Komission asetusehdotuksella esitetään EU:n lannoitelainsäädäntöä uudistettavaksi niin, että lannoitteet ja niihin rinnastettavat tuotteet voisivat jatkossa pääsääntöisesti liikkua vapaasti EU:n sisämarkkinoilla CE-merkittyinä lannoitevalmisteina, jos ne täyttävät asetusehdotuksen laatu-, turvallisuus- ja merkintävaatimukset ja ne on valmistettu asetuksessa sallituista raaka-aineista. Toisaalta EU:n lannoitevalmistemarkkinoilla voi jatkossakin olla myös kansallisia lannoitevalmisteita ja myös niitä voidaan markkinoida vastavuoroisen tunnustamisen kautta toisessa jäsenmaassa.
Valiokunta katsoo, että lannoitevalmistemarkkinoiden osittainen yhdenmukaistaminen helpottaisi erityisesti jäte- ja biopohjaisten lannoitevalmisteiden kehittämistä ja kauppaa EU:ssa sekä avaisi uusia markkinoita innovatiivisille tuotteille. Vielä tällä hetkellä kierrätysravinteiden kysyntä on vähäistä, ja neitseellisten ravinteiden korvaaminen kierrätysravinteilla edistynee jatkossakin hitaasti, ellei asiaa edistetä tehokkailla ohjauskeinoilla. Valiokunta katsoo, että ehdotuksella voidaan osaltaan edistää orgaanisista tai uusioraaka-aineista valmistettujen lannoitevalmisteiden tuottamista ja helpottaa tuottajien liiketoiminnan kehittämistä laajentamalla markkinoita. Lannoitteiden tuottajat voivat hyötyä CE-merkinnöistä erityisesti silloin, kun kotimarkkinat ovat pienet.
EU:n lannoitelainsäädännön ulottaminen kattamaan kierrätetyistä tai orgaanisista materiaaleista saadut lannoitevalmisteet edistäisi kiertotalouden syntymistä. Valiokunta toteaa, että asetusta sovellettaisiin myös jätteiden ja eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöön lannoitevalmisteina ja niiden raaka-aineina, mikä parantaisi osaltaan edellytyksiä käyttää ja hyödyntää näitä orgaanisia aineksia lannoitteina ja maanparannusaineina kasvintuotannossa. Ravinteiden kierrätyksessä on kuitenkin huolehdittava materiaalikiertojen puhtaudesta. Keskeistä on arvioida riskit ja varmistaa, ettei jätemateriaalien hyödyntäminen ja ravinteiden kierrättäminen johda terveysriskeihin tai ympäristön ja maaperän pilaantumiseen ja sitä kautta vaikuta ruoantuotannon turvallisuuteen.
Kierrätysravinteiden prosessoinnista ja kiertoon saattamisesta on tehtävä maanviljelijöille ja jätevedenpuhdistamoille osa kannattavaa liiketoimintaa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä huolehtia erityisesti lannan kierrättämisen tehostamisesta ja lannan jalostamisesta räätälöidyiksi kierrätyslannoitteiksi. Markkinoiden luomiseksi myös lannoiteteollisuuden tulisi osaltaan edistää kierrätysravinteiden käyttöä lannoitteena. Lisäksi esimerkiksi biokaasun tuotantoa tulee edistää ja säännöksiä kehittää resurssiviisaan kiertotalouden mukaisesti biohajoavan jätteen hyödyntämisessä samoin kuin sen käyttöä energiana ja palauttamista lannoitteeksi. Myös kunnallisia jätevesien puhdistusprosesseja tulee uudistaa tulevaisuudessa siten, että fosforin lisäksi talteen saadaan typpi ja hiili ja että lietteen laatu kokonaisuudessaan paranee. Erityisesti tulee kehittää puhdistusmenetelmiä lääkejäämien poistamiseen jätevesistä.
Valiokunta toteaa, että yhteisten turvallisuusvaatimusten käyttöönotto CE-merkityille lannoitevalmisteille on huomattava edistysaskel. CE-merkityille lannoitevalmisteille on tarkoitus määrittää ensimmäistä kertaa haitallisten aineiden sallitut enimmäismäärät lannoitevalmisteissa tuoteluokittain. Suomen happamassa ja melko runsaasti orgaanista ainesta sisältävässä maaperässä riski raskasmetallien siirtymisestä maasta elintarvikeketjuun sekä huuhtoutumisesta herkkiin vesiekosysteemeihin on merkittävä. Haitallisten metallien enimmäismäärien osalta on valmistumassa maa- ja metsätalousministeriön tilaama Luonnonvarakeskuksen koordinoimana valmisteltava riskinarvio, joka tuo päivitettyä tietoa mahdollisesti kasvavan kadmium-, elohopea-, nikkeli-, lyijy-, kromi- ja arseenikuorman vaikutuksista ympäristöön sekä ihmisten ja eläinten terveyteen erityisesti Suomen olosuhteissa. Elintarviketurvallisuusviraston tuore riskinarviointi suomalaisten lasten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille osoittaa raskasmetallien saannin ylittävän turvallisena pidetyn tason osalla lapsista.Eviran tutkimuksia 2/2015
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä säilyttää Suomen kadmiumraja-arvon poikkeus esitettyjen CE-merkittyjen lannoitteiden kadmiumrajojen siirtymäkauden ajan. Valiokunta korostaa, että lannoitevalmisteiden valmistukseen käytettävien raaka-aineiden laatu pitää kyetä tulevaisuudessakin varmistamaan erityisesti orgaanisten lannoitevalmisteiden osalta ja haitta-ainepitoisuuksien testaamisen tulee olla riittävää.
Komission asetusehdotus sisältää toistaiseksi vain melko suppean joukon jäteperäisiä raaka-aineita, joita voidaan käyttää sallittuina ainesosina. Asetusluonnoksen liitteen II, osan II (ainesosaluokka CMC 3: Komposti) mukaan kompostin raaka- aineena ei saisi käyttää teollisuuslietteitä, jolloin CE-merkittyjä tuotteita ei siis voitaisi valmistaa esimerkiksi metsäteollisuuden lietteistä eli puukuiduista. Suomessa metsäteollisuus tuottaa vuosittain sivutuotteinaan noin kaksi miljoonaa tonnia puukuitumassaa, joka ilmeisesti osin soveltuisi maanparannus- ja lannoiteaineiden raaka-aineeksi. Kiertotalouden toteutumisen kannalta olisi tärkeää saada tulevaisuudessa lisättyä asetuksen soveltamisalaan tietyt lietteet, Suomessa laaja-alaisesti lannoitekäytössä olevat puun- ja turpeenpolton tuhkat sekä kalkkipitoiset sivuvirrat, jos näiden ainesosien puhtaudesta voidaan varmistua. Sivuvirtojen hallittu hyödyntäminen lannoitteena ja maanparannusaineena edistää ravinteiden kiertoa sekä vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta.
Valiokunta katsoo, että ainesosaluokittelun tulee jatkossa perustua aineiden haitta-ainepitoisuuksiin eikä alkuperään ja luokittelua tulee tarkastella aineryhmittäin eikä pelkästään yksittäisen aineen osalta. Asetuksessa olisi tärkeää esittää myös keinot ja selkeät menettelytavat, joiden kautta uusia ainesosaluokkia voidaan tuoda asetuksen piiriin. Valiokunta pitää tärkeänä, että uusia ainesosaluokkia voidaan lisätä asetuksen liitteisiin, kun niistä saadaan uutta luotettavaa tutkimustietoa ja ainesosien ympäristöturvallisuudesta voidaan varmistua.
Asetusehdotukseen sisältyy vaatimus, jonka mukaan CE-merkittyä lannoitevalmistetta valmistavassa laitoksessa ei saisi käsitellä muita kuin CE-merkintää varten hyväksyttyjä ainesosia. Valiokunta pitää tärkeänä vaatimuksen muuttamista jatkovalmistelussa siten, että myös kansallisia lannoitevalmisteita (esim. puhdistamolietepohjaisia) voidaan tuottaa samassa laitoksessa yhdessä CE-merkittyjen tuotteiden kanssa, kunhan niillä on eri tuotantolinjat ja ne ovat materiaalien ja lopputuotteiden varastoinnin osalta erillään toisistaan, jolloin kontaminaatiovaaraa ei ole.
Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta pitää myönteisenä, että CE-merkintävaatimukset lannoitevalmisteilla määrittelisivät osaltaan myös sen, milloin lannoitevalmisteena tai sen ainesosana käytetty aine lakkaa hyödyntämistoimen seurauksena olemasta jätettä. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä vielä selkiyttää ehdotuksen suhdetta jätedirektiivin 6 artiklan mukaisiin jätteeksi luokittelun päättymistä koskeviin säännöksiin, jotta voidaan varmistaa lannoitevalmisteita koskevan sääntelyn yhtenäinen tulkinta ja selkeä soveltaminen.
Ehdotetun lannoitevalmisteasetuksen mukaan samaan jätelajiin voitaisiin soveltaa EU:n alueella asetusehdotuksen 18 artiklan mukaista jäteominaisuuden päättymistä tiukkoine edellytyksineen sekä kansallisesti säädettyjä lannoitevalmistevaatimuksia. Toistaiseksi on vielä ilmeisesti epäselvää, voidaanko kansallisten lannoitevaatimusten katsoa olevan samalla myös kansallisia jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia kriteerejä, koska jätedirektiivi ei kuitenkaan salli kansallisten kriteerien säätämistä sellaiselle materiaalille, jolle on jo säädetty kriteerit EU-tasolla. Valiokunta pitää välttämättömänä niveltää tältäkin osin kiinteästi yhteen EU:n jäte- ja lannoitelainsäädännön säännökset.