Yksityiskohtaiset perustelut

Valiokunta esittää, että lakiehdotusta muutettaisiin seuraavin tavoin:

11§. Käyttövoimavero.

2-akselisten vetoautojen verotasoa ehdotetaan alennettavaksi 1 momentin 4 ja 5 kohdissa 3,8 sentistä 3,1 senttiin jokaiselta kokonaismassan alkavalta sadalta kilogrammalta.

Hallituksen esityksessä olevat verotasot perustuvat tien kuormittumiseen. Mitä enemmän ajoneuvo aiheuttaa kuormitusta ja siten tien kulumista, sitä suurempi on sen verotaso. Suhteellinen kuormitus pienenee yleensä, mitä enemmän ajoneuvossa on akseleita. Siten 3- ja useampiakselisten vetoautojen vero on pienempi kuin 2-akselisten.

Valiokunta pitää tätä perustetta sinänsä hyväksyttävänä ja ajoneuvoverotuksen kehityksen kannalta asianmukaisena. Muutos kiristää kuitenkin 2-akselisten vetoautojen verotasoa nykyisestä ja heikentää siten niiden kilpailuasemaa Keski-Euroopan tiekuljetuksissa. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi, että verotasoa pienennetään hallituksen esittämästä 0,7 senttiä laskentayksikköä kohden.

12 §. Verosta vapaat ajoneuvot.

1 momentin 12 kohdaksi ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka nojalla valtion autoille myönnettäisiin vapautus ajoneuvoverosta eli perusverosta ja käyttövoimaverosta. Kuten edellä on todettu, verovapaus laajenisi siis koskemaan myös perusveroa. Verovapaus rajattaisiin nykyiseen tapaan vain henkilö- ja pakettiautoihin sekä erikoisautoihin, joista verovelvollisena on ja joita käyttää valtio tai sen laitos. Verovapaus ei koskisi valtion liikelaitosten ajoneuvoja. Säännös vastaa myös tältä osin voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Hallitus on perustellut omaa esitystään mm. neutraalisuussyillä ja verovapauden piiriin kuuluvien ajoneuvojen yksilöintiongelmilla. Valiokunta ei pidä näitä syitä niin painavina, että ne antaisivat aiheen hallituksen esittämään muutokseen. Keskeisiä toimijoita ovat esimerkiksi poliisi, rajavartiolaitos ja puolustuslaitos, joiden toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan muille neutraalisuushaittaa. Ongelmana on lisäksi se, että valtion laitokset eivät ole varautuneet veroseuraamuksiin alkaneelle kehyskaudelle. Riittävän määrärahan turvaaminen vuosittaisissa talousarvioissa saattaa olla siten ongelmallista. Jos laitoksille ei voida osoittaa riittävästi määrärahoja, veronmaksuun tarvittavat varat joudutaan ottamaan varsinaisista toimintamenoista.

Edellä mainitut syyt puoltavat myös verovapauden laajentamista perusveroon. Ajoneuvorekisteriin merkityistä valtion autoista suoritetaan nykyisin uutta perusveroa vastaavaa vuotuista ajoneuvoveroa. Sen suorittamisesta ovat vapaita ainoastaan puolustusvoimien rekisteriin merkityt sotilasajoneuvot. Puolustusvoimilla on kuitenkin valiokunnan saaman selvityksen mukaan suuntauksena ajoneuvojen siirto sotilasrekisteristä yleiseen ajoneuvorekisteriin. Lisäksi puolustusvoimilla on enenevästi leasing-autoja, jotka kuuluvat yleiseen ajoneuvorekisteriin. Jotta ajoneuvojen tarkoituksenmukainen käyttö ja hallinnointi ei estyisi puolustusvoimilla tai muualla valtion käytössä, valiokunta ehdottaa, että edellä mainitut valtion ajoneuvot vapautetaan myös perusverosta.

Säännökseen esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin metaanista koostuvaa polttoainetta käyttäville henkilö- ja pakettiautoille vapautus käyttövoimaverosta. Tällaisista biokaasuautoista perittäisiin siis vain perusvero, kuten kaikista muistakin ajoneuvorekisteriin merkityistä ajoneuvoista. Ilman erivapautta näistä autoista olisi suoritettava lisäksi käyttövoimavero. Valiokunta pitää biokaasuautojen käytön yleistymistä suotavana ympäristösyistä ja esittää sen vuoksi, että sitä tuettaisiin alkuvaiheessa myönnettävällä verovapaudella. Kysymyksessä olisi siis ympäristöperusteinen tuki, josta voitaisiin luopua aikanaan, kun biokaasun käyttö ajoneuvojen polttoaineena on yleistynyt.

Verovapaus ei koskisi kuorma-autoja, koska niiden minimiverotasosta on säädetty erikseen yhteisön tasolla.

19 §. Veronkanto eräissä tapauksissa.

Säännöksen 1 momentin 2 kohtaan esitetään lisäystä, jonka mukaan ajoneuvoveroa ei tarvitse suorittaa myöskään siltä ajalta, jona ajoneuvo on otettu muutoin kuin takavarikon johdosta poliisin tai autoverosta huolehtivan viranomaisen haltuun. Tällaisia tilanteita saattaa syntyä esimerkiksi tutkinnallisista syistä tai turvaamistoimenpiteen johdosta.

46 §. Veronoikaisu veronsaajan hyväksi.

Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi 3 momentti, jonka mukaan verovelvollista ei tarvitsisi kuulla veronoikaisun yhteydessä silloin, kun toisen verovelvollisuus johtaa toisen verovelvollisuuden lakkaamiseen.

Säännöksessä on ajateltu erityisesti niitä tilanteita, joissa omistajanvaihdos ilmoitetaan ajoneuvorekisteriin myöhässä. Kun liikaa maksettu vero palautetaan myyjälle, ostajaa ei tarvitsisi siis kuulla enää erikseen virheen oikaisemiseksi ja oikeamääräisen veron maksuunpanemiseksi.

Valiokunta pitää säännöstä tarpeettomana ja epäselvyyttä aiheuttavana. Ajoneuvovero maksuunpannaan lain 15 §:n nojalla, kun verotusta varten tarvittava tieto on merkitty rekisteriin tai tullut muutoin Ajoneuvohallintokeskuksen tietoon. Maksuunpano toimitetaan verovelvollista kuulematta. Aiheeton suoritus puolestaan palautetaan lain 30—32 §:n mukaan. Kuuleminen on sen sijaan asianmukaista silloin, kun on kysymys muusta kuin veron säännönmukaista maksuunpanoa koskevasta päätöksestä.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on pidetty veronoikaisua koskevaa viiden vuoden aikaa liian pitkänä. Oikaisuaika on mm. tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa huomattavasti lyhyempi, 2—3 vuotta. Lyhyempi oikaisuaika merkitsisi Ajoneuvohallintokeskuksen mukaan käytännössä lähinnä vain sitä, ettei aiheettomia maksuja voitaisi palauttaa asianomaisille, koska maksuunpano ei ole yleensä ongelma. Jos oikaisuaikaa haluttaisiin lyhentää, pitäisi myös yleistä jälkiverotusaikaa lyhentää samalla. Valiokunta ei pidä tätä kuitenkaan perusteltuna tässä yhteydessä.

48 §. Ennakkoratkaisu.

Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi lainvoimaisuutta koskeva yleinen edellytys.

49 §. Oikaisu verovelvollisen hyväksi.

Termi verovelvollinen ehdotetaan korvattavaksi termillä asianomainen. Oikaisuvaatimuksen tekoon oikeutettuja olisivat siten kaikki ne, joiden etua päätös välittömästi koskee tai jotka ovat verosta vastuussa riippumatta siitä, ovatko he verovelvollisen asemassa. Esimerkiksi auton ostaja, joka on maksanut aikaisemman omistajan veron, voisi tarpeen vaatiessa pyytää oikaisua maksamaansa veroon.

50 §. Valitus hallinto-oikeuteen.

Veronsaajan valitusaika ehdotetaan lyhennettäväksi 5 vuodesta 6 kuukauteen. Valitusaika laskettaisiin siitä, kun valituksen kohteena oleva päätös on tehty.

Veronsaajan valitusaikaa on pidetty valiokunnan asiantuntijakuulemisessa turhan pitkänä. Se on myös muualla verolainsäädännössä huomattavasti lyhyempi, esimerkiksi arvonlisäverotuksessa 30 päivää päätöksenteosta ja tuloverotuksessa 8 kuukautta verovelvollisen verotuksen päättymisestä. Ajoneuvohallintokeskuksen mukaan myöskään käytännön tarpeet eivät edellytä 5 vuoden valitusaikaa.

Valiokunta ehdottaa lisäksi, että ennakkoratkaisuille säädettäisiin erikseen 30 päivän valitusaika muiden verolakien tapaan. Verovelvollisen valitusaika laskettaisiin päätöksen tiedoksisaannista ja veronsaajan päätöksen tekemisestä.

Säännökseen esitetään lisäksi sanonnallisia tarkennuksia.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty lisäksi, että valitusten käsittely hajautettaisiin alueellisiin hallinto-oikeuksiin sen sijaan, että ne keskitettäisiin Helsingin hallinto-oikeuteen. Välillistä verotusta koskevien valitusasioiden käsittelyn hajauttamista pohditaan parhaillaan valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön kesken. Asiaan liittyy valiokunnan saaman selvityksen mukaan vielä erilaisia näkökantoja. Valiokunta katsoo tämän vuoksi, ettei erillisratkaisua ole tarkoituksenmukaista tehdä myöskään ajoneuvoverotuksessa. Valiokunta ehdottaa siis, että valitukset käsitellään hallituksen esittämällä tavalla Helsingin hallinto-oikeudessa. Valitusasioiden määrän oletetaan lisäksi pienenevän nykyisestä noin 130 vuosittaisesta valituksesta, koska lakiehdotukseen sisältyy säännös, jonka mukaan Ajoneuvohallintokeskus käsittelee kaikki valitusasiat ensin. Valitukset siirtyisivät siten hallinto-oikeuteen vain siltä osin kuin niitä ei ole hyväksytty sellaisenaan.

51 §. Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteeen.

Säännöksen 1 momenttiin esitetään lisättäväksi yleisen säätämistavan mukaan ne, joilla on valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi niin ikään yleisen säätämistavan mukaan se, että valituslupahakemus on liitettävä valituskirjelmään.

52 §. Muutoksenhaun johdosta maksettava korko.

Säännöksen 3 momentissa tarkoitettua korkoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sillä tarkoitetaan veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädettyä viivekorkoa.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota lisäksi siihen, ettei oikaisun johdosta suoritettaville palautuksille maksettaisi korkoa silloin, kun palautus johtuu verovelvollisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Verovelvolliselta ei myöskään vastaavasti perittäisi korkoa oikaisun yhteydessä. Käytännössä suuri osa tähän ryhmään kuuluvista asioista on verovelvollisuuden vaihdostilanteita, joissa toinen vapautuu verovelvollisuudesta ja toinen tulee hänen sijaansa verovelvolliseksi. Valiokunta pitää säännöstä hyväksyttävänä, kun sen käyttöala on rajattu ja se on vastavuoroinen. Korko muodostuisi käytännössä useimmissa tapauksissa varsin pieneksi, eikä sen maksamista ole tarve yleisistä oikeusturvanäkökohdistakaan pitää sen vuoksi aiheellisena. Valiokunta puoltaa säännöstä hallituksen esittämässä muodossa ja katsoo, että sillä voidaan yksinkertaistaa verotusmenettelyä.

54 §. Äänestys hallintotuomioistumissa.

Säännöksen otsikkoon ehdotetaan sanonnallista täsmennystä.

Vaikka säännös koskee hallinto-oikeudessa tapahtuvaa äänestysmenettelyä, valiokunta puoltaa sen pysyttämistä laissa lähinnä sen vuoksi, että vastaava menettely on omaksuttu esimerkiksi arvonlisäverolaissa ja verotusmenettelylaissa. Säännöksen asiallinen merkitys on se, että tasatilanteessa päätökseksi tulee se kanta, joka on verovelvolliselle edullisempi.

55 §. Täytäntöönpano.

2 momentti ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana.

56 §. Viranomaiset.

Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana ja epäselvyyttä aiheuttavana kohta, joka koskee avustavien tehtävien siirtoa ulkopuoliselle. Lisäksi tarkennetaan, että tullilla tarkoitetaan tullilaitosta.

58 §. Käyttökielto.

Säännöstä esitetään hiottavaksi lähinnä kielellisesti.

61 §. Veronhuojennus.

Säännöksen 1 momenttiin ehdotetaan tarkennusta, jonka mukaan veronmaksun lykkäys myönnetään valtiovarainministeriön määräämillä ehdoilla.

2 momentista ehdotetaan poistettavaksi kohta, jonka mukaan hallintotuomioistuimet voisivat myöntää veronhuojennuksen käsittelemänsä valitusasian yhteydessä. Tällaista tuomiovallan ja täytäntöönpanovallan yhdistämistä samassa asiassa on pidetty valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kyseenalaisena perustuslain ja yleisten vallanjako-oppien mukaan. Asiaan ei vaikuta se, että Ajoneuvohallintokeskuksen tekemään päätökseen veronhuojennusasiassa saisi hakea muutosta hallinto-oikeudelta.

63 §. Ajoneuvoveroa koskevien tietojen julkisuus ja tietojen antaminen.

Valiokunta ehdottaa säännöstä tarkistettavaksi niin, että pääsääntö, tietojen julkisuus, sekä siitä tehtävät poikkeukset ilmenevät säännöksestä mahdollisimman selvästi. Poikkeukset koskisivat sellaisia arkaluontoisia tietoja, jotka olisivat pääosin salassa pidettäviä myös yleisen julkisuuslain nojalla. Salassapidon piiriin kuuluisi kuitenkin tietoja, jotka olisivat muutoin julkisia, esimerkiksi turvakieltoasiakkaan nimitieto. Sen suojaaminen on tarpeellista, jottei turvakiellon saanutta henkilöä voida yhdistää tiettyyn ajoneuvoon.

Valiokunta pitää tietojen julkisuutta ja luovutusta koskevaa säännöstä perusteltuna myös siitä syystä, että sääntely olisi mahdollisimman selkeä sekä asiakas- että viranomaistaholle. Tämä on tärkeää ajoneuvoverotuksen kaltaisessa massamenettelyssä, jossa kaikkinainen tulkinnanvaraisuus on syytä yrittää minimoida.

Lakialoite

Hallitus on peruuttanut esityksensä HE 53/2003 vp ja antanut sen sijaan nyt käsiteltävänä olevan esityksen uudeksi ajoneuvoverolaiksi. Siinä esitetään muun ohessa, että nykyinen laki ajoneuvoverosta (1111/1996) kumottaisiin. Valiokunta kannattaa hallituksen esityksen hyväksymistä edellä esitetyin muutoksin, jotka eivät koske verotasoa. Valiokunta on päätynyt tämän vuoksi käsittelemänsä lakialoitteen suhteen kielteiselle kannalle.