Perustelut
Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Hallituksen esityksessä on tuotu selkeästi esiin
ne eri taustatekijät, joiden vuoksi perintö- ja
lahjaverolain sukupolvenvaihdoksia koskevaa huojennussäännöstä ehdotetaan
muutettavaksi. Olennaista on, että säännöksen
alkuperäinen huojentava vaikutus on vähentynyt
eri muutosten myötä. Tarkoitus on nyt parantaa säännöksen
vaikuttavuutta ja näin tukea perheyritysten toiminta- ja
työllistämismahdollisuuksia myös perintö-
ja lahjaverolain keinoin.
Valiokunta pitää esitystä perusteltuna
ja arvioi sillä olevan myös käytännön
merkitystä. Esitys parantaa erityisesti jatkajan asemaa,
kun sukupolvenvaihdokset voidaan toteuttaa yhä useammin
myös lahjoituksina vastikkeellisten luovutusten sijaan.
Valiokunta pitää aiheellisena käsitellä eräitä yksittäisiä kysymyksiä,
joissa on ilmennyt epäselvyyttä valiokunnan asiantuntijakuulemisessa.
Esiin tuodut näkökohdat eivät anna kuitenkaan
aihetta muuttaa hallituksen esitystä.
Aiemman oikeuskäytännön merkitys
Hallituksen esitys koskee yksinomaan arvostustasoa huojennuksen
laskennassa. Huojennus säilyisi siten muutoin ennallaan,
mutta sen laskennan perusteena olevat varat ja velat arvostettaisiin
nykyisen täyden arvon sijasta 40 prosenttiin varallisuusverotuksen
verotusarvosta. Tämä kasvattaa maksuunpanematta
jätettävää veron määrää yleensä 60
prosentilla nykyisestä.
Koska muutos koskee vain arvostustasoa, sillä ei ole
vaikutusta tähänastisen oikeuskäytännön
sovellettavuuteen. Eri tulkintaongelmiin saatuja ratkaisuja voidaan
siis noudattaa edelleen. Siten esimerkiksi osakkeen verotusarvon vuosittaista
kohoamista jarruttavaa varallisuusverolain 27 §:n 3 momentin
säännöstä voidaan soveltaa edelleen
huojennuksen laskennassa ratkaisun KHO 2003:53 mukaisesti. Omaisuuden arvostusajankohtaa
koskevat perintö- ja lahjaverolain yleiset normit
vaikuttavat puolestaan osaltaan noteeraamattoman yhtiön
osakkeiden arvostamisen ajankohtaan huojennusta laskettaessa
ratkaisun KHO 2002:17 mukaisesti.
Valiokunta pitää oikeustilan vakautta ja ennustettavuutta
erittäin tärkeänä, jotta odotettavissa
oleva merkittävä sukupolvenvaihdosten kausi voi
toteutua ongelmitta. Tämän turvaamiseksi on myös
ymmärrettävää, ettei vaikeaselkoista
perussäännöstä ole uudistettu
tässä yhteydessä. Aihealueen ongelmallisuutta
kuvaa mm. se, että aivan keskeisiä soveltamisratkaisuja
on saatu vielä tällä vuosituhannella
eli yli 20 vuotta säännöksen säätämisajan
jälkeen.
Yritysvarallisuus
Epäselvyyttä on aiheuttanut myös
hallituksen esityksessä käytetty käsite
"yritysvarallisuus". Sillä tarkoitetaan perustelujen mukaan
muun yrityksen kuin maatilan yritystoiminnan varojen ja velkojen
erotusta.
Käsite ilmaisee valtiovarainministeriön mukaan
perintö- ja lahjaverotuksessa noudatettavan nettoperiaatteen,
jonka mukaisesti myös velat arvostetaan huojennusta laskettaessa
samaan 40 prosentin tasoon kuin varatkin. Ministeriö on todennut
lisäksi, että huojennuksen kohteena olevien varojen
käsitettä on tulkittu oikeuskäytännön
ratkaisuissa eikä lainmuutoksella ole tarkoitus muuttaa
nykyistä oikeustilaa siltä osin kun arvioidaan,
mikä varallisuus kuuluu huojennuksen piiriin.
Oikeuskäytännössä ei ole
perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksiä koskevia
ratkaisuja, joissa olisi otettu nimenomaisesti kantaa elinkeinotoimintaa
harjoittavan yhtiön TVL-tulolähteeseen
kuuluvien varojen käsittelyyn. Asialla ei ole ollut suurta
käytännön merkitystä, koska
osakkeiden siirrot on toteutettu yleensä muulla tavoin
kuin perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksiä hyväksi
käyttäen. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua tässä suhteessa,
kuten hallituksen esityksessä on myös todettu.
Kysymys yritysvarallisuuden määrittelystä huojennussäännöksiä sovellettaessa
on siis jatkossa nykyistä merkityksellisempi. Tähän
viittaa myös hallituksen esitykseen sisällytetty
maininta työllisyystyöryhmän lausumasta,
jonka mukaan perintö- ja lahjaverolain uudistuksessa on
varmistettava, että verotuki kohdentuu vain varsinaiseen
yritysvarallisuuteen eikä esimerkiksi sijoitusluonteiseen
omaisuuteen. Lausuman merkityksestä ei ole sinänsä mainittu
hallituksen esityksen perusteluissa eikä valtiovarainministeriön
lausunnossa mitään.
Valtiovarainministeriö katsoo lausunnossaan, ettei
huojennusta ole perusteltua kytkeä suoraan tuloverotuksen
tulolähderatkaisuihin. Tämä johtuu mm.
perintö- ja lahjaverolain tapauspohjaisen käsittelyn
ja tuloverolain massamenettelyn eroavaisuuksista. Tulolähteisiin
perustuva jaottelu aiheuttaisi ministeriön mukaan myös
lisää tulkintavaikeuksia ja rajanveto-ongelmia.
Valiokunta katsoo edellä olevan perusteella, että yrityksen
käsitettä ja huojennuksen soveltamisalaa voidaan
tulkita myös jatkossa yleensä samoin kuin tuloverotuksessa,
vaikkakaan huojennussäännöksen soveltamisalaa
ei ole kytketty suoraan tuloverotuksen ratkaisuun. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen
soveltamisala määräytyisi siis pääsääntöisesti
sen mukaan, onko yhtiöön sovellettu
tuloverotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia. Oikeuskäytännössä ja
vakiintuneessa verotuskäytännössä syntyneet
linjaukset ja tarkennukset olisivat myös tältä osin
jatkossakin päteviä.
Valiokunnan kannanotto merkitsee myös sitä,
että huojennuksen määräämisen
perusteena on yleensä osakeyhtiön osakkeen verotusarvo sellaisenaan.
Jos yrityksen omaisuusmassassa on tapahtunut olennaisia muutoksia
edellisen verotusarvon laskennan ja perimyksen tai lahjoituksen
välisenä aikana, se voidaan ottaa huomioon,
niin kuin esimerkiksi ratkaisussa KHO 2002:17 on tehty. Lisäksi,
jos jossakin yksittäistapauksessa on ryhdytty erityisiin
toimiin pelkästään veroedun saamiseksi,
asiaan voidaan puuttua perintö- ja lahjaverolain veronkiertosäännöksin.
Eräät erityistilanteet
Metsätalousyrittäjät. Esityksessä ei
ole puututtu pelkästään metsätaloutta
harjoittavien asemaan. Aktiivistakin metsänhoitoa harjoittava
yrittäjä jää siten huojennuksen
ulkopuolelle, kuten nykyisinkin, ellei hän ole samalla
maatalouden harjoittaja. Ratkaisun taustalla on näkemys,
jossa metsän omistusta pidetään lähinnä sijoitustoimintana.
Lisäksi metsätalouden harjoittajan tai metsäyrittäjän
käsitteen määrittelyyn liittyy rajanveto-ongelmia.
Pelkkää metsätaloutta harjoittavia
voidaan pitää yrittäjinä mm.
maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) ja maatalousyrittäjien
eläkelain (467/1969) mukaan. Yrittäjästatus
edellyttää käytännössä mm.
säännöllistä osallistumista metsän
hoitotoimiin ja toimeentulon kannalta merkityksellistä — joskaan
ei pääasiallista — tuloa metsästä.
Valiokunta pitää aiheellisena selvittää,
voitaisiinko perintö- ja lahjaverolain huojennussäännösten
soveltamisala ulottaa myös edellä kuvatun kaltaiseen
metsätalousyrittäjyyteen. Maatalouden
lopettaminen on lisännyt pelkästään metsätalouteen
erikoistuneiden tilojen määrää, ja
säännös vaikeuttaa näiden tilojen
sukupolvenvaihdoksia. Säännös on lisäksi
nykyisellään epäjohdonmukainen siinä mielessä,
että vähäinenkin maatalouden harjoittaminen
vetää mukanaan veronhuojennuksen piiriin myös
metsätalouden.
Sisarukset tai näiden lapset jatkajina. Eräs sukupolvenvaihdosten
suurimpia ongelmia on sopivan jatkajan löytäminen.
Valiokunta pitää sen vuoksi aiheellisena selvittää myös
sitä mahdollisuutta, että huojennussäännöksin
tuettaisiin myös niitä tilanteita, joissa jatkaja
on luopujan sisarus tai puolisisarus tai näiden jälkeläinen. Esteenä on
tällä hetkellä II veroluokan mukaan määräytyvä perusvero.
Huojennus voitaisiin toteuttaa sen vuoksi esimerkiksi siten, että perusvero
määrättäisiin näissä tapauksissa I
veroluokan mukaan. Huojennus laskettaisiin sitten tavanomaiseen
tapaan.
Omistusosuusvaatimus. Valiokunta kiinnittää huomiota
myös niihin toimiviin perheyrityksiin, joissa omistus on
pirstaloitunut alle 10 prosentin suuruisiin osiin. Näiden
yritysten sukupolvenvaihdoksissa ei voida käyttää hyväksi
sen paremmin perintö- ja lahjaverolain kuin tuloverolainkaan
huojennussäännöksiä. Useat yritykset työllistävät
kuitenkin huomattavan määrän ihmisiä.
Verotukseen liittyvät rajat ovat sinänsä tarpeellisia
ja ymmärrettäviä. Niihin liittyy kuitenkin
yksittäistapauksissa edellä kuvatunlaisia ongelmia.
Koska 10 prosentin omistusosuusvaatimus on yleinen muualla
verolainsäädännössä ja myös
eurooppalaisessa veronormistossa, valiokunta ei pidä sen
alentamista sinänsä aiheellisena. Sukupolvenvaihdos
voitaisiin ottaa kuitenkin yhtenä puoltavana perusteena
huomioon silloin, kun veronmaksuun haetaan vapautusta perintö-
ja lahjaverolain 53 §:n nojalla, jos toiminnan
jatkaminen vaarantuu veronmaksun vuoksi.