Suomi tarvitsee reilun kasvun tien
Suomi on sairastanut kroonista kasvuvajetta jo yli viidentoista vuoden ajan. Tämän taustalla ovat heikko tuottavuuskehitys, investointien vähäisyys sekä osaajapula.
Parhaillaan niin tavallisten ihmisten kuin yrittäjienkin luottamus tulevaan on alavireistä. Ihmisten pelko niin julkisen talouden kuin omankin talouden romahtamisesta on todellinen. Yrityksillä ei ole luottoa kasvuun.
Kokoomushallituksen politiikan seurauksena Suomessa ovat olleet kasvussa työttömyys, konkurssit ja valtion velka, ei talous.
Keskustan kasvun resepti on: Suunniteltu Suomessa, valmistettu Suomessa ja omistettu Suomessa. Suomeen tarvitaan vahvempi kasvunäkymä. Tavoitteena tulee olla vähintään kasvun tuplaaminen ennustettuun verrattuna.
Hallituksen tavoitteena olevan 100 000 lisätyöllisen sijaan maassa on paheneva suurtyöttömyys. Hallituksen julkista taloutta koskeva enintään yhden prosentin alijäämää vuonna 2027 on karkaamassa kauas, koska alijäämän ennakoidaan nyt olevan 3,3 prosenttia tavoitevuonna. Ero hallituksen tavoitteen ja ennusteen välillä on peräti 7 miljardia euroa.
Luottamus talouteen pitää palauttaa. Ilmapiirin ja toimintaympäristön tulee olla vakaa ja ennakoitava. Nyt se ei sitä ole. Hallitus on valinnut epävakaamman polun. Poliittisen riskin vähyys on ollut aiemmin Suomen hyve, mutta ei ole enää.
Suomen ennustettavuus investointikohteena onkin heikentynyt merkittävästi vaalikauden kuluessa. Veropolitiikasta on tullut täysin ennakoimatonta. Hallituspuolueiden suurista lupauksista huolimatta valtion velkaralli kiihtyy.
Suomeen tarvitaan myönteinen ja vakauttava tulevaisuusnäkymä.
Orpon hallituksen puoliväliriihi ei muuta Suomen talouden isoa suuntaa.
Talouden kasvu ja työpaikat ovat toiveiden varassa. Luvatun kasvupaketin sijaan puoliväliriihen tuloksena on paisuva julkinen velka, ennen kaikkea suurituloisia suosivat veroratkaisut, uudet koulutusleikkaukset ja kuntatalouden heikennykset. Suunta on siis sama, kun on ollut jo kaksi vuotta. Tavallisten ihmisten ahdinko jatkuu edelleen. Useat hallituksen tekemät lakimuutokset lisäävät merkittävästi perusturvan ja toimeentulotuen käyttöä.
Keskusta on huolissaan muutosten yhteisvaikutusten arvioinnin puutteellisuudesta. Etuusleikkausten vaikutukset erityisesti lapsiperheisiin ovat merkittäviä ja lisäävät lapsiperheköyhyyttä. Monet lakimuutokset lisäävät myös alueellista epätasa-arvoa.
Hallituksen talous- ja veropolitiikka ovat kaukana vakaasta ja ennustettavasta maailmasta. Mieli muuttuu veronalennusten ja veronkiritysten välillä.
Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Suomen pitää päästä hallituksen velkapolitiikasta kestävän kasvun tielle. Talouden kasvu ja työpaikat ovat lopulta myös kestävin ratkaisu velkaantumiseen.
Hallitusohjelman mukaan julkisen talouden velkasuhde vakautetaan ja sen jälkeen käännetään ylivaalikautisessa tarkastelussa pysyvästi alenevalle uralle. Hallituksen esitellessä syksyllä 2023 ensimmäisen julkisen talouden suunnitelmansa vuosille 2024—2027 arviona oli, että velka suhteessa bruttokansantuotteeseen nousee 81,6 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä.
Tänä keväänä hallituksen antamassa julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2026—2029 velkasuhde on kuitenkin nousemassa 86,7 prosenttiin vaalikauden loppuun mennessä. Tämä on merkittävästi yli vaalikauden alussa hallituksen itsensä arvioiman tason. Velan taso suhteessa bruttokansantuotteeseen nousi vuonna 2024 jo 82,1 prosenttiin ylittäen näin sen tason, jolla sen piti olla vaalikauden päätteeksi.
Hallituksen esittelemän uuden julkisen talouden suunnitelman mukaan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen jatkaa ylivaalikautisessa tarkastelussa nousuaan. Vuonna 2029 velkasuhde on jo lähes 90 prosenttia.
Tämän maan työllisyys, talous ja tulevaisuususko täytyy saada kasvuun. Keskittämisen kaavan sijaan tarvitaan kasvun kaava, jossa kaikki suomalaiset ja kaikki alueet pidetään mukana.
Työllisyys
Velkaantumisen lisäksi viimeisten kahden vuoden aikana Suomi on vajonnut syvenevään työttömyyteen. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on toteuttaa uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään sadallatuhannella työllisellä. Työllisyyden kasvulla tavoitellaan julkisen talouden vahvistumista yli kahdella miljardilla eurolla. Luvattujen 100 000 uuden työllisen sijaan hallituskauden aikana on syntynyt lisää työttömiä.
Tilastokeskuksen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitetulla trendillä mitaten työllisiä oli kesäkuussa 2023 hallituskauden alkaessa 2 637 000. Maaliskuussa 2025 vastaava luku oli 2 588 000 työllistä. Työllisten määrä on hallituskauden aikana supistunut tähän mennessä 49 000 työllisellä.
Huolestuttavaa on nuorten työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden paheneminen. Suomea koettelee yritysten konkurssiaalto, ja monilla työpaikoilla käydään muutosneuvotteluja. Kaikkinensa tällä eduskuntavaalikaudella on kahden vuoden aikana laitettu vireille jo noin 7 000 konkurssia.
Heikentynyt työllisyystilanne näkyy myös työllisyysalueilla ja on huolestuttavaa, että ne ovat joutuneet reagoimaan rahoituksen niukkuuteen rajoittamalla työllistymistä edistävien tukien, kuten palkkatuen ja starttirahan, maksamista.
Toimenpiteitä kasvun vahvistamiseksi ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten vahvistamiseksi
Tarvitaan verokannustimia investointien ja työllisyyden vahvistamiseksi
Investointiverohyvitys myös pienille ja keskisuurille yrityksille. Hallituksen tulisi pikaisesti korjata investointiverohyvitystä siten, että raja laskettaisiin 50 miljoonasta eurosta 1 miljoonaan euroon. Samalla investointihyvityksen voimassaoloa tulee jatkaa, jos EU tämän sallii. Lisäksi investointihyvitys tulee toteuttaa korkeammalla 30 %:n tasolla itäiseen Suomeen perustettavalla erityistalousalueella.
Toteutetaan kalliin ja heikosti vaikuttavan yleisen yhteisöveroalennuksen sijaan rakenteellinen uudistus yhteisöverotukseen keskustan mallin mukaisesti. Yhteisövero olisi kevyempi silloin, kun voitto jätetään yrityksen sisälle kasvun hakemista varten voittojen ulos jakamisen sijaan.
Näin toimimalla Suomeen saataisiin lisäystä yritysten tki-toimintaan ja investointeihin sekä työntekijöiden palkkaamiseen. Hallituksen yleinen yhteisöveroalen hyöty sen sijaan painottuu vanhoille voittoa tuottaville yrityksille, jotka jakavat voittoja ulos osinkoina ja joista osa päätyy ulkomaisille sijoittajille. Myös Murron kasvutoimia pohtinut työryhmä ehdotti yhteisöveron rakenteellisempaa uudistamista, eikä suinkaan yleistä alentamista.
Moni yksinyrittäjä ja pienyrittäjä toimii liikkeen- tai ammatinharjoittaja eli yksityisenä elinkeinonharjoittaja tai maataloudenharjoittajana, joita yhteisöveron muutos ei koske. Yritysten tasapuoliseksi huomioimiseksi toteutetaan korotus yrittäjävähennykseen nostamalla se 5 prosentista 7 prosenttiin, jotta myös muita kuin osakeyhtiön kautta toimivia yrittäjiä kannustetaan.
Yrittäjien eläkejärjestelmän kehittäminen on perusteltua. Yksityiskohtiin voidaan ottaa kantaa valmistelun edetessä ja muutosten tarkempien vaikutusarvioiden selvittyä.
Alimman eläkeiän saavuttaneille 20 % työtuloista kokonaan verovapaaksi, jos jatkaa työelämässä. Luodaan näin kokeneille työntekijöille porkkana jatkaa työelämässä. Hallitus on jättänyt huomioimatta tämän ison voimavaran ja keskittyy sen sijaan kohdentamaan veronalennuksia kaikista suurituloisimmille eläkeläisille, jolla ei ole minkäänlaista kasvuvaikutusta.
Pääministeri Orpon hallitus on korottanut keskituloisen palkansaajan kireimmilleen vähintään kymmeneen vuoteen kulutusverotus huomioiden. On sinänsä hyvä, että hallitus on ymmärtänyt aiemman ankaran veronkorotuspolitiikkansa turmiollisuuden, mutta onnettoman työllisyystilanteen seurauksena edessä olevat työttömyysvakuutusmaksujen korotukset uhkaavat syödä tuloveroalennuksen vaikutusta erityisesti keskituloisilta.
Tuloveroalennus tuleekin toteuttaa siten, että sitä painotetaan voimakkaammin ostovoiman ja kotimaisen kulutuksen tukemiseksi keskituloisille sen sijaan, että hallituksen kaavailemalla tavalla veronkevennystä kohdistetaan erityisesti kaikkein suuritulosimmille työtulojen ja eläketulojen saajille.
Marginaaliverotuksen helpottamiseksi keskusta toteuttaisi enimmäismäärän ansiosidonnaisille päivärahoille (työttömyysturva ja sairauspäiväraha) sekä vastaavasti keventäisi sosiaalivakuutusmaksuja. Työntekijän vakuutusmaksuja perittäisiin vain siihen tulorajaan saakka, josta myös vakuutusoikeutta kertyy.
Keskusta ei pidä perusteltuna hallituksen aikomusta korottaa palkansaajien verotusta vähennysoikeuksia karsimalla.
TKI-vähennystä tulee parantaa siten, että start-up-yritykset voivat hyödyntää niitä täysimääräisesti. Palautus rahana tai kuittaus muita veroja vastaan eli annettaisiin hyötyä myös niille tappiollisille yrityksille, jotka eivät voimakkaan kasvuvaiheen vuoksi voi verokannustinta nykyisellään hyödyntää.
Keskusta pitää tervetulleena hallituksen päätöstä pidentää tappioiden vähennysaikaa nykyisestä 10 vuodesta 25 vuoteen.
Sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi perintö- ja lahjaveron tulisi toteuttaa kunnianhimoisempi uudistus siten, että otettaisiin käyttöön aito 10 vuoden maksuaika, jonka korko olisi ainoastaan valtion viitekoron verran, mutta ei sitä suurempi. Veron voisi maksaa kymmenessä erässä kymmenen vuoden kuluessa.
Toteutetaan välittömästi yleishyödyllisten yhteisöjen ky-muotoisiin pääomarahastoihin tekemien sijoitus verovapaus, jolla helpotetaan sijoittamista pörssin ulkopuolisiin kasvuyhtiöihin.
Keskusta pitää virheellisenä hallituksen päätöstä, jolla leikattiin kotitalousvähennystä vuoden 2024 tasosta, koska se edistää harmaata taloutta ja heikentää mikro- ja pk-yritysten toimintamahdollisuuksia. Keskusta palauttaisi kotitalousvähennyksen ehdot ennalleen.
Suomessa satsataan määrätietoisesti TKI-toimintaan edellisellä vaalikaudella tehdyn parlamentaarisen sopimuksen mukaisesti. Hallituksen on syytä varmistaa, että koko ketju on kunnossa ja myös innovaatiotoimintaan osoitetaan tutkimuksen ja tuotekehityksen lisäksi riittävät resurssit sekä saadaan vientipalvelut sujuvaksi hallituksen toteuttaman organisaatiouudistuksen jälkeen.
Perustetaan erityistalousalue itäiseen Suomeen
- Keskusta esittää kymmenen vuoden erityistalousaluekokeilua itäiseen Suomeen, koska alue kärsii Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vaikutuksista. Erityisalueen työkaluja olisivat esimerkiksi: Määräaikainen vapautus investoivalle yritykselle yhteisöverosta, opintolainojen hyvitys, muuttoavustus osaavan työvoiman houkuttelemiseksi, alueellisesti kevennetty sähköverotus, sosiaaliturvamaksujen huojentaminen, luvitusten ohituskaista, työvoiman saatavuusharkinnasta luopuminen sekä TKI:n ja koulutuspaikkojen lisäpanostusten painottaminen aivan erityisesti itäiseen Suomeen.
- Keskusta kuuntelisi tarkasti myös kuuden maakunnan yhteistä esitystä Itäisen Suomen ohjelman toimenpiteiksi ja varaisi tähän rahoitusta. Itäisen Suomen osalta tarvitaan nyt hallituskelta puheiden sijaan tekoja.
Alueiden elinkeinoelämän erityispiirteet huomioitava
- Hallitus on poistanut tukialueesta II seuraavat kunnat: Alavus, Kuortane, Ähtäri, Alajärvi, Evijärvi, Lappajärvi, Soini, Vimpeli, Hartola, Heinola, Sysmä, Padasjoki ja Juupajoki. Nämä kunnat ovat lisätty II tukialueeseen vuonna 2022. Hallituksen poukkoileva linja ei mahdollista yrityksille ja haasteellisessa ympäristössä toimiville kunnille pitkäjänteistä elinkeinotoiminnan näkymää ja siten heikentää alueiden mahdollisuuksia entisestään. Hallituksen tulee perua tukialuekartan muutos ja rakentaa kestävämpi malli aluetukien jakoon. Suomen tulee vaikuttaa Euroopan unionissa tavalla, joka lopettaa tukialuekartan nollasummapelin ja tunnustaa alueiden erityispiirteet väestökehityksen, elinkeinoelämän tarpeiden ja rakennemuutoksen osalta.
Muita kasvutoimia
- Otetaan jatkossa käyttöön seutukuntakohtaiset kasvusopimukset korvaamaan ainoastaan muutamien kaupunkiseutujen kanssa tehtävät MAL-sopimukset. Silloin valtio osallistuisi tasapuolisemmin koko Suomen kehittämiseen.
- Tehdään luvituksesta Suomen kilpailukykytekijä asettamalla tavoitteeksi, että Suomessa on Euroopan nopein luvitusprosessi vuoteen 2027 mennessä. Käynnistetään suursiivous hallinnon tehostamiseksi ja turhan sääntelyn purkamiseksi.
- Valjastetaan eläkerahaa kiihdyttämään kansantalouden kasvua Suomessa huomioimalla niiden edellytykset sijoittaa kasvuvaiheen yrityksiin Suomessa.
- Varmistetaan julkisen hallinnon sinänsä perusteltujen säästöjen toimeenpanossa, ettei niiden vuoksi aiheudu millään sektorilla viivästyksiä tai muuta haittaa yritysten toimintaan. Vahvistetaan elintarvikealan vientiedellytyksiä.
- Laaditaan kunnianhimoinen matkailualan kasvustrategia. Tavoitteeksi on asetettava matkailun tuplaaminen v. 2030 mennessä ja matkailutaseen saaminen tasapainoon. Keskusta ei edelleenkään hyväksy hallituksen aiemmin päättämää leikkausta matkailun edistämiseen rahoitukseen Business Finlandin toimintamenoihin, koska tämä haittaa yhden kasvualamme näkymää.
- Ei hyväksytä hallituksen aiemmin päättämää alueellisen kuljetustuen leikkaamista, koska tämä vaikeuttaa pitkien etäisyyksien maassa vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä kasvattamalla kuljetuskustannuksia.
- Tehdään tuottavuusloikka tekemällä Suomesta tekoälyn hyödyntämisen ja soveltamisen suurmaan. Tavoitteena on näyttää muulle maailmalle mallia tekoälyn eettisessä hyödyntämisessä.
Suomeen lisää ihmisiä ja inhimillinen pääoma kasvuun
- Tavoitteena on saada inhimillisen pääoman reippaalle kasvu-uralle. Inhimillisen pääoman saamiseksi pitkäaikaiselle kasvu-uralle tehdään puolueiden välinen vastaava parlamentaarinen sopimus kuin mitä TKI-satsausten osalta on tehty.
- Lisäpanostuksia nuorten ikäluokkien koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, sekä osaajien maahanmuuttoon. Näiden koulutusinvestointien rahoittamiseksi voidaan myös osin luopua valtion muusta kuin strategisesta omaisuudesta, kun sille arvioidaan saatavan koulutuksen kautta parempaa tuottoa pitkällä aikavälillä. Koulutusleikkaukset on lopetettava välittömästi. Hallitus sen sijaan jatkaa koulutukseen satsaamisen sijaan virheellistä koulutusleikkausten linjaansa. Aiemmin on kohdistettu jo tuntuvat säästöt ammatilliseen koulutukseen sekä lakkautettu aikuiskoulutustuki ja supistettu kansalaisopistojen ja kansanopistojen rahoitusta. Nyt hallitus kohdistaa leikkauksia korkeakouluihin sekä kuntien valtionosuuleikkauksilla varhaiskasvatukseen ja peruskouluihin. Koko koulutusketju on näin ollen joutumassa Orpon hallituksen kaudella säästötoimien kohteeksi.
- Tehdään perheystävällistä politiikka. Ei toteuteta leikkauksia lapsiperheille. Yhtenä konkreettisena keinona tukea perheitä voisi olla lapsiperheiden verotuksen keventäminen. Tätä olisi syytä selvittää.
- Valmistellaan lakkautetun aikuiskoulutustuen tilalle välittömästi uudenlainen kannustin aikuisopiskeluun, eikä toteuteta leikkausta ammatilliseen koulutukseen.
- Toivotetaan työtä pelkäämättömät maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen. Huoltosuhteen heikkeneminen voidaan pysäyttää, kun Suomeen tulee 40 000 nettomaahanmuuttajaa vuosittain. Maahanmuuttajien tulee työllistyä yhtä hyvin, samanlaisiin tehtäviin ja samanlaisella palkalla kuin kantaväestön. Käyttöön tulee ottaa Kanadan ja Australian mallia mukaileva pisteytysjärjestelmä, jotta varmistamme maahanmuuton tervehdyttävän julkista taloutta.
- Ulkomaisille erityisosaajille ja heidän perheilleen tulee tarjota ja varmistaa kahden viikon palvelulupaus siitä hetkestä, kun hakija jättää hakemuksensa järjestelmään. Lupaus sisältää tunnistautuminen, työluvan saamisen ja kaikki muut käytännön toimet pankkitilin avaamisesta henkilötunnukseen ja lasten hoitopaikkaan.
- Rakennetaan Suomeen tuleville opiskelijoille kannustimet jäädä opintojen jälkeen Suomeen työskentelemään.
- Perustetaan maailmalle suomalaisia kieli- ja kulttuurikouluja, joissa suomen kieltä ja kulttuuria oppineille voitaisiin antaa oleskelulupa Suomeen työskentelemään.
- Peruutetaan työperäistä maahanmuuttoa hankaloittava kolmen kuukauden sääntöä koskeva muutos.
Parlamentaarinen työ käyntiin kasvun aikaansaamiseksi
- Valmistellaan parlamentaarisessa yhteistyössä ylivaalikautinen sitoumus julkisen talouden pitkäjänteisestä tervehdyttämisestä ja kunnianhimoisiin kasvutoimenpiteisiin satsaamisesta.
Biokaasutuotantoa vauhditettava ja uusiutuvan energiantuotantoon satsattava
Hallitusohjelmassa luvataan edistää biokaasutuotannon kehittämistä ja käynnistämistä sekä biokaasun monipuolista käyttöä. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan samanaikaisesti toimia sekä biokaasun tuotannon että käytön edistämiseen.
Hallituksen on olennaista varmistaa, että Suomeen saadaan todella toteutettua uusia biokaasulaitos- ja kierrätyslannoitetuotantoinvestointeja. Keskusta on peräänkuuluttanut biokaasuntuotannon ja käytön tarkastelua kokonaisuutena. Tämä edellyttää yhteistyötä eri ministeriöiden kesken (MMM, TEM, YM, LVM, VM). Kokonaiskoordinaatiota hallinnonalojen välillä on syytä vahvistaa. Tällä hetkellä se näyttää puuttuvan kokonaan.
Keskusta on huolissaan siitä, että uusiutuvan energian investointien luvitus ei tule nopeutumaan hallituksen tavoittelemalla tavalla, vaan uusilta energiantuotantolaitoksilta jatkossakin edellytetään kallista ja monivaiheista ympäristösuojelulain mukaista menettelyä. Hallituksen valmistelemat toimenpiteet pikemminkin luovat epävarmuutta puhtaiden energiamuotojen investointiympäristöön.
Jakeluinfra-asetuksen muuttaminen heikensi kannustimia siirtyä biokaasuun, kun biokaasun tankkausasemat muutettiin rajatusti de minimis tuen kautta tuettavaksi. Tärkeää olisi ollut säilyttää teknologianeutraalisuus, eikä yhdelle käyttövoimalle erillistä tukea. Tiedossa on, että etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa tankkausasemaverkko on vielä liian harva. Lisäksi hallitus on tuonut biokaasulle uusia hallinnollisia velvoitteita, muun muassa kestävyyden todentamisvelvoitteen, jotka lisäävät kustannuksia eivätkä paranna biokaasuinvestointien edellytyksiä.
Hallituksen päätös jakeluvelvoitteen lisävelvoitteen alentamisesta lisää epävarmuutta biokaasutuotannon toimialaan. Investointiympäristö ei näyttäydy houkuttelevana. Lupausten vastainen politiikkaa on vahingollinen niin kestävien polttoaineiden markkinoiden kehittymisen kuin huoltovarmuudenkin kannalta.
Keskusta on huolissaan siitä miten Orpon hallituksen päätös ottaa liikenteen päästökauppa käyttöön jo vuonna 2027 vuoden 2031 sijaan tulee vaikuttamaan polttoaineiden hintaan sekä siitä, miten Orpon hallituksen kansallinen päätös laajentaa päästökauppa koskemaan maa- ja metsätaloutta tullaan kompensoimaan tuottajille. Keskusta edellyttää täysimääräistä kompensaatiota tästä lisäkustannuksia aiheuttavasta hallituksen onnettomasta kansallisesta päätöksestä.
Yrittäjyys ja työelämä
Keskustan mielestä on hyvä, että osa-aikayrittäjien sosiaaliturvaa parannetaan ottamalla käyttöön yhdistelmävakuutus ansioturvaan. Yhdistelmävakuutus vahvistaa sekä yrittäjänä että työntekijänä työskentelevien työttömyysturvaa. Uudistus parantaa toimeentulon turvaa erityisesti luovilla aloilla.
Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, kuinka työtön saattaa joutua selvittämään oman pienimuotoisenkaan yritystoiminnan merkitystä ja laajuutta. Jos ihminen tekee muutamankaan tunnin töitä kuukaudessa, joudutaan ratkaisemaan, onko hän päätoiminen vai sivutoiminen yrittäjä. Selvityksen ja arvion tekee työvoimaviranomainen. Tulkinnat pää- ja sivutoimisesta yrittäjyydestä saattavat olla kirjavia, mikä aiheuttaa paljon epävarmuutta ja riskejä. Se on oikeusturva- ja tasapuolisuusongelma, eikä kannusta kokeilemaan, saisiko pienimuotoisesta yritystoiminnasta lisätuloja tai johtaisiko se jossain kohtaa jopa päätoimiseen yrittäjyyteen.
Lakkautetun aikuiskoulutustuen tilalle tulisi viipymättä valmistella uusi malli, joka kannustaisi aikuisopiskeluun ja vastaisi työelämän muuttuviin tarpeisiin sekä ohjaisi jatkuvan oppimisen tielle. Yksilölliset ja joustavat oppimispolut mahdollistavat mielekkään työuran ja ne tarvittaessa voisivat nopeastikin vastata uusiin kehittämistarpeisiin.
Myös työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen sekä hyviin esimies- ja alaistaitoihin on kiinnitettävä enemmän huomiota. Tärkeää on myös perheen, opiskelun ja työelämän parempi yhteensovittaminen. Joustavia ratkaisuja tarvitaan ja myös oikeanlaista asennetta esimerkiksi lapsiperhearjen ja työelämän yhdistämisessä. Myös osatyökykyisten huomioiminen on nostettava uudelle tasolle. Osatyökykyiset eivät saa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle sairauden tai vamman takia. Heille suunnattavat yksilölliset palvelut ovat paras tie tukea työelämässä pärjäämistä.
Hallitus on linjannut kotihoidontuen muutoksesta, jonka mukaan oikeus kotihoidon tukeen alkaa kolmen vuoden asumisajan jälkeen. Asumisaikavaatimus koskee molempia vanhempia. Vaikka muutos ei Kelan tilastojen mukaan kosketakaan kovin suurta joukkoa, on se periaatteellisesti iso. Sosiaaliturva on Suomessa ollut perinteisesti asumisperusteista ja tämä ehdotettu kolmen vuoden sääntö tekisi siihen poikkeuksen. Sitä voi pitää perustuslain ja yhdenvertaisuuslain näkökulmasta ongelmallisena. Lisäksi jos suomalaisella henkilöllä on ulkomaalainen puoliso, niin he eivät saisi kotihoidontukea, jos puolison asuinaikavaatimus ei täyty.
Tekoäly ja datatalous
Tekoäly ja datatalous tarjoavat mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseen, mutta samalla tietosuojaan tulee kiinnittää huomiota. Tietosuojavaltuutetun toiminnan resurssit on turvattava. Tietosuojan merkitys tulee nähdä osana väistämätöntä teknologian ja innovaatioiden laajentumista, talouden kasvumahdollisuuksien ja investoijien luottamuksen vahvistamista sekä kansallista turvallisuuden ja yksityishenkilöiden henkilötietojen suojan varmistamista. Suomen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että yhteiskunnan toimintaan ja turvallisuuteen luotetaan teknologian nopeassa kehitystilanteessa.
Talouspolitiikan sukupuolivaikutusten arviointi
Edellisillä hallituskausilla valmisteltiin erillinen arviointi hallituskauden talouspolitiikan sukupuolivaikutuksista. Arviointien perusteella voidaan todeta, että vaikka yksittäisten talouspoliittisten päätösten vaikutukset saattavat olla pieniä, voivat ne erityisesti kasautuessaan vaikuttaa sukupuolten tasa-arvoon.
Tällä hallituskaudella on toteutettu esimerkiksi laajoja rakenteellisia työmarkkinauudistuksia, joilla näyttäisi olevan negatiivisia yhteisvaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon työmarkkinoilla ja naisten toimeentuloon. Olisikin tärkeää, että budjettilakeja valmistellessa arvioitaisiin lakien sukupuolivaikutuksia, jotta kielteisiä vaikutuksia voitaisiin vähentää ja välttää.
Liikenne
Vastalauseessa keskitymme valtiovarainvaliokunnan ja liikennevaliokunnan asiantuntijakuulemisiin tukeutuen analysoimaan puheena olevaa JTS-selontekoa, vaikka väyläpolitiikan suurin ongelma on tällä hetkellä tulevaisuuden vision puuttuminen. Toisin sanoen geopoliittisten muutosten ja suurvaltasuhteiden jännittymisen vuoksi millaista väyläpolitiikkaa Suomen pitäisi harjoittaa, jotta emme näivettyisi pussinperäksi Euroopan nurkassa.
Hallitus on kirjannut ohjelmaansa lupauksen tehdä edeltäjiään parempaa väyläpolitiikkaa. Hallituksen väyläpolitiikkaa voidaan perustellusti luonnehtia sekavaksi ja vastuuttomaksi. Hallitusohjelman hyviltä kuulostavat tavoitekirjaukset ja hallituksen pitkän aikavälin rahoituspäätökset eivät kohtaa toisiaan.
Niin kuluvan vaalikauden kahtena viimeisenä vuotena kuin kehyskaudella 2026-2029 väylärahoitus on laskemassa, vaikka kustannustason arvioidaan nousevan. Samalla kehysten ulkopuolisten ja valtion tuottavan omaisuuden myyntituloilla rahoitettavien hankkeiden osuus väylärahoituksessa on kasvanut huolestuttavan suureksi. Äskeisessä kehysriihessään hallitus päätti kasvattaa lisää tuota osuutta.
Vastoin omia lupauksiaan hallitus tekee suurinta osaa Suomea näivettävää väyläpolitiikkaa. Se on luomassa valtion väyläpolitiikkaan täysin vääränlaista toiminta- ja rahoituskulttuuria. Sen korjaaminen tulevilla hallituskausilla tulee olemaan hankalaa, koska hallitus on painamassa kehysrahoituksen minimiin erityisesti kehittämishankkeissa. Kansantaloudellisesti katsottuna ei ole viisasta myydä vaalikaudesta toiseen valtion omaisuutta samoilla määrillä kuin mitä hallitus on nyt tekemässä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisiin nojautuen tuomme esiin julkisen talouden suunnitelman 2026—2029 keskeisimmät ongelmakohdat liikenne- ja viestintävaliokunnan vastuualueilta. Mielestämme hallitukselta olisi kaikki syy edellyttää toimimaan hallitusohjelmakirjausten mukaisesti.
Hallituksen olisi syytä selventää liikennepolitiikassaan seuraavia näkökulmia:
- hallitus on leikannut pitkäjänteistä väylärahoitusta ja kompensoinut sitä kertaluonteisella lyhytaikaisella rahoituksella olettaen LJS12-suunnitelmassa, että seuraava hallitus korottaa kehysrahoituksen kehyskauden 2026—2029 jälkeen
- väylärahoituksen vuotuinen epätasaisuus ja korjausvelan huomattava kasvu
- väyläpolitiikan harjoittaminen yli 4,5 mrd. euron investointiohjelmalla, joka rahoitetaan valtion omaisuuden myyntituloilla. Investointiohjelmasta jopa yli 3 mrd. euroa koskee väyliä
- millaisia lisäkustannuspaineita investointiohjelman mukanaan tuomat uudet väylät aiheuttavat perusväylänpidon riittävälle rahoitukselle
- Länsiradan rahoituksen mahdollisesti muuttuvat reunaehdot
- poikittaisliikenneyhteyksien kehittämisen laiminlyöminen
- lupaus maakuntalentojen jatkumisesta ostopalveluliikenteenä ilman, että hallitus on osoittanut siihen rahoitusta
- laajakaistaohjelman lakkauttamisen / toimimattomien laajakaistayhteyksien vaikutukset ihmisten yhdenvertaisuudelle ja Suomen talouskasvulle
- ns. tuottavuusohjelman vaikutukset liikenne- ja viestintäministeriön alaisten virastojen suorituskykyyn (erityisesti Liikenne- ja viestintävirasto) samaan aikaan, kun niille on määrätty lisätehtäviä geopoliittisen tilanteen vaikeutuessa.
Hallitus on rikkonut väylien pitkäjänteisen suunnittelu- ja rahoitusjärjestelmän
Kuluneella vaalikaudella hallituksen väyläpolitiikka on ollut kauttaaltaan erittäin ongelmallinen. Jo ohjelmassaan hallitus ei ottanut huomioon vuonna 2021 parlamentaarisesti hyväksyttyä 12-vuotista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa, jossa määritellään pitkäjänteisen väyläpolitiikan tavoitteet ja painopisteet rahoitustarpeineen. Pitkäjänteisen väylästrategian toteuttamiselta putosi samalla rahoituspohja, kun kehysvaikutteisia väylämenoja on leikattu ensin hallitusohjelmassa ja myöhemmin kehys- ja budjettiriihissä.
Samoin on käymässä myös ensi syksynä tehtävälle liikennejärjestelmäsuunnitelman päivitykselle, joka on jo pahasti myöhässä. Hiljattain lausuntokierroksella ollutta luonnosta ollaan päivittämässä hallituksen huhtikuisten kehysriihipäätösten mukaiseksi ilman, että työ olisi aitoa parlamentaarista työryhmätyötä.
Yhteenvetona toteamme, että hallitus ei edes pyri harjoittamaan pitkäjänteistä väyläpolitiikkaa, vaan se on tekemässä parhaimmillaankin vain puolen eduskuntavaalikauden väyläpolitiikkaa keskittyen hyvin poikkeuksellisilla rahoituskeinoilla käynnistämään lukumääräisesti mahdollisimman monia väylien investointi- ja kehittämishankkeita, luomalla mielikuvaa korjausvelan taittamisesta sekä ohjaamaan kertaluonteista lisärahoitusta tienpäällystysohjelmiin unohtamalla, että perusväylänpitoon kuuluu paljon muutakin kuin uuden pikipinnan levittämistä.
Poukkoileva sekä epätyypillinen väylärahoitus luo epävarmuutta ja aiheuttaa lisäkustannuksia
Liikennevaliokunnan valiokuntakuulemisissa oltiin tuotu vahvasti esiin, että perusväylänpidossa ja väyläverkon kehittämisessä pitäisi tavoitella ennakoitavaa ja tasaista rahoitustasoa. Se edesauttaisi väylänpidon pitkäjänteistä suunnittelua, kilpailuttamisen ja urakoiden toteutumista sekä inframarkkinoiden toimivuutta. Historiasta tiedämme, että liian monien hankkeiden käynnistäminen kumuloi kustannustennousut liian suuriksi, aiheuttaa rakentamiselle viivästyksiä ja merkittäviä lisärahoitustarpeita.
Asiantuntijalausuntoihin nojautuen haluamme tuoda esiin poukkoilevan väylärahoituksen ongelmallisuuden sekä epätyypillisen väylärahoituksen riskit, kun pitkäjänteistä väylärahoitusta leikataan ja sitä korvataan investointiohjelmalla, jossa rahoitus on kertaluonteista ja edellyttäisi valtion tuottavan omaisuuden myyntiä jopa miljardeilla euroilla. Katsomme myös, että vastuullinen hallituspolitiikka edellyttäisi pitkäjänteisyyttä ilman, että tiedossa olevia haasteita lykätään suoraan seuraavalle hallitukselle tai niitä omilla toimillaan jopa vaikeutetaan, kuten nyt on käymässä.
Perusväylänpito. Perusväylänpidon vuosittainen määräraha on vaihdellut huomattavasti varainhoitovuosina 2024—2025. Vaihtelu jatkuu myös nyt ehdotetulla kehyskaudella 2026—2029. Vielä vuonna 2024 perusväylänpidon määräraha oli 1,566 mrd. euroa, jolla huonokuntoisten väylien ns. korjausvelka saatiin lähes pysäytettyä. Vuonna 2025 määrärahaa nostettiin 1,605 mrd. euroon, jonka jälkeen on tapahtumassa suoranainen romahdus kehyskauden loppua kohti mentäessä kolmelle viimeiselle varainhoitovuodelle. Vuosina 2027—2029 perusväylänpidon rahoitus olisi enää 1,286 mrd. euroa.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan väylien yhteenlaskettu korjausvelka nousisi hallituksen ehdottamalla vuotuisella rahoitustasolla nykyisestä 4,2 miljardista eurosta jopa yli 5 miljardiin euroon, joka on vastoin hallituksen ohjelmassaan myös itselleen asettamia tavoitetta puhumattakaan siitä, mitä se viestii julkisuuteen.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden ohella haluamme myös tähdentää, että korjausvelka ei kata palvelutasopuutteita (investointivelka), kuten esimerkiksi maanteiden leventämisiä, mäkien ja mutkien oikaisua, lisäkaistojen ja lisäraiteiden rakentamista tai liittymien parantamista eikä myöskään uusien lakisääteisten velvollisuuksien täyttämisen kustannuksia. Siksi hallituksen linja käynnistää korjausvelkarahoilla mahdollisimman paljon pelkkiä tienpäällystysohjelmia uhkaa kasvattaa korjausvelan hallitsemattomaksi.
Investointi- ja kehittämisrahoitus.
Parhaimmillaan liikenneverkon kehittämishankkeet tukevat sekä kansalaisten arkea että elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja ovat usein yksi suurten elinkeinoelämän investointihankkeiden toteutuksen perusedellytyksistä.
Väyläverkon kehittämisinvestointien määrärahatasoksi esitetään kehyskaudella 2026—2029 vuosittain yhteensä noin 574—421 milj. euroa. Väyläverkon kehittämismomentin määrärahat olisivat puolestaan vuosittain 518—346 milj. euroa. Kehyksen määrärahat sisältävät myös ylläpitovaiheessa olevat elinkaarihankkeet (100—54 milj. euroa).
Vuodelle 2026 nimeämätön hankevaraus on pyöreät nolla euroa, koska koko rahoitus on sidottu hallituksen jo päättämiin hankkeisiin. Kehysvuosien 2027—2029 osalta hankevaraukset ovat vain 2 milj. euroa, 43,8 milj. euroa ja 53,2 milj. euroa. Tästä huolimatta hallitus kasvatti äskeisessä kehysriihessään kehysvaikutteisia väylämenoja.
Investointiohjelma.
Hallitus kirjasi ohjelmaansa yhteensä neljän miljardin euron investointiohjelman, jota se kasvatti äskeisessä kehysriihessään 4,5 mrd. euroon. Siitä 4,2 mrd. euroa rahoitetaan pääosin valtion omaisuuden myyntituloilla ja vain noin 0,3 mrd. euroa kehyksen puitteissa. Valtaosa investointiohjelman panostuksista, yli 3 mrd. euroa, kohdentuu liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle erilaisiin väylähankkeisiin, väyläverkon kehittämiseen sekä korjausvelan purkuun.
Tähän mennessä hallitus on myöntänyt valtuuksia uusien väylien investointi- ja kehittämispäätöksille, mutta varsinainen rakentamisrahoitus vielä puuttuu. Huomattavaa on myös, että Savonradan kunnostamisen määrärahoja sekä erityisesti Karjalan radan kehittämisrahoitusta on leikattu hallitusohjelmassa luvatusta. Toisin sanoen hallitus on uudelleenkohdentanut rahoitusta muihin investointiohjelman ulkopuolisiin hankkeisiin, jotka eivät muutoinkaan ole osuneet mm. Etelä-Savon maakuntaan eikä Kainuuseen. Hallituksen on silloin turha puhua koko maan liikenneväylien kehittämisestä.
Valiokuntakuulemisissa ilmeni, että hallitus olisi sitoutunut rahoittamaan kokonaan päättämänsä kaikki uudet investointihankkeet. Tämä tarkoittaisi sitä, että hallituksen pitäisi myydä ennen toimikautensa päättymistä valtion tuottavaa omaisuutta 4,2 mrd. eurolla tai rahoittamaan ne lisävelanotolla, jos valtion omaisuuden myynti vallitsevassa markkinatilanteessa ei olisi järkevää. Kolmantena vaihtoehtona olisi, että hallitus peruisi sellaiset hankkeet, jolle se ei onnistu saamaan rahoitusta.
Keskustan valiokuntaryhmä tähdentää, että hallituksen on kannettava vastuunsa hallitusohjelmassa kirjaamansa ja myöhemmin hankekohtaisesti päättämänsä investointiohjelman rahoituksesta loppuun saakka. Yhdenkään hankkeen rahoitusta ei tule siirtää seuraavan hallituksen vastuulle.
Länsiradan rahoitukseen sisältymässä kustannus- ja velkapommi
Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti joulukuussa 2023 reunaehdoista, jolla valtio osallistuu Länsiradan (aik. Turun tunnin juna) rahoitukseen. Hanke on kirjattu hallituksen investointiohjelmaan.
Joulukuussa 2023 tehdyn päätöksen mukaan valtion rahoitusosuus Länsiradan ensimmäisen vaiheen rakentamisesta (kokonaiskustannusarvio 1,3 mrd. euroa) olisi 51 % eli 400 milj. euroa. Hankeyhtiön kuuden osakaskunnan osuus kustannuksista olisi 49 % eli euromäärältään samansuuruinen. Lisäksi hankeyhtiö hankkisi ulkopuolista rahoitusta 500 milj. eurolla.
Osakaskunnat ovat pitäneet maksuosuuksiaan liian suurina. Ne eivät ole tehneet päätöksiä osallistumisestaan ja maksuehdoista Länsiradan rakentamiseen. Länsirata-yhtiö on ilmaissut valmiutensa käynnistää rakentaminen vuoden 2027 alusta.
Hallituksen sisältä hankkeesta on annettu ristiriitaisia tietoja. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen (ps.) mukaan kuntien väliset neuvottelut olisivat keskeytyneet maaliskuussa 2025. Pääministeri Orpo (kok.), joka on ottanut hankkeen erityissuojelukseensa, on taas sanonut neuvottelujen edenneen. Kehysriihessään huhtikuussa 2025 hallitus ei ilmeisesti ole käsitellyt Länsirata-kysymystä lainkaan, koska se puuttuu eduskunnalle annetusta JTS-selonteosta.
Mediatietojen (HS 3.5.2025) mukaan kunnat olisivat esittäneet sopimusta, joka poikkeaisi olennaisesti hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan joulukuussa 2023 tekemästä päätöksestä. Kunnat olisivat ehdottaneet, että valtio maksaisi kokonaan hankkeen ensimmäisten vuosien rakentamiskustannukset. Lisäksi kuntien mallissa edellytettäisiin, että valtion pitäisi sitoutua hankeyhtiön 500 miljoonan euron ulkoisen rahoituksen hankkimiseen ennen kuntien ja valtion sopimuksen allekirjoittamista. Kunnat olisivat vaatineet myös, että jos valtio myöhemmin vetäytyisi Länsiradasta, sen tulisi maksaa kunnille korvausta eli palauttaa kuntien maksamia osuuksia.
Muistutamme, että jos valtion rahoitusta käytetään ennen kuntien rahoitusosuutta, muihin liikennehankkeisiin kaavaillut rahat menisivät ensi vuonna pitkälti Länsiradan rakentamiseen. Moni hanke muualla Suomessa jäisi silloin rakentamatta.
Ongelma tulisi myös siitä, että kuinka hallitus hoitaisi rahoituksen, jossa se ottaisi valtiolle taloudellisia vastuita suunniteltua enemmän? On riski, että valtion omaisuutta jouduttaisiin myymään alihintaan tai kattamaan rahoitusosuus ottamalla lisävelkaa tilanteessa, missä hallitus ei ole saamassa Suomen velkaantumista kuriin. Lisäksi olisi hyvä muistaa, että kysymys on vasta Länsiradan rakentamisen ensimmäisestä vaiheesta, jossa uutta rataa rakennetaan Turku—Salo- sekä Lohja—Espoo-osuuksille. Toista vaihetta, joka koskisi oikoradan rakentamista kahden edellä mainitun rataosuuden liittämiseksi toisiinsa, ei hallitus edistä lainkaan. Tehtyjen arvioiden mukaan se olisi hankkeen kallein osa (kustannusarvio 1,9 mrd. euroa), johon hankeyhtiön osakaskunnilla on ollut vähiten kiinnostusta.
Johtopäätöksenä toteamme, että Länsirataan liittyy edelleenkin liian suuria ja pitkäaikaisia taloudellisia epävarmuuksia sekä kohtuuttoman suuria riskejä, että hallituksen kannattaisi ottaa ne valtiontalouden kannettavaksi, jossa lopulta valtio joutuisi rahoittamaan koko noin 3 mrd. euron hankkeen kustannusnousuineen tilanteessa, missä hallitus ei ole turvannut esimerkiksi Suomen puolustukselle ja huoltovarmuudelle elintärkeitä reittejä Suomen sisällä ja Suomesta muualle.
Hallitus laiminlyö poikittaisliikenteen kehittämisen
Mielestämme vallitsevassa ajassa hallituksen tulisi kustannushyötysuhteeltaan kyseenalaisen ja vain henkilöliikenteelle tarkoitetun miljardiluokan raideinvestoinnin sijasta keskittyä kehittämään jo olemassa olevia raide- ja muita liikenneyhteyksiä sekä Suomen poikittaisliikennettä.
Esimerkiksi 14.5.2025 julkistetun selvityksen mukaan Pieksämäki—Savonlinna—Parikkala-rataosuuden liikennöitävyyden palauttaminen olisi merkittävä parannus koko Suomen raideliikenteen toimintavarmuudelle. Rataosuus yhdistäisi Savon ja Karjalan radat ja se toimisi erityisesti tavaraliikenteen varayhteytenä Kaakkois-Suomen teollisuuden raaka-ainekuljetuksille häiriötilanteissa, joissa liikennöinti olisi poikki Kouvolan itä- tai pohjoispuolelta. Samalla se parantaisi itä-länsisuuntaisia raideliikenneyhteyksiä ja mahdollistaisi henkilöliikenteen käynnistämisen Pieksämäki-Savonlinna sekä parantaisi tavaraliikenteen toimintaedellytyksiä myös normaalioloissa. Kokonaiskustannukset olisivat vain pieni murto-osa Länsiradan kustannuksista.
Maakuntalennot
Hallitus tiedotti 23.4.2025, että "Hallitus turvaa maakuntalentojen jatkumisen alkuvuoteen 2028 saakka." Eduskunnalle myöhemmin annetun JTS-selonteon mukaan "hallitus käynnistää neuvottelut kaupunkien kanssa maakuntalentojen jatkosta tavoitteena lentojen turvaaminen alkuvuoteen 2028 asti".
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen (ps.) mukaan "Maakuntalennot jatkuvat varmasti, mutta meillä ei ole mitään rahoja valmiina" (STT 11.5.2025). Toisin sanoen hallitus on päättänyt maakuntalentojen jatkumisesta ostopalveluliikenteenä, mutta ilman rahoitusta. Tämä on jälleen kerran yksi uusi esimerkki siitä, että hallituksen puheet ja rahoituspäätökset eivät kohtaa toisiaan.
Maakuntalentoja on tuettu ostopalveluliikenteenä Joensuuhun, Jyväskylään, Kajaaniin, Kemi-Tornioon ja Kokkola-Pietarsaareen osana koronapandemian taloudellisia tukitoimia. Tähän asti valtio on maksanut kokonaan ostopalveluliikenteestä aiheutuvat kustannukset. Nykyinen sopimuskausi on päättymässä keväällä 2026. Ministeri Ranteen mukaan seuraava sopimuskausi alkuvuoteen 2028 maksaisi yhteensä 33 milj. euroa.
Keskustan valiokuntaryhmä haluaa tähdentää, että tavoite on palauttaa lentoliikenne edellä mainituille maakuntalentokentille markkinaehtoiseksi. Se vie oman aikansa. Hallitus on muutoinkin lupautunut tekemään talouskasvua vahvistavia toimenpiteitä. Sen olennaisena osana on saavutettavuus, jota myös toimiva lentoliikenne maakuntiin edustaa. Sen sijaan niiden lakkauttaminen tai edes epäilys maakuntalentojen jatkumisesta olisi vahingollista alueiden talouksille.
Korostamme myös, että kunta-valtio-suhteessa luottamuksen kannalta olisi tärkeää, että hallitus pitäisi kunnille antamansa lupaukset. Kuntapolitiikassa hallitus ei ole kyennyt toteuttamaan kuntataloutta vahvistavia toimenpiteitä ja myös kunnat kärsivät taloudellisesti hallituksen epäonnistuneesta talous- ja työllisyyspolitiikasta. Hallitus on myös omana säästötoimenpiteenään jo siirtänyt kuntien maksettaviksi vastuullaan olevia tehtäviä.
Valtakunnallinen laajakaistaohjelma on palautettava
Hallitus lakkautti ensi töikseen Laajakaista kaikille -ohjelman huolimatta siitä, että maaliskuussa 2024 julkistetun asiantuntijaselvityksen perusteella vuonna 2010 käynnistetty ohjelma oli onnistunut yli odotusten. Siinä tähdennetään, että ilman valtion tukitoimenpiteitä laajakaistaverkkoja ei nouse koko Suomeen markkinaehtoisesti.
Selvityksen julkistamisen jälkeen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) aikoi perehtyä selvitykseen ja vievän asian johtamaansa ministerivaliokuntaan. Lupauksesta on kulut jo yli vuosi, mutta mitään ei ole tehty.
Vallitseva ongelma voidaan kiteyttää siihen, että hallitus on ohjelmassaan luvannut toimivat laajakaistayhteydet sekä edistävän palvelujen digitalisoitumista. Se edellyttää sitä mm. hyvinvointialueilta sotepalveluissa.
Suomessa 3G-verkot on ajettu alas vuosina 2023—2024 uuden sukupolven laajakaistaverkkojen tieltä. Se on tuonut mukanaan katvealueita, jolloin ihmisillä on ollut vaikeuksia jopa soittaa puhelimella esimerkiksi hätäkeskuksiin. Alueelliset pelastusviranomaiset ovat myös tuoneet julki huolensa.
Äsken käydyn kehysriihen perusteella hallitus ei ole tarttunut jo vallitsevaan ja kansalaisia eriarvoistavaan ongelmaan. JTS-selonteossa ei ole lainkaan laajakaistayhteyksistä. Niistä on vain löyhä pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan "Linjataan koko Suomen tietoverkkoyhteyksistä ja niiden kehittämisestä TUUTTI-hankkeessa 2025—2026". Tuutti-hanke taas on maaliskuussa 2025 perustettu hanke luoda digitalisaatiosta kestävää ja turvallista kasvua sekä kilpailukykyä vuoteen 2037 asti. Hanke ei siis vastaa varsinkin maaseudulla ja harvan asutuksen alueilla jo vallitsevaan akuuttiin ongelmaan.
Virastoille asetetut tuottavuusohjelmat
Asiantuntijakuulemisissa Liikenne- ja viestintävirasto toi esiin, että viraston budjettirahoitteinen toimintamenokehys pienentyisi tuottavuussäästöjen takia noin 14 % aiempaan verrattuna, eikä kehykseen esitettyihin lisämäärärahaesityksiin ole saatu lainkaan rahoitusta. Virastolla on jo entuudestaan laajat vastuualueet. Se vastaa omalta osaltaan liikenteen ja viestinnän sektorilla yhteiskunnan varautumisen ja toimintakyvyn varmistamisesta. Siksi olisi tärkeää varmistaa kriittisten tehtävien riittävä resurssointi, mm. NIS2-direktiivistä aiheutuviin uusiin tehtäviin.
Liikenne- ja viestintävirasto painotti myös, että kyberturvallisuuskeskuksen toiminta on budjettirahoitteista. Siten säästöt kohdistuvat myös sen toimintaan, mikä väistämättä heikentää kansallista kyberturvallisuutta. Virasto totesi myös, että tuottavuussäästöjen aiheuttamat kehysleikkaukset ja samanaikainen uusien tehtäväkokonaisuuksien lisääntyminen aiheuttavat viraston toimintaan erittäin merkittäviä haasteita.
Keskustan valiokuntaryhmä esittää huolensa, että hallituksen tuottavuusohjelmiksi ristityt juustohöylämäiset leikkaukset jopa Suomen turvallisuudesta huolehtiville keskeisille virastoille murentavat Suomen sisäistä ja ulkoista turvallisuutta samanaikaisesti, kun niiden tehtävät lisääntyvät ja vaikeutuvat.
Hallinnon säästöt ovat mittakaavaltaan perusteltuja, mutta ne on toteutettava tuottavuutta parantamalla sekä sääntelyä sujuvoittamalla ja turhaa hallinnollista taakkaa ja ihmisten sekä yritysten kustannuksia lisääviä hyödyttömiä normeja purkamalla.
Maa- ja metsätalous
Keskusta on jo aiemmin todennut, että hallitusohjelmassa on maa- ja metsätalouden sekä kala- ja riistatalouden osalta monia hyviä kirjauksia. Keskusta pitää hyvänä, että maatalouden merkitys osana huoltovarmuutta ja yhteiskunnan strategista ydintä on kirjausten perusteella tunnistettu. Valitettavasti valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2026-2029 ei osoita riittävää rahoitusta tai keinoja useimpien hallitusohjelman hyvien asioiden toteuttamiseen.
Maatalouden kannattavuus
Hallitus laskee ansiokseen sen, että sen maa- ja metsätaloussektorille osoittamat leikkaukset on pääosin onnistuttu kohdentamaan muualle kuin ruokaa tuottavaan maatalouteen. Keskusta huomauttaa, että pelkästään nykytilan turvaaminen ei kuitenkaan missään tapauksessa riitä kotimaisen ruuantuotannon säilymiseen pitkällä aikavälillä. Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet sektorin kannattavuuden kasvusta ovat huomattavasti julkisen talouden suunnitelmaan kirjattuja kunnianhimoisempia.
Keskusta muistuttaa, että maatalouden kannattavuustilanne on edelleen erittäin heikko. Hallituspuolueiden lupaukset maatalouden kannattavuuden suunnanmuutoksesta eivät ole toteutuneet. Hallitus vetoaa kannattavuuskysymyksessä elintarvikeketjun vahvempien osapuolien, ennen kaikkea kaupan, vastuuseen. Valitettavasti pelkät vetoomukset oikeudenmukaisemmasta tulonjaosta eivät riitä. On erittäin huolestuttavaa, ettei hallitus ole riittävällä tavalla edistänyt hallitusohjelman kirjausten mukaisia elintarvikemarkkina-, kilpailu- ja hankintalakien uudistuksia. Elintarvikemarkkinalain uudistamisen niin sanottu II-paketti on vasta ministeriön asettaman työryhmän valmistelussa. Hankintalain uudistusten painopiste on muualla kuin elintarvikehankinnoissa. Markkinoiden tasapainottamisen kannalta tärkeimmän, eli kilpailulain uudistamisen osalta ei ole käynnissä minkäänlaista valmistelua. Keskusta vaatii, että hallitus noudattaa omaa hallitusohjelmansa kirjausta ja aloittaa välittömästi valmistelut kilpailulain uudistamiseksi.
Oikeudenmukaisemman tulonjaon lisäksi koko suomalaiseen ruokaketjuun on tavoiteltava arvonlisää. Tämä on mahdollista ennen kaikkea lisäämällä panostuksia ruokavientiin. Hallitus on osoittanut lisäpanostuksia vienninedistämiseen, mutta jättänyt huomioimatta vienninedistämisen kannalta tärkeiden tukipalveluiden rahoituksen. Rahoitustarvetta on muun muassa Ruokaviraston vientiluvituksissa. Ruokavirasto on viestittänyt, että sillä on hallituksen leikkausten vuoksi vaikeuksia edes nykyisen palvelutason ylläpitämisessä.
Maatalouden heikko kannattavuuskehitys on tunnistettu, mutta suunnan kääntämiseen tähtäävät toimenpiteet loistavat poissaolollaan. Maatilojen määrän ennustetaan vähenevän dramaattisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Erityisen huolestuttavaa on, että lopettavissa tiloissa on entistä suurempia tuotantoyksiköitä. Tuotannon väheneminen heikentää Suomen ruokaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Vallitseva jauhelihapula osoittaa, miten kotimainen tuotanto ei edes nykyisellään tahdo riittää kattamaan kysyntää. Heikko kannattavuusnäkymä vaikuttaa negatiivisesti sukupolvenvaihdoksiin ja investointihalukkuuteen.
Keskusta katsoo, että hallitus ei ole riittävällä tavalla puuttunut edes maatalouden akuutteihin ongelmiin. Ruoantuotannon painopisteen siirtyminen hyvin pienelle maantieteelliselle alueelle ja itäisen Suomen tyhjeneminen vaativat erityistä huomiota ja toimenpiteitä. Todellinen huoltovarmuus edellyttää, että ruoantuotantoa harjoitetaan koko Suomessa. Hallituksen tulee pikimmiten huomioida itäisen Suomen erityistilanne ja osana kokonaisuutta neuvotella alueelle kohdennettua EU:n maaseuturahoitusta.
Keskusta on huolissaan hallituksen kyvystä puolustaa kotimaista maataloutta EU:n seuraavan maatalouspolitiikan ohjelmakauden neuvotteluissa. Maatalous- ja maaseutupolitiikan rahoituksen turvaaminen on välttämätöntä. Koko EU:n tasolla vaatimuksena tulee olla, että maatalouden suhteellinen osuus EU-budjetissa vähintään, inflaatio huomioiden, säilyy. Niin sanotusta II-pilarin mallista ei tule luopua. Hallituksen tulee asettaa neuvottelutavoitteeksi, että Suomen saama rahoitusosuus kasvaa nykyisestä.
Metsät ja uusiutuva energia
Hallituksen päätös korottaa metsävähennystä on kannatettava, sillä se osaltaan vahvistaa metsien kotimaista omistajuutta ja kestävää käyttöä. Hallituksen metsäpolitiikassa on kuitenkin monelta muulta osin parannettavaa. Kestävää metsien hoitoa edistävistä METKA-tuista on leikattu ja tukiehtoja on heikennetty. Metsitystuki on lakkautettu kokonaan. Keskusta on pitänyt näitä päätöksiä vahingollisena koko suomalaiselle metsäsektorille.
Kevään 2025 kehysriihessä hallitus onneksi osoitti osittain ymmärtäneensä päätösten vahingollisuuden ja osoitti lisämäärärahaa metsien kasvun edistämiseen. Keskusta kiinnittää huomiota siihen, että lisärahoitukselle olisi olemassa tarve ja vahvat perusteet myös vapaaehtoisen suojelun METSO-rahoituksen osalta. Vapaaehtoisella suojelulla voidaan lisätä metsien käytön yleistä hyväksyttävyyttä.
Hallitus on epäonnistunut lupauksessaan vahvistaa kotimaisen uusiutuvan energian tuotantoedellytyksiä. Biokaasun ja -energian byrokratiaa ja tuotantokustannuksia on lisätty jo useilla hallituksen esityksillä. Energialaitosten luvitukseen ei ole osoitettu minkäänlaisia helpotuksia ja kalliit todentamisvelvoitteen on ulotettu jopa maatilakokoluokan biokaasulaitoksiin. On käsittämätöntä, että edes EU:n tarjoamia joustomahdollisuuksia ei ole haluttu hyödyntää.
Maatalouden kannalta välttämättömän kuivike- ja kasvuturpeen saatavuuden osalta hallitus ei ole kyennyt osoittamaan mitään konkreettista parannusta nykytilaan. Pelkät kirjaukset saatavuuden turvaamisesta eivät riitä. Korvaavia ja kustannusneutraaleja ratkaisuja on löydettävä nopeasti, sillä hallitus on omilla päätöksillään ajamassa turvetuotantoa alas koko Suomesta vuosikymmenen loppuun mennessä.
Luonnonvara-alan koulutus
Julkisen talouden suunnitelmassa esitetyt leikkaukset näkyvät ammatilliseen koulutukseen tarkoitettujen määrärahojen laskuna ja aikuiskoulutustuen poistumisena. Koulutuksen järjestäjien lausunnoissa on korostunut huoli siitä, että säästöjen kohdentaminen voi johtaa koulutusmäärien tai koulutuksen laadun heikkenemiseen ja näin vaikeuttaa osaavan työvoiman saatavuutta erityisesti talouden, hyvinvoinnin ja huoltovarmuuden kannalta keskeisillä luonnonvaratalouden aloilla. Keskusta ei kannata ammatilliseen koulutukseen kohdistettavia lisäsäästöjä.
Petopolitiikka
Keskusta katsoo, että suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiselle tulee löytää pikimmiten ratkaisu. Hallituksen esitys metsästyslain muuttamisesta ei vienyt asiaa riittävällä tavalla eteenpäin. Vaarana on, ettei suurpetojen kannanhoidollinen mahdollistu vielä tämänkään eduskuntakauden aikana. Kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamista puoltavat myös taloudelliset syyt. Valtion talouteen syntyy kustannussäästöjä petokorvausten pienentymisen sekä mm. erilaisten susihankkeiden vähentyneen tarpeen myötä.
Ympäristö
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen Julkisen talouden suunnitelmassa (JTS) jatkuu ennätysmäinen velanotto eikä suunnitelmassa ole onnistuttu tekemään valintoja ja tarvittavia uudistuksia, joilla saavutettaisiin edes hallitusohjelmassa määritetyt ilmasto- ja luontotavoitteet.
Valtiontalouden alijäämää on lähdetty taklaamaan lukuisilla leikkauksilla. Leikkaukset osuvat edelleen samoille ihmisille ja alueille. Puoliväliriihessä hallitus teki lisäksi merkittäviä valtion tuloja vähentäviä veropäätöksiä, joiden hyöty kohdistuu suurituloisiin palkansaajiin ja lähinnä suuriin yrityksiin. Kasvu- ja tuottavuustoimet ovat edelleen vähäisessä roolissa eivätkä kohdistu tasapuolisesti eri osiin maata ja erityyppisiin yrityksiin. Itäinen Suomi jää lähes kokonaan oman onnensa nojaan.
Julkisen talouden suunnitelmassa olisi pitänyt pystyä tekemään selkeämpiä valintoja, jotta rahoitus suuntautuisi aidosti vaikuttaviin kohteisiin ja, jotta koko Suomi tulisi huomioiduksi. Nyt tuleville sukupolville jää ilmasto- ja luontokriisin ratkaisemisen lisäksi myös massiivinen velkataakka.
Leikkaukset
Ympäristöministeriön hallinnonalalle kohdistuvat merkittävät leikkaukset jatkuvat. Ympäristöministeriön hallinnonalalla on tehtäviä, joita sen tulee kyetä suorittamaan tasapuolisesti koko maassa sekä maan rajojen yli. Erityisesti huolta herättää se, miten viranomaisresurssit riittävät ympäristölainsäädännön vaatimien ympäristölupien asianmukaiseen ja nopeaan käsittelyyn. Tämä korostuu erityisesti uuden Lupa- ja valvontaviraston perustamisen ja aluehallinnon uudistuksen yhteydessä.
Aluehallintouudistukseen sisältyy riski maakuntien mahdollisuuksien heikkenemisestä huolehtia alueensa elinvoimasta. Paikallista päätösvaltaa pitää vahvistaa, jos halutaan että toimilla on yleinen hyväksyntä. Hallituksen esitys ei vaikuta tukevan vahvoja paikallisia elinvoimakeskuksia vaan jatkaa keskittävää politiikkaa. Päätöksiä tulevat enenevässä määrin tekemään sellaiset ihmiset, joilla ei ole riittävää paikallistuntemusta. Aito alueellinen läsnäolo on edellytys laadukkaalle ja saavutettaville viranomaispalveluille, jotta ympäristöministeriön hallinnonalalle kuuluvat tehtävät tulevat hoidettua tasapuolisesti ja tehokkaasti.
JTS nostaa esiin huolen siitä, pystyykö ministeriö suoriutumaan sille kuuluvista tehtävistä ja velvollisuuksista rajusti pienenevillä määrärahoilla.
Vesienhoito
Hallitus panostaa merkittävästi Saaristomeren kunnon parantamiseen, mutta samaan aikaan sisävesien ja muun Itämeren tilasta huolehtimisen varat vähenevät. Sisävesien ja muun Itämeren tilasta huolehtiminen ei hallituksen mielestä ole edelleenkään yhtä tärkeää kuin Saaristomeren huonon tilan parantaminen.
Saaristomeri on suojelunsa ansainnut, mutta samalla rahojen kohdentaminen vain Lounais-Suomen rannikolle on yksi leikkaus lisää Itäiselle Suomelle. Suomessakaan puhtaat sisävesistöt eivät ole itsestäänselvyys.
Luonnonsuojelu
Kun vapaaehtoinen suojelu vähenee, pakottava normiohjaus voi lisääntyä. Helmi- ja metso -elinympäristöohjelmat vahvistavat Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaavat luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista. Molemmat ohjelmat pohjautuvat vapaaehtoisuuteen ja ovat osoittautuneet menestyksiksi. Vapaaehtoisuus on ollut merkittävä tekijä siinä, että ohjelmista on tullut suosittuja ja mallilla on hyvä jatkaa.
Julkisen talouden suunnitelma ei pysty takaamaan riittäviä resursseja vapaaehtoiseen suojeluun ja riskin niin sanotun harmaan suojelun osalta on olemassa. Siksi on olennaista, että hallitus jouduttaa yksityisen kompensaatiomarkkinan syntymistä.
Korjausrakentaminen ja energia-avustukset
Suomen asuntorakentamisen näkymät jatkuvat heikkoina. Rakennusala tarvitsee nopeasti tukea. Korjausrakentamisen määrärahoista leikkaaminen oli yksi hallituksen suurimmista virheistä tilanteessa, jossa uudisrakentaminen hiipuu ja varsinkin Itä- ja Kaakkois-Suomessa asunto-osakeyhtiöiden tarve korjauksiin on kasvava ja taloudelliset resurssit väheneviä. Tilannetta pahentaa entisestään hallituksen kotitalousvähennykseen tekemät leikkaukset.
Myös energia-avustusten loppuminen hallituksen leikkausten myötä, osuu samalle tontille. Energia-avustuksilla on parannettu rakennuskantaa ja tuotu työtä ympäri Suomen.
Rakennuksia ei voi katsoa pelkästään sijoituskohteina, vaan ne tulee nähdä koteina ja työpaikkoina. Terveet ja toimivat rakennukset parantavat elämänlaatua.
Korjausrakentaminen ja energia-avustukset vastaavat myös Suomen ilmastotavoitteisiin, kun rakennusten energiatehokkuutta saadaan parannettua.
Asuntopolitiikka
Asumisoikeusasuntojen rakentamisella täydennysrakennetaan matalan markkinahinnan lähiöihin asuntoja ilman riskiä alueiden eriytymisestä - näissä lähiöissä ei, vanhan asuntokannan matalan hintatason vuoksi, rakennusliikkeiden kuluttajamyyntiin tuleva omistusasuntotuotanto käynnisty.
Asumisoikeusasuntojen rakentamisen lopettamisen viesti on, että alueiden eriytymiseen ei Suomessa suhtauduta vakavasti. Tällaista viestiä ei tule lähettää nopeasti kaupungistuvassa Suomessa.
Hallituksen tulee viestittää, että suomalaiset kaupungit pitävät ehdottomasti kiinni alueellisen eriytymisen torjunnasta.
Tuotannon jäädyttämisen sijaan ASO-tuotantoa voidaan ohjata nykyistä tarkemmin. Esimerkiksi ASO-järjestelmän parametreja voidaan muuttaa, asuntoja kohdentaa ja rahoitukselle asettaa reunaehtoja, joilla valtion riskiä pienennetään lähiöitä uhraamatta.
Erityisryhmien asuntotarjontaan hallituksen osoittama määräraha on liian pieni, jotta se riittäisi kaikille kohderyhmille.
Asumisneuvonta
Asumisneuvonnan tuen puolitus vähentää työntekijöitä kunnissa. Asumisneuvonta ei ehtinyt edes vakiintua, kun sitä jo kohdennetaan uudelleen.
Sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät vuokranmaksuvaikeuksia ja häätöriskejä. Hallituksen toimet lisäävät asiantuntija-arvioiden mukaan köyhyyttä ja erityisesti lapsien osalta, mikä pahentaa tilannetta entisestään. Tämä on jo nyt ollut nähtävissä toimeentulotuen hakijoiden rajuna kasvuna. Hallituksen toimien vuoksi joudutaan siirtymään ehkäisevästä toiminnasta vahinkojen korjaamiseen. Tämä vie painopistettä etäämmälle tukilain mukaisesta tarkoituksesta.
Luonnonvara-ala ilmastotoimet
Luontopohjaiset ekosysteemit ovat keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Näiden luontopohjaisten ekosysteemien ylläpidossa keskeisessä roolissa ovat luonnonvara-alan toimijat eli maa- ja metsätalouden harjoittajat ja alalla työskentelevät. Samalla on kyse maaperän terveyden ja kasvukunnon ylläpitämisestä, joilla on keskeinen merkitys ruokaturvan ja huoltovarmuuden ylläpitämisessä.
Hallituksen tekemät leikkaukset mm. kosteikkoviljelystä olivat ennenaikaisia ja ideologisia, mikä on hidastanut niiden toteuttamista. Nyt hallitus on onneksi hyväksymässä ne menetelmät osaksi maatalouden tehokkaita ilmastotoimia.
Liikenteen päästöt
Kotimaan liikenteen päästöjen vähentämisellä on keskeinen rooli taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden täyttämisessä, sillä noin kolmasosa taakanjakosektorin päästöistä tulee liikenteestä. Parhaillaan valmisteltavana olevassa energia- ja ilmastostrategiassa linjataan lähemmin hiilineutraaliuden ja puhtaan siirtymän edistämiseen liittyvistä toimista.
Sivistys- ja koulutus
Kuntatalous
Ennen puoliväliriihtä tehdyn Kuntatalousbarometrin mukaan lähes 70 prosenttia kuntien talousjohtajista ennakoi oman kuntansa talousnäkymien huononevan seuraavan 12 kuukauden aikana. Neljäsosa vastaajista arvioi sopeutustarpeen olevan huomattava ja kaksi neljäsosaa kohtalainen. Valtaosa kunnista on tilanteessa, jossa niiden tulisi pystyä sopeuttamaan palveluverkkoaan sekä toimintaansa vastaamaan vähenevää väestöään ja sen seurauksena vähenevää rahoitusta.
Tällaisessa tilanteessa on virhe tehdä kuntien valtionosuuksiin leikkauksia. Tutkimuksen mukaan kannattavaa olisi pitää koulutukseen käytettävä rahoitus kunnissa nykytasolla eikä sitä pitäisi vähentää edes oppilasmäärän vähenemisen mukaisesti.
Hallitus päätti leikata 75 miljoonalla eurolla kuntien peruspalveluiden valtionosuutta vielä sen lisäksi, että kuntien valtionosuuden indeksejä päätettiin jo aiemmin leikata vuosittain yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämä tarkoittaa ensi vuoden budjetissa 30,6 miljoonan euron leikkausta.
Koska valtaosa (yli 60 prosenttia) kunnan menoista koostuu kasvatuksen ja koulutuksen palveluiden tuottamisesta, vaikuttavat kuntatalouteen tehtävät muutokset myös peruspalveluiden, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämiseen. Nämä ovat leikkauksia lapsilta ja nuorilta. Kokonaisuudessaan arvioidaan hallituksen päätösten vahvistavan kuntataloutta, mutta vaikutukset kuntiin ovat kuitenkin hyvin erilaiset. Noin puolella kunnista valtionosuudet VM:n arvion mukaan laskevat. Lisäksi yhteisöverokertymän alenemisesta syntyy myös riski koulutusleikkauksiin.
Tehdyt leikkaukset asettavat kuntapäättäjät niissä kunnissa, joissa valtionosuudet laskevat, vaikeaan tilanteeseen. 1.8.2025 voimaan tulevien lakiuudistusten toimeenpano edellyttää kolmen vuosiviikkotunnin lisäämistä vuosiluokille 1-6. Uusi oppimisen- ja koulunkäynnin tuki edellyttää 0,122 tuntia ryhmäkohtaisia tukimuotoja oppilasta kohden viikossa. Uudistusten kustannusvaikutuslaskelmien perusteella niiden toteutus ei onnistu lain tavoitteiden mukaisesti ilman lisäresursointeja.
Hallituksen nyt tekemät leikkaukset kunnille heikentävät uudistusten toimeenpanoa. Yleiskatteellista lisärahoitusta ei käytetä kaikissa kunnissa lisätunteihin eikä oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistamiseen. Näin ollen kaikissa kunnissa alakoulussa vuosiviikkotuntimäärä ei lisäänny 1.8.2025 nykyisestä tuntimäärästä kolmella vuosiviikkotunnilla eikä opettajia tai erityis- ja erityisluokanopettajia rekrytoida lisää toteuttamaan oppimisen- ja koulunkäynnin tuen uudistusta. Tapa, jolla hallitus toteuttaa leikkaukset, ei ole oikeudenmukainen eri kuntia ja niissä asuvia lapsia sekä nuoria kohtaan.
Varhaiskasvatus
Varhaiskasvatuksen täydennyskoulutusmalliin kohdennetaan JTS:n mukaan yhteistyössä C6-kaupunkien kanssa kuusi miljoonaa euroa vuosittain. C6-kaupungeille kohdennettava täydennyskoulutus on tärkeä avaus, mutta hallitus unohtaa Suomen muiden alueiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten tarpeet. Tilanne on koko Suomessa heikko.
Riittävä, hyvinvoiva ja koulutettu henkilöstö on laadukkaan varhaiskasvatuksen perusta. Moniammatillisuus on suomalaisen varhaiskasvatuksen voimavara, ja luo vahvan pohjan henkilöstön laaja-alaiselle osaamiselle. Kelpoisesta henkilöstöstä, erityisesti yliopistokoulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista on kuitenkin pulaa. Varhaiskasvatuksen osaamisen johtaminen ja kehittäminen sekä kelpoisen henkilöstön riittävyydestä huolehtiminen vaativat suunnitelmallista koordinointia kaikkialla Suomessa.
Hallitus jättää jälleen ottamatta huomioon lapsimäärän kasvun vaikutukset henkilöstömäärään. Asiayhteydessä ei tuoda esille tarvetta lisätä varhaiskasvatuksen opettajien ja muun henkilöstön koulutusmääriä. Varhaiskasvatuksen osallistumismäärän noston vaikutukset henkilöstötarpeeseen on arvioitava ja otettava huomioon aloituspaikkamäärien pysyvänä nostona.
Esi- ja perusopetus
Julkisen talouden niukkenevat resurssit ja kuntien erilaiset taloustilanteet ovat lisänneet koulujen välistä eriarvoisuutta, mikä uhkaa tasa-arvoisen perusopetuksen toteutumista. Taloudelliset raamit vaikuttavat ratkaisevasti opetuksen laatuun, laajuuteen ja oppimisen tuen mahdollisuuksiin, ja Karvin arviointien mukaan resurssien niukkuus heikentää opetuksen järjestämistä. Vaikka kansalliset oppimistulosten arvioinnit osoittavat, että alueelliset erot osaamisessa ovat pieniä, kaupunkien sisällä koulujen väliset erot voivat olla merkittäviä sosioekonomisten tekijöiden vuoksi. Tasa-arvoinen koulutus edellyttää paitsi riittävää rahoitusta myös laajempaa yhteiskuntapoliittista yhteistyötä muun muassa talous-, asunto- ja työllisyyspolitiikan kanssa. Koulutukseen vaikuttavat monet perheiden hyvinvointiin liittyvät päätökset, ja oppimiserot liittyvät vahvasti perheiden ja alueiden sosiaaliseen ja taloudelliseen eriytymiseen.
Karvin arvioinnit osoittavat, että perusopetukseen valmistavan opetuksen lisärahoitus on tarpeen. Suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on tärkeää, että kaikilla maahanmuuttotaustaisilla, niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin, on todellinen mahdollisuus oppia ja opiskella suomen tai ruotsin kieltä ja tuntea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Kielitaidolla on olennainen merkitys oppimisessa, sosiaalisten suhteiden rakentumisessa, yhteiskuntaan sosiaalistumisessa ja työllistymisessä. Vieraskielinen väestö keskittyy erityisesti kaupunkeihin, ja tästä seuraa eroja myös koulu- ja aluetasolla.
Karvin perusopetuksen oppimistulosten arvioinneista käy ilmi, että lukemisharrastus on selvästi yhteydessä oppilaan osaamiseen. Lukemisharrastus tukee osaamisen kehittymistä sekä äidinkielessä että matematiikassa. Valitettavaa on, että lukemisharrastus näyttäytyy erityisesti korkeasti koulutettujen perheiden harrastuksena. Lukemiskokemuksia tulisi tarjota myös sellaisille lapsille, jotka eivät oma-aloitteisesti ja aktiivisesti ilmaise kiinnostusta lukemista kohtaan.
Toinen aste
EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville toisen asteen opiskelijoille ollaan säätämässä lukukausimaksuja korkeakoulujen tapaan. Toisen asteen koulutuksesta ollaan tällä varjolla leikkaamassa 18 miljoonaa euroa. Hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta jo 120 miljoonaa ja normeja purkamalla 9 miljoonaa. Lukioon on aiemmin säädetty rahoitusleikkuri, joka leikkaa noin 100 miljoonaa joka vuosi lukiolle myönnetystä rahoituksesta.
Lukuvuosimaksujen säätämisen perusteella tehtävä leikkaus toteutetaan toisella asteella samaan tapaan kuin korkeakouluissa. Oletuksena leikkauksille on, että opiskelijoiden kokonaismäärä ei muutu, vaikka opinnoista tehdään maksullisia. Tämä on vastoin kysynnän ja tarjonnan lakia ja muuntuu siten väistämättä puhtaaksi koulutusleikkaukseksi, kuten se toteutui korkeakoulujenkin tilanteessa.
On tärkeää, että tunnistettuihin väärinkäytöksiin etsitään korjausratkaisuja. Malli, jossa rahoitusta leikataan mahdollisten lukukausimaksujen verran, ei ole sellainen. Useampi pieni lukio joutuu mahdollisesti lopettamaan toimintansa ulkomaalaisten opiskelijoiden opiskelun muuttuessa maksulliseksi ja siten mahdottomaksi. Lukioiden saavutettavuus heikkenee näillä alueilla ja vaikeuttaa alueiden nuorten kouluttautumista.
Lukiokoulutus.
Lukiokoulutuksen järjestämisedellytykset ja saavutettavuus ovat olleet esillä koulutuspolitiikassa ja hallitusohjelmissa erityisesti 2010-luvun alusta lähtien. Ikäluokkien pieneneminen, kuntien toimintaympäristön eriytyminen ja julkisen talouden tilanne edellyttävät lukiokoulutuksen järjestämisen uudistamista, jotta koulutuksen saavutettavuus ja sivistyksellisten oikeuksien yhdenvertainen toteutuminen voidaan taata myös jatkossa erilaisilla alueilla sekä suomen ja ruotsin kielillä.
Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden vastaanottaminen edellyttää lukioilta valmiuksia tarjota oppimisen tukea ja tarkoituksenmukaista kielitietoista opetusta opiskelijoille. Oppimisen tuki ja opiskelijoiden hyvinvointi on samalla lukioille laajempi haaste. Tutkimukset, arvioinnit ja selvitykset ovat osoittaneet, että oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi on heikentynyt, oppimisen tuen tarpeet lisääntyneet ja oppimistulokset laskeneet 2000-luvulla. Kunnat rahoittavat tällä hetkellä lukiokoulutustaan lakisääteisen asukasperusteisen rahoitusosuuden lisäksi merkittävästi myös itse. Laajat oppimisen tukeen liittyvät kehittämisvaatimukset ja -tarpeet edellyttävät myös valtion rahoituksen lisäämistä lukiokoulutukseen.
Ammatillinen koulutus.
Kokonaisuudessaan ammatilliseen koulutukseen on kohdistunut leikkauksia, jotka eivät ole kohdistuneet tasaisesti kaikkiin järjestäjiin. Samalla ammatilliseen koulutukseen ollaan tekemässä merkittäviä uudistuksia. Rahoitusjärjestelmä uudistuu siten, että uusi rahoitusmalli on käytössä ensimmäisen kerran vuoden 2026 rahoituksesta päätettäessä. Oppimisen tuen uudistus astuu voimaan 1.8.2026. Lisäksi ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kahdensanvuotinen kokeilu, johon valitaan enintään 40 koulutuksen järjestää, käynnistyy 1.1.2026. On tärkeää, että useiden samanaikaisten muutosten vaikutuksia ammatillisen koulutuksen laatuun, vaikuttavuuteen, osaamistavoitteiden saavuttamiseen ja koulutuksen saavutettavuuteen seurataan aktiivisesti.
Korkeakoulutus
Hallituksen keskeisimmät koulutusleikkaukset kohdistuvat tällä kertaa korkeakoulutukseen. Pysyviksi leikkauksista jää jopa noin 70 miljoonaa euroa. Tämä on täysin ristiriitaista sen kanssa, että tavoitteena on nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrä mahdollisimman lähelle 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Suomi jää jälkeen koulutustasossa kaikkia vertailumaitaan. Suomelta puuttuu parlamentaarinen yhteisymmärrys pitkän aikavälin suunnitelmasta ja rahoituksesta osaamis- ja koulutustasomme nostamiseksi. Työssä ei voida keskittyä vain valmistuneiden tutkintojen määrään, vaan myös opetuksen ja tutkimuksen laatuun, mitä perusrahoitus turvaa.
Valtionavustuksista ollaan leikkaamassa 52,7 miljoonaa euroa. Tästä 35,8 miljoonaa euroa kohdistuu yliopistoille ja 16,9 miljoonaa euroa ammattikorkeakouluille. Lisäksi korkeakouluille osoitettiin yhteensä 65 miljoonan euron leikkaukset perusrahoitukseen, joiden jakautumisesta yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä ei ole kerrottu. Tästä 65 miljoonan leikkauksesta tiedetään, että vuonna 2026 tehdään määräaikainen 30 miljoonan euron leikkaus ja vuonna 2027 määräaikainen 20 miljoonan euron leikkaus. Vuodesta 2028 alkaen leikataan pysyvästi 15 miljoonan euroa. Leikkaukset vastaavat 5—7 % leikkausta korkeakoulujen perusrahoituksesta.
Yliopistojen perusrahoitus on vähentynyt 12,6 % vuosien 2013—2023 välillä, kun samanaikaisesti tutkintojen määrä on kasvanut 12,5 %, opiskelijamäärä 36,2 % ja vertaisarvioitujen tieteellisten artikkelien ja kirjojen määrä 8,7 %.
Vuoden 2028 pysyvä leikkaus vastaa ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa noin 3 800 vuosittaisen tutkinnon rahoitusta. Hallituskauden aikana tehdyt leikkaukset tarkoittavat ensi vuonna ammattikorkeakouluille 51 miljoonan euron ja 5,4 prosentin laskua perusrahoitukseen.
Hallituksen päätökset vesittävät pitkälti myös tohtorikoulutuspilotin, jos pysyvää rahoitusta jatko-opiskeluun ei ole tulossa. Vaikka pilotti loppuu vasta 2028, niin ei ole johdonmukaista, että jatko-opintoihin ei tehtäisi panostuksia tällä välillä.
Perusrahoituksesta leikkaaminen vaikuttaa väistämättä heikentävästi koulutuksen laatuun. Rahoituksen väheneminen tarkoittaa koulutusten järjestämisedellytysten heikkenemistä eli myös vähemmän yksilö- tai pienryhmätason opetusta, ohjausta ja tukea. Lisäksi pysyvän perusrahoituksen väheneminen heikentää korkeakoulujen mahdollisuutta suunnitelmalliseen pitkäjänteiseen toiminnan kehittämiseen, ja vaikeuttaa myös ulkopuolisen tutkimusrahoituksen kotiuttamista vastinrahoituksen puutteiden vuoksi.
Korkeakouluihin jo aiemmin kohdennetut resurssileikkaukset viimeisen 15 vuoden ajalta tarkoittavat, että ammattikorkeakoulut järjestävät tutkintokoulutuksen noin puolet pienemmällä rahoituksella ja yliopistot kolmanneksen pienemmällä rahoituksella nyt kuin vuonna 2011. Korkeakoulujen rahoitustilanne opiskelijamääriin suhteutettuna jo nykyisellään jää jälkeen muista Pohjoismaista lähes kolmasosan, ja kohdistettujen leikkausten jälkeen tilanne on entisestään huonompi.
Julkisen talouden suunnitelmassa korkeakoulujen aloituspaikkoihin suunnattiin vain 3,8 miljoonan euron pysyvä lisärahoitus. Jo päätettyjen aiempien määräaikaisten rahoitusten lisäksi kehysriihen tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että korkeakoulutuksen aloituspaikkoihin olisi tulossa uusi määräaikainen 100 miljoonan euron lisäys. Tästä ei ole kuitenkaan mitään mainintaa julkisen talouden suunnitelmassa. Kyseinen summa tulee löytää opetus- ja kulttuuriministeriön nykyisen rahoituskehyksen ulkopuolelta, koska muuten se näyttäytyy lisäleikkauksena koulutukseen.
Suomi ei voi samaan aikaan leikata koulutuksesta ja odottaa sen tuottavan enemmän. Jos haluamme osaajia, innovaatioita ja kansainvälistä vetovoimaa, meidän on investoitava ihmisiin - opiskelijoihin, opettajiin ja tutkijoihin.
Koulutustason nostoksi ei riitä, että nuoret saavat paikan korkeakoulusta. Koulutustason nosto vaatii aloituspaikkojen täysimääräistä rahoittamista ja riittäviä henkilöstöresursseja. Koulutuksen laadun varmistamiseksi ja koulutuksen läpäisyn parantamiseksi pitää huolehtia riittävästä oppimisen tuesta ja ohjauksesta sekä henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnista. Koulutustason nostoa ei saa tavoitella oppimistavoitteita madaltamalla.
Tavoitteeksi asetetun koulutus- ja osaamistason nostamiseksi koko koulutuspolkua tulisi katsoa yhtenä jatkumona ja osoittaa siihen riittävästi resursseja. Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon ja osaamisen edistämisen tulisi näkyä konkreettisesti opetusmäärissä, resursseissa, rakenteissa ja arjen käytännöissä. Korkeakouluissa koulutetaan opettajia ja asiantuntijoita, joiden varaan koko koulutusjärjestelmän ja Suomen tulevaisuus rakentuu. Tämän vuoksi korkeakouluilla on keskeinen rooli osaamistason nostossa ja koulutuksellisen tasa-arvon edistämisessä. Vain vahvistamalla osaamista ja tukemalla erilaisista taustoista tulevia opiskelijoita voidaan rakentaa suomalaiselle koulutusjärjestelmälle vahva ja nykyistä tasa-arvoisempi tulevaisuus.
Hallitus ei tehnyt puoliväliriihessä myöskään päätöksiä kansainvälisten osaajien veto- ja pitovoiman parantamiseksi. Tämä on parlamentaarisesti jaettu tavoite, ja se oli nostettu yhdeksi toimenpiteistä Murron kasvutyöryhmän raportissa. Hallituksella olisi ollut useita keinoja edistää kansainvälisten osaajien houkuttelua ja asettumista Suomeen. Suomen kansainvälistyminen ja osaamisperusteinen maahanmuutto vaativat nykyistä sujuvampia oleskelulupakäytäntöjä ja kotoutumisen tukea. Väitöskirjatutkijoille tulisi myöntää oleskelulupa koko väitöskirjaprosessin ajaksi, ja korkeakoulututkinnon suorittaneille tulisi mahdollistaa pysyvä oleskelulupa ilman lisäkriteereitä. Lisäksi kansainvälisille osaajille on tarjottava mahdollisuus oppia suomea tai ruotsia työ- tai opiskeluaikana.
Avoin korkeakoulu.
Hallituksen päätöksen mukaisesti avoimen korkeakouluopetuksen roolia kasvatetaan ja sen maksunperintää vapautetaan. Lisäksi tarjotaan mahdollisuus kokonaisten tutkintojen suorittamiseen avoimen väylän kautta. Päätös on valmisteltu kuulematta korkeakouluja eli päätöksen toimeenpanijoita.
Tämä on selkeä muutos Suomen pitkään jatkuneelle käytänteelle opintojen maksuttomuudesta ja tutkintokoulutukseen hakeutumisesta. Vaarana on, että maksullisuuden laajentaminen sekä tutkintokoulutuksen ostamismahdollisuus lisäävät yhteiskunnassamme koulutuksen keskittymistä, sosioekonomisen taustan vaikutusta koulutustasoon ja eriarvoisuuskehitystä sekä muodostavat kahden kerroksen tutkintoja. Koulutuksen maksuttomuus on turvannut kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua, ja näin on oltava jatkossakin.
Esimerkiksi hallituksen kaavailema mahdollisuus suorittaa maksuttomasti 30 opintopistettä avoimessa korkeakouluissa ilman opiskelupaikkaa jääneille on linjassa aikaisemman käytännön kanssa.
Korkeakoulutuksen tulee säilyä Suomessa maksuttomana.
TKI
T&K-rahoituslain mukaisia uusia lisäyksiä suunnataan yliopistoille ja ammattikorkeakouluille yhteensä 30 miljoonaa euroa vuonna 2026 ja 54 miljoonaa euroa vuodesta 2027 lähtien. Rahoituksen painopiste on yliopistoissa siten, että yliopistot saavat vuoden 2026 lisäyksestä 20 miljoonaa euroa ja vuoden 2027 lisäyksestä 39 miljoonaa euroa. On kuitenkin huomioitava se tosiasia, että ammattikorkeakouluille vuonna 2015 amk-laissa vahvistettua TK-tehtävää ei edelleenkään tueta rahoituksellisesti riittävästi.
T&K-toiminnan rahoituslisäysten ja perusrahoitukseen tehtävien leikkausten seurauksena korkeakoulujen toiminnan ja henkilöstön painopiste siirtyy koulutuksesta ja ylimmän opetuksen antamisesta tutkimuksen puolelle. Tätä voi vauhdittaa myös se, että korkeakoulujen rahoitusmallissa vahvistettiin T&K-toimintaa koulutuksen rahoituksen kustannuksella.
Korkeakoulutukseen kohdennettujen leikkausten seurauksena tarvittavat tutkimus- ja kehityspanostukset jäävät valitettavasti tyhjän päälle osaajapulan vuoksi. Perusrahoitusleikkauksilla rapautetaan korkeakoulujen mahdollisuuksia kouluttaa T&K-toimintaan tarvittavia osaajia ja tutkijoita.
Opiskelijat.
Hallitusohjelman mukaan puoliväliriihessä oli määrä päättää opintotuen kokonaisuudistuksen toteutuksesta ja tarkastella opintotuen tulorajojen tasoa. Kumpaakaan näistä riiheen osoitetuista päätöksistä ei tehty.
Orpon hallituksen toteuttamat toimet ovat leikkaamassa päätoimisen opiskelijan rahamuotoisia etuuksia joissain tilanteissa lähes kolmanneksella. Etuustaso tulee todennäköisesti laskemaan Pohjoismaiden heikoimmaksi ja selkeästi matalimmalle tasolleen vuoden 1992 opintotukiuudistuksen jälkeen.
Seurauksena opiskelijoiden heikentyneestä etuustasosta opintolainaan turvautumien tulee todennäköisesti lisääntymään entisestään. Opintolainakanta on tällä hetkellä kasvanut noin nelinkertaiseksi reilun kymmenen vuoden takaiseen verrattuna. Vastavalmistuneiden maisterien lainamäärät ovat nousseet alle 10 000 eurosta 24 714 euroon vuonna 2024. Nyt päätettyjen ja päätettävänä olevien toimien myötä velkaantumispaine tulee todennäköisesti entisestään lisääntymään ja mahdollisesti 30 000 tai 40 000 euron opintolainat tulevat olemaan tulevaisuudessa tyypillisiä.
Taide- ja kulttuuri
Kulttuuri- ja taidealalta on leikattu sekä suoraan varsinaisesta kulttuuribudjetista että muualta kulttuurirahoituksesta, kuten Yleisradiosta. Monet toimijat, kuten taidefestivaalit, ovat kaatuneet, moni kiertue on peruutettu ja moni alan ammattilainen jäänyt työttömäksi. Samaan aikaan kulttuuripoliittinen selonteko arvioi, että kuntatalouden vaihtelevien tilanteiden vuoksi alueellinen eriarvoisuus kulttuuripalveluissa kasvaa.
Kuntien valtionosuuksien leikkauksilla on vaikutuksensa myös kulttuuri- ja kirjastotoimeen: laskennallisen vos-määrärahaleikkauksen osuus on kirjastoille 2 miljoonaa euroa ja miljoona kulttuurille.
Leikkauslistalla on myös 1,6 miljoonan euroa kulttuuritilojen investointiavustuksiin.
Lastenkulttuurin valtionavustuksiin (2 M€/vuosi) ei olla tehty vuosien saatossa indeksikorotuksia, ja avustusten pariin on usean vuoden ajan tullut uusia toimijoita resurssin pysyessä samana. Jo ennestään pienten määrärahojen lasku on merkinnyt mittavia sopeuttamistoimia lapsille ja nuorille suunnatuissa taide- ja kulttuuripalveluissa, kuten avoimessa perhetoiminnassa, varhaiskasvatuksen ja koulupäivän aikana tapahtuvassa toiminnassa sekä erilaisissa tapahtumissa, työpajoissa ja näyttelyissä. Syrjäseuduilla tilanne on erityisen tukala.
Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma on vienyt kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kahdelle taidevierailulle; lähialueelle omaan maakuntaan ja/tai valtakunnalliseen kohteeseen Helsinkiin jo vuodesta 2017. Ohjelman päärahoittajat ovat alusta lähtien olleet Suomen Kulttuurirahasto sekä Svenska kulturfonden. Eduskunta rahoitti toimintaa kausilla 2020—24, muttei enää kaudella 2024—25. Ohjelma on tavoittanut kahdeksasluokkalaiset nuoret lähes sataprosenttisesti kaikkina päättyneinä toimintakausinaan, tavoittaen yhteensä jo yli 500 000 nuorta.
Säätiöt ovat käyttäneet ohjelmaan ja sen kehittämiseen kahdeksan lukuvuoden aikana lähes 40 M€ ja valtio toistaiseksi 5,15 M€. Nykyinen rahoitussopimus päättyy kesällä 2027, ja säätiöt ovat päättäneet lopettaa rahoituksen tähän. Taidetestaaja-ohjelman tulevaisuus pitää turvata.
TKI-toiminnan kasvutoimenpiteet jäävät taiteen ja kulttuurin toimijoiden osalta ohuiksi: Taiteen edistämiskeskuksen ja Business Finlandin rahoitusmahdollisuuksien väliin jää tällä hetkellä kriittinen kuilu, joka tarvitsisi oman rahoitusinstrumenttinsa: laadukkaan, kansainvälistä potentiaalia tai skaalautumisen mahdollisuutta omaavan taiteellisen sisällön ensimmäinen konseptointivaihe. Suomi hukkaa jatkuvasti luovan talouden potentiaalia, koska meillä ei ole rahoitusinstrumentteja siihen, että pystyisimme hyödyntämään taiteellisia sisältöjä siinä vaiheessa, kun niitä voisi jalostaa liiketoiminnaksi.
Valtionhallinnon tuottavuussäästöjä jyvitettäessä on tärkeä huomioida OKM:n hallinnonalan virastojen muutostilanne, Taiteen edistämiskeskuksen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin yhdistyminen, joka vaatii vuonna 2026 kriittisiä resursseja toimintojen yhdistämiseen käytännössä — säästöt realisoituvat pidemmällä aikavälillä. Lisäleikkaukset pienten virastojen toimintamenoihin muutostilanteessa voivat muodostua kohtalokkaiksi perustehtävien ja -palveluiden hoitamisen kannalta.
Kulttuuria ja taidetta kehysriihen materiaaleissa sivutaan niukasti. On välttämätöntä, että kulttuurin ja taiteen alalla kulttuuripoliittisen selonteon toimenpideohjelma tulee olemaan merkittävä tulevien askelmerkkien määrittelemisen paikka. Myöskään kasvutoimenpiteitä ei ole ulotettu koskemaan taide- ja kulttuurialaa tai edes luovia aloja sen laajemmassa määritelmässään. Tässä taas on varmistettava käynnissä olevan, työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön johtamana, kasvustrategiatyön vaikuttavuus ja aito toimeenpanon mahdollisuus.
Liikunta
Liian vähäinen liikkuminen on yksi Suomen keskeisistä terveyshaasteista. Vain noin kolmannes lapsista ja nuorista, neljännes aikuisista ja alle viidennes ikäihmisistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Erityisen vähän liikkuvat toimintarajoitteiset henkilöt, joita on arviolta 15 % väestöstä.
Huolestuttavaa on myös se, että väestön terveys ja toimintakyky, jotka paranivat pitkään, ovat 2010-luvulta lähtien heikentyneet. Lihavuuden ja mielenterveysongelmien yleistyminen, työkyvyn heikkeneminen ja iäkkäiden toimintakyvyn pysähtynyt kehitys ovat esimerkkejä tästä. Noin 10 % suomalaisista sairastaa tyypin 2 diabetesta, josta suuri osa olisi ehkäistävissä elintapamuutoksilla, kuten liikunnalla.
Riittämätön liikunta aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Näitä ovat muun muassa terveydenhuollon menot, tuottavuuden lasku, ikääntyneiden hoivakulut, syrjäytymisen seuraukset ja sosiaalietuuksien kasvu. Arvioiden mukaan liikkumattomuuden kokonaiskustannukset ylittävät vuositasolla kolme miljardia euroa.
Suunnitelmassa ei ole osoitettu merkittäviä lisäpanostuksia valtion liikuntamäärärahoihin, mikä tarkoittaa, että rahoitus säilyy pääosin vuoden 2025 tasolla. Tämä voi rajoittaa erityisesti pienimuotoisten liikunnan edistämisen hankkeiden ja paikallistason toiminnan kehittämistä.
Vuoden 2025 valtion talousarviossa opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) liikuntatoimen budjetti on noin 154,8 miljoonaa euroa. Tämä on noin 10 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2024 varsinaisessa talousarviossa (165 miljoonaa euroa). Tämä lasku osoittaa, että liikunnan rahoitus on jo valmiiksi laskusuunnassa ennen uuden suunnitelmakauden alkua.
Hyvinvointialueiden vastuulla oleva ennaltaehkäisevä terveyden edistäminen, johon liikunta kuuluu, saa jatkossakin rahoitusta, mutta tiukentuva talouskuripolitiikka voi rajoittaa uusien liikuntahankkeiden käynnistämistä. Kuntien taloustilanne on suunnitelman mukaan edelleen haastava. Tämä voi johtaa siihen, että kuntien liikuntapalveluiden ylläpito ja kehittäminen jäävät vähemmälle huomiolle, ellei erillistä tukea osoiteta liikuntainfrastruktuuriin.
Liikuntapaikkarakentamisen investointiavustuksiin kohdentuu uusia säästöjä 2,4 M€. Nykyisen hallituksen aikana liikuntapaikkarakentamisen määrärahat ovat vähentyneet merkittävästi. Vuosina 2016—2023 määrärahat olivat keskimäärin 32,7 miljoonaa euroa, mutta vuonna 2024 ne laskivat 25,5 miljoonaan euroon ja vuonna 2025 ne ovat 17,5 miljoonaa euroa (vuonna 2026 noin 15 miljoonaa euroa). Tämä tarkoittaa, että määrärahat ovat noin puolet aiemmasta keskiarvosta. Kun rakennuskustannusindeksi otetaan huomioon, vuoden 2025 määräraha vastaa 14 miljoonaa euroa vuoden 2016 hintatasossa. Lisäksi liikuntapaikkarakentamisen määräraha suhteessa liikunnan kokonaisbudjettiin ei ole koskaan ollut näin pieni kuin nyt.
Nuorisotyö
Hallitus kertoi hallitusohjelmassaan yhdeksi tavoitteekseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamisen, mutta puoliväliriihen lopputulos on ainakin osittain ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Vaikka nuorisoalan valtionrahoituksen jättileikkaukset vuodelle 2026 peruttiin, muut päätökset — kuten koulutuksen ja kuntien rahoituksen leikkaukset - uhkaavat nuorten hyvinvointia monella tasolla.
Nuorisoalan kokonaisrahoitus on kuitenkin laskenut yli 15 prosenttia verrattuna aikaan ennen Orpon hallituskautta.
Hallitus aikoo vahvistaa nuorisotyön roolia osana kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää hyvinvointityötä. Tälle ei ole kuitenkaan osoitettu erikseen rahoitusta, joten on epäselvää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Tällä viitattaneen koulunuorisotyöhön, mikä osaltaan on myös leikkausriskissä kuntien valtionosuusleikkausten vuoksi.
Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja korjaaviin toimenpiteisiin, nuorisotyön eri muotoihin sekä koulutukseen, kuntoutukseen ja työhön pääsemiseen liittyvät asiat ovat tällä hetkellä jakautuneet useamman ministeriön vastuulle. Kokonaiskuvan puute johtaa keskenään ristiriitaisiin politiikkatoimiin, ennustamattomiin lopputuloksiin ja tehottomuuteen.
Kun nuorten hyvinvointia ei tarkastella kokonaisuutena, sille ei ole myöskään painetta tai tosiasiallista mahdollisuutta asettaa tarkoituksenmukaisia tavoitteita eikä toteuttaa tavoitteita johdonmukaisesti. Tavoitetason puuttuminen estää paitsi onnistuneen johtamisen, myös resurssien ohjaamisen kestävällä tavalla nuorten hyvinvointia parantavaan työhön. Nuorten hyvinvointityö on osoitettava yhteen vastuuministeriöön, kuten hallitusohjelmassakin viitoitetaan. Selkeimmin kokonaisuus asettuisi osaksi opetusministerin tehtävää, johon kuuluisi siten johdonmukaisesti lapsen ja nuoren kasvun kaaresta vastaaminen. Näin myös nuorisotyö asettuisi osaksi muuta nuorikeskeistä kasvatustyötä, mitä se tosiasiallisesti on.
Sosiaali- ja terveyspalvelut
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä Suomessa valtaa pitävä kokoomusjohtoinen hallitus toteuttaa samanlaista politiikkaa kuin edellinen kokoomusjohtoinen hallitus vaalikaudella 2011—2015. Suurimmat leikkaukset kohdistuvat tälläkin kertaa ihmisten tarvitsemiin palveluihin, valtiontaloudessa tehdään säästöjä sälyttämällä kustannusvastuuta kunnille ja hyvinvointialueille sekä kuntien ja kuntalaisten eriarvoistumiskehitystä vauhditetaan.
Erityisesti kuntapolitiikassa kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus ei edes pyri noudattamaan ohjelmaansa. Hallituskausi on jo puolivälissä, mutta ensimmäistäkään kuntien talouksia vahvistavaa tai kuntien velvoitteita karsivaa lakiesitystä ei ole annettu eduskunnalle. Sama koskee myös sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta vastaavien hyvinvointialueiden rahoitusta, jossa hallitus on keskittynyt vain leikkauksiin. Kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamista ei tehdä ja kuntien valtionosuusuudistusta tehdään miniuudistuksena ilman opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuuksia. Tuotakin on lykätty ainakin yhdellä vuodella eteenpäin.
Myös vuosi sitten kaikille sisäministeriön hallinnonalan viranomaisille asetettu velvoite hakea säästöjä vaikeuttaa sisäisen turvallisuuden pitkäjänteistä hoitamista ja kehittämistä vaikeutuneessa turvallisuusympäristössä. Käytännössä säästövelvoite on turvallisuusviranomaisten perusrahoituksen leikkausta.
Hallitus kiihdyttää tietoisesti kuntien ja kuntalaisten eriarvoistumista
Eduskunnalle annetun julkisen talouden suunnitelman 2026—2029 (JTS) mukaan hallituskauden päätökset ovat vahvistaneet kuntataloutta 300 miljoonalla eurolla. Väite on kyseenalainen ja kertoo parhaimmillaankin vain valtiovarainministeriön oman näkökulman. Edellä mainittuun summaan on tiettävästi laskettu vuoden 2023 marraskuisen sote-siirtolaskelman tarkistuksen vuoksi tehty 277 miljoonan euron suuruinen valtionosuuslisäys, jolla torjuttiin vastaavansuuruinen leikkaus kuntien peruspalveluiden valtionosuuksista. Kuntien kannalta se oli kuitenkin nollasummapeliä. Vuoden 2024 alusta voimaan astunut kiinteistöveron alarajojen korotuksen tuottama 108 miljoonan euron lisäys taas hyödytti vain 15 kaupunkia, joilla oli ollut varaa pitää omaa kiinteistöverokantaansa matalana. Lisäyksestä jopa 2/3 koitui Helsingin ja Espoon hyödyksi.
Huhtikuun puoliväliriihessä hallitus päätti leikata kuntien peruspalveluiden valtionosuutta 75 miljoonalla eurolla. Kuntien valtionosuuksia on jo pienentänyt myös yhden prosenttiyksikön indeksijarru, joka leikkaa kuntien rahoitusta noin 110 miljoonalla eurolla vuonna 2027. Lisäksi kuntien valtionosuuksia leikataan ensi vuonna yli 20 miljoonalla eurolla kuntien norminkevennysohjelman perusteella, vaikka normeja ei ole kevennetty.
Niin ikään kuntien kannalta on olennaisen tärkeää, että hallitus kompensoisi hallitusohjelmansa lupausten mukaisesti täysimääräisesti puoliväliriihessä päätetyistä suurista veronkevennyksistä kunnille koituvat verotulomenetykset. Huomautamme kuitenkin, että niiden vaikutukset eivät kohdistu kuntiin tasaisesti. Sen sijaan edellä mainitut kuntien valtionosuuksien leikkaukset laittavat kuntien talouksia entistäkin kireämmälle. Useammat kunnat joutuvat paikkaamaan talouttaan kunnallisveron korotuksilla. Kun erot pienimmän ja suurimman kunnallisveroprosentin välillä ovat tänä vuonna jo 6,2 %-yksikköä, uhkaa kuilu kasvaa entisestään. Valitettavasti tämä ei kiinnosta hallituspuolueita.
Valtiovarainministeri Riikka Purra totesi JTS-lähetekeskustelussa 7.5.2025 eduskunnan istuntosalin ministeriaitiosta, että "Meillä on tavoitteena tasapainoinen tai lievästi alijäämäinen kuntatalous vuonna 27." Väite ei pidä alkuunkaan paikkansa. Nyt puheena olevan JTS-selonteon mukaan kuntatalous ei ole tasapainossa eikä lievästi alijäämäinen vuonna 2027. Hallituksen eduskunnalle toimittaman tiedon mukaan kuntatalous olisi vaalikauden viimeisenä vuonna 2027 jopa 1,9 mrd. euroa alijäämäinen, kun alijäämä vaalikauden alussa 2023 oli huomattavasti pienempi, 1,2 mrd. euroa. Siksi tasapaino tai pienempi alijäämä ei näyttäisi olevan edes hallituksen tavoitekaan. Tämä kertoo, että hallituksella ja sen avainministerillä ei ole kiinnostusta kuntataloutta kohtaan.
Hallituskauden puolivälissä voidaan yhteenvetona todeta, että hallituksen vähät toimenpiteet ja niiden vaikutukset ovat kohdistuneet hyvin erisuuruisina eri kuntiin. Selvää on, että suurimmalle osalle kunnista hallituksen toimenpiteet tai suoranainen saamattomuus ovat vaikeuttaneet tilannetta.
Ensi vuosi on kunnille jo neljäs vuosi sote-uudistuksen jälkeen ilman luvattua kuntien peruspalveluiden valtionosuusuudistusta, jota hallitus viime syksynä lykkäsi ainakin yhdellä vuodella eteenpäin. Myös kunnille luvattu normien purkaminen takkuilee, vaikka kunnat ovat antaneet jo reilu vuosi sitten lähes 500 ehdotusta purettaviksi normeiksi.
Sen sijaan hallitus suorastaan tehtailee useiden ministeriöiden kautta uusia lakiesityksiä, jotka lisäävät kuntien kustannuksia. Yhteistä niille on, että ne nakertavat kuntien itsehallintoa päättää lakisääteisten tehtävien järjestämisestä kuntien parhaaksi katsomalla tavalla. Esimerkkeinä mainittakoon jätelakiin tehdyt muutokset, asukasrajavaatimuksen asettaminen kuntien rakennusvalvontaan sekä syksyllä tulossa oleva inhouse-sidosyksikkörajan keinotekoinen nostaminen, joka Kuluttaja- ja kilpailuviraston arvion perusteella tuottaisi kunnille ylimääräisiä kustannuksia jopa yhdellä miljardilla eurolla.
Kehysriihen yhteydessä julkistetun kuntatalousohjelman perusteella ei ole yllätys, että kuntien väliset taloudelliset erot uhkaavat syventyä entisestään ja eriytyminen on alueellista. Hallitus ei ole tehnyt elettäkään kuntien taloudellisten erojen kaventamiseksi, vaikka ohjelmassaan se lupaa tukea mm. taantuvia kuntia. Se on jättänyt Venäjä-pakotteista taloudellisesti eniten kärsineen itäisen Suomen asukkaat palveluineen kokonaan oman onnensa nojaan.
Siksi ei voida välttyä ajatukselta, että kaikella hallituksen tekemättömyydellä ja saamattomuudella on ollut tarkoituksensa. Kokoomus on vaalikaudesta toiseen, olipa se hallituksessa tai oppositiossa, puhunut vahvasti kaupungistumisen edistämisen puolesta ja pitänyt kuntien lukumäärää liian suurena.
Toisin kuin kokoomus teki edellisellä pääministerikaudellaan 2011—2015, kuntien lukumäärän vähentämiseen se ei enää pyri suoraan kuntarakennelain kautta. Nyt samaan päämäärään pyritään jättämällä luvatut uudistukset tekemättä sekä nakertamalla kuntien päätösvaltaa lakisääteisten tehtävien toteuttamistavoista ja tätä kautta pakottaa kunnat toimimaan tehottomasti ja kalliisti. Tällainen kuntapolitiikka on vahingollista koko julkiselle taloudelle aikana, jolloin hallituksen pitäisi pyrkiä kasvattamaan tehokkuutta ja tuottavuutta. Taloudellisten kriisikuntien tarkoituksellisella tuottamisella ei kuntataloutta vahvisteta. Hallituksen kuntapolitiikkaa kuvaavat parhaiten sanat kylmä ja vastuuton. Viime kädessä siitä kärsii kuntien asukkaat korkeampina veroina ja heikentyvinä palveluina.
Hyvinvointialueiden taloudellinen kurjistaminen vaarantaa sote-lähipalvelut
Hallituksen puoliväliriihen perusteella hyvinvointialueiden määräraha laskee kehyskauden 2026—2029 alun 27,1 mrd. eurosta 26,9 mrd. euroon kehyskauden lopussa vuoden 2026 hintatasossa.
Asiantuntijakuulemisissa ministeriöt eivät kyenneet perustelemaan, kuinka väestön palvelutarpeiden kasvaessa jokainen hyvinvointialue kykenisi hoitamaan lakisääteiset palvelutehtävänsä ja pitämään taloutensa lain vaatimassa tasapainossa rahoituksen pienentyessä kehyskauden lopussa. Siksi katsomme, että JTS-selonteossa hyvinvointialueiden rahoitukselle kirjattu tavoite on epärealistinen.
Toinen keskeinen asiantuntijakuulemisissa esitetty näkemys oli, että hyvinvointialueiden rahoituksessa ei tulisi sallia pistemäisiä kertaluontoisia leikkauksia, jotka horjuttavat rahoitusjärjestelmän uskottavuutta ja kannustimia talouden tasapainottamiseksi. Tätä hallitus kuitenkin tekee kaiken aikaa.
Siksi katsomme, että jos hallitus toimisi viisaasti, se keskittyisi tekemään hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmästä toimivan. Vuoteen 2029 asti hyvinvointialueiden rahoituksen kannalta kyse on siirtymävaiheesta ennen kuin rahoitusjärjestelmästä tehdään pysyvä. Siihen mennessä siihen on tehtävä tarvittavat muutokset koskien esimerkiksi tarveperusteisuutta. Valitettavasti hallitus ei ole edes aloittanut tätä työtä.
Toinen hyvinvointialueiden keskeinen haaste on, että niiden tulisi kattaa taseisiinsa kertynyt alijäämä vuoden 2026 loppuun mennessä. Alijäämät ovat johtuneet vuosien 2023-2024 alkurahoituksen alimitoituksesta, jotka aiheutuivat monista eri tekijöistä, joihin edellinen hallitus ja hyvinvointialueet eivät voineet vaikuttaa.
Hyvinvointialueiden yhteenlasketut alijäämät kahdelta ensimmäiseltä toimintavuodelta ovat yhteensä noin 2,5 mrd. euroa. Jos hyvinvointialueet tekevät tänä vuonna nollatuloksen, pitäisi niiden ensi vuonna tehdä yhteensä 2,5 mrd. euroa ylijäämää, jotta alijäämät tulisi katettua lain vaatimassa aikataulussa. Jokainen tietää, että tämä on mahdotonta lakisääteisiä palveluja vaarantamatta.
Sen sijaan että hallitus olisi yrittänyt tukea hyvinvointialueita niiden uudistustyössä ja vakauttaa niiden rahoitus, on hallitus vaalikauden puoliväliin mennessä keskittynyt vain hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksiin sekä ohjausvallan siirtämiseen sosiaali- ja terveysministeriltä hyvinvointialueille.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) vaalikauden alussa lupaamaa sote-korjaussarjaa ei ole näkynyt eikä kuulunut. Sen sijaan aluevaalien alla pääministeri väitti useimpien hyvinvointialueiden pääsevän taloudellisiin tavoitteisiin. Väite ei pidä paikkansa, ja se kuvaa hyvin hallituksen kiinnostuksen puutetta hyvinvointialueita ja palveluja tarvitsevia ihmisiä kohtaan.
Asiantuntijakuulemisten sekä sosiaali- ja terveysministeriön talvella tekemän selvityksen perusteella suurin osa hyvinvointialueista ei edes pyri alijäämien kattamiseen vuoden 2026 lopulla, koska se vaarantaisi ihmisten oikeudet sote-palveluihin.
Muun muassa hyvinvointialueet, THL ja talouspolitiikan arviointineuvosto ovat esittäneet hyvinvointialueiden alijäämän kattamisajan pidentämistä kahdella vuodella. Keskusta on tehnyt siitä lakialoitteen marraskuussa 2023. Kovakorvainen hallitus ei ole tähän suostunut, vaikka se ei maksaisi valtiontaloudelle juurikaan rahaa.
Valtioneuvoston oikeuskansleri totesi ratkaisussaan 23.4.2025 Satakunnan ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueiden tekemään kanteluun, että rahoitusperiaatteen yleisesti vaarantuessa hallituksen tulisi ryhtyä viipymättä tarvittaviin lainsäädäntötoimiin. Oikeuskanslerin mukaan "jos rahoituksen riittävyyteen liittyy systeemisiä ongelmia, voidaan harkita myös hyvinvointialueen alijäämän kattamista koskevan hyvinvointialuelain 115 §:n sisältöä ja määräaikoja. Tässä harkinnassa on perusteltua ottaa huomioon perusoikeuksien toteutumisen turvaaminen yhtenä painavana näkökohtana."
Katsomme edellä olevin perustein, että hallitus ei ole tehnyt vielä läheskään kaikkea hyvinvointialueiden rahoituksen ja ihmisten tarvitsemien sote-palveluiden turvaamiseksi. Sen sijaan hallituksella näyttäisi olevan rajattomasti aikaa ja rahaa pönkittää yksityisten lääkärijättien bisneksiä ohjaamalla sinne sadoilla miljoonilla euroilla lisärahaa KELA-korvausten kautta. Muun muassa Lääkäriliitto ei pidä tätä järkevänä.
Kiinnitämme huomiota myös ilmi tulleeseen palvelutarvekertoimien ja diagnoositietojen aiheuttamaan hyvinvointialueiden rahoituksen eriytymiseen. Ei ole mielekästä että hyvinvointialueet kilpailevat diagnoosien määrällä rahoituksensa varmistamiseksi. Ongelmaan on löydyttävä kestävä ratkaisu, joka ei vääristä rahoitustilannetta.
Turvallisuusviranomaisille kohdistetut säästöt
Sisäministeriön alaiset turvallisuusviranomaiset ovat joutuneet säästökuurille vuosille 2025—2028 hallituksen vuosi sitten kehysriihessä päättämän ns. tuottavuusohjelman perusteella. Sisäministeriön hallinnonalalla säästöt kohdistuisivat mm. poliisiin, suojelupoliisiin, Rajavartiolaitokseen, pelastustoimeen, hätäkeskuslaitokseen, Kuopion pelastuskouluun ja Maahanmuuttovirastoon.
Yleisenä huomiona toteamme, että tähän asti jokainen ulkomaalaislain kiristämisesitys on lisännyt Maahanmuuttoviraston työmäärää ja kustannuksia. Samansuuntaista viestiä on tullut myös poliiseilta ja tuomioistuimilta. Hallitus ei kuitenkaan ole antanut siihen lisärahaa. Puoliväliriihessään hallitus osoitti lisärahoitusta mm. poliisille, suojelupoliisille ja Rajavartiolaitokselle. Tilanne ei ole heidänkään kannaltansa tyydyttävä, koska lisärahoitus on aina kertaluonteista, mutta tuottavuusohjelman säästövaatimukset ovat pysyviä nakertaen kunkin turvallisuusviranomaisen pitkän aikavälin perusrahoitusta.
Turvallisuustilanteen vaikeutuessa korostamme, että turvallisuusviranomaiset tarvitsevat vakaat pitkän aikavälin riittävät rahoitusnäkymät, jotta ne voisivat suoriutua tehtävistään kunnialla. Tähän mennessä turvallisuusviranomaiset ovat jopa joutuneet käynnistämään muutosneuvotteluja hallituksen vaatimien säästöjen seurauksena.
Korostamme. että Suomen turvallisuus on kokonaisuus, joka muodostuu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja sisäisestä turvallisuudesta. Jokainen osa-alue täytyy pitää kunnossa.
Haluamme erikseen nostaa esiin Kuopion Pelastusopiston vaikean tilanteen. Sille on osoitettu priorisoiduksi tehtäväksi pelastajien koulutusmäärien mittava lisääminen. Riittämätön rahoitus ja Pelastusopistolle kohdistetut säästötoimenpiteet luovat jo uhkaa pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan tulevaisuuden palvelukyvyn kannalta, koska hallituksen antamalla rahoituksella Pelastusopisto ei kykene kouluttamaan tarvittavaa määrää uusia pelastusalan ammattilaisia.
Kuopion Pelastusopiston kannalta huomionarvoista on, että hallitus alkoi vuodesta 2024 alkaen rahoittaa Helsingin pelastuskoulua, jota siihen mennessä rahoitti Helsingin kaupunki. Käytännössä Kuopion Pelastusopistolle aiemmin päätetystä lisärahoituksesta puolet kohdistettiin Helsingin pelastuskoululle. Siksi voidaan sanoa, että Kuopion Pelastusopisto on joutunut jo kahteen kertaan leikkausten kohteeksi.
Yhdymme valiokuntakuulemisessa esitettyyn näkemykseen, että nykyiset säästötoimenpiteet voivat vaarantaa pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan kyvyn vastata tehokkaasti tuleviin haasteisiin ja varmistaa kansalaisten turvallisuuden. Nopean aikavälin toimenpiteeksi ehdotamme, että pelastusalan koulutus keskitetään valtakunnalliseen Kuopion Pelastusopistoon, jolla voisi olla toimipiste myös Helsingissä. Tällä voitaisiin ohjata pelastustoimen rahoitusta sinne, minne se alun perinkin kuului.
Lopuksi
Mielikuva Suomesta on kokenut kovia niin maan sisällä kuin ulkopuolelta katsottaessa. Suomea on aiemmin rakennettu yhteistyöllä. Tämä on ollut pienen kansan keskeinen kilpailukykytekijä. Nyt tätä luottamuspääomaa on syöty rajusti.
Samalla Suomeen liittyvät poliittiset riskit ovat kasvaneet. Inhimillisen pääoman kääntyminen laskuun, kahtiajakoinen ilmapiiri ja pitkäjänteisyydestä luopuminen asioiden hoidossa eivät hyvältä näytä.
Jos emme saa taloutta kasvuun, uudet sopeutustoimet ovat taas edessämme ja joudumme näivettymisen tielle.
Keskusta katsoo, että luottamuksen palauttaminen ja tulevaisuuden uskon vahvistaminen ovat tällä hetkellä päättäjien tärkein tehtävä.
Keskusta tekisi sopeuttamisen hallitusta reilummin ja panostaisi samalla rajusti kasvuun. Suomen ollessa tienristeyksessä Keskustan valinta on työn ja kasvun tie.
Ohjelmalla Suomen talous pystytään saamaan kasvuun, laittamaan oikeudenmukaisesti kuntoon ja palauttamaan luottamus talouteen. Keskustan mielestä suuntaa pitää muuttaa ja viedä Suomi reilun kasvun tielle. Tuplataan talouskasvu, pelastetaan palvelut.