Perustelut

Yleistä

Kansallista energia- ja ilmastostrategiaa 20.3.2013 on luonnehdittu vuoden 2008 strategian päivitykseksi, jolla varmistetaan vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ja valmistetaan tietä kohti pitkän aikavälin tavoitteita.

Valiokunta toteaa ensin, että selonteon mukaan vuodelle 2020 asetut tavoitteet todennäköisesti saavutetaan, mikä on erinomaista, mutta myös välttämätöntä, jotta voidaan edetä suunnitelmallisesti kohti pitkän aikavälin vähintään 80 %:n päästövähennystavoitetta. Skenaarioiden mukaan Suomi on nykyisten päätösten pohjalta vuonna 2025 uralla, joka johtaa päästöjen vähenemiseen 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Strategiassa ei vielä oteta kantaa vuoden 2025 jälkeisiin lisätoimiin, joita tarvitaan, jotta päästöjen lasku pysyisi lineaarisella uralla kohti Eurooppa-neuvoston hyväksymää 80—95 prosentin tavoitetta vuodelle 2050.

Selonteon mukaan päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästövähennystavoitteet saattavat täyttyä jo päätettyjen kansallisten toimien avulla edellyttäen, että Durbanissa päätetystä metsäkadon päästöjen kompensaation poistumisesta sovitaan Suomea tyydyttävällä tavalla EU:n sisällä. Uusiutuvan energian 38 %:n tavoite arvioidaan saavutettavan, samoin energiapalveludirektiivin mukainen ohjeellinen tavoite energiankäytön tehostamisesta. Energiansäästön yleinen tavoite arvioidaan saavutettavan sähkön osalta (5 TWh loppukulutuksesta laskettuna), mutta muun energian osalta ehkä ei täysin, jolloin loppukulutustavoitetta 310 TWh ei ehkä saavutettaisi. Tavoite sähkönhankinnan omavaraisuuden turvaamisesta etenee suunnitellusti, mutta perustuu 2020-luvulla siihen, että periaateluvan saaneet ydinvoimalaitosyksiköt käynnistyvät ja pienimuotoinen tai muuten hajautettu sähköntuotanto yleistyy.

Globaali energiamarkkinoiden murros

Valiokunta huomauttaa, että vaikka kysymyksessä onkin vuoteen 2020 ulottuvan strategian päivitys eikä pidemmän aikavälin strategia, on tarpeen muistaa, että viimeisen kymmenen vuoden aikana maailman energiamarkkinoilla on ollut nähtävissä kaksi suurta muutosta: kulutuksen kasvun siirtyminen nouseviin talouksiin sekä epätavanomaisten hiilivetyjen (liuskekaasun ja liuskeöljyn) ja nesteytetyn maakaasun tulo markkinoille. Aasian nousevat taloudet kuluttavat jo nyt yli puolet globaalista energiantuotannosta, ja kulutuksen kasvu siirtyy yhä selvemmin Aasiaan.

Uusiutuvien energianlähteiden osuuden globaalista sähköntuotannosta vuonna 2035 Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi nousevan yhteen kolmasosaan teknologian hinnan alenemisen, fossiilisen energian hinnan nousun ja tukien ansiosta. Uusiutuvien tuen IEA arvioi globaalisti nousevan nykyisestä 88 miljardista dollarista 240 miljardiin, kun fossiilisten tueksi vuonna 2011 on arvioitu 523 miljardia dollaria.

Tuotantokustannusten pieneneminen on edesauttanut monien uusien öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämistä erityisesti Yhdysvalloissa. Tämä on laskenut erityisesti maakaasun hintaa samalla, kun Euroopassa energian hinta on säilynyt kalliina. Yhdysvallat on liuskekaasun ansiosta käytännössä omavarainen maakaasun suhteen. Liuskekaasun talteenotossa käytettyä tekniikkaa on pystytty hyödyntämään myös öljyntuotannossa. IEA:n tuoreimman ennusteen mukaan Yhdysvaltojen öljyntuotanto kasvaa 40 % vuoteen 2017 mennessä, mikä tekisi maasta maailman suurimman öljyntuottajan. Euroopassa esimerkiksi Saksan päätös luopua ydinvoimasta vaikuttaa merkittävästi uusiutuvan energian investointitarpeeseen. Yhdysvalloissa uusien energialähteiden, kuten liuskekaasun, kasvanut tuotanto on johtanut kivihiilen kotimaisen käytön vähenemiseen, mutta vastaavasti sen viennin kasvuun ja myös EU:n alueelle. Pahimmillaan kivihiilen käyttö voi jopa lisääntyä EU:ssa, jossa sen osuus sähköntuotannossa on aiemmin tasaisesti vähentynyt.

IEA:n World Energy Outlook 2012 -julkaisussa korostetaan energiamarkkinoiden suurta muutosta sekä sitä, että yksikään maa ei ole immuuni ja suojassa energiamarkkinoiden muutokselta ja että maailman energiamarkkinat ovat toistaiseksi epäonnistuneet pyrkimyksessä rakenteen muuttamiseksi kestäväksi. Myös energiatehokkuustavoitteet ovat suurelta osin jääneet saavuttamatta. Tällä hetkellä yli 80 % maailman energiantarpeesta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Viimeisen vuosikymmenen aikana energiankulutuksen kasvusta on tuotettu 85 % kivihiilellä, öljyllä ja kaasulla. Kivihiilen tuotanto on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1990 vuoteen 2011. Suurin osa tästä kasvusta on tapahtunut kehitysmaissa, joissa investoidaan edelleen kivihiililaitoksiin. Teollisuusmaissa investoinnit kivi- tai ruskohiileen ovat sen sijaan vähentyneet.

Liuskekaasun merkitys on ennen kaikkea paikallinen, koska kaasun kuljetus nostaa sen hintaa merkittävästi. Sillä voi kuitenkin olla suurikin vaikutus energian hintaan, kun se alentaa alueellista kivihiilen kysyntää. Halpeneva energian hinta voi jarruttaa investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin ja vähentää kaupallisten toimijoiden mielenkiintoa esimerkiksi CCS-teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Srategiapäivityksen perspektiivistä

Alkulähtökohdistaan huolimatta strategiassa on kolme pidemmälle ulottuvaa linjausta. Ensin todetaan, että tavoitteiden on oltava linjassa ns. kahden asteen yleisen lämpenemistavoitteen kanssa, ja valmistaudutaan keskusteluun vuoden 2030 tavoitteen asettamisesta. Toiseksi linjataan, että kolme erillistä EU-tason tavoitetta estää toimien optimoinnin (päästövähennys, uusiutuva energia, energiatehokkuus) ja siksi parhaimpaan kustannustehokkuuteen johtaa todennäköisesti yhden päästövähennystavoitteen asettaminen. Toisaalta strategiassa lisätään, että EU:n uusiutuvalle energialle asettama tavoite toisi ennakoitavuutta investoijile ja teknologian kehittäjille. Kolmanneksi katsotaan, että jatkossa on pyrittävä tukijärjestelmiä ohjaavan lainsäädännön harmonisointiin EU-tasolla ja paranevaan kustannustehokkuuteen. Valiokunta arvioi, että päästövähennystavoitteen rinnalla uusiutuvan energian tavoite ja energiatehokkuustavoite toisivat ennustettavuutta investoijille, edistäisivät energiatuotannon järjestelmämuutosta ja hyödyttäisivät suomalaista cleantech-sektoria.

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti ymmärrettävänä, että strategiapäivityksessä ei ole pitkän aikavälin tavoitteiden tarkastelua, vaan tämä on jätetty pitkän aikavälin tiekartan valmistelussa tehtäväksi. Hallituksen tarkoituksena on valmistella pitkän aikavälin tiekartta vuoteen 2050 erikseen siten, että se olisi eduskunnan käsiteltävänä keväällä 2014.

Valiokunta katsoo tästä huolimatta, että selonteossa ei tuoda riittävästi esiin maailman energiamarkkinoiden murrosta, joka voi johtaa toimintaympäristön olennaiseen muuttumiseen nopeastikin ja viimeistään 2020-luvulla. Ongelmallista voi myös olla se, että EU:ssa valmisteluprosessi energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteista vuoteen 2030 on käynnissä ja valmius tätä koskevien linjausten tekemiseen pitäisi olla jo olemassa.

Maailman energiamarkkinoiden murros huomioon ottaen olisi perusteltua, että lyhyemmänkin tähtäimen strategiassa tunnistettaisiin nämä epävarmuustekijät ja pohdintaan sisällytettäisiin eri epävarmuustekijöiden arviointia ja vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita. Olennaisia seikkoja harkinnassa ovat esimerkiksi sen pohtiminen, että nyt ei sitouduta toimiin, jotka lukitsevat energiajärjestelmämme rakenteen pitkiksi ajoiksi vaikeasti muutettavaksi.

Valiokunta korostaa, että energia- ja ilmastokysymykset muodostavat niin merkittävän politiikkakokonaisuuden, että näitä koskevan valmistelun tulisi olla mahdollisimman avointa. Myös tausta-aineistojen tulisi olla julkisesti saatavilla ja kommentoitavissa. Aivan erityinen merkitys prosessin avoimuudella on valmisteluun tulevan pitkän aikavälin tiekartan osalta. Tämän työn taustaksi on myös erityisesti valmisteltava eri kehityskulkuihin perustuvia skenaarioita, ja tämän aineiston tulee olla avointa. Valmistelun tulee tapahtua mahdollisimman laajalta pohjalta ottaen huomioon tiekartan suunnitteluperspektiivin ulottuminen yli hallituskausien, jopa yli sukupolven.

Valiokunta kiirehtii vuoden 2050 tiekartan valmistelua. Valmistelun tulisi tapahtua kunnianhimoisten tavoitteiden ja skenaariotarkastelujen pohjalta, olla avointa ja ottaa huomioon maailman energiamarkkinoiden murros.

Päästövähennystavoitteiden tasosta ja kustannustehokkuudesta

Selonteossakin todetaan, että vaikka Suomi on pääosin täyttämässä vuodelle 2020 asettamansa tavoitteet, tavoite vähintään 80 %:n päästövähennyksestä edellyttää siirtymistä vähitellen perusskenaariota kunnianhimoisemmalle polulle.

Selonteon mukaan on tehty useita selvityksiä vaikutuksista, joita seuraisi päästövähennystavoitteen kiristämisestä 30 %:iin vuonna 2020. Lähtökohtana on pidetty tavoitteiden tiukkenemista sekä päästökauppasektorilla että sen ulkopuolisilla aloilla. Päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästövähennystavoitteiden on arvioitu kiristyvän tällöin -16 %:sta -23 %:iin ja että millään yksittäisellä toimenpiteellä tai politiikalla ei päästä tavoitteeseen kustannustehokkaasti, vaan toimia tarvitaan kaikilla toimialoilla.

Kiristyvä tavoite heikentäisi talouden kilpailukykyä niin Suomessa kuin EU-alueellakin suhteessa kolmansiin maihin, ellei niissä otettaisi käyttöön vastaavia toimia. Komission arvion mukaan EU:n kokonaistuotanto olisi noin 0,5 % alempi vuonna 2020, kun Suomessa yksipuolisilla kiristyksillä vaikutus olisi 0,4 %. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komission arvion mukaan Suomelle aiheutuva kilpailukykyvaikutus ei olisi ainakaan EU:ta suurempi.

EU:n vihreässä kirjassa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 korostetaan, että vuonna 2030 kehysten on oltava riittävän kunnianhimoiset pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi ottaen kuitenkin huomioon talouskriisin seuraukset ja energiamarkkinoilla tapahtunut kehitys mukaan lukien uusiutuviin energialähteisiin, liuskekaasuun ja ydinvoimaan liittyvät suuntaukset. Lähtökohtana on 40 %:n päästövähennykset vuoden 1990 tasoon vuonna 2030, uusiutuvan energian suurempi osuus, energiatehokkuuden parantaminen ja älykkäämpi infrastruktuuri. Peruskysymykset, jotka vihreä kirja nostaa esiin, ovat tavoitteiden tyypit, luonne ja taso sekä keskinäisvaikutukset.

EU:n ns. vähähiilitiekartan mukaan EU:n olisi valmistauduttava vähentämään omia päästöjään vuoteen 2050 mennessä vähintään 80 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Komissio on laatinut mallintamalla laajan analyysin, joka käsittää useita mahdollisia skenaarioita siitä, kuinka tämä voitaisiin tehdä. Eri skenaarioiden analyysin mukaan EU:n on mahdollista vähentää päästöjään vuoden 1990 tasoista kustannustehokkaasti noin 40 %:lla vuoteen 2030 mennessä ja noin 60 %:lla vuoteen 2040 mennessä. Tältä osin se esittää lisäksi 25 %:n vähennyksiä vuodelle 2020. Komission päätelmistä ei ole saavutettu yksimielisyyttä, ja komissio jatkaa selvitysten tekemistä.

Valiokunta muistuttaa siitä, että päästöjen vähentämiskustannukset on arvioitu yleisesti huomattavasti pienemmiksi kuin hallitsemattomasta ilmaston lämpenemisestä seuraavat menetykset. Vaikka EU:n päästöt Suomen päästöistä puhumattakaan eivät ratkaise ongelmaa, on Suomenkin päästötason asetuttava tavoitteena olevan enintään kahden asteen lämpenemisen linjaan. Ilmastopolitiikka on nähtävä myös energiantuotannon murroksen kautta ilmenevänä mahdollisuutena kääntää haaste mahdollisuudeksi kilpailukyvyn ja kestävän kasvun kannalta. Päästövähennysten kiristämisen lykkääminen myöhemmäksi todennäköisesti hidastaa investointeja puhtaaseen teknologiaan, mikä puolestaan heikentää kilpailukykyedun rakentumista.

Yksi käytännön esimerkki onnistuneesta toiminnasta on Kohti hiilineutraalia kuntaa -hankkeessa (HINKU) toteutetut päästövähennykset. HINKU-kunnat ovat vähentäneet tuntuvasti kasvihuonekaasupäästöjä etenkin energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian avulla yhdessä elinkeinoelämän, asiantuntijoiden ja asukkaiden kanssa. Tavoitteena on 80 prosentin kasvihuonekaasupäästöjen vähennys jo vuoteen 2030 mennessä. Hanke on osoittanut, että varsin pienin resurssein voidaan vauhdittaa merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää kuntatasolla siten, että toiminnan taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ovat kiistattomat ja samalla on pystytty luomaan uudenlaisia kasvunäkymiä alueen elinkeinoelämälle.

Ilmastopaneeli toteaa uudessa raportissaan, että päästökauppasektorin päästöt ovat kyllä laskeneet asetetun katon alapuolelle, mutta päästöoikeuden hinta ei ohjaa investointeja vähähiiliseen tuotantoon ja nyt vähähiilistä tuotantoa edistetään kalliisti, yleensä joko valtioiden budjeteista tai (pien)kuluttajien sähkölaskun lisänä. Tällä hetkellä päästökauppa kannustaa toimiin, joiden hintataso on noin 3 euroa/tonniCO_2. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöoikeuksien hinnalla on käytännössä merkitystä vain hyvin harvoissa toimissa eli toimet eivät tule markkinaehtoisesti käyttöön. Ei-päästökauppasektorilla toteutetaan toimia, joiden hinta on jopa noin 50—60 euroa/tonniCO₂. Liikenteen biopolttonesteiden lisääminen on vielä merkittävästi tätä kalliimpi toimi. Halvan päästöoikeuden tilanteessa päällekkäinen ohjaus ei myöskään tue johdonmukaisesti monipuolista ilmastonmuutoksen hillinnän teknologiakehitystä ja vientimahdollisuuksia.

Valiokunta katsoo Ilmastopaneelin tavoin, että päästöoikeuksien niukkuutta on lisättävä, jotta päästökauppasektorin toimia saadaan ohjaamaan nykyistä korkeampi hintataso. Tiukka päästökauppasektorin vähennystavoite vuodelle 2030 ei yksinään ole riittävä elementti ohjaamaan ei-päästökauppa- ja maankäyttösektoreita, esim. rakennussektoria ja liikennesektoria, vaan niiden ohjaamiseen tarvitaan myös omia ohjauskeinoja. Energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky globaaleilla markkinoilla voi olla ongelma korkeammilla päästöoikeuksien hinnoilla, ja tämä tulisi huomioida mm. päästöoikeuksien alkujaossa jatkossakin, mutta uudella tavalla ilman, että tukitoimilla lasketaan päästöoikeuksien yleistä hintatasoa.

Ilmastopaneeli perustelee erillisiä lisätavoitteita sillä, että ne selkeyttävät pitkäjänteisen politiikkaympäristön ilmastotavoitteiden vaatimien suurten rakenteellisten muutosten toteuttamiseksi. Lisätavoitteet voivat aktivoida myös uusia toimijoita päästökauppatoimijoiden ulkopuolelta. Esimerkiksi liikenteen päästövähennystoimet ovat yleensä varsin kalliita, ja rakenteellisiin muutoksiin tarvitaan erillisiä toimia. Tieteellistä tutkimustietoa siitä, kuinka kahden tavoitteen päällekkäisjärjestelmä (päästökauppa ja erilliset velvoitteet) tulisi virittää, ei ole. Jos muita ohjauskeinoja on käytössä päästökaupan ohella, tulee ne asettaa yhtäaikaisesti siten, että päästökaupan päästökiintiö on riittävän tiukka eli päästökiintiöstä tulee vähentää muiden ohjauskeinojen päästöjä alentava vaikutus.

Valiokunta korostaa, että on tärkeää rakentaa polkua kohti vuoden 2050 tavoitteita mahdollisimman varhain. Myös elinkeinoelämän kannalta on olennaista, että päätökset ovat ennakoitavissa mahdollisimman hyvin ja politiikka on johdonmukaista. Energiankulutuksen kasvun pysäyttämisen ja laskuun kääntämisen jälkeen on huolehdittava energiatehokkuuden parantamisesta ja vähäpäästöisten rakenteiden luomisesta. Etupainotteinen päästövähennyspolku estäisi tehokkaammin hiililukkiutuman eli investoinnit rakenteisiin, jotka sitovat korkeisiin päästöihin vuosikymmeniksi. Vientimarkkinamahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää, että kotimaiset tavoitteet ovat rohkeita ja konkreettisia, synnyttävät kysyntää kotimarkkinoilla ja luovat siten referenssipohjaa kansainvälisille vientimarkkinoille.

Energiatehokkuuden parantaminen

EU:n energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanon myötä strategiapäivitykseen on otettu lukuisia energiatehokkuuteen liittyviä kirjauksia. Direktiivin toimeenpanemiseksi Suomeen laaditaan energiatehokkuuslaki ja direktiivin mukainen energiatehokkuuden toimeenpanosuunnitelma. Lisäksi laaditaan muun muassa pitkän aikavälin strategia rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja valtion keskushallinnon rakennusten energiansäästösuunnitelma, kehitetään kuntien energiatehokkuussuunnitelmia ja selvitetään mahdollisuus energiayhtiöiden velvoiteohjelmaan. Tavoitteena on myös edistää kansainvälisen energiatehokkuusliiketoiminnan syntymistä ja kasvua.

IEA:n arvion mukaan globaalista energiatehokkuuspotentiaalista valtaosa on ottamatta käyttöön. IEA korostaa, että pienin panoksin ja kannustimin olisi mahdollista saada aikaan kustannustehokkaita energiatehokkuustoimenpiteitä, joilla olisi huomattava vaikutus energiankysyntään, kasvihuonekaasupäästöihin ja ympäristöön. IEA suositteleekin energiatehokkuuden nostamista konkreettiseksi tavoitteeksi tukemalla eri keinoin energiatehokkuustoimien tekemistä kannattavasti ja myös toimenpiteiden seuraamista ja todentamista vaikuttavuuden konkretisoimiseksi.

IEA:n arvioiden mukaan vuonna 2050 EU:n primäärienergian kokonaiskulutus voisi olla 30 % pienempi kuin vuonna 2005. Öljyn ja kaasun tuonti olisi vähentynyt puolella nykyisestä, mikä vähentäisi merkittävästi öljyn ja kaasun mahdollisten hintasokkien kielteisiä vaikutuksia, ja suuri osa kulutuksesta perustuisi omiin uusiutuviin lähteisiin. Jos toimet jätetään toteuttamatta, öljyn ja kaasun tuontilasku saattaisi sen sijaan olla kaksinkertainen nykyiseen verrattuna eli se kasvaisi 400 miljardilla eurolla vuodessa vuoteen 2050 asti, mikä vastaa 3 %:a nykyisestä BKT:stä.

Valiokunta korostaa ekotehokkuuden parantamisen keskeistä merkitystä keinona päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Ekotehokkuutta lisäämällä voidaan ympäristön kannalta kestävimmin ja kustannustehokkaimmin saavuttaa välttämättömät kasvihuonekaasupäästövähennykset ja lähestyä tavoitetta matalahiilisestä yhteiskunnasta. Energiatehokkuus myös parantaa kilpailukykyä ja edistää itsessään omavaraisuustavoitteen saavuttamista.

Puhtaan energian toimenpidekokonaisuus

Valiokunta pitää hyvänä, että strategian valmistelun yhteydessä on hahmoteltu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan ulottuen ns. puhtaan energian ohjelmaa, jonka tavoitteena on tasapainottaa Suomen vaihtotasetta panostamalla tuontia korvaavaan kotimaiseen päästöttömään energiantuotantoon, luoda kymmeniätuhansia työpaikkoja energiaklusteriin ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä siten, että vuonna 2025 päästään uralle, joka johtaa vähintään 80 %:n päästövähennystavoitteeseen vuonna 2050. Ohjelman mukaan Suomeen luodaan puhtaan energian edelläkävijämarkkina sekä energia- ja ympäristöalan osaamiskeskittymiä ja referenssikohteita.

Puhtaan energian toimenpidekokonaisuuden mukaan tavoitteena on syrjäyttää kivihiilen voimalaitoskäyttö pääasiassa ydinvoimalla ja tuulivoimalla. Lisäksi turpeen energiakäyttöä vähennetään kolmanneksella ja maakaasusta pyritään korvaamaan 10 % biomassapohjaisilla ratkaisuilla. Lisäksi mineraaliöljyn käytön vähentämistä tavoitellaan 20 %:lla. Toteutuakseen ohjelman on arvioitu edellyttävän noin 20 miljardin euron investointeja, suurimpana periaateluvan saaneet ydinvoimalaitokset, biojalostamot, synteettistä maakaasua valmistava laitos ja lisätuulivoiman rakentaminen.

Strategiassa todetaan, että tuulivoiman, aurinkovoiman ja ydinvoiman kasvava määrä edellyttää sähköjärjestelmältä joustoa ja joustoon sopeutuvaa, mutta vähäiselle käytölle jäävää kapasiteettia, johon investoimiseen puolestaan ei ole houkutusta, koska se ei kata aiheuttamiaan kustannuksia. Strategiassa esitetty ratkaisu tähän on vain lisätä kulutuksen kykyä joustaa tuotannon mukaan sekä luoda edellytykset markkinaehtoisen tuotantokapasiteetin rakentamiseen. Kotitalouksien ja sähkölämmityksen sähkönkulutuksen joustomahdollisuudet kehittyvät älymittareiden yleistyessä. Taustaraportin mukaan pääosa Suomen mittarikannasta on uusittu vuoden 2013 loppuun mennessä. Lisäksi sähköä paljon kuluttavissa teollisuuslaitoksissa voidaan osittain hyödyntää joustoa. Tehoreservijärjestelmä tuotantokapasiteetin varmistamiseksi on tällä hetkellä talvikuukausina 440 MW ja muuna aikana noin 400 MW.

Valiokunta katsoo, että mainittu rakenteellinen muutos merkitsee huomattavaa tarvetta säätövoiman lisäämiseen, mitä ei kuitenkaan ole selonteossa riittävästi käsitelty. Osaltaan rakenteellinen muutos on perusteena myös sähkön ja lämmön yhteistuotannon edellytysten turvaamiselle ja edistämiselle sekä pientuotannon aktiiviseen edistämiseen.

Kivihiilen merkittävä korvaaminen sähkön ja lämmön yhteistuotannossa edellyttää joko nykyisten kivihiilipölykattilalaitosten korvaamista uusilla monipolttoainekattilavoimalaitoksilla tai lisäinvestointien tekemistä nykyisiin kivihiilipölykattiloihin. Uusiutuvan energian käytön merkittävä lisääminen perustuukin metsähakkeen käytön lisäämiseen monipolttoainekattiloissa, tavoite on 25 TWh. Selonteon mukaan metsähakkeen käyttö monipolttoainekattiloissa korvaa turpeen käyttöä.

Valiokunta tukee metsähakkeen käytön edistämistä uusiutuvan energian lisäämiseksi ja kivihiilen korvaamiseksi tavoitteen mukaisesti. Metsähakkeen korjuun ja kuljetusten toimitusketjun toimivuuteen on edelleen panostettava logistiikan kuntoonsaamiseksi.

Valiokunta tukee myös strategian linjausta turpeen energiakäytön vähentämisestä suunnitelmallisesti siten, että se ei korvaudu kivihiilellä. Valiokunta katsoo, että CHP-laitoskannan uusiutuessa on välttämätöntä investoida jatkossa laitoksiin, jotka eivät tarvitse turvetta seospolttoaineeksi. Turpeen käytölle on edelleen teknisiä, aluetaloudellisia ja omavaraisuuteen liittyviä perusteita. Turpeenoton haitallisia vesistövaikutuksia tulee kuitenkin ehkäistä nykyistä tehokkaammin ja kohdentaa turvetuotanto valtioneuvoston soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti.

Tuulivoimaloiden rakentamisen tuotantotavoitteeksi asetetaan 9 TWh vuoteen 2025 mennessä, vaikka nykyisen 6 TWh:n tavoitteenkin saavuttaminen edellyttää rakentamiseen liittyvien esteiden ratkaisemista. Todettakoon, että 6 TWh:n tavoitteen arvioidaan edellyttävän noin 800 tuulivoimalan, ja 9 TWh:n tavoite noin 1 200 voimalan rakentamista. Valiokunta tukee tuulivoiman huomattavaa lisäämistä yhtyen näkemykseen siitä, että tuulivoiman rakentamiseen liittyviin maankäytön ja kaavoituksen haasteisiin voidaan vaikuttaa edistämällä tuulivoiman rakentamista laajempiin tuulivoimapuistoihin yksittäisten voimaloiden sijasta. Maankäyttöön liittyvien haasteiden ratkaiseminen ja esimerkiksi puolustusvoimien tarpeiden huomioon ottaminen edellyttää kuitenkin jatkossakin aktiivista yhteistyötä eri ministeriöiden välillä. Paikallisyhteisöjen mahdollisuudet hyötyä osaltaan rakennettavasta tuulivoimasta ovat kokemusten mukana edistäneet paikallisten asukkaiden hyväksyntää tuulivoimaloiden sijoittamiseen alueelle. Malleja EU-maista, joihin tuulivoimaa on jo rakennettu paljon, tulisi hyödyntää tavoitteiden saavuttamiseksi asukkaita tyydyttävällä tavalla.

Jätteiden energiahyödyntämistä pyritään edistämään jätelainsäädännön mukaisesti. Jätteiden hyötykäytön lisääminen tulee strategian mukaan myös sisällyttää osaksi maakunnallista suunnittelua. Valiokunta katsoo, että jätteiden kierrätyksessä olisi huomattavasti enemmän potentiaalia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kuin mitä tällä hetkellä toteutetaan. Kierrätystä edistämällä voidaan samanaikaisesti säästää luonnonvaroja ja edistää vesiensuojelua. Esimerkiksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus selvittää parhaillaan ravinne- ja kasvihuonepäästöjen pienentämistä ja hevosenlannan sisältämien ravinteiden hyväksikäytön ja kierrätyksen lisäämistä sekä kompostointia ja biokaasutusta. Valiokunta kiirehtii myös hevosen lannan käsittelyn ja hyödyntämisen edistämistä.

Metsäpohjaisen bioenergian käytön huomattava lisääminen lisää ympäristöön kohdistuvaa painetta erityisesti luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta. Valiokunta painottaakin strategiaan sisältyvää linjausta, jonka mukaan bioenergian käytön lisäämisen tulee tapahtua kestävästi siten, etteivät luonnon monimuotoisuuden suojelu, vesiensuojelu ja muut ympäristönsuojelun tavoitteet vaarannu. Bioenergiaa koskevista kestävyyskriteereistä on valmisteilla EU-lainsäädäntöä, ja tältä osin on varmistettava lähtökohta puun hiilineutraaliudesta. Metsäbiomassan käyttömahdollisuus tulevaisuudessa on Suomen kannalta merkittävässä asemassa uusiutuvan energian lisäämisessä, vaikka potentiaalia ei riitä loputtomasti, ja myös tuuli- ja aurinkoenergialla tulee jatkossa olla merkittävämpi rooli. Biotalous tarjoaa kuitenkin Suomelle tällä hetkellä yhden hyvän mahdollisuuden kehittää myös vientimarkkinoitaan biomassaan perustuvan innovaatio- ja tuotantotoiminnan varassa.

Valiokunta korostaa, että bioenergian käyttöä tulisi suunnata siten, että siitä saadaan mahdollisimman suuri hyöty. Valiokunta korostaa, että biomassan optimaalisesti tehokkaimman käytön osalta tarvitaan nykyistä tarkempaa tutkimustietoa. Tehokkuuden ohella valiokunta korostaa bioenergian käytön kokonaistarkastelun merkitystä käytön kestävyyden varmistamiseksi. Selonteossakin todetaan, että tutkimustiedot bioenergian tuotantoon liittyvistä ympäristövaikutuksista ovat vielä puutteellisia ja vaikutukset ovat myös eri energialähteillä erilaiset. Tutkimukseen on siten edelleen panostettava, jotta bioenergian käytön mahdolliset haitalliset ympäristövaikutukset ja kielteiset sosiaaliset vaikutukset voidaan ehkäistä.

Valiokunta huomauttaa vielä, että uusiutuvan energian avustuksilla on ollut merkittävä vaikutus paitsi taloudellisena tukena, myös henkisesti juurruttamalla ilmastomyönteistä ajattelua esimerkiksi lämmitystapojen valintaan. Lämmitystapamuutoksiin suunnattujen avustusten lakkauttamisen arvioidaan strategian taustaselvityksessä johtavan lämpöpumppuja koskevasta tavoitteesta jäämiseen noin 1 TWh. Valiokunta korostaa, että vaikka tavoitteena ei tulekaan olla ilmastopolitiikan rakentaminen avustusten varaan, niillä voi alkuvaiheessa olla kokoaan suurempi merkitys toimintakulttuurin muuttamisessa. Kannustimien vaikutusta tavoitteiden saavuttamiseen välillisine vaikutuksineen ei siten tulisi aliarvioida.

Puhtaan teknologian (Cleantech) liiketoiminnan kehittäminen

Valiokunta pitää tärkeänä, että strategiaan sisältyy erikseen puhtaan teknologian liiketoiminnan kehittämistä koskeva teema. Ilmastonmuutokseen, vesi- ja jätehuoltoon sekä raaka-aineiden saatavuuteen liittyvät haasteet ovat yhdessä vahvistaneet puhtaan teknologian markkinoita. Energia-alan ympäristömääräysten kiristyminen ja edellä viitatut markkinaehtoiset muutokset vauhdittavat energiantuotannon rakenteen globaalia murrosta. Euroopan komissio on arvioinut Euroopan energiajärjestelmien kokonaisinvestointitarpeeksi ajanjaksolla 2010—2020 yli 1 000 miljardia euroa, josta uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon osuus on noin kolmannes. Strategiassa todetaankin cleantechin olevan yksi globaalisti nopeimmin kasvavista aloista, ja Suomessa kasvu on ollut lähes 10 % vuodessa.

Valiokunta toteaa, että vuonna 2012 cleantech-liiketoiminta oli yksi Suomen voimakkaimmin kasvaneista aloista; alan yhteenlaskettu liikevaihto oli 24,6 miljardia euroa ja vuosikasvu 15 %. Suurimmalla osalla vastaajayrityksistä yli puolet liikevaihdosta tulee viennistä. Vuonna 2012 tärkeimmät vientimarkkinat olivat Saksa, Kiina, Ruotsi, Ranska ja Venäjä. Parhaat kasvunäkymät lähivuosina löytyvät suomalaisyritysten näkemyksen mukaan Kiinasta, Venäjältä, Saksasta, Ruotsista ja Brasiliasta. Energiatehokkuus on perinteisesti ollut Suomen vahvin cleantech-osaamisalue. 59 % cleantech-yrityksistä työskentelee energiatehokkuusratkaisujen parissa, ja nämä muodostavat yli kolmanneksen alan liikevaihdosta. Lähes puolella yrityksistä liiketoiminta liittyy myös uusiutuvan energian tuotantoon, siirtoon tai jakeluun.Cleantech Finland; Ympäristöliiketoiminta Suomessa 2013

Suomi on nostanut cleantechin yhdeksi elinkeinopolitiikan kärkiteemoista. Jotta Suomella on edellytykset kehittyä alan kärkimaaksi, tarvitaan innovaatiorahoituksen suuntaamista cleantechiin, panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen, kotimarkkinoiden vahvistamista, kaupallistamisen tukemista ja demonstraatiohankkeiden edistämistä. Strategiassa puhtaan teknologian edistämistavoitteita on asetettu erityisesti koskien tuulivoimaa, älyverkkoja, säätö- ja varavoimatarpeen kattamista sekä energia- ja materiaalitehokkaita tuotteita.

Strategian mukaan (s. 41) useiden tutkimusten mukaan energia-alalle, erityisesti uusiutuvaan energiaan suunnatut tuet heikentävät kansantalouden suorituskykyä, tuovat merkittäviä budjettipaineita valtiolle ja heikentävät työllisyyttä muilla aloilla. Siten pitäisi vähentää kustannusvaikutuksia ja käyttää vientiä tukevia kotimarkkinamekanismeja. Valiokunta huomauttaa, että taustaraportissakin (s. 139) on kuitenkin mainittu Tanskan tuulivoimateollisuuden onnistunut esimerkki valtion toimin tuetun toimialan vientivetoisesta kasvusta. Tanska hyötyi merkittävästi julkisista panostuksista, joskin Tanskan tuulivoimateollisuuden kilpailukyky on nyttemmin heikentynyt muun ohella Kiinan kilpailevan tuotannon vuoksi.

Kysyntää maailmanlaajuisesti on, sillä IEA on arvioinut energiasektorin globaaliksi investointitarpeeksi vuoteen 2035 33 000 miljardia, Euroopassa 4 000 miljardia dollaria ja tästä ainakin viidennes kohdistuu puhtaan teknologian ja uusiutuvan energian ratkaisuihin.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä strategian linjauksia siitä, että energiatehokkuus tulee ottaa huomioon valtion keskushallinnon julkisissa hankinnoissa; että valtion organisaatiot velvoitetaan edistämään aktiivisesti cleantech- ja ympäristöhankintoja ja että kuntien cleantech- ja ympäristöhankintojen edistämistä suositellaan. Valiokunta pitää julkisten hankintojen merkitystä erittäin tärkeänä cleantechin vahvistamisessa korostaen yhteisten kriteerien merkitystä käytännön toiminnassa sekä hankkeiden koko elinkaaren aikaisten vaikutusten arvioimisen tärkeyttä.

Valiokunta korostaa, että kotimarkkinoiden merkitys on strategiassa tunnistettu, mutta jää liian vähäiselle huomiolle. Cleantech-sektorin kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää kotimaista kysyntää ja siihen perustuvia referenssejä, joiden kautta suomalaiset yritykset voivat olla uskottavia kansainvälisillä vientimarkkinoilla. Tämä merkitsee käytännössä, että energiapolitiikan pitäisi tukeutua vahvemmin suomalaiseen osaamiseen, työhön ja paikallisiin resursseihin, joiden kautta luodaan tarvittava vipuvaikutus kansainvälisille markkinoille pääsemiseksi. Vientimarkkinoiden vahvistumisen ohella cleantechin vahvistuminen parantaa luonnollisesti päästöjen hallintaa myös kotimaassa ja hyödyttää monin tavoin ympäristönsuojelua sekä paikallisesti, alueellisesti että globaalisti.

Pientuotannon edistäminen

Strategian kohdat 63—69 koskevat sähkön pientuotannon edistämistä. Pientuotannon verkkoon pääsyn juridiset ja tekniset edellytykset ovat olemassa, mutta käytännössä pientuotanto ei ole yleistynyt. Pientuotannon määrä kaikesta sähköntuotannosta on Suomessa EU:n alhaisimpia. Strategiassa todetaan, että pientuotannon potentiaali on rajallinen, mutta sillä voi tulevaisuudessa olla merkittävä vaikutus kiinteistöjen valoisana aikana tarvitseman ostosähkön kulutuksen vähentämisessä aurinkovoimalle suotuisina aikoina.

Strategian mukaan verkkoyhtiöt velvoitetaan ratkaisemaan pientuottajan liittymiseen liittyvät seikat annetun aikajänteen puitteissa, luodaan yksinkertaiset liittymistä ja verotusta koskevat menettelyt ja yhtenäiset ohjeistukset, selvitetään nettolaskutukseen liittyvät ongelmat, julkaistaan tiedot pientuottajien sähköä ostavista sähköyhtiöistä, arvioidaan markkinoiden kehitystä ja valmistellaan tarvittaessa esitys ostovelvoitteesta, jos toimet osoittautuvat riittämättömiksi sekä asetetaan työryhmä selvittämään mahdollisuudet edistää pientuotantoa.

Valiokunta tukee edellä mainittuja linjauksia kiirehtien niiden nopeaa toteutusta. Pientuotannon edistämisellä edistetään samanaikaisesti sekä kuluttajien energiatietoisuuden kasvua että kotimarkkinoiden kysyntää ja näin puhtaan teknologian liiketoiminnan kasvualustaa.

Yksi pien- tai mikrotuotannon tuotantomuoto on aurinkosähkö. Aurinkolämmön hyödyntäminen mainitaan strategiassa sivujuonteena, kun puhtaan energian toimenpidekokonaisuuden osana todetaan tavoitteeksi hyödyntää lämpöpumppujen, aurinkolämmön ja kiinteistöjen energiatehokkuuden mahdollisuudet sekä kiinteistökohtaisen pientuotannon edistäminen.

Valiokunta huomauttaa, että pientuotannon merkitystä on Suomessa tähän asti aliarvioitu, eikä sen edistämiseksi ole toimittu yhtä tehokkaasti kuin monissa muissa maissa. SITRAn selvityksen mukaan esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmien arvoketjusta jopa 70 % voi olla EU-maissa, vaikka itse paneelit olisi valmistettu EU:n ulkopuolella. Pientuotantoon liittyvä palvelu-, asennus- ja huoltoliiketoiminta lisää sähköalan työmahdollisuuksia varsinkin haja-asutusalueilla.

Pientuotannolla onkin monipuolisesti hyödyllisiä vaikutuksia uusiutuvan energian lisäämiseen, omavaraisuuden parantamiseen, aluetalouteen ja ympäristöön. Pienimuotoinen biokaasutuotanto, pääasiassa maatalouden lannankäsittely esimerkiksi biokaasutusmenetelmällä lisää hajautettua energiantuotantoa, korvaa fossiilista energiaa ja lisää energiaomavaraisuutta. Samalla lannan aiheuttamat vesistöhaitat ja hajuhaitat vähenevät. Koska paikallisesti suuret lantamäärät ovat johtaneet uuden peltoalan raivaamiseen lannanlevitystä varten, lannan biokaasutus myös vähentäisi uudesta pellonraivauksesta aiheutuvaa maaperälähtöistä päästölisäystä. Koska biokaasulaitosten syöttötariffi koskee nykyisin vain yli 100 kVA:n laitoksia, eivät tilakohtaiset laitokset saa käytännössä mitään tukea. Investointi- tai muita tukia tulisi selvittää tavoitteena kannustaa energiaomavaraisuutta lisäävään hajautettuun energiantuotantoon investoimista.

VTT:n selvityksen mukaan sähkön pientuotanto sekä siihen liittyvä palvelu-, asennus- ja huoltoliiketoiminta mahdollistavat uusien työpaikkojen synnyn. Niillä on myös myönteinen vaikutus talouteen. Uusiutuvan energian lisääminen EU:n tavoitteiden mukaisesti johtaa Suomessa vuonna 2020 arviolta 3 000 lisätyöpaikkaan, 0,2 % suurempaan bruttokansantuotteeseen ja 6—10 % pienempiin kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2010 verrattuna.Arvioita uusiutuvan energian lisäämisen vaikutuksista Suomen kasvihuonekaasupäästöihin ja kansantalouteen, Tomi J. Lindroos, Sampo Soimakallio & Ilkka Savolainen VTT 2012

Selvityksessä tarkastelluista ilmastopolitiikan toimista metsähakkeen tuki oli valtiolle selvästi kustannustehokkain, vaikka vaikutus maaperän hiilitaseeseen otettaisiin huomioon päästövähennysten kustannustehokkuutta tarkasteltaessa. Selvityksen mukaan metsähakkeen potentiaali on kuitenkin rajallinen ja nykyinen 13,5 miljoonan kuution tavoite vuodelle 2020 on yli puolet teoreettisesta hankintapotentiaalista sekä suuri osa teknis-taloudellisesta käyttöpotentiaalista. Näin ollen myös muiden uusiutuvien energian lähteiden käytön edistäminen on tärkeää.

VTT:n selvityksessä korostetaan edelleen, että vaikka uusiutuvan energian käyttöä edistävillä politiikkatoimilla on kansantaloudelle kustannuksia, niillä on myös positiivisia vaikutuksia. Rakennusaikana kotimaiset investoinnit kasvavat, ja työvoimaa tarvitaan niin rakennus- kuin käyttövaiheessa. Pidemmällä aikavälillä uusiutuvilla energianlähteillä voi olla positiivinen vaikutus kansantaloudelle etenkin silloin, jos niillä onnistutaan korvaamaan tuontienergiaa kohtuuhintaisella kotimaisella valmistuksella. Lisäksi on mahdollista, että kasvavien investointien ja kotimaisen kysynnän myötä suomalaiset yritykset onnistuvat lisäämään teknologiavientiään, jolloin tarkasteltujen toimien positiivinen vaikutus kansantalouteen olisi voimakkaampi.

VTT:n selvityksessä arvioitiin uusiutuvan energian käytön lisäämisen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin, työllisyyteen, valtion kustannuksiin ja kansantalouteen. Sen sijaan joitakin uusiutuvan energian vaikutuksia, kuten muita ympäristövaikutuksia (esimerkiksi vesiensuojelu lannan kaasutuksen osalta) sekä lisäämistoimien toteutettavuutta ja hyväksyttävyyttä ei voitu tarkastella lainkaan. Selvityksessä itsessään todetaan, että kehitettyjä menetelmiä tulisi laajentaa myös näiden muiden vaikutusten tarkasteluun.

Valiokunta korostaa tarvetta kehittää uusiutuvan energian monipuolista hyötyjen arviointia sekä ympäristönsuojelu- että omavaraisuusnäkökulma huomioon ottaen. Hajautetun pientuotannon edistämisen hyödyt ovat laaja-alaiset, ja myös positiiviset vaikutukset kansantalouden kannalta on tarpeen tunnistaa nykyistä paremmin. Maatalouspohjaisen biomassan energiakäytön edistäminen sisältyy strategiaan (tavoitteet 31 ja 37), mutta tavoitteet ovat yleisellä tasolla, eikä konkreettisia toimenpiteitä esitetä. Valiokunta katsoo, että keinoja kannustaa pientuotantoon tulee aktiivisesti selvittää ja ottaa käyttöön.

Pientuotanto on olennainen osa älykästä sähköjärjestelmää, mutta meillä pientuotannon osuus on toistaiseksi todella vähäinen, sillä menettelyt ovat olleet hyvin kehittymättömät. Tilanne on jo osin muuttunut, kun energiateollisuus on muuttanut ohjeistustaan, luonut yhteistä sopimuspohjaa ja hyväksynyt saksalaisen standardin mukaisen pientuotannon. Valiokunta kuitenkin korostaa, että paljon on vielä tehtävissä pientuotannon aseman parantamiseksi. Pientuotantolaitosten integroimiseksi osaksi rakennettua ympäristöä tulee määrittää kaavoituksen ja lupa- tai ilmoitusvelvoitteiden osalta selkeät, yhtenäiset ja sujuvat menettelyt. Verkkoonliitännästä on pyrittävä tekemään mahdollisimman sujuvaa ja yksinkertaista. Pientuotanto on kaiken kaikkiaan saatava asiakkaan kannalta yksinkertaiseksi ja vaivattomaksi, jotta yksityiset saadaan osaltaan investoimaan omavaraisuutta lisäävään ja kulutushuippuja mahdollisesti tasaavaan pientuotantoon. (Osa pientuotannosta voi pahentaa kulutushuippuja, joten huomiota on kiinnitettävä kokonaisuuteen ja myös älykkään sähköjärjestelmän mahdollistamiin kulutusjoustoihin).

Valiokunta kiirehtii pientuotannon lisäämisen esteiden nopeaa poistamista, menettelyjen ja ohjeistuksen sujuvoittamista sekä pientuotannon kannattavuuden edistämiskeinojen selvittämistä ja käyttöönottoa.