Tausta
Hiilirajamekanismin käyttöönoton yhteydessä on havaittu, ettei hiilirajamekanismi välttämättä tarjoa kattavaa hiilivuotosuojaa sellaiselle hiilirajamekanismin alaiselle tuotannolle, joka suuntautuu EU:sta vientiin kolmansien maiden markkinoille. Tästä syystä komissio ehdottaa väliaikaisen vähähiilisyysrahaston perustamista. Rahaston tarkoituksena on tarjota hiilivuotoriskille alttiille teollisuuden aloille tukea vuosina 2028 ja 2029. Toiminnanharjoittajan tulisi hakea tukea maaliskuun 2028 loppuun mennessä. Hakemuksessa tulisi osoittaa tuen saamiseen liittyvien ehtojen täyttyminen. Komissiolle siirretään ehdotuksen mukaan toimivalta määritellä kohonnutta hiilivuodon riskiä kuvaava indikaattori ja määritellä indikaattorin perusteella lista tukikelpoisista tuotteista.
Rahasto rahoitettaisiin CBAM-todistusten myyntitulojen osuudesta, joka komission omien varojen päätösehdotuksen mukaan jäisi jäsenmaille. Tämä rahastoon siirrettävä osuus vastaisi 25 prosenttia vuosia 2026—2027 koskevien velvoitteiden kattamiseksi käytettyjen sertifikaattien myyntituloista. Suomen tulo-osuus, joka siirrettäisiin rahastoon ja jäisi siten kertymättä Suomen valtiolle, olisi noin 3 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja noin 4 miljoonaa euroa vuonna 2029. Tulomenetys olisi pysyvä, ellei rahastoon muodostuisi ylijääneitä varoja, jotka palautettaisiin jäsenvaltioille niiden tulo-osuuksien suhteessa.
Komissio on laatinut vaikutusarvion ehdotuksesta, mutta ei ole julkaissut sitä yhdessä ehdotuksen kanssa.
Ehdotuksen arviointi
Valiokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin erittäin varauksellisesti uuden rahaston perustamiseen ja edellyttää lisätietojen saamista muun muassa puuttuvien vaikutusarvioiden osalta. Sitä, että vaikutusarviointeja ei ole julkaistu, ei tule hyväksyä. Joka tapauksessa on selvää, että väliaikainen rahasto monimutkaistaa ennestään monimutkaisen hiilirajamekanismin toimintaa. Jos vähähiilistämisrahasto säädetään, sen tulee säilyä väliaikaisena instrumenttina siirtymävaiheen hallitsemiseksi ilmaisjaon asteittaisen alasajon ja CBAM-järjestelmän täysimääräisen toimivuuden välillä. Edellytyksenä tulee olla, että rahastolla saavutetaan aitoa EU-tason lisäarvoa kansallisiin tai muihin EU-tason ratkaisuihin verrattuna sen sijaan, että ratkaisulla käytännössä vain siirretään varoja kansallisista budjeteista EU:n budjettiin käyttötarkoitukseen sidottuna tulona.
Alustavasti on arvioitu, että Suomessa on muutamia toiminnanharjoittajia, jotka tuottavat rahaston piiriin kuuluvia tuotteita. Vähähiilisyysrahastoasetuksen ympäristöön tai toiminnanharjoittajiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan lisätietoja rahaston toiminnasta ja siitä, millä kriteereillä se myöntäisi tukea. Asetusehdotuksen ympäristövaikutukset perustuisivat hiilivuotoriskin ehkäisemiseen sekä mahdollisesti tuen saamisena olevien ehtojen ympäristöohjaavuuteen. Valiokunta korostaa, että toiminnanharjoittajien tuen saamisen ehtojen tulisi ohjata aidosti päästöjen vähentämiseen. Toistaiseksi on hyvin epäselvää, kuinka tehokas ohjausvaikutus ehdotetuilla toimilla (esimerkiksi energiakatselmukset) on, kun myös vaikutusarviot puuttuvat.
Hiilirajamekanismista kerättyjen tulojen hyödyntäminen järjestelmän vahvistamiseksi on johdonmukaista ja edistää investointeja vähähiilisiin ratkaisuihin. Huolta herättävä on komissiolle ehdotettu oikeus lisätä tietyin perustein tuotteita hiilirajamekanismin piiriin jäsenmaiden esityksestä. Rahaston käytön laajentaminen edelleen myös tuotteisiin, jotka eivät mene vientiin kolmansiin maihin, voi aiheuttaa kilpailun vääristymää sisämarkkinoilla ja samalla se voi herättää kysymyksen, onko tarkoitus jatkaa tietynlaista ilmaisjakoa hiilirajamekanismin ohella. Päällekkäiset ohjauskeinot heikentävät järjestelmän ennakoitavuutta ja kustannustehokkuutta. Mahdollisten uusien tukimekanismien tulee tukea hiilirajamekanismin ensisijaista tavoitetta eli hiilivuodon ehkäisemistä, eikä haitata sitä. EU-tasoinen tuki on kuitenkin lähtökohtaisesti Suomen kannalta tarkoituksenmukaisempi kuin kansallisten valtiontukien lisääntyminen.