Yksityiskohtaiset perustelut
Muuton käsite
Oikeus- ja verotuskäytännössä muutolla
on tarkoitettu tilannetta, jossa henkilö muuttaa Suomeen
pysyvästi. Tämän osoittamiseksi henkilö luo
siteitä Suomeen (mm. asunto, työpaikka, perhe)
ja katkaisee samalla siteensä toiseen maahan. Keskeinen
merkitys on annettu henkilön omalle näkemykselle
siitä, katsooko hän muuttavansa Suomeen pysyvästi.
Maahanmuuttajien elämäntilanteet ja olosuhteet
vaihtelevat suuresti. Tämän vuoksi laissa ei ole
mahdollisuutta tyhjentävästi määritellä siitä,
mitä muutolla tarkoitetaan. Muuton tapahtumiseksi edellytettävät periaatteet
ovat verotuskäytännössä muotoutuneita
ja niiden pitäisi olla kaikkien tullipiirien tiedossa.
Lain joustavuus mahdollistaa sen, että jokaisen henkilön
tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti.
Vakituisen asuinpaikan määrittäminen
Vakituisesta asuinpaikasta säädetään
autoverolain 33 §:ssä. Säännös
perustuu yhteisön alueella tiettyjen kulkuneuvojen väliaikaisessa
maahantuonnissa sovellettavista verovapauksista annettuun neuvoston
direktiiviin (83/182/ETY). Autoverolain säännösten
lisäksi Tullihallitus on ohjeistanut tullipiirejä siitä,
mitä seikkoja vakituista asuinpaikkaa määriteltäessä tulee
ottaa huomioon, kuten työpaikka, asunto (asunnon tyyppi),
perhe, omaisuus, tuloverovelvollisuus, sosiaaliturvajärjestelmä jne.
Kun elämäntilanteet ja olosuhteet vaihtelevat
paljon, tyhjentävää sääntelyä lain
tasolla ei ole pidetty mahdollisena. Verovelvollisella on kuitenkin
mahdollisuus hakea tullipiiriltä vuodeksi kerrallaan autoverolain
33 §:n 2 momentin nojalla päätös
vakituisesta asuinpaikasta ja myös Tullihallitus antaa tätä koskevia
ennakkoratkaisuja. Siten verovelvollisella on mahdollisuus ennakolta
tietää, mikä katsotaan autoverotuksessa
hänen vakituiseksi asuinmaakseen.
Väliaikainen veroton käyttö
Valtiovarainministeriö ja Tullihallitus ovat tiedostaneet
autoverolain 2 §:ään liittyvät
ajoneuvon väliaikaisen verottoman käytön
tulkinnassa erityisesti Tornionjokilaaksossa kahdessa eri maassa
osittain asumisesta aiheutuvat autoverotuksen ongelmat. Näihin
kysymyksiin ei kuitenkaan ole puututtu tässä esityksessä,
jossa on haluttu selkiinnyttää muuttoautojen verotuksessa esiintyviä soveltamistilanteita
ja siten vähentää tarvetta toistuviin
samankaltaisiin veronhuojennuksiin. Väliaikaiseen käyttöön
liittyvistä ongelmista annettaneen valiokunnan saaman selvityksen
mukaan erikseen esitys, jota koskeva selvitys- ja valmistelutyö on
kuitenkin vielä kesken.
Siirtymäsäännös
Voimassa olevan autoverolain 26 §:n 1 momentissa säädettyä tilapäisesti
Suomessa asumista koskevaa säännöstä on
tulkittu suhteellisen laajasti, jolloin on esiintynyt vaikeita rajanvetoja sen
suhteen, paljonko hyväksyttävää työntekoa voi
olla ilman, että oleskelu Suomessa katkaisee muuttoauton
tuonnille 25 §:ssä säädetyn
muuttajan yhtäjaksoisen ulkomaillaolovaatimuksen. Lakiehdotus
selkeyttäisi tilannetta niin, että lyhytaikaiset
ja satunnaiset työnteot hyväksyttäisiin,
mutta säännönmukainen työnteko
katsottaisiin muuksi kuin tilapäiseksi oleskeluksi. Tämä parantaisi
verotuksen ennakoitavuutta ja helpottaisi neuvontaa.
Aivan viimeaikaisessa tuomioistuinten omaksumassa oikeuskäytännössä voimassa
olevaa säännöstä on valiokunnan
saaman selvityksen mukaan tulkittu suhteellisen väljästi,
joten käsiteltävänä oleva ehdotus
voi valiokunnan saaman selvityksen mukaan yksittäistapauksissa
merkitä tiukennusta voimassa olevaan lakiin. Tämän vuoksi
voisi olla kohtuullista estää sellaisen tilanteen
syntyminen, että ulkomaille voimassa olevan lain aikana
muuttanut henkilö on Suomeen takaisin palatessaan odottamiaan
tiukempien säännösten soveltamisen kohteena.
Maahan muuttavalle voitaisiin tiettynä siirtymäaikana
antaa mahdollisuus halutessaan vedota nykyiseen lakiin uuden sijasta.
Siirtymäajaksi ehdotetaan yhtä vuotta uuden lain
voimaantulosta lukien. Siirtymäaika koskisi vain sellaisia
maahan muuttavia henkilöitä, jotka uuden lain
voimaan tullessa jo asuvat ulkomailla. Siirtymäaika ei
siis koskisi Suomeen takaisin muuttavia henkilöitä, jotka
ovat lähteneet ulkomaille uuden lain tultua voimaan ja
jotka näin ollen jo ulkomaille lähtiessään
ovat tietoisia uuden lain sisällöstä.
Valiokunta ehdottaa, että lain voimaantulosäännökseen
lisätään edellä selostettu säännös. (Valiokunnan
muutosehdotus).
Vaikutukset verovelvollisen näkökulmasta
Käsiteltävänä oleva esitys
lisäisi esityksen perusteluiden mukaan muuttotavarana tuotavien ajoneuvojen
määrää vuosittain arviolta enintään muutamalla
sadalla.
Voimassa olevan lain mukaan muuttoauton tuojan on välittömästi
ennen muuttoaan oleskeltava ajoneuvoineen ulkomailla. Esitys lieventäisi
voimassa olevaa lakia niin, että muuttoauton veron alennus
myönnettäisiin myös ennen varsinaista
muuttoaan Suomessa väliaikaisesti oleskelleelle, jolla
olisi oikeus ilmoittaa muuttotavarakseen ajoneuvo, joka olisi täyttänyt
muuttoauton tuonnille säädetyt edellytykset väliaikaisen maassaolon
alkaessa. Muuttoautoetuun olisi kuitenkin vedottava määräajassa.
Voimassa olevan lain mukaan muuttajalla on oikeus ennen muuttoaan
oleskella Suomessa mm. työn vuoksi tilapäisesti
ilman, että tällainen oleskelu katkaisee muuttajalta
edellytetyn ulkomaillaolon. Esityksellä rajoitettaisiin
oleskelumahdollisuutta työn vuoksi niin, että vain lyhytaikaiset
ja satunnaiset työn vuoksi tapahtuvat käynnit
ja oleskelu olisivat sallittuja. Koska esitys tältä osin
tiukentaisi viimeaikaista oikeuskäytäntöä,
on verovelvollisen eduksi ehdotettu edellä selostettua
siirtymäsäännöstä,
jonka mukaan verovelvollinen voisi halutessaan vedota voimassa olevaan
lakiin.
Muuttoauton tuontia rajoitettaisiin edelleen niissä tapauksissa,
joissa Suomessa aikaisemmin asunut on oleskellut ulkomailla opiskelun takia.
Esityksen mukaan lakia kuitenkin muutettaisiin nykyistä yksiselitteisemmäksi
niin, että muuttoauton tuonti estyisi vain niissä tapauksissa,
joissa muuttaja on Suomeen muuttoaan edeltävän
12 kuukauden aikana pääasiallisesti opiskellut
ulkomailla. Tämäkin rajoitus olisi syrjäytettävissä,
jos muuttaja voisi osoittaa laissa muuttoauton tuonnille säädettyjen
edellytysten täyttyneen muuna ulkomaillaoloaikana kuin opiskellessa.
Esitys olisi luonteeltaan lähinnä selkeyttävä,
mutta osittain se lieventäisi opiskelijoiden mahdollisuutta
muuttoauton tuontiin.
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi
lakiin lieventävä säännös,
jonka mukaan muuttoautona maahan tuotu ajoneuvo voitaisiin kesken
sen luovutusta rajoittavan karenssiajan luovuttaa ulkomaille käytettäväksi
tai vakuutusyhtiölle ilman, että siitä aiheutuisi
muuttajalle veroseuraamusta. Voimassa olevaan lakiin ei sisälly
tällaista mahdollisuutta, joskaan ulkomaille myynnin takia
veroa ei liene käytännössä maksuunpantu. Kuitenkin
ainakin siinä tapauksessa, että tällainen
ajoneuvo palaa takaisin Suomessa liikenteeseen jonkun muun kuin
alkuperäisen muuttajan käyttöön,
alkuperäisen muuttajan on maksettava siitä autovero,
koska viimeistään tällöin ajoneuvo
katsotaan luovutetuksi karenssisäännösten vastaisesti.
Esityksen mukaan, jos ulkomaille tai vakuutusyhtiölle luovutettu
ajoneuvo otetaan Suomessa uudelleen käyttöön
ja rekisteröidään, autovero tulisi ajoneuvon
käyttöönottajan tai rekisteröijän
maksettavaksi. Suoritettavan veron määrästä kuitenkin
vähennettäisiin aikaisemmin mahdollisesti maksettu
vero.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös
siitä, millä edellytyksillä ajoneuvon
luovuttaneella olisi oikeus uuden muuttoauton tuontiin. Tavallaan
esitys olisi luonteeltaan tiukennus. Periaatteessa ei kuitenkaan
voimassa olevan lain mukaan tällaisella luovuttajalla ole oikeutta
uuden muuttoauton tuontiin aikaisemmin tuodun muuttoauton karenssin
jäätyä päättymättä.
Esityksen mukaan muuttoautona tuodun ajoneuvon luovutusta rajoittava
karenssi kuluisi muuton jälkeen vain silloin, kun muuttaja
ja ajoneuvo ovat Suomessa yhtä aikaa. Käytännössä esitys
tiukentaisi viimeaikaista oikeuskäytäntöä,
jossa on joissakin tapauksissa katsottu karenssin kuluvan silloinkin,
kun muuttaja on ulkomailla esimerkiksi lomamatkan vuoksi.
Tiedotus
Valiokunta toteaa, että nykyisen lain soveltamisessa
on aiemmin esiintynyt epäyhtenäisyyttä ja soveltamisongelmia
sen johdosta, ettei viranomaisilla ole aiemmin ollut käytössään
riittävää ohjeistusta kansalaisille.
Valiokunta toteaa, että vuoden 2000 aikana Tullihallitus
on julkaissut asiakastiedotteet n:o 3/2000 (Kysy Tullin
tietopalvelusta), n:o 5/2000 (Turistiauto-oikeus, ajoneuvon
väliaikainen käyttö Suomessa) ja n:o 8/2000
(Muuttotavaroiden tuonti Suomeen). Valiokunnan käsityksen
mukaan tämä tiedotusaineisto on tarjonnut sekä tullihallinnon
eri tasoille että ennenkaikkea asiakkaille hyvän
mahdollisuuden saada oikea ja yhdenmukainen informaatio voimassa
olevan lain sisällöstä. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että nyt hyväksyttävän uuden
lainsäädännön osalta viranomaiset antavat
välittömästi lain voimaantullessa kansalaisille
kattavan ohjeistuksen uusien säännösten sisällöstä.
Käytettyjen autojen verotus
Valiokunnan käsityksen mukaan uusien autojen autoverotuksen
taso ja käytettyjen autojen autoverotuksen taso ja yksityiskohdat
on ratkaistava kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon sekä valtiontaloudelliset
vaikutukset että myös ratkaisun vaikutus autokauppaan
ja alan työllisyyteen. Valiokunta toteaa, ettei unionilainsäädäntö sinänsä määrittele
uusien tai käytettyjen autojen verotuksen tasoa tai tarkkaa
toteuttamistapaa. Verotus ei kuitenkaan saa olla syrjivää tai muodostua
kaupan esteeksi.
EY-tuomioistuimelle hiljattain antamassaan lausunnossa EU-komissio
pitää käytettyjen tuontiautojen verotusta
Suomessa EU-säännösten vastaisena. Komission
oikeudellisen yksikön laatima lausunto liittyy EY-tuomioistuimessa
vireillä olevaan kiistaan siitä, miten Suomeen tuotavia
käytettyjä autoja tulisi verottaa. Ennakkoratkaisua
EY-tuomioistuimelta on pyytänyt Suomen korkein hallinto-oikeus.
Komission lausunto ei valiokunnan valtiovarainministeriöltä saaman
selvityksen mukaan tuonut lisäselvitystä Suomen
autoverojärjestelmään kohdistuvista yksityiskohtaisista
muutosvaatimuksista. Lopullisen ratkaisun asiassa tekee tietenkin
EY-tuomioistuin, jonka ratkaisua voidaan odottaa loppuvuodesta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asian valmistelua
kokonaisuudessaan jatketaan sekä uusia että käytettyjä autoja
koskevana valtiovarainministeriön vero-osaston, Tullihallituksen
ja Ajoneuvohallintokeskuksen yhteistyönä. Autoverolain
mahdollisesta muutosehdotuksesta päätetään
siinä vaiheessa, kun tuomioistuinkäsittelyn seuraavat
vaiheet mahdollisesti tuovat odotettua lisäinformaatiota
kansallisen autoverolainsäädäntömme
suhteesta unionisäännöstöön.
Valiokunnan saamien arvioiden mukaan autokauppaelinkeinon käytettyjen
autojen varastot ovat markkina-arvoltaan noin 2,0—2,5 miljardin
markan suuruusluokkaa. Kansalaisen ostaessa itselleen uuden, käyttämättömän
auton hän noin yhdeksässä tapauksessa
kymmenestä antaa uuden auton myyjälle vaihdossa
vanhan autonsa. Uuden auton ostajan kannalta hankinnassa on ratkaisevaa
se, paljonko hän joutuu antamaan välirahaa. Jos
käytettyjen autojen maahantuonti lisääntyy
niiden verotuksen keventämisen vuoksi olennaisesti, uusien
autojen myyjien kyky tyytyä autokaupassa nykyisen suuruisiin
välirahoihin saattaa heiketä, jolloin kansalaisen
mahdollisuus uuden auton hankintaan voi vastaavasti vaikeutua.
Valiokunnan mielestä niin ympäristö-
kuin turvallisuussyistäkin olisi suotavaa, että autokanta
uudistuisi uusimmalla ja parhaimmalla tekniikalla varustettujen
autojen kautta eikä niin, että Suomeen tuotaisiin
runsaasti molemmissa suhteissa uusia autoja huonompia käytettyjä autoja.
Jos autokannan uusiutuminen tapahtuu suuressa määrin
käytettyinä tuotavien autojen muodossa, Suomen
autokannan keski-ikä tulee jatkossa nousemaan eikä alenemaan.
Näistä syistä on valiokunnan mielestä tärkeää,
että käytettyjä autoja koskevat veromuutokset
tehdään mahdollisimman huolellisesti. Veromuutoksen
lopputuloksen tulisi luonnollisesti olla EU-kelpoinen niiden kriteerien
mukaan, jotka yhteisön tuomioistuin aikanaan asettaa tutkiessaan
Suomen järjestelmää. Toisaalta olisi
kuitenkin pystyttävä hallitusohjelman mukaisesti
huolehtimaan autojen ympäristö- ja turvallisuusominaisuuksien
mahdollisimman hyvästä kehityksestä.
EU-oikeudellisten vaatimusten ja ympäristötavoitteiden
mahdollisimman hyvä yhteensovittaminen tuskin kuitenkaan
ratkeaa yksistään verotuksen tasoa muuttamalla. Myös
muita keinoja olisi tämän vuoksi käytettävä.
Valiokunta toteaa, että eri tahoilla on jossakin määrin
erilainen käsitys siitä, mikä vaikutus autoveron
alennuksella olisi autojen hintojen muihin osuuksiin ja erityisesti
valmistajan perimään hintaan. Autoveron alennuksesta
on yleensä seurannut tehdashintojen suhteellisen osuuden
nousu juuri sen verran kuin veron alentuminen on antanut myöten.
Saadun selvityksen mukaan EU-komission hintatutkimus viime vuoden marraskuulta
osoittaa, että suomalaiset maahantuojat ostavat uudet ajoneuvot
noin 10—15 prosenttia halvemmalla kuin muut EU-maat.
Autoveron muutoksen vaikutus kuluttajahintoihin on herkkä tehdashintojen
muutoksille. Kokemusperäinen tieto aikaisemmista autoveron
alennuksista näyttää osoittavan, että tehdashinnat
helposti muuttuvat veronalennusten yhteydessä.
Valiokunnan mielestä tästä on johtopäätöksenä,
että veromuutoksen tulisi olla suuri, jos halutaan saada
aikaan merkittäviä muutoksia autojen kuluttajahinnoissa.
Toinen havainto on, ettei odotettavissa oleva lisäkysyntä riitä korvaamaan
autoveron matalammasta verokannasta aiheutuvaa verotuoton menetystä.
Tehdashintojen nousu lisää myös veron
tuottoa, mutta siitä huolimatta verokannan alentaminen
näyttää johtavan verotulojen alenemiseen.
Yhteisöoikeudellisesti lienee selvää,
ettei uusien autojen veroperusteissa voida toteuttaa mitään
sellaista muutosta, joka ei samalla vaikuttaisi myös käytettyjen
autojen verotukseen. Esimerkiksi uusien autojen veroprosentin muutos heijastuu
välittömästi ja suoraan myös
käytettyjen autojen verotukseen. Tästä seuraa,
ettei autoveron alennuksella voida tehokkaasti edistää uusien
autojen kysyntää käytettyjen autojen
sijaan. Eräät valiokunnan saamat arviot näyttävät osoittavan,
että verotason muutos vaikuttaa vähintään
yhtä paljon käytettyjen autojen tuonnin edullisuuteen
kuin mitä se vaikuttaa uusien autojen tuontiin. Jos muutokset
johtaisivat uusien autojen tehdashinnoissa olevan edellä todetun 10—15
prosentin suuruisen tehdashintojen korotuspaineen purkautumiseen,
veronalennuksen vaikutukseksi jäisi, että uuden
auton ostajan asema ei helpotu vaan ehkä jopa vaikeutuu
autokaupan välirahojen noustessa.
Valiokunta toteaa, että uusien autojen verotuksen taso
ja käytettyjen autojen verotuksen taso ja rakenne on nähtävä kokonaisuutena,
jossa otetaan huomioon mahdollisten veroratkaisujen valtiontaloudelliset
vaikutukset, vaikutukset autokauppaelinkeinoon ja luonnollisesti
se, että ratkaisujen yksityiskohdat täyttävät
unionisäännösten vaatimukset. Valiokunta
kiirehtii autoverotuksen kokonaisuudistusta hallitusohjelman mukaisesti
siten, että autokannan uusiutumista nopeutetaan liikenneverotuksen
rakennetta muuttamalla ja liikenneverotuksessa otetaan nykyistä painokkaammin
huomioon ympäristövaikutukset, erityisesti polttoaineen
kulutus ja liikenneturvallisuustekijät.