Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna. Muutosehdotus on luonteeltaan tekninen. Sillä otettaisiin huomioon hallituksen esitykseen HE 258/2018 vp sisältyneet, eduskunnan jo hyväksymät muutokset arvonlisäverolain 85 a §:ssä. 

Esityksen taustaa

Esityksen tarkoituksena on saattaa sähköiset julkaisut alennetun 10 prosentin arvonlisäverokannan piiriin 1.7.2019 lukien. Verokohtelu olisi siten neutraali painettuihin julkaisuihin nähden. Samalla myös lehtien irtonumeromyynnin verokanta laskettaisiin 10 prosenttiin. 

Sähköisiä julkaisuja koskeva muutos tuli mahdolliseksi, kun vastaava laajennus hyväksyttiin direktiivitasolla marraskuussa 2018. Asian joutuisa kansallinen käsittely perustuu puolestaan valtioneuvoston mediapoliittisessa ohjelmassaValtioneuvoston periaatepäätös mediapoliittisesta ohjelmasta, 5.7.2018. Ohjelma on osa digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristön kärkihanketta. omaksuttuun kantaan, jonka mukaan muutos toteutetaan heti, kun direktiivi antaa siihen mahdollisuuden. — Molempien muutosten taustalla on strateginen tavoite kehittää digitaalisia markkinoita. Kansalliseen ohjelmaan sisältyvillä eri toimenpiteillä pyritään lisäksi varmistamaan suomalaisen median monimuotoisuus ja suomalaisen journalismin tuottamisedellytykset. Lisäksi halutaan parantaa kansalaisten mahdollisuutta saada luotettavaa tietoa omalla kielellään. 

Valiokunnan yleisarvio

Valiokunta tukee esitystä yksimielisesti. Sen välittömin perustelu nojaa välineneutraalisuuteen, jolloin saman lukusisällön tarjoavia tuotteita verotetaan samalla verokannalla. Esityksellä voi olla lisäksi hyvinkin niitä myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia, joita mm. hallituksen mediapoliittisella ohjelmalla tavoitellaan. Tämä näkemys on tuotu esiin myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Positiivisina ulkoisvaikutuksina on mainittu mm. yhteys demokratiaan, sivistykseen ja osaamisen kehitykseen. 

Esitystä on pidetty asiantuntijakuulemisessa kaikkiaan tulevaisuuteen katsovana. Se edistää digitaalisen informaation käyttöä, millä on merkitystä Suomen kaltaiselle, laajan maa-alan mutta pienen väestöpohjan omaavalle maalle. Erityisen tärkeä se on sähköisen oppimateriaalin hyödyntämiseksi. Valiokunta painottaa näitä yleisiä näkökohtia, vaikka muutos aiheuttaa samalla uusia tulkintaongelmia ja poikkeaman sähköisiin palveluihin yleensä noudatettavaan yleiseen verokantaan. 

Neutraalin verokohtelun tavoite on ollut kauan esillä myös julkisessa keskustelussa. Verokannan alennusta on pidetty yleisesti yhtenä tärkeimmistä alan toimintaedellytyksiä parantavista yksittäisistä muutoksista. Se tukee valiokunnan mielestä odotusta muutoksen myönteisistä kerrannaisvaikutuksista. Lisäksi verotuki kohdistuu neutraalisti alan toimijoihin, mikä lisää osaltaan sen hyväksyttävyyttä. 

Valiokunta pitää lisäksi muutoksen arvioituja talousvaikutuksia tavoitteisiin nähden kohtuullisina. Vuotuisen verotuoton menetys olisi noin 28 milj. euroaVATT on arvioinut nykyisten sanoma- ja aikakauslehtien alennetun arvolisäverokannan verotueksi noin 110 milj. euroa ja kirjojen noin 60—62 milj. euroa. VATT verotuet 2017—2019, 14.9.2018. Muutos nostaisi siten julkaisualan verotuen kokonaismäärän noin 200 milj. euroon vuositasolla. vuoden 2020 tasolla. Tästä hieman yli 10 milj. euroa kohdistuu lehtien irtomyynnin verokannan alennukseen ja loput, vajaat 18 milj. euroa sähköisiin julkaisuihin. Arviot ovat staattisia eivätkä siten ota huomioon mahdollisia dynaamisia vaikutuksia. Esityksessä on huomautettu lisäksi siitä, että käytettävissä oleva tietopohja on puutteellinen tarkkojen vaikutusten kuvaamiseksi. Alalla käynnissä oleva muutos vaikeuttaa sekin vaikuttavien tekijöiden erillistä arviointia. 

Vaikka esityksessä on kysymys alalle suunnattavasta verotuesta, osan veronalennuksesta oletetaan siirtyvän kuluttajahintoihin. Koska eri tuotteiden kysynnän hintajoustot vaihtelevat merkittävästi, siirtyvän osuuden arviointi on sekin epävarmaa. Esityksen laskelmat on tehty kuitenkin olettaen, että keskimäärin puolet veronalennuksesta siirtyisi sähköisten julkaisujen kuluttajahintoihin. — Yleisesti toki tiedetään, että arvonlisäverotuksen kautta kohdennettava verotuki on kallis ja osumatarkkuudeltaan melko heikko keino. Tässä pääkohteena on kuitenkin ala ja tarve turvata sen toimintaedellytykset. 

Esitykseen on suhtauduttu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa yksinomaan myönteisesti. Keskustelussa on noussut esille lähinnä tarve täydentää eräitä määritelmiä ja linkittää sähköisiä julkaisuja koskevat vastuut esitystä selvemmin sananvapauslakiin. Valiokunta käsittelee näitä näkökohtia lyhyesti seuraavassa. Ne eivät anna kuitenkaan aihetta muutoksiin. — Esityksen edellyttämää teknistä laintarkistusta on perusteltu vain yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Eräät yksittäiskysymykset

Esitykseen sisältyviä rajauksia ja määritelmiä on pidetty yleisesti onnistuneina ja riittävän väljinä nopeamuutoksisen alan kehitystä ajatellen. Tämä tuodaan selvästi esiin myös esityksen perusteluissa, ja se ilmenee myös direktiivin tausta-ajatuksena. Valiokunta pitää tätä tarkoituksenmukaisena tapana, vaikka se aiheuttaa uudenlaisia tulkinta- ja rajanvetokysymyksiä. — Tarkkarajaisen määrittelyn vaikeutta kuvaa myös se, ettei vaihtoehtoisia määritelmiä ole kyetty esittämään myöskään asian valiokuntakäsittelyssä. 

Valiokunta pitää esityksen tahtotilaa ja päälinjauksia sinänsä selvinä. Ne antavat yleiseen elämänkokemukseen yhdistettyinä myös riittävänä pidettävää tulkinta-apua yksittäisten ratkaisujen tekemiseksi. Tämä koskee myös veroedun ulkopuolelle jääviä julkaisuja, jotka sisältävät pääasiallisesti videosisältöä tai kuunneltavaa musiikkia. Linja vakiintuu myös verotus- ja oikeuskäytännön myötä. Valiokunnalla ei ole näistä syistä huomautettavaa esitykseen sisältyvien yksittäisten säännösten sisällöstä. 

Oppimateriaalin määritelmä. Opetus- ja tiedealan edustajat ovat toivoneet tarkennusta, jossa kaikki opetussuunnitelman mukaiset sähköiset oppimateriaalit sisältyisivät suoraan alennetun verokannan piiriin. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista direktiivin mukaan, eikä sitä koskevaa vaatimusta voida siksi puoltaa. Direktiivi ei sisällä myöskään erillistä oppimateriaalin määritelmää, eikä sisällön laatuun nojaava peruste olisi muutoinkaan tarkoituksenmukainen. Uusi säännös kattaa kuitenkin sähköisen oppimateriaalin, joka täyttää sähköisten julkaisujen määritelmän yleiset edellytykset. 

Esityksen perusteluissa on kuvattu melko yksityiskohtaisesti alennetun verokannan piiriin kuuluvien julkaisujen rajauksia. Ne ovat osin entuudestaan tuttuja ja vakiintuneita. Erikseen todetaan mm. että kirja voi sisältää tekstiä, kuvia, piirroksia, nuotteja, kaavioita, taulukoita tai muuta sellaista aineistoa. Vastaavasti sähköinen kirja voisi sisältää ääntä tai liikkuvaa kuvaa tai niiden yhdistelmää osana kokonaisuutta. Sähköisenä kirjana pidetään myös äänikirjaa. Edellytyksenä on, että siitä voisi — muttei tarvitse — olla olemassa kuluttajille saman lukusisällön tarjoava painettu tai sähköinen versio. 

Sähköisen julkaisun käsite kattaa siis monenlaisia tuotteita. Veroedun ulkopuolelle suljetaan säännöksessä vain pääasiassa mainoksia, videosisältöä tai kuunneltavaa musiikkia sisältävät julkaisut. Perusteluissa todetaan, että esimerkiksi sähköisessä muodossa olevat tietokannat eivät olisi sähköisiä julkaisuja, koska ne eivät muodosta julkaisulle tyypillistä kerronnallista kokonaisuutta. Esityksessä todetaan lisäksi, että tietokoneohjelmia tai -pelejä ei pidettäisi sähköisinä julkaisuina. Myös nämä tarkentavat soveltamisaluetta. 

Valiokunta katsoo edellä olevan perusteella, että uudet säännökset antavat hyvät edellytykset edistää koulutukselle tärkeää digitalisaatiota ja ottaa laajalti käyttöön sähköistä oppimateriaalia. Valiokunta pitää tätä tärkeänä. Lisäksi nykyiset, opetussuunnitelmien mukaisesti laaditut sähköiset oppimateriaalit täyttävät todennäköisesti merkittävältä osin sähköisten julkaisujen määritelmän yleiset edellytykset. 

Sähköisen julkaisun sisällön laatu. Alennettu verokanta koskee kaikkia sähköisiä julkaisuja, jotka täyttävät lain edellytykset. Veroetua ei siis ole liitetty julkaisun laadulliseen sisältöön, kuten edellä on todettu. Tämä on perusteltua mm. sääntelyn tarkkarajaisuuden ja käytännön valvonnan vuoksi. Pidättyväisyys on aiheellista myös perustuslaissa turvatun sananvapauden turvaamiseksi. 

Verotusta koskeva rajanveto tapahtuu siten sillä perusteella, täyttääkö tarkastelun kohde sähköisen julkaisun määritelmän vai ei. Arvonlisäverodirektiivissä ei ole kuitenkaan määritelty kirjoja, sanomalehtiä eikä aikakausijulkaisuja, eikä määritelmää ole myöskään arvonlisäverolaissa. Johtoa on siksi haettava muualta lainsäädännöstä, kuten esityksen perusteluissa on todettu. 

Esityksessä on viitattu verkkojulkaisujen osalta sananvapauslakiin. Siltä osin kuin on kysymys nykyisiä aikakautisia julkaisuja vastaavista verkkojulkaisuista, julkaisijan velvollisuudet ja vastuut ovat selvät. Ainoan katveen muodostavat yksityisen henkilön sähköiset kotisivut, joihin sovelletaan sananvapauslakia vain eräin osin. 

Veroetu muodostuu ajankohtaiseksi ylipäänsä silloin, kun julkaisu synnyttää tulovirtaa. Lisäksi edellytetään, että tarkastelun kohde täyttää esimerkiksi verkkojulkaisulta edellytettävät kriteerit. Niitä ovat mm. kerronnallisen kokonaisuuden vaatimus ja julkaisutoiminnan säännöllisyys. Jos nämä edellytykset täyttyvät, julkaisu kuuluu alennetun verokannan piiriin. Sisällön valvonta ja vastuu toiminnasta ratkeavat sen sijaan muun kuin verolainsäädännön perusteella. 

Valiokunta pitää tätä osajakoa sinänsä perusteltuna. Vastaavasti yhteiskunnan tuen tulisi kohdistua vain toimiin, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä.  

Eduskunta-aloitteet

Valiokunta ehdottaa, että asian yhteydessä käsiteltävät eduskunta-aloitteet hylätään.