakituisten asuinrakennusten sekä eräiden laitostenNäillä laitoksilla tarkoitetaan voimalaitoksia sekä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitokseen kuuluvia rakennuksia ja rakennelmia. veroprosentteihin. Korotusesitys on vaiheittainen niin, että yleistä kiinteistöveroprosenttia ja vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia koskevat muutokset tulisivat voimaan vasta vuoden 2017 alusta ja muut ensi vuoden alusta.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen tavoitteena on lisätä kiinteistöverotuloja kaikkiaan noin 100 milj. eurolla hallituskauden aikana. Muutokset on tarkoitus toteuttaa maltillisin korotuksin. Nyt esitetyt muutokset vastaavat noin 50 milj. euron lisäystä kuntien verotuloihin vuosina 2016 ja 2017, jos kunnat korottavat veroprosentteja esityksen taustaoletusten mukaisestiEsityksessä on oletettu, että kunnat nostavat voimalaitosrakennusten ja -rakennelmien, muiden kuin vakituisten asuntojen sekä rakentamattomien rakennuspaikkojen veroprosentit uudelle ylärajalle, jos ne soveltavat ylärajaa jo nykyisin. Tästä syntyvä tuotto olisi noin 28 milj. euroa. Loppuosa kertyy yleisen kiinteistöveroprosentin (21 milj. euroa) ja vakituisten asuinrakennusten (7,3 milj. euroa) kiinteistöveroprosenttien alarajojen korotuksista. . Vuosia 2018 ja 2019 koskevat ratkaisut on tarkoitus tehdä myöhemmin, kun käynnissä olevan kiinteistöverotuksen arvostamisperusteiden uudistustyön tulokset ovat käytettävissä.
Valiokunnan kannanotto
Valiokunta pitää esitystä lähtökohtaisesti hyväksyttävänä ja vaikutuksiltaan hallittavana. Se lisää kuntien liikkumavaraa kiinteistöverotuksen perusajatuksen mukaisesti ja vähentää painetta nostaa yleistä kunnallisveroa. Toisaalta vaikutukset eri verovelvollistahoille ovat yksittäisinä muutoksina melko vähäisiä. Lisäksi ne riippuvat muiden kuin alarajojen noston osalta viime kädessä siitä, miten kunnat käyttävät hyväkseen veroprosenttien uusia vaihteluvälejä. Alarajojen noston vaikutuksia tasoittaa taas se, että muutokset tulevat näiltä osin voimaan vasta vuoden 2017 alustaUudet alarajat merkitsevät käytännössä sitä, että 60 kunnan on tarkistettava yleistä ja 25 kunnan vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia..
Esitykseen on suhtauduttu asian valiokuntakäsittelyssä puolestaan jossain määrin ristiriitaisesti. Muutoksen suuntaa on pidetty monin osin järkevänä ja ehdotuksia perusteltuina ostovoimaa koskevin reunahuomautuksin. Korotuksia on toisaalta vastustettu mm. sen vuoksi, että ne painottuvat erityisesti pääkaupunkiseudulle ja sen ympäristöön ja nostavat asumisen hintaa entisestään. Viime vuosina kertynyttä lisätuottoa ei ole käytetty vastaavasti myöskään kunnallisveron alennuksiin. Esitystä on pidetty lisäksi voimalaitoksille kohtuuttomana ja hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan vastaisena, koska se kohdistuu pääosin vähäpäästöiseen vesivoiman ja ydinvoiman tuotantoon. Siinä ei ole otettu myöskään huomioon sitä muutosta, jonka sähkön hinnan voimakas lasku pohjoismaisessa pörssissä on aiheuttanut energiamarkkinoilla.
Kritiikin kohteena olevia näkökohtia on käsitelty myös hallituksen esityksen perusteluissa. Esityksessä on pyritty ottamaan sen vuoksi huomioon aiempaa paremmin kuntien erilaisuus ja mahdollisuus kasvattaa kiinteistöveron tuottoa myös kasvukeskusten ulkopuolisissa pienissä kunnissa. Korotukset on kohdistettu siksi myös voimalaitosten ja vapaa-ajan asuntojen enimmäisveroprosentteihin. Toisaalta on todettu, ettei hallituksen tuottotavoitetta saavuteta korottamatta yleistä kiinteistöveroprosenttia sekä rakennusten ja vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia, koska näiden kohteiden osuus verotuotosta on noin 90 prosenttia.
Perusteluissa on tuotu esiin lisäksi se, miten viimeaikaiset korotukset ovat muuttaneet eri kiinteistöveroprosenttien keskinäisiä suhteita. Yleisen kiinteistöveroprosentin suhteellinen ero voimalaitosrakennuksien ja -rakennelmien kiinteistöveroprosenttien enimmäismäärään samoin kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentin ero muiden asuinrakennusten veroprosenttiin on kaventunut. Esitys tasapainottaa myös tätä muutosta. Hallitus on lisäksi pienentänyt voimalaitoksille aluksi kaavailemaansa veroprosentin enimmäismäärää 3,35 prosentista 3,10 prosenttiin nykyisestä 2,85 prosentista.
Valiokunta pitää esityksen perusteluissa olevia argumentteja hyväksyttävinä eikä katso kritiikin antavan aihetta muutoksiin. Todettakoon lisäksi, että voimalaitosten osuus arvioidusta 50 milj. euron verotuotosta on noin 4,6 milj. euroa, mitä ei voida pitää energia-alan kokoon tai investointiedellytyksiin nähden erityisen suurena. Enimmäismääriin esitetyt muutokset eivät myöskään nosta automaattisesti kiinteistöveroprosentteja, joskin juuri voimalaitoskunnat ovat soveltaneet varsin yleisesti asteikon yläpäätä toisin kuin kiinteistöverotuksessa muutoin.
Kiinteistöverotukseen liittyy toisaalta edellä esitettyjä näkökohtia laajempi tarve uudistaa verotuksen perusteena olevaa tietopohjaa. Valiokunta käsittelee sen vuoksi seuraavassa vielä lyhyesti valtiovarainministeriössä vireillä olevaa kiinteistöverotuksen uudistushanketta. Hankkeessa saatava tieto avaa myös mahdollisuuden pohtia yleisesti kiinteistöverotuksen rakennetta, tasoa ja oikeaa kohtaantoa. Sen avulla veromallia on myös mahdollista muuttaa vähemmän regressiiviseksiKiinteistövero on lähtökohtaisesti omaisuuteen kohdistuva objektivero, joka ei ota huomioon verovelvollisen maksukykyä. Tämä tekee verosta menettelyllisesti tehokkaan ja yksinkertaisesti toimeenpantavan. Kiinteistövero on toisaalta yksi parhaiten kertyviä veroja (yli 99 % viimeistään maksumuistutuksella). Tämä ilmenee valtiovarainministeriön muistiosta valtiovarainvaliokunnalle (Selvitys mahdollisuuksista sisällyttää kiinteistövero osaksi ennakkoperintää, VM:n muistio 19.12.2014). Kertymätiedot eivät anna siten muistion mukaan aihetta siihen johtopäätökseen, että maksuvaikeudet olisivat yleisiä kiinteistöverovelvollisilla. Muistiossa todetaan lisäksi, että kiinteistövero jäi viime vuonna lähes puolella henkilöasiakkaista alle 170 euron ja että veron määrä oli 500 euroa tai sitä suurempi vain 9,3 prosentilla henkilöasiakkaista. . Odotusarvo on kaikkiaan se, että muutoksilla voidaan paitsi poistaa nykylain vinoumia, myös lisätä tietopohjan avoimuutta ja parantaa siten veron yleistä hyväksyttävyyttä.
Kiinteistöverotuksen uudistushanke
Asian käsittelyn yhteydessä on tullut jälleen ilmi kiinteistöverotuksen rakenteen ja tietopohjan puutteet. Veropohjaa jää niiden vuoksi katveeseen Kuntaliiton näkemyksen mukaan jopa 500 milj. euroa vuosittain. Tämä johtuu mm. tiedonkulun puutteista sekä sovellettavasta arvostamismenetelmästä, johon ei ole tehty juurikaan muutoksia lain voimaantulon jälkeen vuonna 1993. Näin siitä huolimatta, että rakentaminen ja sitä koskevat määräykset sekä maapohjien alueelliset suhteelliset arvot ovat muuttuneet. Lisäksi, vaikka arvostamistasoa on päivitetty vuosittain, kiinteistöjen verotusarvot ovat jääneet jälkeen alkuperäisestä tavoitetasosta vallitsevaan hinta- ja kustannustasoon nähden. Oman ongelmansa luovat taantuvien paikkakuntien arvonsa menettävät kiinteistöt.
Valtiovarainministeriö on käynnistänyt vuoden 2012 alussa kehittämishankkeen (VM036:00/2012), jossa selvitetään laaja-alaisesti kiinteistöverotukseen liittyvää uudistamistarvetta. Hankkeessa ovat mukana myös Kuntaliitto ja Verohallinto. Hankkeen tiimoilta on julkaistu jo esiselvitys "Kiinteistöjen arvostamisperusteiden kehittämistarve kiinteistöverotuksessa", (VM helmikuu 2014). Sen yhteydessä on havaittu mm., että kuntien välillä sekä kunnan sisällä eri alueiden välillä suhteellinen ja ns. efektiivinen veroasteSuhteellista veroastetta käytetään esiselvityksessä tasapuolisuuden mittarina. Se kuvaa, miten hyvin kiinteistöjen verotusarvot vastaavat käypiä arvoja. Efektiivinen veroaste kuvaa puolestaan maksettujen kiinteistöverojen suhdetta kiinteistöjen kauppahintoihin. vaihtelevat suuresti. Esiselvitys vahvistaa ylipäänsä kuvaa kiinteistöverotuksen epätasaisuudesta ja uudistamistarpeesta. Siinä suositellaan joukkoa toimenpiteitä, joita on otettu osin jo huomioon esimerkiksi viime vuoden alusta voimaan tulleissa tarkistuksissa rakennusten verotusarvoihin ja ikäalennuksen enimmäismäärään.
Esiselvityksessä on todettu lisäksi, että tavoite kasvattaa kiinteistöveron painoarvoa kuntien tulolähteenä asettaa vaatimuksia veropohjan yhtenäisyydelle. Kysymys on yhtäältä verotusarvojen määrittämisperusteiden oikeudenmukaisuudesta ja verotuksen läpinäkyvyydestä, toisaalta tietojen ajantasaisuudesta ja siirrosta muilta viranomaisilta Verohallinnolle.
Hanke on kaikkiaan mittava, ja se on sidoksissa myös Verohallinnon Valmis-hankkeeseen. Siihen kohdistuvat odotukset ovat edellä todetuin tavoin suuret. Valiokunta pitää sen vuoksi tärkeänä, että hankkeessa edetään määrätietoisesti asetettujen tavoitteiden pohjalta niin, että uudistuksista voidaan päättää jo tämän hallituskauden aikana.