Yleistä

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana muutoin, mutta ehdottaa eräitä muutoksia 1. lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen sekä 8. ja 9. lakiehdotukseen.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita muutoksia verotusta koskeviin lakeihin. Esityksessä ehdotetaan vapaaehtoisen eläkesäästämisen verotuen poistamista sekä verotusmenettelyä, ennakkoperintää ja veronkantoa koskevia muutoksia. Lisäksi esitys mahdollistaa vuokratyövoiman käytön Verohallinnon avustavassa puhelinpalvelussa ja verotuksen avustavissa tehtävissä.  

Valiokunta käsittelee keskeisimpiä muutosehdotuksia jäljempänä. Ehdotuksiin, jotka koskevat vuokratyöhön suomalaisella aluksella liittyviä velvollisuuksia, rajoitetusti verovelvollisen rekisteröitymistä ennakkoperintärekisteriin ja palautuksen säilyttämisestä luopumista, ei valiokunnalla ole huomautettavaa.  

Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa PeVL 15/2025 vp tarkastellut vuokratun työvoiman käyttöä Verohallinnossa koskevaa ehdotusta ja yksilöllisten vapaaehtoisten eläkevakuutusten vakuutusmaksujen ja pitkäaikaissäästämissopimusten maksujen vähennyskelpoisuuden poistamista koskevaa ehdotusta. Perustuslakivaliokunta esittää lausunnossaan, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Vuokratun työvoiman käytön osalta perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että perustuslain 124 §:n mukainen tarkoituksenmukaisuusedellytys täyttyy nyt ehdotettavassa sääntelyssä (PeVL 15/2025 vp, kappale 7). Ottaen huomioon vuokratun henkilöstön tehtävien rajauksen, Verohallinnon johdon ja valvonnan alaisuudessa toimimisen, Verohallinnon velvollisuuden huolehtia työntekijöiden riittävästä osaamisesta ja ehdotuksen virkavastuun soveltumisesta vuokrattuun työntekijään perustuslakivaliokunnalla ei muutenkaan ole huomauttamista sääntelyn suhteesta perustuslain 124 §:ään (PeVL 15/2025 vp, kappale 8). 

Maksujen vähennyskelpoisuutta koskevan sääntelyn osalta perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut käsityksenään, että ehdotettu sääntely on merkityksellistä ennen muuta valtion veroja ja maksuja koskevan perustuslain 81 §:n kannalta (PeVL 15/2025 vp, kappale 13). Perustuslakivaliokunta toteaa myös, että sen mielestä nyt käsillä oleva ehdotus ei merkityksensä ja vaikutustensa puolesta rinnastu lausunnossa PeVL 21/2004 vp arvioituun tilanteeseen, eikä sääntelylle siten johdu perustuslain 15 §:stä samankaltaisia, esimerkiksi siirtymäaikoihin liittyviä vaatimuksia kuin sanotussa lausunnossa. Perustuslakivaliokunta toteaa, että sillä ei ole huomautettavaa ehdotetusta sääntelystä perustuslain 15 tai 81 §:n kannalta (PeVL 15/2025 vp, kappale 18). 

Vapaaehtoisen eläkesäästämisen verotuen poistaminen

Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi tuloverolain vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten vakuutusmaksujen ja pitkäaikaissäästämissopimusten maksujen vähennyskelpoisuutta koskevat säännökset. Myös työntekijän maksamien työnantajan järjestämän kollektiivisen lisäeläketurvan maksujen vähennyskelpoisuus ehdotetaan poistettavaksi. Jatkossa verovelvollinen ei siten voisi vähentää edellä mainittuja maksuja verotuksessaan. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alusta.  

Vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden poistaminen ei lähtökohtaisesti vaikuta vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella maksettavan eläkkeen tai pitkäaikaissäästämissopimuksen perusteella maksettavan suorituksen verotukseen. Muun muassa nykyisiä eläkkeen tai ps-suorituksen maksamisen ikärajoja noudatetaan myös jatkossa. Tuloverolaissa säädettyjen edellytysten vastaisesti nostettuja säästövaroja verotetaan korotettuna myös lain voimaantulon jälkeen. Työnantajan työntekijälle ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksujen osittaista verovapautta koskeviin säännöksiin ei ehdoteta muutoksia tässä yhteydessä.  

Esityksessä on arvioitu, että joissain tilanteissa voitaisiin pitää verovelvollisen näkökulmasta kohtuuttomana sitä, että verovelvollinen ei voi nostaa pieneksi jääneitä eläkevakuutuksen tai pitkäaikaissäästämissopimuksen säästövaroja ilman korotussanktiota etenkin, jos eläkkeen nostoajankohtaan on vielä paljon aikaa. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen ja pitkäaikaissäästämissopimukseen kertyneet pienet, korkeintaan 5 000 euron suuruiset säästövarat voidaan nostaa kertasuorituksena kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta ilman, että varoja verotetaan korotettuna. Vapaaehtoinen yksilöllinen eläkevakuutus perustuu vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön väliseen sopimukseen, joka sisältää ehdot eläkkeen nostamisen ajankohdista. Pienten säästövarojen nostaminen kertasuorituksena edellyttää siten myös vakuutuksenantajan suostumusta, vaikka verotuksessa tästä ei olisikaan seurauksena suorituksen verottamista korotettuna.  

Vapaaehtoista eläkesäästämistä koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten on esityksessä arvoitu kasvattavan verotuloja vuonna 2027 yhteensä noin 57 miljoonalla eurolla, jos huomioon otetaan myös pienten säästövarojen ennenaikaisesta nostamisesta tehty arvio. Valtion verotulojen arvioidaan lisääntyvän noin 54 miljoonalla eurolla, josta ansiotuloverojen osuus olisi 27 miljoonaa euroa ja vero pääomatulosta olisi 27 miljoonaa euroa. Kuntien verotulojen arvioidaan kasvavan noin 2,5 miljoonalla eurolla. Muutosten vaikutus seurakuntien ja Kansaneläkelaitoksen verotuloihin arvioidaan olevan yhteensä 0,5 miljoonaa euroa.  

Vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten ja pitkäaikaissäästämissopimusten verotusta koskeva sääntely on useiden lakimuutosten, ja niihin sovellettavien siirtymäsäännösten johdosta muodostunut monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Säännöksiä maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksistä on muutettu vuosien mittaan useampaan kertaan. Vapaaehtoisen eläkesäästämisen eläkeiän korottamiset ja eläkkeen maksuaikaan tehdyt pidennykset ovat käytännössä lopettaneet uusien eläkesäästäjien kiinnostuksen vapaaehtoisiin yksilöllisiin eläkevakuutuksiin ja pitkäaikaissäästämissopimuksiin. Esityksessä viitataan eläkevakuutusten uusmyyntiä koskeviin tietoihin, joista on esityksen mukaan havaittavissa, että vuoden 2013 lakimuutoksen myötä, jolloin eläkkeen tai ps-suorituksen maksamisen alaikäraja nousi 63 vuodesta 68 vuoteen, vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten ja pitkäaikaissäästämissopimusten suosio romahti pysyvästi.  

Hallituksen esityksessä viitataan Finanssiala ry:ltä saatuihin tietoihin, joiden mukaan kesällä 2024 yksityishenkilöiden ottamia vapaaehtoisia yksilöllisiä eläkevakuutuksia oli noin 420 000 vakuutetulla. Pitkäaikaissäästämissopimuksia oli noin 16 500 henkilöllä. Vaikka uusien vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten ja pitkäaikaissäästämissopimusten myynti on hyvin vähäistä, vakuutuksiin ja pitkäaikaissäästämissopimuksiin maksetaan edelleen merkittävissä määrin maksuja. Esityksestä ilmenevien vuosi-ilmoitustietojen mukaan vuonna 2023 yhteensä noin 176 000 henkilöä maksoi vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja yhteensä noin 154 miljoonaa euroa. Pitkäaikaissäästämissopimuksen maksuja maksoi noin 11 500 henkilöä yhteensä noin 11,6 miljoonaa euroa.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa osa kuultavista on vastustanut vapaaehtoisen eläkesäästämisen verotuen poistamista ja katsonut, että vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen tulisi pikemminkin kannustaa kuin siihen liittyvä verotuki poistaa. Esille on tuotu myös muutoksesta palveluntarjoajille aiheutuvat merkittävät IT-kustannukset. Toisaalta on tuotu myös esille se, että eläkesäästämistuotteiden kysynnän lasku osaltaan lieventää verovähennysoikeudesta luopumisen merkitystä. Osa kuultavista on pitänyt vähennysoikeuden poistamista perusteltuna ratkaisuna, joka lisää pääomatulojen verotuksen neutraalisuutta. Ehdotettua 5 000 euron ylärajaa säästövarojen kertanostolle on kuultavasta riippuen pidetty joko liian suurena tai euromääräistä rajaa ylipäätään tarpeettomana taikka sitten kritisoitu mahdollisuutta pienten säästöjen ennen aikaiseen nostamiseen.  

Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää vapaaehtoisen eläkesäästämisen verotuen poistamisen osalta ehdotettuja muutoksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Muutos on osa pääministeri Petteri Orpon hallituksen keväällä 2024 päättämistä lisätoimista, joilla parannetaan julkisen talouden kestävyyttä ja luodaan edellytykset velkaantumisen kasvun taittamiseen. Muutoksilla tavoitellaan verotulojen kasvua ja siten julkisen talouden vahvistamista. Tavoitteena on myös siirtyä kohti neutraalimpaa ja yhdenmukaisempaa verojärjestelmää, jossa vapaaehtoinen eläkesäästäminen rinnastuisi aikaisempaa paremmin muihin säästämismuotoihin. Valiokunta toteaa kuitenkin, että eläketurvaan varautuminen on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite ja ennustettavuuden näkökulmasta ei ole suotavaa, että ensin luodaan kannuste vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen, joka sitten myöhemmin poistetaan. Vaikka kyse ei ole takautuvasta lainsäädännöstä ja vaikka eläkesäästämistuotteiden kysyntä on merkittävästi laskenut, on ehdotuksella kuitenkin vaikutus lukumääräisesti suureen määrään verovelvollisia.  

Ehdotetussa tuloverolain 34 a §:n 4 momentissa säädettäisiin siitä, että vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen tai pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuvasta suorituksesta on veronalaista pääomatuloa vain tuotto siltä osin kuin suoritus on kertynyt sellaisten maksujen perusteella, joita ei ole saanut vähentää verotuksessa. Tältä osin valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen voimaantulosäännöstä täsmennettäväksi siten, että ehdotettua tuloverolain 34 a §:n 4 momenttia sovellettaisiin suoritukseen, joka on kertynyt lain voimaantulon jälkeen maksettujen maksujen perusteella. Ennen vuotta 2027 suoritettujen maksujen perusteella saatava eläke on kokonaan veronalaista tuloa nykyisin voimassa olevien säännösten mukaisesti.  

Ennakonpidätyksen määrääminen suorituksen maksajalle

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ennakkopidätyksen laiminlyöntitilanteessa suorituksen maksajalle määrättävä ennakonpidätys olisi kaavamaisesti 40 prosenttia suorituksen määrästä, ellei kyse ole sellaisesta suorituksesta, jolle on säädetty tai määrätty muu ennakonpidätysprosentti laissa, asetuksessa tai Verohallinnon päätöksessä. Esityksen mukaan muutosehdotuksen tavoitteena on palauttaa oikeustila vastaamaan voimassa olevan lain tarkoitusta ja vakiintunutta soveltamiskäytäntöä sekä yksinkertaistaa ennakonpidätyksen määräämiseen liittyvää menettelyä. Voimassa olevan lain mukaan suorituksen maksajalle määrättävä ennakonpidätys on enintään 40 prosenttia maksetuista suorituksista.  

Esityksen taustalla on korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO:2024:36, jossa todettiin muun muassa, että lain esitöistä oli pääteltävissä, että palkkatuloihin on tarkoitus soveltaa lain sanamuodosta poiketen kaavamaisesti 40 prosentin ennakonpidätystä. Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin erityisesti lain sanamuodon ja ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksen perusteella, että tunnistettujen palkansaajien veronalaisiin tuloihin lisättyjen palkkatulojen ennakonpidätyksiin on sovellettava palkansaajien todellisia veroprosentteja, joissa on otettu huomioon verotarkastuksen perusteella lisätyt palkkatulot. Esityksen mukaan työnantajalle määrättävän ennakonpidätyksen määränä on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamiseen saakka käytetty kaavamaista 40 prosenttia suorituksen määrästä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ehdotettua kaavamaista ennakonpidätysprosenttia on vastustettu ja esitetty muun muassa, että laiminlyöntitilanteissa ennakonpidätystä ei tulisi määrätä kaavamaisesti ja pidetty tärkeänä ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksessa pysymistä. Kuulemisessa on myös kritisoitu sitä, mikä on ollut voimassa olevan lain tarkoitus. Toisaalta on esitetty myös, että kaavamainen menettely on laiminlyöntitapauksissa perusteltu ratkaisu, vaikka se johtaisi ennakkoperinnän vastaavuusperiaatteesta poikkeavaan lopputulokseen. Kuulemisessa ehdotettua kaavamaista 40 prosenttia on pidetty liian suurena, mutta on myös esitetty, että laiminlyöntitilanteessa se ei vaikuttaisi oleva kohtuuton seuraamus. Lisäksi kuulemisessa on tuotu esille, että vaikka ennakonpidätyksen osalta tehtäisiin palautus tulonsaajan maksaessa lopullisen veron, jäävät veronkorotukset ja viivästyskorot suorituksen maksajan rasitukseksi.  

Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin ehdotettua muutosta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Ennakonpidätys määrätään maksajalle silloin, kun ennakonpidätyksen toimittaminen on laiminlyöty. Ennakonpidätyksen määrääminen on veron kertymistä turvaava toimenpide, jossa ennakonpidätyksen määrääminen kaavamaisen prosentin mukaan ennakonpidätyksen laiminlyöneelle maksajalle on perusteltua. Esityksessä veronkorotuksen määrän pysymistä ennallaan, vaikka suorituksen maksajan maksuvelvollisuutta oikaistaisiin jälkikäteen, on pidetty tarpeellisena ennakkoperintävelvoitteiden noudattamisen tehosteena. Lisäksi esityksessä on arvioitu, että ennakonpidätyksen määrääminen 30 prosentin suuruisena ei turvaisi riittävällä tavalla verojen kertymistä, sillä maksajalle määrätyn ennakonpidätyksen määrä voisi jäädä useammin suorituksen saajalle määrättävän veron määrää pienemmäksi kuin esityksen mukaisessa tilanteessa, jossa ennakonpidätys määrätään 40 prosentin suuruisena. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen valiokunta pitää ehdotettua kaavamaista 40 prosenttia perusteltuna. 

Valiokunta toteaa myös, että jos suorituksen maksajalle määrätty ennakonpidätys on suurempi kuin suorituksen saajalle verotuspäätöksellä määrätty vero, maksajalle määrätty ennakonpidätyksen maksuvelvollisuus oikaistaan vastaamaan suorituksen saajalle määrättyä veroa viranomaisaloitteisesti. Kun suorituksen saaja on maksanut hänelle määrätyn veron kokonaisuudessaan, maksuvelvollisuus poistetaan suorituksen maksajalta. Jos suorituksen maksajalle määrätty ennakonpidätys todetaan tuomioistuimessa aiheettomaksi eikä ennakonpidätystä olisi suorituksesta tullut toimittaa, Verohallinnon on päätöstä toimeenpantaessa poistettava määrätyn ennakonpidätyksen lisäksi myös siihen liittyvät veronkorotukset sekä viivästyskorot.  

Vuokratun työvoiman käytön mahdollistaminen Verohallinnon avustavissa puhelinpalvelutehtävissä ja verotuksen avustavissa tehtävissä

Verohallinnosta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuokratyön käyttäminen Verohallinnon avustavissa puhelinpalvelutehtävissä ja verotuksen avustavissa tehtävissä on jatkossa mahdollista. Tältä osin tavoitteena on, että vuokratyövoiman käyttämisestä Verohallinnon julkisissa hallintotehtävissä säädetään laissa ja Verohallinto voi käyttää vuokratyövoimaa erityisesti avustavassa puhelinpalvelussa tasaamaan asioinnin ruuhkahuippuja. Vuokratyövoiman käyttämisellä Verohallinto voisi taata puhelinpalvelussa hyvän hallinnon mukaista asiakaspalvelua kohtuullisessa ajassa myös silloin, kun palvelun kysyntä on suurta. Verohallinnolla ei tällöin olisi tarvetta ylläpitää virkamiesreserviä tai ryhtyä rekrytointimenettelyyn määräaikaisten virkamiesten saamiseksi näitä tilapäisluonteisia tehtäviä varten.  

Esityksen mukaan vuokratyövoiman käyttäminen on tärkeää puhelinneuvonnan ruuhkahuippujen tasaamiseksi neuvontapalvelun kysynnän kausittaisen vaihtelun myötä ja vuokratyövoimaa käytettäisiin vain silloin, kun se on tarpeen. Säännöksessä olisi selkeyden vuoksi todettu, että vuokratyövoimaa voidaan käyttää myös Verohallinnosta annetun lain 2 b §:n mukaisissa tehtävissä, jotka voidaan siirtää yksityisen hoidettavaksi. Verohallinto voi tällöin käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla laissa tarkoitetuissa avustavissa tehtävissä joko vuokratyövoimaa tai siirtää tehtävän yksityiselle sopimukseen perustuen. Avustavia puhelinpalvelutehtäviä ei kuitenkaan voi siirtää yksityisen hoidettavaksi. 

Avustavalla puhelinpalvelulla tarkoitetaan neuvontaa verotusta koskevan lainsäädännön ja sitä koskevan viranomaisohjeiden sisällöstä. Esityksen mukaan avustavassa puhelinpalvelussa ei hoideta tehtäviä, joihin kuuluu verotusta koskevan päätöksentekovallan käyttöä. Verohallinnolla on velvollisuus huolehtia siitä, että vuokratuilla työntekijöillä on riittävä osaaminen heille annettaviin työtehtäviin. 

Silloin, kun Verohallinto käyttäisi vuokratyövoimaa ehdotetun säännöksen mahdollistavalla tavalla, olisi työn välitön johto- ja valvontaoikeus Verohallinnolla ja vuokratyöntekijät olisi siirretty työsopimuslain 1 luvun 7 §:n nojalla Verohallinnon käyttöön. Ehdotuksen mukaan avustavaa puhelinneuvontaa vuokratyönä hoitaviin sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. 

Eräät valiokunnan kuultavista vastustivat vuokratyövoiman käyttöä ja näkivät, että avustavassa puhelinpalvelussa tulisi käyttää vuokratyövoiman sijaan määräaikaisia virkasuhteita. Esityksessä on kuitenkin arvioitu, että määräaikaisten työntekijöiden rekrytointimenettely ruuhkatilanteita varten kuormittaisi Verohallintoa ja työvoiman tarpeen tarkka etukäteinen ennakointi ruuhkatilanteita varten voisi olla haastavaa. 

Kuulemisessa nostettiin esiin myös tietosuojaan ja turvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että vuokratyö tapahtuisi Verohallinnon johdon ja valvonnan alaisena Verohallinnon työvälineillä, jolloin Verohallinto valvoisi myös tiedonhallintaa sekä tietosuojaa ja tietoturvaa koskevien vaatimusten toteutumista vuokratyöntekijöiden työtehtävissä. Vuokratyöntekijöiden henkilötietojen käsittely vastaisi sitä, mitä Verohallinnossa muutoinkin liittyy vastaavaan puhelinpalvelutehtävään, joka hoidetaan Verohallinnon oman henkilöstön toimesta. Tietojärjestelmän käyttöoikeudet rajattaisiin koskemaan tässä tehtävässä tarvittavia tietoja ja tietojen käsittelyn valvonta toteutettaisiin samalla tavalla kuin Verohallinnon oman henkilöstön kohdalla. Ennen työskentelyn aloittamista vuokratyöntekijät perehdytettäisiin muun ohessa tietosuojaan ja yksittäisten asiakkaiden verotustietojen salassapitoon liittyviin vaatimuksiin. Saadun selvityksen mukaan vuokratyöntekijöille tehtäisiin myös henkilöturvallisuusselvitykset. 

Valiokunta pitää perusteltuna sitä, että Verohallinto voisi käyttää vuokratyövoimaa erityisesti avustavassa puhelinpalvelussa tasaamaan asioinnin ruuhkahuippuja ja pitää perusteltuna tätä koskevia ehdotuksia. Näin Verohallinto voisi taata puhelinpalvelussa hyvän hallinnon mukaista asiakaspalvelua kohtuullisessa ajassa myös silloin, kun palvelun kysyntä on suurta.  

Esityksen perusteluiden mukaan vuokratyöntekijä voisi avustavassa puhelinpalvelussa antaa tunnistetulle asiakkaalle tietojärjestelmästä häntä koskevia yksiselitteisiä tietoja, kuten järjestelmästä ilmenevä tieto asiakkaan veroilmoituksen määräpäivästä, veron eräpäivästä ja määrästä tai veronmaksun viitenumerosta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on tuonut esille, että säännösehdotuksessa oleva avustavan puhelinpalvelun määritelmä ei kata tällaista mahdollisuutta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 9. lakiehdotuksen 2 c §:n 2 momenttiin tämän mahdollistavaa lisäystä.