Työn vastaanottamisen kannustinloukkujen pienentäminen nostaa työllisyyttä, mikä kasvattaa valtion verotuloja ja pienentää valtion menoja. Työtulovähennys on yksinkertainen mutta tehokas työllisyyttä parantava toimi. Työtulovähennyksen korottaminen esitetyllä tavalla pienentää arviota valtion tuloverokertymästä, ja lisäksi valtion on korvattava kunnille syntyvä verotulomenetys. Työtulovähennyksestä säädetään tuloverolain 125 §:ssä. Perussuomalaisten vaihtoehdossa työtulovähennyksen enimmäismäärää korotetaan 1 927 euroon ja vähenemisprosentiksi vaihdetaan 1,97 prosenttia. 

Eläketulojen verotus nousee työtulojen verotusta korkeammalle tasolle jo hyvin maltillisissakin eläkkeissä. Kaikkein pienimpien eläkkeiden verotus on matalaa, mutta verotuksen nopea progressio asettaa kohtuulliseen eläkkeeseen oikeuttavan työuran tehneet ihmiset verotuksellisesti kohtuuttomaan asemaan. Perussuomalaisten vaihtoehdossa eläketuloille kunnallisverotuksessa myönnettävää eläketulovähennystä korotetaan. 

Kotitalousvähennyksellä on positiivisia vaikutuksia sen piirissä olevien erityisesti matalaa koulutustasoa vaativien alojen työllisyyteen sekä harmaan talouden torjuntaan. Kotitalousvähennys on hyvä esimerkki vähennysmuodosta, joka vaikuttaa verotulojen muodostumiseen. Perussuomalaiset ehdottaa kotitalousvähennyksen enimmäismäärää nostettavaksi 2 250 eurosta 2 400 euroon. Samoin vähennettävää prosenttiosuutta kustannuksista ehdotetaan nostettavaksi työkorvausten osalta 40 prosentista 50 prosenttiin ja palkkojen osalta 15 prosentista 20 prosenttiin.  

Hallitusohjelman mukaan verotuksen tulee tukea talous- ja työllisyyspolitiikalle asetettuja tavoitteita, kansainvälistä kilpailukykyä ja koko Suomen elinvoimaisuutta. Hallitus tavoitteli vielä ennen koronakriisiä työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin vuoden 2023 loppuun mennessä. Päätökset 30 000 työllisen saamisesta piti saada vuoden 2020 budjettiriiheen mennessä tehtyä. Kaikille vaikutuksille piti olla valtiovarainministeriön etukäteen laatima arvio. Näistä tavoitteista on nyt luovuttu. 

Työllisyyden vahvistuminen on edellytys suomalaisten hyvinvointipalvelujen säilymiselle tulevaisuudessa. Hallituksen toteuttama veropolitiikka on perustavanlaatuisessa ristiriidassa hallituksen omien tavoitteiden kanssa. Ansiotuloverotuksen kiristyminen ja kotitalousvähennyksen poistaminen nostivat työhön kohdistuvaa verokiilaa ja tekevät työn teettämisestä sekä työn vastaanottamisesta nykyistä kannattamattomampaa. 

Verotuksen painopiste tulee siirtää työn ja riskinoton verottamisesta kulutuksen ja haittojen verotukseen. Hallitus kiristää useita välillisiä veroja, mutta ei kohdista veronkevennyksiä tuloverotukseen. Siten kokonaisveroaste kiristyy. Tämä on myrkkyä suomalaisille yrityksille, kotitalouksien kulutukselle ja työllisyyden kehitykselle. 

Ansiotuloverotus kiristyy

Edellisellä vaalikaudella hallitus huolehti siitä, ettei kenenkään ansiotuloverotus kiristynyt. Kireä työn verotus vähentää halukkuutta työn tekemiseen, teettämiseen ja itsensä kehittämiseen. Jos työtä verotetaan kireästi, myös hyvinvointia syntyy vähemmän. Tämän vuoksi edellinen hallitus kevensi työn verotusta yhteensä 1,4 miljardilla eurolla. 

Korkea työn verotus on haitallista kaikissa tuloluokissa. Pienillä tuloilla se vähentää kannustimia ottaa työtä vastaan. Keskituloisilla työnteosta rankaiseminen korkealla ja nopeasti kiristyvällä verotuksella vähentää kannustimia kehittää omaa osaamistaan tai tavoitella vastuullisempia työtehtäviä. Suomi verottaa poikkeuksellisen tiukasti tärkeintä kilpailutekijäänsä eli osaamista. Verotamme kansainvälisesti vertaillen kireästi huippuosaajia ja asiantuntijoita. Viime vuosina korkeasti koulutettujen nettomuutto pois Suomesta on kiihtynyt huolestuttavasti. Saksassa on väestömäärään suhteutettuna kaksinkertaisesti johtaja- ja asiantuntijatason työpaikkoja Suomeen verrattuna. Tämä väestönosa ja heidän työpaikkansa kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla. Työpaikkojen sijoittumiseen vaikuttaa keskeisesti verotaso. 

Hallitus tekee asiantuntijoiden osalta ristiriitaista politiikkaa. Se nostaa korkean lisäarvon työhön kohdistuvaa verotusta ihmisille, jotka nyt työskentelevät Suomessa. Samalla se laskee ulkomaalaisten asiantuntijoiden verotusta ymmärtäen, että kansainvälisen tason huippuosaajia on vaikea houkutella Suomeen yleisillä työhön kohdistuvilla veroasteilla. On aivan keskeistä pitää Suomi kilpailukykyisenä myös muualta tuleville ihmisille; siksi ulkomaisten avainhenkilöiden kohtuullista verotusta on helppo tukea. Saman kannustavuuden tulisi kuitenkin päteä myös kotimaiseen työvoimaan. Suomessa on voitava tehdä ja teettää monenlaista korkean tuottavuuden työtä. Nyt suomalainen huippuosaaja voi joutua maksamaan yli 22 prosenttiyksikköä korkeampaa veroa kuin ulkomainen huippuosaaja. 

Kokoomus esittää omassa vaihtoehtobudjetissaan yhteensä reilusti yli miljardin euron ansiotuloverotuksen kevennystä ensi vuodelle kaikille palkansaajille sekä eläkeläisille. Veropolitiikan rakennemuutos on tehtävä, jotta kokonaisveroaste saadaan käännettyä laskuun ja Suomen kansainvälistä kilpailukykyä saadaan parannettua. Kriisin jälkeen koittaa taloudellisen nousun aika. Suomen on nyt päättäväisesti toteutettava uudistukset, joilla pääsemme tähän kasvuun kiinni. 

Veroelvytys on nostettava menoelvytyksen rinnalle

Säästämisaste on noussut historiallisen korkealle niin maailmalla kuin Suomessakin koronakriisin aikaan. Se tarkoittaa, että suurempi osa lisätuloista jää kriisin ajan säästöön ja siten veronkorotuksien teho ei olisi ollut välttämättä vielä kovin voimakas. VM:n ennusteen lähtökohta kuitenkin on, että epidemia on nujerrettu ensi vuonna ja talous elpyy. Olemme myös kuulleet positiivisia uutisia rokotteesta. Suoja saadaan mahdollisesti jo ensi vuonna. Kun patoutunut kysyntä purkautuu, kääntyy säästämisaste todennäköisesti negatiiviseksi eli kulutus kääntyy voimakkaaseen kasvuun. Näin kävi Suomessa esimerkiksi finanssikriisin jälkeen. Markkinaehtoisen kasvupyrähdyksen voimistamiseksi meidän tulisi päättävästi laskea veroja. 

Suomen Pankki teki Vesa Vihriälän työryhmälle analyysin eri elvytyskeinoista. Lähtökohtaoletus on, että elvytys tehdään puoliksi menoelvytyksellä ja puoliksi veroelvytyksellä. Hallitus on valinnut näistä vain valtiojohtoisen elvyttämisen menoja lisäämälllä. Suomen Pankki arvioi eri elvytyskeinojen tehokkuutta myös erikseen. Tulos oli, että pitkällä aikavälillä veroelvytys on tehokkaampaa sen talouden dynamiikkaa parantavan vaikutuksen vuoksi. 

Veroelvytystä on pidetty hyvänä ja toimivana elvytyskeinona monessa muussa maassa. Esimerkiksi Ruotsissa tehdään voimakkaita veronkevennyksiä ja kotitalousvähennystä parannetaan 5 000 eurosta noin 7 000 euroon. Ei ole olemassa mitään erityistä syytä sille, miksi Suomi olisi maailman ainoa maa, jossa veroelvytys ei toimi. 

Koko kansan kotitalousvähennys

Kotitalousvähennyksellä tuetaan työllisyyttä ja torjutaan harmaata taloutta. Vähennys on myös tärkeä tuki erityisesti lapsiperheille ja ikääntyneille arkea helpottavien palveluiden hankintaan. Vähennys alentaa kynnystä teettää kotitöitä ja korjauksia ulkopuolisella ammattilaisella sekä ehkäisee harmaata taloutta. 

Hallitus heikensi vuoden 2020 talousarviossa kotitalousvähennystä. Enimmäismäärää laskettiin 2 400 eurosta 2 250 euroon. Samoin vähennettävää prosenttiosuutta kustannuksista leikattiin työkorvausten osalta 50 prosentista 40 prosenttiin ja palkkojen osalta 20 prosentista 15 prosenttiin. Hallitus sanoo tavoittelevansa korkeampaa työllisyyttä ja harmaan talouden tehokasta torjuntaa. Hallituksen päätös heikentää kotitalousvähennystä on vastoin kumpaakin päämäärää. Heikennys nostaa remontti- ja kotipalveluiden hintaa ja laskee palveluiden kysyntää. 

Kokoomus parantaisi vähennystä huomattavasti ja muuttaisi vähennystä teknisesti niin, että siitä voivat hyötyä kaikki. Kokoomus ehdottaa kotitalousvähennyksen nostamista Ruotsin kriisiä edeltävälle tasolle 5 000 euroon ja työkorvauksen vähennyskelpoista prosenttiosuutta nostettavaksi 60 prosenttiin sekä palkkakorvausten osalta 40 prosenttiin. Kokoomus poistaisi 100 euron omavastuuosuuden kaikilta. Kokoomus myös mahdollistaisi hyvityksen saamisen kotitaloudelle suoraan laskussa. Ruotsin laskumallin tapaan palvelun ostajalle merkittäisiin ennakkovähennys, joka huomioitaisiin lopullisessa verotuksessa. 

Kokoomus esittää yli 75-vuotiaille parannettua kotitalousvähennystä. Tämä tukisi ikääntyneiden asumista kotona, säästäisi hoivamenoissa sekä lisäisi kotipalvelualan työllisyyttä. Kokoomus ehdottaa, että yli 75-vuotiaiden osalta kotitalouspalvelutyön verovähennysoikeutta kasvatettaisiin 70 prosenttiin sekä palvelujen ostoon annettaisiin enintään 1 200 euroa vuodessa tukea niille, joiden verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen. Kotitalousvähennys olisi pienituloisille suoran tuen ja veronhuojennuksen yhdistelmä.  

KD eduskuntaryhmä katsoo, että koronakriisin aiheuttaman talouskriisin takia on tarpeellista keventää työn verotusta, jotta ihmisten ostovoima ja työn kannustavuus paranisi. Kenenkään verotus ei saa tässä tilanteessa kiristyä. Vastaavasti verotuksella tulee suunnata hallituksen esityksessä esitettyä enemmän tukea perheille, kodeille ja kotona tehtävään hoitotyöhön. Samoin valtion velan kasvaessa erittäin voimakkaasti tulee erilaiset verovähennykset, kuten työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuja koskeva verovähennysoikeus, tarkistaa. 

Vuoden 2021 tuloveroasteikko

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ansiotuloveroperusteinen indeksitarkistus tehdään kaikilla tulotasoilla 2,5 prosentin ansiotasoindeksin mukaisesti. Indeksitarkistus toteutetaan korottamalla progressiivisen tuloveroasteikon kaikkia tulorajoja sekä kasvattamalla perusvähennyksen enimmäismäärää ja työtulovähennyksen sekä enimmäismäärää että kertymä- ja poistumaprosentteja. Hallituksen esityksen mukainen indeksitarkistus ei ole riittävä. Indeksitarkistuksesta huolimatta työn verotus kiristyy kaikilla tulotasoilla, kun otetaan huomioon ansiotason nousu sekä palkansaajan veronluonteisten maksujen muutokset. Hallituksen esityksen mukaan keskituloisen verotus kiristyy noin 0,2 prosenttiyksiköllä ja enimmillään noin 0,4 prosenttiyksiköllä. 

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä esittää, että ansiotasoindeksin mukaisen indeksitarkistuksen lisäksi työn verotusta kevennetään yhteensä 200 miljoonalla eurolla. Ansiotuloverotuksen kevennys toteutettaisiin tasaisesti kaikille tulonsaajille korottamalla progressiivisen tuloveroasteikon kaikkia tulorajoja. Esitämme, että vuoden 2021 tuloveroasteikon tulorajoja korotettaisiin 3,5 prosentilla, eli ansiotasoindeksin sijaan käytettäisiin korotettua indeksiä. Työtulovähennyksen enimmäismäärää sekä kertymä- ja poistumaprosentteja esitetään korotettavaksi hallituksen esitystä enemmän. 

Tukea koteihin omaishoitopalkkion verovapaudella, kotitalousvähennyksen korottamisella ja lapsivähennyksen palauttamisella

Omaishoito on vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoito mahdollistaa usein hoidon sovittamisen eri tavoin osaksi perheen elämää. Tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Omaishoidon tukemisen tulee olla yksi keskeisimmistä laitoshoidon vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Omaishoito on yhteiskunnallisesti taloudellisin ja usein sekä hoidettavalle että hoitajalle inhimillisin ja paras hoitomuoto. Hoitajalle maksettava vähimmäispalkkio on tällä hetkellä kuitenkin alhainen eikä vastaa työn vaativuutta. Palkkion alhaisuus on joissakin tilanteissa este omaishoidon toteuttamiselle, sillä palkkio ei riitä perustoimeentuloon. Esitämme omaishoidon tuen verovapautta, jotta voitaisiin helpottaa omaishoitajan ja -hoidettavan toimeentuloa ja tuotaisiin omaishoito useamman ulottuville. 

Esitämme myös, että kotitalousvähennyksen taso palautetaan sille tasolle, jolla se oli vielä vuonna 2019. Tällöin kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nostetaan 2 400 euroon ja vähennyksen osuutta työkorvauksissa nostetaan 50 prosenttiin sekä palkoissa 20 prosenttiin. Kotitalousvähennykseen oikeuttavilla kotitalous- sekä hoiva- ja hoitotöillä on tärkeä merkitys arjessa pärjäämisen kannalta. Vastaavasti kotitalousvähennyksen avulla luodaan työpaikkoja esimerkiksi siivousalan sekä erilaisia korjaustöitä tekeviin yrityksiin. Itsensä työllistävien yritysten merkitys korostuu erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Verovähennyksen määrän kasvattamisen myötä pienenevät verotulot kompensoituvat muun muassa kotitalousvähennyksen piiriin kuuluvien tehtävien lisääntymisen myötä tulevien verotulojen kautta. 

Lapsivähennystä koskeva tuloverolain säännös 126 a § (TVL 1535/1992) oli väliaikaisesti voimassa verovuosina 2015—2017. Tuolloin voimassa olleen säännöksen mukaan verosta vähennettiin lapsivähennys, jos verovelvollisella oli verovuoden päättyessä huollettavanaan alaikäinen lapsi. Lapsivähennysjärjestelmä luotiin kompensoimaan lapsilisien leikkausta, eikä sitä olisi tullut poistaa. Sen avulla voidaan korjata pahimpia lapsiperheiden kohtaamia epäkohtia. Esitämme, että lapsivähennystä jatketaan vuonna 2021 osittain siten kuin sitä on sovellettu vuosina 2015—2017. Aiemmasta sääntelystä poiketen lapsivähennyksen määräksi esitämme 100 euroa jokaisesta huollettavasta alaikäisestä lapsesta. Jos verovelvolliseen ei sovelleta tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä eikä hänellä ole puolisoa ulkomailla, vähennys myönnetään kaksinkertaisena eli 200 euron suuruisena niiden lasten osalta, joiden ainoa huoltaja hän on. Vähennyksen määrä lasketaan kuitenkin enintään neljän lapsen perusteella. 

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyksen pienentäminen

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ovat tulonhankkimisesta johtuneita menoja (TVL 31 §:n 1 momentin 6 kohta). Kyseiset maksut saadaan vähentää palkkatulosta täysimääräisinä (TVL 95 §:n 1 momentin 2 kohta), eikä niihin sovelleta muita tulonhankkimismenoja koskevan tulonhankkimisvähennyksen 750 euron rajaa (TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohta). Työmarkkinajärjestön jäsenmaksuna pidetään työmarkkinajärjestölle ja sen jäsenyhdistyksille maksettavaa jäsenmaksua. Myös kyseisen järjestön sääntöjen mukaisessa järjestyksessä määrätyt ylimääräiset jäsenmaksut ovat työmarkkinajärjestön jäsenmaksuina vähennyskelpoisia. Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus on vaikeasti ymmärrettävä jäänne menneiltä ajoilta, sillä muillakaan yleishyödyllisten järjestöjen jäsenillä ei ole oikeutta vähentää jäsenmaksujaan verotuksesta. Esimerkiksi kirkkojen jäsenet eivät tällaista verovähennystä saa, vaikka jäsenmaksu on usein samaa luokkaa kuin palkansaajajärjestöillä. Lisäksi eräillä ammattiliitoilla on omistuksia, joilla ne toimivat vapailla markkinoilla yritysmäisesti. Tällöin niiden jäsenten jäsenmaksujen verovähennys voidaan jopa katsoa eräänlaiseksi epäsuoraksi yritystueksi. Valtion velan kasvaessa erittäin voimakkaasti kaikki verovähennykset tulee tarkistaa ja niiden vaikuttavuus arvioida. Jotta työmarkkinajärjestöjä kohdeltaisiin tasapuolisesti, olisi työnantaja-järjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta myös luovuttava.