Hallitus esittää muutettavaksi tuloverolain metsävähennystä koskevia säännöksiä siten, että jatkossa metsävähennyksen määrä olisi enintään 75 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä. Lisäksi metsävähennyksen enimmäismäärä olisi 75 prosenttia metsäkiinteistöjen yhteenlasketuista hankintamenoista. Metsän luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisättäisiin jatkossa metsävähennyksen määrä. 

Ehdotetun muutoksen on arvioitu kasvattavan vuosittaista metsävähennyksen kokonaismäärään noin 100 miljoonalla eurolla ja pienentävän pääomatuloveron kertymää noin 31 miljoonalla eurolla sekä yhteisöveron kertymää noin miljoonalla eurolla. Muutos pienentäisi siten valtion verotuloja yhteensä noin 32 miljoonalla eurolla vuodessa. Arvio verotulomenetyksistä on esityksen mukaan alaraja ja todelliset verotulomenetykset ovat todennäköisesti suuremmat. Tämä johtuu siitä, että metsävähennyksen kasvattaminen mahdollistaa vähennyksen hyödyntämisen myös takautuvasti aina vuodesta 1993 saakka, mikäli verovelvollisella on käyttämätöntä vähennyspohjaa. 

Ottaen huomioon nykyisen markkinatilanteen, niin metsien myyntitulon verotuksen alentuminen 2026 alkaen lisännee kannusteita hakata lisää metsää.  

Metsävähennys on metsänomistajille suunnattu verotuki, joka keventää metsien myyntitulojen verotusta sitä saaville yleisestä pääomatuloverosta (30—34 %) uudistuksen jälkeen 8—11 %-yksikköön. 

Metsien hinnat ovat nousseet vuodesta 2019 noin 40 %, joten verotuki menee jo muutenkin hyvässä arvossaan olevien metsien omistajille. 

Esityksen mukainen metsävähennyksen kasvattaminen voisi siis kannustaa entisestään hakkuiden määrän lisäämiseen, millä voisi olla negatiivia vaikutuksia ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen.  

Hallituksen omissa papereissa myönnetään, että esitys laajentaa ja pahentaa verotuksen tunnettua porsaanreikää, joka muodostuu metsävähennyksen ja sukupolvenvaihtohuojennuksen yhdistelmästä: "Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että näiden kahden säännöksen yhdistelmän mukainen lopputulos olisi verojärjestelmän porsaanreikä". Tällä esityksellä hallitus ei korjaa epäkohtaa, vaan laajentaa sitä. 

SDP:n kanta on, että tilanteessa, jossa Suomi velkaantuu ennätystahtia, yli 30 miljoonan euron verokevennys metsänomistajille on perusteeton. Esitystä ei ole perusteltu järkevästi. Tukkisimme myös vastikkeettomiin saanteihin liittyvän porsaanreiän, joka on epäreilu ja epäjohdonmukainen. 

SDP kannattaa tavoitetta kannustaa metsänomistajia aktiivisen metsätalouden harjoittamiseen ja turvata siten metsäteollisuuden raakapuun saatavuus. Nykyisellään tämä toteutuu jo markkinaehtoisesti, eikä markkinatilanteen voi ennakoida muuttuvan metsänomistajien kannalta negatiiviseen suuntaan. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuloverolakia siten, että metsävähennyksen määrä olisi jatkossa enintään 75 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä, jonka lisäksi metsävähennyksen enimmäismäärä olisi 75 prosenttia metsäkiinteistöjen yhteenlasketuista hankintamenoista. Hallituksen esityksessä metsävähennystä korotetaan 15 prosenttiyksiköllä.  

Hallituksen esityksen perustelut ovat poikkeuksellisen hatarat ja esitykseen liittyy lukuisia ongelmia niin julkisen talouden kuin Suomen ilmasto- ja luontotavoitteidenkin näkökulmasta. Metsävähennyksen korottaminen tilanteessa, jossa puun hinta on ennätyskorkealla, ei ole missään määrin perusteltua. Puutavaran saatavuuteen liittyvät kysymykset ratkeavat tällä hetkellä markkinaehtoisesti, mikä on julkisen talouden näkökulmasta kustannustehokasta. 

On ongelmallista, että esityksen valmistelussa ei ole arvioitu muutoksen luonto- ja ilmastovaikutuksia perusteellisesti. Esityksessä kuitenkin todetaan, että metsävähennyksen määrän kasvattaminen voi johtaa hakkuiden lisääntymiseen. Tämä kävi ilmi myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa. Näin ollen esitys on vakavassa ristiriidassa Suomen ilmastolain ja hiilineutraalisuustavoitteen kanssa. Lisäkannustinta hakkuisiin ei voi mitenkään pitää hyväksyttävän tilanteessa, jossa maankäyttösektorin ilmastovelvoitteiden ja kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttäisi päinvastoin hakkuumäärien vähentämistä. 

Myös luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta esitykseen liittyy ongelmia. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä sekä osana kansallisia että kansainvälisiä sopimuksia. Korkeiden luontoarvon metsien suojelu on edelleen Suomessa hyvin puutteellista. Nämä metsät ovat usein runsaspuustoisia. Metsävähennyksen korottaminen lisää kannusteita kohdistaa päätehakkuita metsiin, joita tulisi sen sijaan suojella. 

Metsävähennyksen korotus vähentää valtion verotuloja eli heikentää julkista taloutta vähintään 32 miljoonalla eurolla. Kyseessä on ala-arvio eli summa voi nousta korkeammaksikin. Kyseessä on verotuki verrattain pienelle joukolle suomalaisia, jotka eivät sitä varsinaisesti tarvitse. Tämä on käsittämätön arvovalinta tilanteessa, jossa hallitus on kohdistanut mittavia leikkauksia köyhimmille suomalaisille ja aikoo karsia muita verovähennyksiä heikentäen siten esimerkiksi opettajien taloudellista asemaa. Samoin esitys on myös täysin ristiriidassa hallituksen julkisen talouden vahvistamiseen liittyvien tavoitteiden kanssa. Veropohjan heikentämisen sijaan veropohjaa tulisi vahvistaa. 

Metsävähennyksen kasvattamisen sijaan ehdotamme, että metsävähennyksen enimmäismäärä lasketaan 50 prosenttiin. Metsävähennyksen enimmäismäärän lasku on perusteltua niin ilmasto- ja luonto- kuin taloustavoitteiden kannalta. Metsävähennyksen lasku kannustaisi kasvattamaan puun jalostusarvoa. Lisäksi se lisäisi valtion verotuloja ja vahvistaisi julkisen talouden tilaa.